Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jos on vielä 45-vuotiaana sinkku, onko syy epärealistisissa odotuksissa?
13.06.2020 |
Olen viime aikoina taas deittaillut ja tutustunut miehiin, jotka odottavat salamarakastumista ensimmäisillä treffeillä (eivät suostu toisille treffeille) ja näitä, joilla on tietyt kriteerit. Kaikkien tulee täyttyä. Ihan kuin puoliso olisi vain näyttelyesine eikä toinen ihminen. Kieltämättä tuli mieleen, että tällaiset tyypit jahtaavat haavekuviaan ja sitten katkeroituvat jäätyään yksin. Oletteko törmänneet tällaisiin miehiin ja naisiin?
Kommentit (41)
Ehkä, ehkä ei. Syitä ja polkuja on useita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen eri mieltä kuin mitä tuossa ylempänä joku on heittänyt. Ei sinkkuteen todellakaan tarvita mt-ongelmia, melko röyhkeää väittää sellaista.
Huomasin saman kommentin, hyvä että tartuit tähän. Ylipäätään ajatus siitä, että ihmisessä olisi jotain vikaa kun on tahtomattaan sinkku, tuntuu kurjalta. Empaattisuus puuttuu monelta, se on huomattu.
Tai sitten ei vain kukaan ole halunnut - yrityksistä huolimatta. Olen siis kelpaamaton parisuhteeseen enkä ikinä käyttäisi itsestäni nimitystä sinkku, koska sinkkuus tarkoittaa, että se on valittu tilanne.
En tarkoittanut kaikkia sinkkuja, vaan tätä asennetta, että ei olla valmiita edes yrittämään tutustumista, jos ekatreffeillä ei "kolahda". Tai että ei haluta jatkaa keskustelua, jos käy ilmi, että tukkani onkin suora eikä luonnonkihara. Onko ihan vieras ilmiö muille? Ap.
Sinulla on moraalia. Et ole ainakaan paneskellut työkaveriden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syy on siinä, että tarina on käsikirjoitettu.
Zinc
Ihan sama mitä te luulette tekevänne. Ette te tee mitään mitä ei lue käsikirjoituksessa.
Ihan kuin Truman Show.
Vierailija kirjoitti:
Itse oon pitäny aina vähän pulleimmista naisista. Erityisesti sellasista joilla ylimääränen on kertyny tanaosaston puolelle. Kun sellanen pyllistää, niin kyllä siinä taivaat aukee.
Persereikä haisee paskalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yli 40v miehenä kelpaa vain joku 30-35 nainen jos ei ole mummo. Oman ikäiset on vanhoja naisia. Mitä teen sellaisen kanssa? Olen ennemmin yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
moni tuntemistani ikisinkuista on jossain vaiheessa seurustellut, ollut kihloissa tms. Yhteen ei ole muutettu tai avioon asti päästy.
Ikisinkku ei tarkoita ihmistä, joka on seurustellut tai ollut kihloissa. Sinä vääristät termiä, jos väität sen tarkoittavan niitä, jotka eivät ole koskaan olleet naimisissa.
Minusta ikisinkku voi myös olla sellainen, joka on seurustellut ehkä joskus vuosikymmen sitten mutta nykyään pitää itseään vanhanapiikana tai -poikana ja on jo luopunut toivosta. Sitä voi siis ottaa itselleen tuon nimikkeen asenteenkin puolesta, ei pelkän historian.
Itse pidän itseäni ikisinkkuna, vaikka seurustelinkin vuodet 2000–2009. Kun sen koommin en ole mieheen koskenut enkä usko enää koskaan koskevanikaan, mitä muutakaan olen kuin vannoutunut ikisinkku. Vanhapiika on ruma sana enkä sellaista määritteekseni halua.
Minä olin etäsuhteessa vuoteen 2007 asti, sen jälkeen yksin, enkä koe olevani ikisinkku tai vanhapiika. Toivon kovasti vielä tapaavani jonkun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yli 40v miehenä kelpaa vain joku 30-35 nainen jos ei ole mummo. Oman ikäiset on vanhoja naisia. Mitä teen sellaisen kanssa? Olen ennemmin yksin.
