Miksi nainen loukkaantuu, jos en halua olla friendzonella?

Jospa nainen luuli, että olit aidosti hänen ystävänsä etkä vain teeskennellyt ystävää muut asiat mielessä.

Minusta on lapsellista kieltäytyä kaveruudesta ilman varsinaista syytä. En oikein ymmärrä, miksi minä muutenkaan kieltäytyisin olemasta kenenkään kaveri, ellei ole ollut mitään riitaa tms. Mitä siinä sitten häviää, jos onkin jonkun kaveri. Eihän se tarkoita oikein mitään muuta kuin että moikataan kun tavataan ja ehkä kerran vuodessa tykätään toisen somepäivityksestä. Onpas rankkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin ap, suhtautuisin asiaan taas aivan eri tavalla: "Ok, kirpaisee, ettei nainen ollut kiinnostunut enemmästä. Mutta onneksi olin jo osoittanut hänelle olevani hauska, mukava tyyppi, jonka hän haluaa pitää kuitenkin kaverina. Minulla on siis yksi kaveri lisää. Sillä kaverilla on paljon kavereita, joita en vielä tunne, mutta joihin voin hänen kauttaan tutustua. Myös naisia. Ehkä tutustun johonkin heistä ja kiinnostus herää molemmin puolin. Ja vaikka ei, niin aina, ihan aina uudet kaverit ovat tervetulleita."

Mutta ap valitsee mieluummin jatkaa yksin betonikuutiossaan Tinderiä swaippailemalla.

Tässä ilmeisesti kirjoittelee joku, jolla ei ole voimakkaita tunteita ollut ketään kohtaan.

Jep, se tunne kun rakastaa varauksetta, mutta ei ole toivoakaaan saada vastarakkautta...

Rupea siinä sitten kaveriksi. 

Friendzone on oikeataan parempi koska ystävyys- ja kaverisuhteet ovat yleensä pidempiaikaisia juttuja.

Hyvässä lykyssä jonkun ihmisen kanssa säätäisi pari kuukautta, menisi sänkyyn muutaman kerran ja sitten vihaisi tyyppiä loppuelämän. Friendzonella saat ainakin nauttia toisen seurasta ja pitää hänet elämässäsi toivottavasti vuosia tai vuosikymmeniä.

Miehen ja naisen välille voi syntyä ystävyyssuhde mutta ei milloinkaan pakottamalla. Jos toinen ei halua niin miksi kiukutella? Näin se on muissakin ystävyys ym suhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on lapsellista kieltäytyä kaveruudesta ilman varsinaista syytä. En oikein ymmärrä, miksi minä muutenkaan kieltäytyisin olemasta kenenkään kaveri, ellei ole ollut mitään riitaa tms. Mitä siinä sitten häviää, jos onkin jonkun kaveri. Eihän se tarkoita oikein mitään muuta kuin että moikataan kun tavataan ja ehkä kerran vuodessa tykätään toisen somepäivityksestä. Onpas rankkaa. 

Toivottavasti et luule että sä olet jonku kaveri, olet tuttu.

Tämän ketjun ainoa tarkoitus on se että kynnysmattomies pääsee vertaamaan naisen ja miehen ystävyyttä hyväksikäyttöön ja ruokkimaan naisvihaansa ja huojuvaa varmuuttaan siitä että tekee oikein eristäytyessään vatkaamaan in ce l-propagandaansa. Ystävät jeesivät toisiaan molemmin puolin. Miehet jeesii toisiaan, naiset jeesii toisiaan, vastavuoroisesti. Vastavuoroisuuteen ja jämäkkyyteen kykenemätön kynnysmatto laskee normaalin ystävyyden naisen ja miehen välillä naisen saatanalliseksi salaliitoksi. Jos et halua olla ystävä, älä ole. Se on täysin ymmärrettävää jos olet liian ihastunut. Mitä väliä sillä on jos nainen ei siitä tykkää tai harmistui kun esim luuli ystävyyden olevan oikeaa ystävyyttä eikä romanttista? Ethän joka tapauksessa ole hänen kanssaan enää tekemisissä.

Aloittajan kannattaa kysyä siltä nimenomaiselta naiselta, ei täällä kukaan voi sen puolesta vastata. Vain hän itse tietää miksi suuttui.

