Lue keskustelun säännöt.
Kateus lapsettomien pariskuntien hyvinvoinnista
13.06.2020 |
Heti ensimmäisenä korostan, että lapset ovat minulle rakkaimpia, en ikinä haluaisi heistä luopua, äitiys antaa minulle todella paljon, en kadu lastensaantia.
Mutta, asiat ei ole niin mustavalkoisia kuitenkaan. Koen että vanhemmuus myös verottaa todella paljon. Kun ympärillä on lapsettomia pareja, on vaikea olla näkemättä ja kadehtimattakin sitä mitä heillä on - vaikken lapsiani niihin asioihin vaihtaisikaan. Miten siitä kateudentunteesta pääsisi eroon, olenko poikkeuksellinen että koen asian näin voimakkaasti, vai onko tämä yleistä? Miksi siitä ei puhuta? Pitääkö sen asian kanssa vain elää? Vai miten ne asiat voisi sovittaa yhteen, olla onnellinen lapsiperhearjestaan JA poimia niitä "lapsettoman elämän" puolia jollain tavalla itselleen?
Tulee siis ihan mieleen pieniä asioita, kuinka lapseton siskoni on aina huoliteltu ja levännyt, voi jäädä juhliin iltamyöhään asti, voi mennä vaeltamaan vaikka joka viikonloppu ja tehdä sen päätöksen vasta lauantaiaamuna kun katsoo millainen ilma on. Pitävät miehensä kanssa lomat aina elokuussa, ei tarvitse työpaikalla "tapella" kenen vuoro on pitää heinäkuussa. Lähtevät ekstempore talvella pidennetylle viikonlopulle kylpylään "kun tuntui että pitää päästä hetkeksi pois arjesta".
Sitten noista asioista tulee niitä isoja asioita, molemmilla on aikaa panostaa omaan hyvinvointiin täysillä, joten vaikuttavat todella onnellisilta myös siinä parisuhteessa. Ovat olleet pitempään yhdessä kuin minä mieheni kanssa, mutta vaikuttavat usein edelleen ihan vastarakastuneilta.
Taloudellinen tilanne antaa tietysti enemmän vapautta ja vähemmän huolia. Lähipiirissäni olen huomannut myös sen, että lapsettomat useammin nauttii työstään. Lapsellisille työ on useammin se pakollinen taakka, jotta voi elää, mutta monelle lapsettomalle työ tuntuu olevan tärkeämpi ja mielekkäämpi. Siis alaan katsomatta.
Ja tiedän, että nämä on omia valintoja ja miksi emme voisi mieheni kanssa järjestää niitä kahdenkeskisiä kylpyläreissuja, mutta kun se juurikin vaatii sitä järjestelyä. Ei lapsiperheessä onnistu nukkua viikonloppuisin pitkään, sitten syödä terassilla aamupalaa herkutellen ja suukotellen puoleen päivään asti, mikä on lapsettomalle siskolleni aika tavallinen sunnuntaiaamu.
Ymmärtääköhän kukaan mitä tarkoitan. Onko jollakin samanlaisia tunteita, miten elätte niiden kanssa?
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä eniten koen, että vaikka lapset antaa elämääni valtavasti, niin "häviän" onnellisuudessa parisuhteen osalta, koska perhearki vie huomiota ja jaksamista, joka on pois parisuhteesta. Toinen asia on oma hyvinvointi. Asetan lasten hyvinvoinnin omani edelle, ei ole mahdollista että pystyn antamaan täysillä sekä lapsille, parisuhteelle, että itselleni. Ja vielä työelämälle! Vaikka tiedostan, että on pinnallista harmistua etten ole parhaimmillani kynnet, iho ja hiukset hoidettuna, niin se heijastuu isompiin asioihin. Olen uhrannut omaa hyvinvointia kaiken muun vuoksi, koska minulla ei riitä jaksaminen, voimat ja aika kaikkeen muuhun sen arjen pyörittämisen lisäksi.
Ap
Sinulla ei riitä aika, jaksaminen ja voimat ja jotenkin oletat, että kyseessä on se, että sinulla on lapsia. Entä jos kyse on omasta laiskuudesta? Olisit samanlainen jaksamaton myös ilman lapsia? Eli miksi syyllistät lapsia omista valinnoistasi ja teoistasi, eivät he vaadi sinua asettamaan itseäsi viimeiseksi.
Meillä voidaan elää kertomaasi "ex tempore -elämää", koska turvaverkot ovat kunnossa. Jos haluamme miehen kanssa olla bilettämässä aamuviiteen, niin se ei ole ongelma, lapsilla on luotettava hoitaja. Tai jos päätämme lauantaina, että nyt vaeltamaan, niin hoitaja on meillä viimeistään tunnissa. Kyse on siitä, mihin on valmis panostamaan.Eikö toi oo sit törkeetä turvaverkkojen hyväksikäyttöä? Ymmärrän apn kannan paremmin kuin sinun. Hän on lapset tehnyt ja hän on niistä valmis myös huolehtimaan. Ehkä sun turvaverkot ei osaa kieltäytyä näistä extempore ryyppyilloista? Mun mielestä olisi vähintään kohteliasta suunnitella kunnolla millon viette lapsenne hoitoon, että ei muillekaan tule yllätyksiä.