Miksi koet yli nelikymppiset naiset vanhoiksi?
Vierailija kirjoitti:
Yli 40v miehenä kelpaa vain joku 30-35 nainen jos ei ole mummo. Oman ikäiset on vanhoja naisia. Mitä teen sellaisen kanssa? Olen ennemmin yksin.
Hyi hitto, en huolisi +40-vuotiasta pappaikäistä miestä, mieluummin yksin
N38
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 50-vuotias sinkku. Minulla on ollut kaksi pitkää parisuhdetta. Nämä loppuivat eri syistä. Kun erosin 9 vuotta tästä toisesta pitkästä parisuhteesta. Minulle tuli sellainen olo että en halua enää parisuhdetta. Viihdyn itsekseni, saan tehdä mitä haluan, eikä tarvitse vääntää kenenkään kanssa. Olen tullut siihen tuloksen, että kumppanin pitää olla hyvin pitkälti saman kaltainen kuin itse on, silloin suhde toimii. Olen spontaani ja idearikas, en halua vetää miestä perässäni. Haluaisin spontaanin ja idearikkaan kumppanin, joka pitää seksistä. Olen hyvin itsenäinen, sanavalmis, temperamenttinen, olen hoitanut itseäni hyvin, minua luullaan 10 vuotta nuoremmaksi. Olisi upeaa löytää se TÄYDELLINEN kumppani juuri minulle ja tietysti myös niin päin, että olisin TÄYDELLINEN sille toiselle. Pidän liikunnasta, luonnosta, älyllisistä keskusteluista, seksistä, terveellisestä elämäntavasta, matkustelusta jne. Esim. parhaat matkani olen tehnyt spontaanisti lähtemällä vain, inhoan kalenteri-ihmisiä, jotka suunnittelevat elämäänsä liian pitkälle tulevaisuuteen, se tappaa luovuuden.
En saanut Travis Fimmeliä, joten olen mieluummin ilman kuin otan jonkun korvikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis en tiedä, mutta mene harrastamaan ja tutustu ihan tavallisessa ympäristössä ihmiseen ja ihmisiin.
Anna mahdollisuus tutustua sinuun. Noi deitit on kyllä yks keinotekoisuus. En osaisi ollenkaan.Monelle nettideittailu on se viimeinen oljenkorsi, kun muualla ei ole napannut.
Ja se sinkkuuden juurisyy löytyy juuri siitä, että "normaalissa elämässä" ei ole napannut. Miksi ei ole? Miten on mahdollista elää 45-vuotiaaksi ilman että kohtaa elämänsä aikana kiinnostavia ihmisiä?
Tarvitaan molemminpuolinen kiinnostus!
Moni ei tajua etsi kumppania tosissaan nuorena - parhaat markkinat menevät ohi nopeasti, eikä moni ole valmis enää vanhempana muuttamaan yms. esim. työn takia, joten vaikeaa on, mitä vanhemmaksi ehtii.
Vaimoni postasi nettiin aikoinaan tiukan "kriteerilistansa". Vastasin ja nyt ollaan oltu 17 vuotta yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Yli 40v miehenä kelpaa vain joku 30-35 nainen jos ei ole mummo. Oman ikäiset on vanhoja naisia. Mitä teen sellaisen kanssa? Olen ennemmin yksin.
Ole onnellinen, jos kelpaa edes jollekin. Turha on haaveilla parikymmpisistä tai edes kolmekymppisistä meidän iässä
M45
Vierailija kirjoitti:
Voipi olla tai voipi olla olemati. Osa jää koko elämänsä ajaksi sinkuiksi kun sopivaa ei vain osu kohdalle. Tai jos osuu, niin se toinen on jo varattu jne. Eihän kaikki muutenkaan saa kaikkea mistä on haaveillut tai minkä eteen on tehnyt töitä vuosikaudet. Elämä menee joskus yksinkertaisesti vain eri tahtiin kuin itse haluaisi tai mitä on ajatellut.