Minä sain mieheltä kaverikortin jokunen kuukausi sitten ja olisin tyytyväisenä ottanut kyllä edes sen. Oli niin mahtava persoona kyseessä, etten olisi halunnut päästää häntä menemään elämästäni vaikka ei muuta kuin ystävyyttä olisikaan ollut tarjolla. Harmillista kyllä, hän ei sitten halunnut edes sitä kun sai kuulla minun fiilikseni – ilmeisesti ajatteli ketjun lailla, että jään sitten roikottamaan jotain toivoa siihen ystävyyden rinnalle. En olisi kyllä jäänyt, pakit on pakit ja sillä selvät jo ekalla. Tykkäsin vain henkilöstä tosi paljon ja nyt harmittaa, etten saa enää viettää aikaa hänen kanssaan, vaan kaikki meni pilalle. En silti suuttunut, tietenkään.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko loukkaantuminen tarpeellista, mutta minusta se osoittaa, että ko. mies ei myöskään olisi ollut sopiva suhteeseen kanssani. En käsitä mikä siinä kaverina olossa mättää jos ihmisestä kerta pitää. Silloinhan se tarkoittaa, ettei pidä jos haluaa kaikki välit poikki. Ei tarvitse loukkaantua ja hyvä kun sekin selvisi ilman että että tarvitsi sänkyyn asti mennä.

Itse kyllä ymmärrän sen, että ottaa etäisyyttä eikä jää kaveriksi, jos itse on ollut oikein kunnolla ihastunut. Sellaisena kaverina roikkuminen nimittäin vaan pitkittää omaa turhaa yksipuolista ihastusta, koska ei sellainen lopu napista painamalla. Siis jos on tosissaan, vahvasti ollut ihastunut. Tiedän sen itsestäni. Fiksuin tapa päästä ihastuksesta eroon on nimenomaan lakata tapaamasta toista.

Joten siinä mielessä ap teki juuri fiksusti, kun hän EI jäänyt roikkumaan, vaan sisäisti sen, ettei nainen halua mitään romanttista/seksuaalista. Kaveruus voi olla mahdollista taas joskus myöhemmin. Tai sitten aika ajaa ohi, mutta sellaista on elämä.

Olen itse nainen, ja olen ollut todella rakastunut toiseen naiseen. Jutusta ei koskaan tullut mitään, mutta minulla kesti yli kolme vuotta päästä ihastuksesta eroon. En silti vieläkään voi tavata häntä tai olla kaveri, vaikka meillä synkkasikin varsin hyvin. Tiedän, että saattaisin rakastua häneen uudestaan, vaikka sainkin aika pahasti siipeeni. Nyt olen kuitenkin päässyt siihen tilanteeseen, etten käy katselemassa hänen kuviaan joka päivä, eikä ajatus hänestä enää satu. Jos olisin ollut jatkuvasti tekemisissä hänen kanssaan, en olisi päässyt edes tähän tilanteeseen vieläkään, ja varmaan edelleen olisin rakastunut. Nyt saan edes mahdollisuuden löytää jonkun toisen, ja voin yrittää tapailla muita. Silloin kun olin ihastunut, siitä ei tullut mitään - yritin, mutten oikeasti kiinnostunut kenestäkään toisesta.

Vierailija kirjoitti:

Friendzone on oikeataan parempi koska ystävyys- ja kaverisuhteet ovat yleensä pidempiaikaisia juttuja.

Hyvässä lykyssä jonkun ihmisen kanssa säätäisi pari kuukautta, menisi sänkyyn muutaman kerran ja sitten vihaisi tyyppiä loppuelämän. Friendzonella saat ainakin nauttia toisen seurasta ja pitää hänet elämässäsi toivottavasti vuosia tai vuosikymmeniä.

Tämä. Rakkaasta ihmisestä ei halua luopua, vaikka romanttinen suhde ei onnistuisi. Oikeaa rakkautta on se, että halutaan pitää toinen elämässä ja suoda hänelle se hyvä muiden kanssa joka itsen kanssa ei onnistu.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko loukkaantuminen tarpeellista, mutta minusta se osoittaa, että ko. mies ei myöskään olisi ollut sopiva suhteeseen kanssani. En käsitä mikä siinä kaverina olossa mättää jos ihmisestä kerta pitää. Silloinhan se tarkoittaa, ettei pidä jos haluaa kaikki välit poikki. Ei tarvitse loukkaantua ja hyvä kun sekin selvisi ilman että että tarvitsi sänkyyn asti mennä.