27v velaMiksi palkkatyö olisi törkeää hyväksikäyttöä?
No eihän noi sitten ole turvaverkkoja? Usein turvaverkoilla tarkoitetaan lähimmäisiä jotka auttavat lapsiarjen pyörityksessä tarpeen tullen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tulee mieleen, että ap:n mielikuvituslapset ovat aika pieniä vielä. Sitten tosiaan ihmisten elämäntilanteen ovat todella erilaisia. Ei edes suurimmallaosalla lapsellisista vs. suurimmallaosalla lapsettomista ole tuollainen elämä. On paljon lapsiperheitä, joissa vanhemmat eivät ole ylikuormittuneita ja tuollaiset kylpyläviikonloput nyt totta helvetissä onnistuu, samoin koko aamun pussailu ja haliminen. Harvassa pitkässä parisuhteessa sitä kuitenkaan on kuin vastarakastuneilla koska niin lapsettomat kuin perheelliset etääntyy toisistaan tai kyllästyy toisiinsa tai tappelee kotitöistä tai rahasta... Lapset ei liity siihen kovinkaan oleellisesti. Sitten joillain lapsettomilla kuten minun siskollani elämä on täyttä paskaa eikä suoriudu mistään, töiden hakemisesta tai laskujen maksamisesta etenkään. Onneksi ei tosiaan ole hankkinut lapsia spurgu-ukkonsa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kuules, on niillä lapsettomillakin omat stressinsä ja huolensa. Ei kaikki ole aina niin huoletonta kuin näyttää.
Pahinta mitä elämässään voi tehdä, on kadehtia muita ilman että muuttaa omaa elämäänsä. Kateus on sairasta ja turhaa jos se johtaa negatiivisuuteen eikä muutokseen. Mieti mitä voit tehdä niillä korteilla jotka nyt ovat jaettuna jotta maksimoit tyytyväisyytesi elämääsi. Elämä on myös pitkälti henkinen matka itsekseen ja itsessään. Ei ainoastaan kylpylälomia ja sunnuntai aamuja.
Ei kukaan tällä ketjulla ole vienyt pois lapsettomien stressejä. Kaikilla on omat ongelmansa ja niistä saa kyllä valittaa. Kyse on nyt apn ongelmista, ei sinun.
27v vela
Meillä on 1,5-vuotias poika eikä minkäänlaisia tukiverkkoja lähimaillakaan. Tietenkään emme ole arjessa yhtä vapaita tulemaan ja menemään kuin lapsettomina, mutta en ihan allekirjoita etteikö mainitsemasi asiat onnistuisi.
Viikonloppuisin päätämme useinkin vasta aamulla mitä puuhataan, ja aika usein lähdetään luontoretkelle, metsään kävelemään ym. En tiedä millaiset hc vaellukset tässä oli kyseessä, mutta emme sellaisia harrastaneet ennenkään. Samoin pitkän kaavan herkutteluaamiainen onnistuu kyllä hyvin, lapsi mukana sen minkä jaksaa, sitten hän voi katsoa piirrettyjä tms sillä välin kun me vanhemmat juodaan hitaat kahvit ja syödään aamiaista.
Olen myös kieltämättä laiskistunut mitä tulee itseni hoitamiseen, mutta hemmottelen kyllä silti itseäni säännöllisesti kasvonaamioin ym. Kynsien lakkaamisesta luovuin ihan tietoisesti jo raskausaikana, koska katsoin sen turhaksi kemikaalialtistukseksi. Mitään estettä kampaamokäynneille ym ei myöskään ole. Harrastuksiin, kaupungille ym pääsee tuulettumaan kun vaan miehelle ilmoittaa.
Ei myöskään ole estettä miksi emme voisi yhtäkkiä lähteä perheenä pienelle viikonloppureissulle. Toki sitten lapsi mukana, mutta kyllä joku kylpyläviikonloppu tai kaupunkiloma lapsen kanssakin onnistuu.
Nukkuminen on välillä ongelma ja sille ei aina voi mitään. Koitan turvata itselleni riittävät yöunet menemällä mahdollisimman ajoissa nukkumaan jotta ehdin saada riittävästi unta, vaikka lapsi heräilisi yöllä tai heräisi tosi aikaisin aamulla.