Olen eri mieltä kuin mitä tuossa ylempänä joku on heittänyt. Ei sinkkuteen todellakaan tarvita mt-ongelmia, melko röyhkeää väittää sellaista. Päinvastoin, ehkä sinkulla on vahvempi itsetunto että kestää sinkkuuden nurjapuolen eikä tyydy mihin tahansa vain välttääkseen sinkkuelämän. Sinkkuus ei myöskään tarkoita etteikö vastakkaiseen sukupuoleen olisi kontakteja, moni tuntemistani ikisinkuista on jossain vaiheessa seurustellut, ollut kihloissa tms. Yhteen ei ole muutettu tai avioon asti päästy. Surullista että täytyisi elää tietyllä "hyväksyttävällä" tavalla ettei joidenkin kommentoijien tapaan osa ihmisistä leimaisi mt-ongelmaiseksi.
Lopuksi voin kertoa esimerkin omasta sukulaisesta. Hän eli onnellisena sinkkuna (käytännössä sinkku) ja seurusteli on/off useamman henkilön kanssa eläkeikäiseksi saakka, ei mitään aikomustakaan vakiintua. Eläkkeelle jäätyään hän totesi että täytyy tässä avioliittokin kokea ennen hautaa ja mennä räväytti avioon silloisen heilansa kanssa.
Jos on seurustellut ja ollut jopa kihloissa, ei ole ikisinkku! Ikisinkku on ihminen, joka ei ole koskaan edes seurustellut. Vai onko seurusteleva ihminen/parisuhteessa elävä mielestäsi sinkku, jos ei ole naimisissa tai asu yhdessä kumppaninsa kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yli 40v miehenä kelpaa vain joku 30-35 nainen jos ei ole mummo. Oman ikäiset on vanhoja naisia. Mitä teen sellaisen kanssa? Olen ennemmin yksin.
Ole onnellinen, jos kelpaa edes jollekin. Turha on haaveilla parikymmpisistä tai edes kolmekymppisistä meidän iässä
M45
No jaa. Itsellä kaksi edellistä kiinnostunutta olivat alle 30v. Olen itse nelikymppinen ja ikisinkku.
Halusivat kylläkin pikapikaa perheen, minä en.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yli 40v miehenä kelpaa vain joku 30-35 nainen jos ei ole mummo. Oman ikäiset on vanhoja naisia. Mitä teen sellaisen kanssa? Olen ennemmin yksin.
Miksi koet yli nelikymppiset naiset vanhoiksi?
Suurin osa ylipainoisia tai katkeria. Olin vaan rehellinen.
Alue: Aihe vapaa
Omalla kohdallani kävi niin, että ikävuosina 18-30 halusin elää itselleni ja ystävilleni nauttien elämästä ylipäätään. Perheestä en ole haaveillut koskaan, joten siltäkin osin suunnitelma on ollut selvillä.
Mutta kohtalo puuttui peliin 31 vuotiaana ja sairastuin masennukseen, sekä lihoin 30 kiloa. Itsetunto romuna ja ylipainoisena tyydyin kohtalooni, enkä miettinytkään pariutumista.
Nelikymppisenä masennus selätetty ja takaisin normaalipainoon päästy. Mutta enpä enää viihtynytkään ihmisten ilmoilla sosiaalisena, kuten ennen, joten deittiapit ovat olleet oiva apu uusien ihmisten tapaamiseen.
Mutta kuten toisesta ketjusta saadaan rivien välistä lukea, niin ehkä ihmisillä ei enää ole niin halua vakaaseen parisuhteeseen, vaan kevytsuhteilu/FWB on yleistymässä. Ehkä tässä itsekin pitää muuttua, mutta yritetään kuitenkin vielä vanhaan malliin. Enemmän olen ollut sinkkuna kuin parisuhteessa tässä elämässä, ja viihdyn kyllä hyvin yksinkin. Mutta olisihan se hienoa vanheta yhdessä sen tärkeimmän ihmisen kanssa, ei siitä pääse mihinkään. :) Aika näyttää..
M_42