En minä pysty kaveritasolla toisen ihmisen kanssa olemaan, jos olen häneen rakastunut ja haluaisin enemmän. Itseäni mä siinä rikkoisin vaan. Olen kokeillut kerran ja aika hirveää oli katsoa vierestä kun toinen suunnitteli treffejä toisen naisen kanssa tai kertoi millainen hottis kollega oli samaan aikaan työmatkalla. En vaan pystynyt siihen pelkkään kaveruuteen ja kun pistin kokonaan poikki, mies oli kuin sinäkin: "etpä sä musta näemmä ikinä välittänytkään"...

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin ap, suhtautuisin asiaan taas aivan eri tavalla: "Ok, kirpaisee, ettei nainen ollut kiinnostunut enemmästä. Mutta onneksi olin jo osoittanut hänelle olevani hauska, mukava tyyppi, jonka hän haluaa pitää kuitenkin kaverina. Minulla on siis yksi kaveri lisää. Sillä kaverilla on paljon kavereita, joita en vielä tunne, mutta joihin voin hänen kauttaan tutustua. Myös naisia. Ehkä tutustun johonkin heistä ja kiinnostus herää molemmin puolin. Ja vaikka ei, niin aina, ihan aina uudet kaverit ovat tervetulleita."

Mutta ap valitsee mieluummin jatkaa yksin betonikuutiossaan Tinderiä swaippailemalla.

Ihmeellisen päätelmän teit.

Mä en ainakaan ole frendi, jos olen ollut suhteessa tai oikeesti kiinnostunut. En pysty enkä halua. Ne vaan jätän. Siinä on liikaa tunnetta.

Haluan sellaisen kaverin, joka on oikeasti kaveri. Haluan sellaisen miehen, joka on oikeasti se mun mies ja Mä olen hänen naisensa. Ei Noi välimaastot itsellä vaan toimi.

Jos se nainen loukkaantuu, niin kerää listaa... ei muuta. Haluaa näyttää kivalta ja hyvältä. Haluaa esittää jotain.

Mutta eikös Noi jutut olekin esittämistä?

Eiköhän tämäkin ole yksilöllistä ja riippumatonta ihmisen sukupuolesta. Ellei kiinnostus suhteeseen ole molemminpuolista, niin ehkä molemmat ok kaveruuden suhteen. Ellei kiinnostus kaveruuteen ole molemminpuolista, niin miksi tehdä siitä sen suurempaa? Kiittää siihenastisesta ja toivottaa kaikkea hyvää jatkossa.

Mikäli epäilee toisen olevan taipuvainen draamaan, niin voihan hänet feidata pikkuhiljaa. Ei aktiivisesti lähesty tai ehdottele tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on lapsellista kieltäytyä kaveruudesta ilman varsinaista syytä. En oikein ymmärrä, miksi minä muutenkaan kieltäytyisin olemasta kenenkään kaveri, ellei ole ollut mitään riitaa tms. Mitä siinä sitten häviää, jos onkin jonkun kaveri. Eihän se tarkoita oikein mitään muuta kuin että moikataan kun tavataan ja ehkä kerran vuodessa tykätään toisen somepäivityksestä. Onpas rankkaa. 

Meillä ei näkemys kaveruudesta ja epäilen monella muullakin olevan erilainen ajatus kaveruudesta kuin sinulla.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko loukkaantuminen tarpeellista, mutta minusta se osoittaa, että ko. mies ei myöskään olisi ollut sopiva suhteeseen kanssani. En käsitä mikä siinä kaverina olossa mättää jos ihmisestä kerta pitää. Silloinhan se tarkoittaa, ettei pidä jos haluaa kaikki välit poikki. Ei tarvitse loukkaantua ja hyvä kun sekin selvisi ilman että että tarvitsi sänkyyn asti mennä.