Vierailija kirjoitti:
Minulle tulee mieleen, että ap:n mielikuvituslapset ovat aika pieniä vielä. Sitten tosiaan ihmisten elämäntilanteen ovat todella erilaisia. Ei edes suurimmallaosalla lapsellisista vs. suurimmallaosalla lapsettomista ole tuollainen elämä. On paljon lapsiperheitä, joissa vanhemmat eivät ole ylikuormittuneita ja tuollaiset kylpyläviikonloput nyt totta helvetissä onnistuu, samoin koko aamun pussailu ja haliminen. Harvassa pitkässä parisuhteessa sitä kuitenkaan on kuin vastarakastuneilla koska niin lapsettomat kuin perheelliset etääntyy toisistaan tai kyllästyy toisiinsa tai tappelee kotitöistä tai rahasta... Lapset ei liity siihen kovinkaan oleellisesti. Sitten joillain lapsettomilla kuten minun siskollani elämä on täyttä paskaa eikä suoriudu mistään, töiden hakemisesta tai laskujen maksamisesta etenkään. Onneksi ei tosiaan ole hankkinut lapsia spurgu-ukkonsa kanssa.
Ei tietenkään kaikilla lapsettomilla ole noita etuja, eikä kaikilla lapsellisilla noita ongelmia. Mutta fakta on se, että jokainen muodostaa omasta elämästään sellaisen kuin se on, ja lapsettomilla ne resurssit tuohon luksusarkeen on huomattavasti paremmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä eniten koen, että vaikka lapset antaa elämääni valtavasti, niin "häviän" onnellisuudessa parisuhteen osalta, koska perhearki vie huomiota ja jaksamista, joka on pois parisuhteesta. Toinen asia on oma hyvinvointi. Asetan lasten hyvinvoinnin omani edelle, ei ole mahdollista että pystyn antamaan täysillä sekä lapsille, parisuhteelle, että itselleni. Ja vielä työelämälle! Vaikka tiedostan, että on pinnallista harmistua etten ole parhaimmillani kynnet, iho ja hiukset hoidettuna, niin se heijastuu isompiin asioihin. Olen uhrannut omaa hyvinvointia kaiken muun vuoksi, koska minulla ei riitä jaksaminen, voimat ja aika kaikkeen muuhun sen arjen pyörittämisen lisäksi.
Ap
Sinulla ei riitä aika, jaksaminen ja voimat ja jotenkin oletat, että kyseessä on se, että sinulla on lapsia. Entä jos kyse on omasta laiskuudesta? Olisit samanlainen jaksamaton myös ilman lapsia? Eli miksi syyllistät lapsia omista valinnoistasi ja teoistasi, eivät he vaadi sinua asettamaan itseäsi viimeiseksi.
Meillä voidaan elää kertomaasi "ex tempore -elämää", koska turvaverkot ovat kunnossa. Jos haluamme miehen kanssa olla bilettämässä aamuviiteen, niin se ei ole ongelma, lapsilla on luotettava hoitaja. Tai jos päätämme lauantaina, että nyt vaeltamaan, niin hoitaja on meillä viimeistään tunnissa. Kyse on siitä, mihin on valmis panostamaan.Ei tuollaiset turvaverkot ole mikään itsestäänselvyys. Taidat provoilla. En edes kehtaisi pyytää joka viikonloppu hoitajaa lapsille, jotta pääsen harrastamaan. Varsinkaan lyhyellä varoitusajalla, ellei ole jokin hätätilanne! Ja jos se hoitaja on järjestetty viikonlopun vaellusreissua varten, niin siinä on vähän sellainen paine, että on mentävä, vaikka lauantaiaamuna tuntuisikin enemmän siltä, että huvittaisi sittenkin jäädä kotiin löhöilemään. Kun se hoitajan kanssa on jo sovittu, ja hän on omista vapaa-ajan touhuistaan luopunut jotta me pääsemme lähtemään.
Se vapaus ja huolettomuus, helppous puuttuu.
Mitä ihmeen kehtaamista on hoitajan pyytämisessä? Hoitaja saa työstään palkan, joka on varsin kilpailukykyinen suhteessa kotona löhöilemiseen. Meillä on 5 hoitajan "rinki", josta on aina löytynyt joku, joka on vapaaehtoinen tulemaan hoitajaksi samantien. Tässä on kaikki lapsettomien vapaus, huolettomuus ja helppous, joskin piti jonkun aikaa koota tätä sopivaa hoitajajoukkoa.
Ai niin, sinä et tietenkään ole valmis maksamaan hoitajalle vaan oletat, että se on mummin velvollisuus."Tässä on kaikki lapsettomien vapaus, huolettomuus ja helppous". Tämä kertoo sen, ettet ymmärrä miten isosta erossa lapsettomien huolettomuudessa on kyse. Lomat voi pitää milloin vain, vaikka lokakuussa ja lähteä neljäksi viikoksi puolison kanssa reppureissaamaan. Vapaapäivän aamuna saa nukkua niin pitkään kuin unta riittää, nousta ylös vasta puolelta päivin. Ei tarvitse tehdä viikkoon ruokaa jos ei huvita ja itse pärjää napostelemalla ja vaikka roskaruoalla tai työpaikkalounailla. Sukulaisen häissä onkin hyvä tunnelma yön pikkutunneille asti, voi vaan jäädä juhlimaan vaikka alunperin oli suunnitelma lähteä ajoissa kotiin. Toki jollain Angelina Joliella ehkä on nämä mahdollisuudet ison lapsikatraan kanssakin, mutta pysytään nyt tosielämän realiteeteissa.
