Lue keskustelun säännöt.
Missä vaiheessa te muut parisuhteeseen kelpaamattomat ikisinkut myönsitte tilanteenne ja luovutitte asian suhteen kokonaan
12.06.2020 |
Itse olen nyt 34-vuotias, ja tämän kevään sekä kesän aikana on tämä asia kirkastunut aikaisempaa huomattavasti selkeämmäksi: Minä olen yksi niistä jakojäännöksistä, jotka eivät kumppania koskaan tule saamaan.
Missä vaiheessa elämäänne te muut vastaavanlaiset tapaukset tajusitte asian?
Mitä olette kehittäneet tuon "tyhjiön" tilalle?
Kommentit (85)
32-vuotiaana. Onneksi oli silloin jo lapset hankittuna. Miehet ovat kyllä aina helposti ihastuneet ulkonäkööni, mutta luonteeni on parisuhdemielessä ...miten sen nyt sanoisi... varsin hankala :D Olen "It's my way or highway" -tyyppiä eikä sellainen luonne oikein sovellu parisuhteeseen. Sinkkuna olen ollut nyt 27 vuotta ja ihan tyytyväinen tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun sairastuin ja ex jätti vedoten ettei haluaisi lapsilleen huonoja geenejä minulta. Tämä sulkee pois kaikki lapsia haluavat naiset.
Kärsin myös kroonisista kivuista ja työllistyminen on tod vaikeaa tämän vuoksi, tämä sulkee kaikkibä työssäkäyvät naiset pois, koska en halua itekään olla toisen elättinä.
Näistä lähtökohdista kumppanin löytäminen on vaan liian vaikeaa, etten enää aktiivisesti tuhlaa aikaani siihen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oletteko nirsoja vai mikä on ongelma?
Ei sitä unelmien kumppania ole pakko saada
Miksette ota jotain OK tyyppiä arkea jakamaan?Koska arkea ei halua jakaa seurassa joka on huonompaa kuin yksin oleminen?
Eikös täälläkin aina neuvota laskemaan rimaa jos ei saa niitä joista on kiinnostunut? Sitä rimaa pitää vain laskea niin kauan että löytyy niitä jotka kiinnostuvat.
Vai miksi se nyt olisikin eri tavalla sinun mukaasi?
Pidetään tiukasti kiinni niistä unelmista ja ollaan yksin hautaan saakka, vai?Mä laskin rimaa, ja eihän se suhde voinut mennä kuin metsään. Ei ollut rakkautta kummankaan osalta. Suhteesta syntyi yksi lapsi, ja jäi kaameat haavat.
Mutta ajattele; sait lapsen ja kokemusta
Jos olisit pitänyt riman normaalilla tasolla, et olisi koskaan saanut lasta
Miten niin ei olisi saanut koskaan lasta? Ei siihen suhdetta tarvita, vain spermaa.
Eikä riman alla olevia miehiä kuulu päästää lisääntymään, tulee vain lisää riman alla olevia surullisia ihmisiä. Hirveä palvelus omalle lapselle. Oletpa itsekäs.
Mistäs meinasit sitä laadukasta spermaa ilman suhdetta saada? Eikö spermapankissa käy juuri rimanalittajat, köyhät opiskelija jne. tumputtamassa, joille parin kympin korvaus merkitsee jotain?
Kaikki geenit eivät ole yhtä hyvä geenejä.
Runkkari87 kirjoitti:
32-33v. Kyllähän tästä paskamaailmasta joutaa jo hautaan.
Mihin sie hameväkeä tarviit?
M42
Olin 26v kun erosin lasteni isästä. Silloin ajattelin, että tottakai saan se hyvän parisuhteen. Nyt olen 34v ja pari vuotta sitten olen hyväksynyt sen totuuden, että yksin tulen loppuelämäni olemaan. Kokeiltu on kaikkea, mutta tuntuu, että universumi on minun pariutumistani vastaan (esim.tinder ei toimi ollenkaan, vaikka olen sen uudelleen ladannut monta kertaa).