Jonkin sortin empatiaa nyt odottaisi sille rakastuneellekin silti riittävän. Tuossa tilanteessahan sen friendzonetetun pitää hyväksyä, että se ihastuksen kohde deittailee ja seurustelee muita itsen katsellessa vierestä. Tiedän näitä jotka suorastaan hierovat naamaan niitä uusia deittikumppaneita kavereille ja se on varmasti hyvin tuskallista sille "kaverille". Aika sosiopaatti saa olla, jos on sitä mieltä ettei tuo saisi sattua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko loukkaantuminen tarpeellista, mutta minusta se osoittaa, että ko. mies ei myöskään olisi ollut sopiva suhteeseen kanssani. En käsitä mikä siinä kaverina olossa mättää jos ihmisestä kerta pitää. Silloinhan se tarkoittaa, ettei pidä jos haluaa kaikki välit poikki. Ei tarvitse loukkaantua ja hyvä kun sekin selvisi ilman että että tarvitsi sänkyyn asti mennä.

Itse kyllä ymmärrän sen, että ottaa etäisyyttä eikä jää kaveriksi, jos itse on ollut oikein kunnolla ihastunut. Sellaisena kaverina roikkuminen nimittäin vaan pitkittää omaa turhaa yksipuolista ihastusta, koska ei sellainen lopu napista painamalla. Siis jos on tosissaan, vahvasti ollut ihastunut. Tiedän sen itsestäni. Fiksuin tapa päästä ihastuksesta eroon on nimenomaan lakata tapaamasta toista.

Joten siinä mielessä ap teki juuri fiksusti, kun hän EI jäänyt roikkumaan, vaan sisäisti sen, ettei nainen halua mitään romanttista/seksuaalista. Kaveruus voi olla mahdollista taas joskus myöhemmin. Tai sitten aika ajaa ohi, mutta sellaista on elämä.

Olen itse nainen, ja olen ollut todella rakastunut toiseen naiseen. Jutusta ei koskaan tullut mitään, mutta minulla kesti yli kolme vuotta päästä ihastuksesta eroon. En silti vieläkään voi tavata häntä tai olla kaveri, vaikka meillä synkkasikin varsin hyvin. Tiedän, että saattaisin rakastua häneen uudestaan, vaikka sainkin aika pahasti siipeeni. Nyt olen kuitenkin päässyt siihen tilanteeseen, etten käy katselemassa hänen kuviaan joka päivä, eikä ajatus hänestä enää satu. Jos olisin ollut jatkuvasti tekemisissä hänen kanssaan, en olisi päässyt edes tähän tilanteeseen vieläkään, ja varmaan edelleen olisin rakastunut. Nyt saan edes mahdollisuuden löytää jonkun toisen, ja voin yrittää tapailla muita. Silloin kun olin ihastunut, siitä ei tullut mitään - yritin, mutten oikeasti kiinnostunut kenestäkään toisesta.

Kyllä toista voi rakastaa ilman että seurustelee. Ihmiset rakastavat vanhempiaan, lapsiaan, kavereitaan jne. Se on vain mielenhallintaa laittaa romanttinen ihminen kaveriboksiin.

Vierailija kirjoitti:

Miehille sanotaan ettei pidä tyytyä, nyt kun ei tyydy pelkkään kaveruuteen, hän tekee väärin

Ei pidä jos ei halua olka kaveri mutta en kyllä millään ymmärrä miksi edes alkuunkaan oli tekemisissä ihmisen kanssa jonka kokee niin ettei edes kaveri halua olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Friendzone on oikeataan parempi koska ystävyys- ja kaverisuhteet ovat yleensä pidempiaikaisia juttuja.

Hyvässä lykyssä jonkun ihmisen kanssa säätäisi pari kuukautta, menisi sänkyyn muutaman kerran ja sitten vihaisi tyyppiä loppuelämän. Friendzonella saat ainakin nauttia toisen seurasta ja pitää hänet elämässäsi toivottavasti vuosia tai vuosikymmeniä.

Tämä. Rakkaasta ihmisestä ei halua luopua, vaikka romanttinen suhde ei onnistuisi. Oikeaa rakkautta on se, että halutaan pitää toinen elämässä ja suoda hänelle se hyvä muiden kanssa joka itsen kanssa ei onnistu.