No se iso ero on puhelinsoitto! Minun mielestäni ei todellakaan niin iso ponnistus kuin sinä annat ymmärtää. Harva lapseton pariskunta pitää lomansa lokakuussa ja päättää loman ekana päivänä, että nyt reppureissaamaan, joten miksi oletat, että tuollainen kutakuinkin epätodennäköinen asia pitää nyt ottaa esimerkiksi? Vapaapäivän aamuna saan nukkua pitkään, ruokaa ei ole pakko tehdä ja sukulaisen häihin lähdetään joka tapauksessa sillä mielellä, että ollaan niin pitkään kuin huvittaa.
Vaikuttaa nyt vahvasti siltä, että tahallasi yrität tehdä lapsiperheen elämästä kamalampaa kuin se onkaan!
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 1,5-vuotias poika eikä minkäänlaisia tukiverkkoja lähimaillakaan. Tietenkään emme ole arjessa yhtä vapaita tulemaan ja menemään kuin lapsettomina, mutta en ihan allekirjoita etteikö mainitsemasi asiat onnistuisi.
Viikonloppuisin päätämme useinkin vasta aamulla mitä puuhataan, ja aika usein lähdetään luontoretkelle, metsään kävelemään ym. En tiedä millaiset hc vaellukset tässä oli kyseessä, mutta emme sellaisia harrastaneet ennenkään. Samoin pitkän kaavan herkutteluaamiainen onnistuu kyllä hyvin, lapsi mukana sen minkä jaksaa, sitten hän voi katsoa piirrettyjä tms sillä välin kun me vanhemmat juodaan hitaat kahvit ja syödään aamiaista.
Olen myös kieltämättä laiskistunut mitä tulee itseni hoitamiseen, mutta hemmottelen kyllä silti itseäni säännöllisesti kasvonaamioin ym. Kynsien lakkaamisesta luovuin ihan tietoisesti jo raskausaikana, koska katsoin sen turhaksi kemikaalialtistukseksi. Mitään estettä kampaamokäynneille ym ei myöskään ole. Harrastuksiin, kaupungille ym pääsee tuulettumaan kun vaan miehelle ilmoittaa.
Ei myöskään ole estettä miksi emme voisi yhtäkkiä lähteä perheenä pienelle viikonloppureissulle. Toki sitten lapsi mukana, mutta kyllä joku kylpyläviikonloppu tai kaupunkiloma lapsen kanssakin onnistuu.
Nukkuminen on välillä ongelma ja sille ei aina voi mitään. Koitan turvata itselleni riittävät yöunet menemällä mahdollisimman ajoissa nukkumaan jotta ehdin saada riittävästi unta, vaikka lapsi heräilisi yöllä tai heräisi tosi aikaisin aamulla.
Matkustelussa tuo ero on huima, jos sinulla on lapsi mukana kylpylässä, niin keskityt siihen lapseen siellä koko ajan. Tai puoliso keskittyy. Mutta kahdestaan ette vietä aikaa. Ihan eri asia puhua kylpylässä lillumisesta ja muista hemmotteluista kahden puolison kanssa (=romanttista ja luo sitä parisuhdeyhteyttä) kuin että jompi kumpi/molemmat siinä samalla koko ajan huolehtii lapsesta.
Tai jos on vaikka vaeltamassa, tai Ranskassa ksupunkilomalla. Kyllä ne menee lapsen ehdoilla, ei voi fiiliksen mukaan kävellä vielä 4km tai jäädä illallisen jälkeen viineille ja mennä tanssimaan kun lapsi itkee väsyneenä eikä sitä voi vahtimatta jättää.
Eri asia jos ei mitään tuollaista ole ilman sitä lastakaan, mutta siis mahdollisuudet tähän kaikkeen vapauteen on ilman lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä eniten koen, että vaikka lapset antaa elämääni valtavasti, niin "häviän" onnellisuudessa parisuhteen osalta, koska perhearki vie huomiota ja jaksamista, joka on pois parisuhteesta. Toinen asia on oma hyvinvointi. Asetan lasten hyvinvoinnin omani edelle, ei ole mahdollista että pystyn antamaan täysillä sekä lapsille, parisuhteelle, että itselleni. Ja vielä työelämälle! Vaikka tiedostan, että on pinnallista harmistua etten ole parhaimmillani kynnet, iho ja hiukset hoidettuna, niin se heijastuu isompiin asioihin. Olen uhrannut omaa hyvinvointia kaiken muun vuoksi, koska minulla ei riitä jaksaminen, voimat ja aika kaikkeen muuhun sen arjen pyörittämisen lisäksi.
Ap
Sinulla ei riitä aika, jaksaminen ja voimat ja jotenkin oletat, että kyseessä on se, että sinulla on lapsia. Entä jos kyse on omasta laiskuudesta? Olisit samanlainen jaksamaton myös ilman lapsia? Eli miksi syyllistät lapsia omista valinnoistasi ja teoistasi, eivät he vaadi sinua asettamaan itseäsi viimeiseksi.
Meillä voidaan elää kertomaasi "ex tempore -elämää", koska turvaverkot ovat kunnossa. Jos haluamme miehen kanssa olla bilettämässä aamuviiteen, niin se ei ole ongelma, lapsilla on luotettava hoitaja. Tai jos päätämme lauantaina, että nyt vaeltamaan, niin hoitaja on meillä viimeistään tunnissa. Kyse on siitä, mihin on valmis panostamaan.Eikö toi oo sit törkeetä turvaverkkojen hyväksikäyttöä? Ymmärrän apn kannan paremmin kuin sinun. Hän on lapset tehnyt ja hän on niistä valmis myös huolehtimaan. Ehkä sun turvaverkot ei osaa kieltäytyä näistä extempore ryyppyilloista? Mun mielestä olisi vähintään kohteliasta suunnitella kunnolla millon viette lapsenne hoitoon, että ei muillekaan tule yllätyksiä.
27v velaMiksi palkkatyö olisi törkeää hyväksikäyttöä?
No eihän noi sitten ole turvaverkkoja? Usein turvaverkoilla tarkoitetaan lähimmäisiä jotka auttavat lapsiarjen pyörityksessä tarpeen tullen.
Meillä turvaverkko määritellään samalla tavalla kuin Väestöliitto sen määrittelee. Palstamammat pitävät näköjään tiukasti kiinni siitä, että lapsiperheessä ei saa olla helppoa, kivaa ja spontaania elämää, koska turvaverkkokin määritellään oikein suppealla tavalla.
Ap:lle. Osat vaihtuvat. Olen kokenut tuon saman. Lapseni ovat aikuisia, hyvin koulutettuja ja itse olen vapaa. Ystäväni taistelevat murrosikäisten lasten kanssa jopa pienten lasten kanssa, kun me mieheni kansa matkustelemme maailman ääriin. Lapset nuorena. Se on viisautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 1,5-vuotias poika eikä minkäänlaisia tukiverkkoja lähimaillakaan. Tietenkään emme ole arjessa yhtä vapaita tulemaan ja menemään kuin lapsettomina, mutta en ihan allekirjoita etteikö mainitsemasi asiat onnistuisi.
Viikonloppuisin päätämme useinkin vasta aamulla mitä puuhataan, ja aika usein lähdetään luontoretkelle, metsään kävelemään ym. En tiedä millaiset hc vaellukset tässä oli kyseessä, mutta emme sellaisia harrastaneet ennenkään. Samoin pitkän kaavan herkutteluaamiainen onnistuu kyllä hyvin, lapsi mukana sen minkä jaksaa, sitten hän voi katsoa piirrettyjä tms sillä välin kun me vanhemmat juodaan hitaat kahvit ja syödään aamiaista.
Olen myös kieltämättä laiskistunut mitä tulee itseni hoitamiseen, mutta hemmottelen kyllä silti itseäni säännöllisesti kasvonaamioin ym. Kynsien lakkaamisesta luovuin ihan tietoisesti jo raskausaikana, koska katsoin sen turhaksi kemikaalialtistukseksi. Mitään estettä kampaamokäynneille ym ei myöskään ole. Harrastuksiin, kaupungille ym pääsee tuulettumaan kun vaan miehelle ilmoittaa.
Ei myöskään ole estettä miksi emme voisi yhtäkkiä lähteä perheenä pienelle viikonloppureissulle. Toki sitten lapsi mukana, mutta kyllä joku kylpyläviikonloppu tai kaupunkiloma lapsen kanssakin onnistuu.
Nukkuminen on välillä ongelma ja sille ei aina voi mitään. Koitan turvata itselleni riittävät yöunet menemällä mahdollisimman ajoissa nukkumaan jotta ehdin saada riittävästi unta, vaikka lapsi heräilisi yöllä tai heräisi tosi aikaisin aamulla.
Matkustelussa tuo ero on huima, jos sinulla on lapsi mukana kylpylässä, niin keskityt siihen lapseen siellä koko ajan. Tai puoliso keskittyy. Mutta kahdestaan ette vietä aikaa. Ihan eri asia puhua kylpylässä lillumisesta ja muista hemmotteluista kahden puolison kanssa (=romanttista ja luo sitä parisuhdeyhteyttä) kuin että jompi kumpi/molemmat siinä samalla koko ajan huolehtii lapsesta.
Tai jos on vaikka vaeltamassa, tai Ranskassa ksupunkilomalla. Kyllä ne menee lapsen ehdoilla, ei voi fiiliksen mukaan kävellä vielä 4km tai jäädä illallisen jälkeen viineille ja mennä tanssimaan kun lapsi itkee väsyneenä eikä sitä voi vahtimatta jättää.