Joskus pitää ottaa etäisyyttä päästäkseen itse eteenpäin. Kaikkien ihastus ja toiveet eivät ihan tuosta noin vaan lopu, vaikka tajuaisivatkin, ettei toinen tule koskaan haluamaan muuta. Silloin on itsensä kiusaamista jatkaa kaverina, koska ihastuksen kohteen jatkuva näkeminen siirtää jatkuvasti ihastuksesta yli pääsemistä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko loukkaantuminen tarpeellista, mutta minusta se osoittaa, että ko. mies ei myöskään olisi ollut sopiva suhteeseen kanssani. En käsitä mikä siinä kaverina olossa mättää jos ihmisestä kerta pitää. Silloinhan se tarkoittaa, ettei pidä jos haluaa kaikki välit poikki. Ei tarvitse loukkaantua ja hyvä kun sekin selvisi ilman että että tarvitsi sänkyyn asti mennä.

Itse kyllä ymmärrän sen, että ottaa etäisyyttä eikä jää kaveriksi, jos itse on ollut oikein kunnolla ihastunut. Sellaisena kaverina roikkuminen nimittäin vaan pitkittää omaa turhaa yksipuolista ihastusta, koska ei sellainen lopu napista painamalla. Siis jos on tosissaan, vahvasti ollut ihastunut. Tiedän sen itsestäni. Fiksuin tapa päästä ihastuksesta eroon on nimenomaan lakata tapaamasta toista.

Joten siinä mielessä ap teki juuri fiksusti, kun hän EI jäänyt roikkumaan, vaan sisäisti sen, ettei nainen halua mitään romanttista/seksuaalista. Kaveruus voi olla mahdollista taas joskus myöhemmin. Tai sitten aika ajaa ohi, mutta sellaista on elämä.

Olen itse nainen, ja olen ollut todella rakastunut toiseen naiseen. Jutusta ei koskaan tullut mitään, mutta minulla kesti yli kolme vuotta päästä ihastuksesta eroon. En silti vieläkään voi tavata häntä tai olla kaveri, vaikka meillä synkkasikin varsin hyvin. Tiedän, että saattaisin rakastua häneen uudestaan, vaikka sainkin aika pahasti siipeeni. Nyt olen kuitenkin päässyt siihen tilanteeseen, etten käy katselemassa hänen kuviaan joka päivä, eikä ajatus hänestä enää satu. Jos olisin ollut jatkuvasti tekemisissä hänen kanssaan, en olisi päässyt edes tähän tilanteeseen vieläkään, ja varmaan edelleen olisin rakastunut. Nyt saan edes mahdollisuuden löytää jonkun toisen, ja voin yrittää tapailla muita. Silloin kun olin ihastunut, siitä ei tullut mitään - yritin, mutten oikeasti kiinnostunut kenestäkään toisesta.

Kyllä toista voi rakastaa ilman että seurustelee. Ihmiset rakastavat vanhempiaan, lapsiaan, kavereitaan jne. Se on vain mielenhallintaa laittaa romanttinen ihminen kaveriboksiin.

Ok, no mutta jos itse tietää, ettei sitä mielenhallinnan keinoa itsellä ole, niin silloin on ainoa keino lakata olemasta tekemisissä. Miksi tämä on ongelma muille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmitti kun tykkäsi sinusta kaverina ja ymmärsi että hän ei kiinnostanut sinua ihmisenä, vain panona. 464

muuta pano kumppaniksi niin saatat olla oikeilla jäljillä.

Naiset ehkä tykkää roikkua ihmisissä joita ne ei voi saada, mutta miehet ei 

Joko ihminen on kiinnostava ja merkityksellinen tai se ei ole. Hyviä ihmissuhteita on harvassa, pimppaa voi saada mistä vaan.

Jos on rakastunut toiseen, eikä se saa vastakaikua, on järkevämpää poistua takavasemmalle.

Vai jäävätkö naiset pyörimään heidät dumpanneen exänsä jalkoihin siinä tilanteessa että naisella riitti vielä rakkautta mutta miestä ei enää kiinnostanut?

En vertaisi ei alkanutta suhdetta ja pidempään kestänyttä suhdetta tisiinsa, mutta joo. oletuksena että molemmat pitävät toisistaan, eikä ketään ole petetty tms. niin kaverivälit voi ihan hyvin säilyttää. Oudompaa on alkaa esittää ettei ole moista hyypiötä koskaan tuntenutkaan.

No eihän mitään välejä tietenkään ole pakko katkoa kokonana, että esitetään ettei tuntisikaan. Etäisyyttä voi ottaa ja moikata kun kohdataan.