Eri asia jos ei mitään tuollaista ole ilman sitä lastakaan, mutta siis mahdollisuudet tähän kaikkeen vapauteen on ilman lapsia.
Oletko koskaan ollut parisuhdelomalla, jossa molemmat haluavat koko ajan samoja asioita? Just niin, en minäkään. Joka tapauksessa toinen ei halua kävellä 4 km matkaa eikä toinen jäädä lasilliselle (koska väsyttää), joten miten se poikkeaa lapsen kanssa reissaamisesta? Kompromisseja toisensa perään.
Tätä lukiessani tajuan taas kerran millainen vankila lasten kanssa samassa huushollissa eläminen on.
En jaksaisi edes sitä, että mua heräteltäisiin pitkin yötä. Ainakin tarvitsisin lepoa seuraavana päivänä.
Olin kaverin kanssa rannalla ennen koronaa. Mukana kaverin 4- ja 6-vuotiaat.
Se oli yhtä stressiä. Kaveri ei aikonut mennä uimaankaan, vaikka ollessaan vielä vapaa oli ollut innokas uimari. Äitinä hän oli alistunut palvelijaksi. Patistin hänet veteen mistä hän kiitteli mua vuolaasti.
Rannalta lasten kanssa suihkuun (kiljuntaa, väsyriitelyä, sotkua). Sen jälkeen laittamaan (lapsille) pian ruokaa, etteivät pimahda täysin. Sitten organisoimaan (lapsille) tvtä ja muuta puuhaa.
Lähdin kotiin ja lepäsin loppuillan nauttien rauhasta ja mahdollisuudesta hengittää omaan tahtiin ja ajatella mitä huvitti.
Näin kovin väsyin pelkästään sivussa katsojana.
"Miten sä jaksat tota", kysyin kaverilta vilpittömästi.
En muista vastausta. Voi olla ettei vastausta tullutkaan, ei siinä juurikaan juteltu. Ei pystynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä eniten koen, että vaikka lapset antaa elämääni valtavasti, niin "häviän" onnellisuudessa parisuhteen osalta, koska perhearki vie huomiota ja jaksamista, joka on pois parisuhteesta. Toinen asia on oma hyvinvointi. Asetan lasten hyvinvoinnin omani edelle, ei ole mahdollista että pystyn antamaan täysillä sekä lapsille, parisuhteelle, että itselleni. Ja vielä työelämälle! Vaikka tiedostan, että on pinnallista harmistua etten ole parhaimmillani kynnet, iho ja hiukset hoidettuna, niin se heijastuu isompiin asioihin. Olen uhrannut omaa hyvinvointia kaiken muun vuoksi, koska minulla ei riitä jaksaminen, voimat ja aika kaikkeen muuhun sen arjen pyörittämisen lisäksi.
Ap
Sinulla ei riitä aika, jaksaminen ja voimat ja jotenkin oletat, että kyseessä on se, että sinulla on lapsia. Entä jos kyse on omasta laiskuudesta? Olisit samanlainen jaksamaton myös ilman lapsia? Eli miksi syyllistät lapsia omista valinnoistasi ja teoistasi, eivät he vaadi sinua asettamaan itseäsi viimeiseksi.
Meillä voidaan elää kertomaasi "ex tempore -elämää", koska turvaverkot ovat kunnossa. Jos haluamme miehen kanssa olla bilettämässä aamuviiteen, niin se ei ole ongelma, lapsilla on luotettava hoitaja. Tai jos päätämme lauantaina, että nyt vaeltamaan, niin hoitaja on meillä viimeistään tunnissa. Kyse on siitä, mihin on valmis panostamaan.Ei tuollaiset turvaverkot ole mikään itsestäänselvyys. Taidat provoilla. En edes kehtaisi pyytää joka viikonloppu hoitajaa lapsille, jotta pääsen harrastamaan. Varsinkaan lyhyellä varoitusajalla, ellei ole jokin hätätilanne! Ja jos se hoitaja on järjestetty viikonlopun vaellusreissua varten, niin siinä on vähän sellainen paine, että on mentävä, vaikka lauantaiaamuna tuntuisikin enemmän siltä, että huvittaisi sittenkin jäädä kotiin löhöilemään. Kun se hoitajan kanssa on jo sovittu, ja hän on omista vapaa-ajan touhuistaan luopunut jotta me pääsemme lähtemään.
Se vapaus ja huolettomuus, helppous puuttuu.
Mitä ihmeen kehtaamista on hoitajan pyytämisessä? Hoitaja saa työstään palkan, joka on varsin kilpailukykyinen suhteessa kotona löhöilemiseen. Meillä on 5 hoitajan "rinki", josta on aina löytynyt joku, joka on vapaaehtoinen tulemaan hoitajaksi samantien. Tässä on kaikki lapsettomien vapaus, huolettomuus ja helppous, joskin piti jonkun aikaa koota tätä sopivaa hoitajajoukkoa.
Ai niin, sinä et tietenkään ole valmis maksamaan hoitajalle vaan oletat, että se on mummin velvollisuus."Tässä on kaikki lapsettomien vapaus, huolettomuus ja helppous". Tämä kertoo sen, ettet ymmärrä miten isosta erossa lapsettomien huolettomuudessa on kyse. Lomat voi pitää milloin vain, vaikka lokakuussa ja lähteä neljäksi viikoksi puolison kanssa reppureissaamaan. Vapaapäivän aamuna saa nukkua niin pitkään kuin unta riittää, nousta ylös vasta puolelta päivin. Ei tarvitse tehdä viikkoon ruokaa jos ei huvita ja itse pärjää napostelemalla ja vaikka roskaruoalla tai työpaikkalounailla. Sukulaisen häissä onkin hyvä tunnelma yön pikkutunneille asti, voi vaan jäädä juhlimaan vaikka alunperin oli suunnitelma lähteä ajoissa kotiin. Toki jollain Angelina Joliella ehkä on nämä mahdollisuudet ison lapsikatraan kanssakin, mutta pysytään nyt tosielämän realiteeteissa.
No se iso ero on puhelinsoitto! Minun mielestäni ei todellakaan niin iso ponnistus kuin sinä annat ymmärtää. Harva lapseton pariskunta pitää lomansa lokakuussa ja päättää loman ekana päivänä, että nyt reppureissaamaan, joten miksi oletat, että tuollainen kutakuinkin epätodennäköinen asia pitää nyt ottaa esimerkiksi? Vapaapäivän aamuna saan nukkua pitkään, ruokaa ei ole pakko tehdä ja sukulaisen häihin lähdetään joka tapauksessa sillä mielellä, että ollaan niin pitkään kuin huvittaa.
Vaikuttaa nyt vahvasti siltä, että tahallasi yrität tehdä lapsiperheen elämästä kamalampaa kuin se onkaan!
En sano että kamalampaa, vaan ERILAISTA. Jokaisesta itsestään riippuu miten sen eron näkee. Mutta pointti on siinä, että lapsellisen pitää aina miettiä asiat myös niiden lasten kannalta. Pitää ennakoida ja järjestää jos haluaa niitä asioita, joita lapsettomilla on helposti ja spontaanisti tarjolla.
Lokakuu voi toki olla vaikka elokuu, reppureissaaminen ihan mikä tahansa harrastus. Nukkuuko ne lapsetkin joka ikinen lauantai niin pitkään kuin vanhemmatkin? Mitä ne lapset syö jos vanhemmat ei jaksa tehdä ruokaa? Eikö ole niin, että nuo asiat pitää lapsille jotenkin ennakoida/järjestää?
Vierailija kirjoitti:
Viimeksi tänään: lapseton siskoni oli meillä kylässä kun laitoin lapselle lounasta ja nostin pöytään palan paperia johon voi pyyhkiä suutaan ja käsiään. Siskoni kysyi että talouspaperiako teillä käytetään ruokapöydässä, ihmettelin vähän, heillä kuulema servettejä sitä varten. Eri maailmassa eletään.
Jaa. Mulla talouspaperirulla pöydässä, ja olen lapseton. Ei mitään serviettejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle. Osat vaihtuvat. Olen kokenut tuon saman. Lapseni ovat aikuisia, hyvin koulutettuja ja itse olen vapaa. Ystäväni taistelevat murrosikäisten lasten kanssa jopa pienten lasten kanssa, kun me mieheni kansa matkustelemme maailman ääriin. Lapset nuorena. Se on viisautta.
Et ole ymmärtänyt. Kyse on siitä, että niitä lapsia on ja niiden kasvattamiseen menee omasta elämästä paljon resursseja VS niitä lapsia ei ole missään vaiheessa ja koko elämä on aikaa itselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä eniten koen, että vaikka lapset antaa elämääni valtavasti, niin "häviän" onnellisuudessa parisuhteen osalta, koska perhearki vie huomiota ja jaksamista, joka on pois parisuhteesta. Toinen asia on oma hyvinvointi. Asetan lasten hyvinvoinnin omani edelle, ei ole mahdollista että pystyn antamaan täysillä sekä lapsille, parisuhteelle, että itselleni. Ja vielä työelämälle! Vaikka tiedostan, että on pinnallista harmistua etten ole parhaimmillani kynnet, iho ja hiukset hoidettuna, niin se heijastuu isompiin asioihin. Olen uhrannut omaa hyvinvointia kaiken muun vuoksi, koska minulla ei riitä jaksaminen, voimat ja aika kaikkeen muuhun sen arjen pyörittämisen lisäksi.
Ap
Sinulla ei riitä aika, jaksaminen ja voimat ja jotenkin oletat, että kyseessä on se, että sinulla on lapsia. Entä jos kyse on omasta laiskuudesta? Olisit samanlainen jaksamaton myös ilman lapsia? Eli miksi syyllistät lapsia omista valinnoistasi ja teoistasi, eivät he vaadi sinua asettamaan itseäsi viimeiseksi.
Meillä voidaan elää kertomaasi "ex tempore -elämää", koska turvaverkot ovat kunnossa. Jos haluamme miehen kanssa olla bilettämässä aamuviiteen, niin se ei ole ongelma, lapsilla on luotettava hoitaja. Tai jos päätämme lauantaina, että nyt vaeltamaan, niin hoitaja on meillä viimeistään tunnissa. Kyse on siitä, mihin on valmis panostamaan.Eikö toi oo sit törkeetä turvaverkkojen hyväksikäyttöä? Ymmärrän apn kannan paremmin kuin sinun. Hän on lapset tehnyt ja hän on niistä valmis myös huolehtimaan. Ehkä sun turvaverkot ei osaa kieltäytyä näistä extempore ryyppyilloista? Mun mielestä olisi vähintään kohteliasta suunnitella kunnolla millon viette lapsenne hoitoon, että ei muillekaan tule yllätyksiä.
27v velaMiksi palkkatyö olisi törkeää hyväksikäyttöä?
No eihän noi sitten ole turvaverkkoja? Usein turvaverkoilla tarkoitetaan lähimmäisiä jotka auttavat lapsiarjen pyörityksessä tarpeen tullen.
Meillä turvaverkko määritellään samalla tavalla kuin Väestöliitto sen määrittelee. Palstamammat pitävät näköjään tiukasti kiinni siitä, että lapsiperheessä ei saa olla helppoa, kivaa ja spontaania elämää, koska turvaverkkokin määritellään oikein suppealla tavalla.
Mun mielestä lapsien hankkiminen vaatii vastuuta ja extempore ryyppyillat on vastuutonta. Ihan ku jotkut koirien omistajat ovat jatkuvasti pyytämässä lenkitysapua koska he ovat menossa koko päivän. Lapset tarkoittaa vastuuta ja sitoutumista hoitaa se homma kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle. Osat vaihtuvat. Olen kokenut tuon saman. Lapseni ovat aikuisia, hyvin koulutettuja ja itse olen vapaa. Ystäväni taistelevat murrosikäisten lasten kanssa jopa pienten lasten kanssa, kun me mieheni kansa matkustelemme maailman ääriin. Lapset nuorena. Se on viisautta.
Viisautta tai pikemminkin hyvää tuuria.
T. Ei-vapaaehtoisesti lapsettomaksi jäänyt pari
Olen nautiskellut kymmenen vuotta lapsettomasta arjesta ja sitten riitti. Paha yksinäisyys, kyllästyminen, päämäärättömyys ja ahdistus vaivasi ihan 24/7 vaikka elin aktiivista elämää ja todellakin tein kaikenlaista. (Pienten) lasten kanssa ei oikein voi rentoutua, mutta eipähän ainakaan ole ollut hetkeäkään aikaa tuntea ahdistusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viimeksi tänään: lapseton siskoni oli meillä kylässä kun laitoin lapselle lounasta ja nostin pöytään palan paperia johon voi pyyhkiä suutaan ja käsiään. Siskoni kysyi että talouspaperiako teillä käytetään ruokapöydässä, ihmettelin vähän, heillä kuulema servettejä sitä varten. Eri maailmassa eletään.
Jaa. Mulla talouspaperirulla pöydässä, ja olen lapseton. Ei mitään serviettejä.
Ja meillä lapsettomilla on keittiössä vessapaperirulla :D En ole koskaan käyttänyt serviettejä.
Tämäkin ketju todistaa, että näistä asioista ei voi puhua järkevästi. Heti tulee joku rääkymään että kyllä meilläkin on kaikki samat asiat kuin lapsettomilla, aapeen oma vika että ei elä yhtä huolettomasti kuin lapseton siskonsa.
"Tässä on kaikki lapsettomien vapaus, huolettomuus ja helppous". Tämä kertoo sen, ettet ymmärrä miten isosta erossa lapsettomien huolettomuudessa on kyse. Lomat voi pitää milloin vain, vaikka lokakuussa ja lähteä neljäksi viikoksi puolison kanssa reppureissaamaan. Vapaapäivän aamuna saa nukkua niin pitkään kuin unta riittää, nousta ylös vasta puolelta päivin. Ei tarvitse tehdä viikkoon ruokaa jos ei huvita ja itse pärjää napostelemalla ja vaikka roskaruoalla tai työpaikkalounailla. Sukulaisen häissä onkin hyvä tunnelma yön pikkutunneille asti, voi vaan jäädä juhlimaan vaikka alunperin oli suunnitelma lähteä ajoissa kotiin. Toki jollain Angelina Joliella ehkä on nämä mahdollisuudet ison lapsikatraan kanssakin, mutta pysytään nyt tosielämän realiteeteissa.