Lue keskustelun säännöt.
Missä vaiheessa te muut parisuhteeseen kelpaamattomat ikisinkut myönsitte tilanteenne ja luovutitte asian suhteen kokonaan
12.06.2020 |
Itse olen nyt 34-vuotias, ja tämän kevään sekä kesän aikana on tämä asia kirkastunut aikaisempaa huomattavasti selkeämmäksi: Minä olen yksi niistä jakojäännöksistä, jotka eivät kumppania koskaan tule saamaan.
Missä vaiheessa elämäänne te muut vastaavanlaiset tapaukset tajusitte asian?
Mitä olette kehittäneet tuon "tyhjiön" tilalle?
Kommentit (85)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
N 37-vuotiaana tajusin että juna menio jo.
Vierailija kirjoitti:
Puolet vastaajista ymmärsi kyllä aloittajan kysymyksen väärin.
Hän kysyi kelpaamattomista ikisinkuista ja jengi vastaa kuinka kelpaavat, mutta eivät halua, ellei nyt täydellinen tule vastaan.Just, auttaa todella paljon.
Aika paljon eri tilanne.
Suolaa haavoihin.T.Ei aloittaja, mutta samat tuskat.
Myös sellainen joka joillekin kelpaa, voi kokea itsensä ihan yhtä lailla kelpaamattomaksi. Voin kertoa etteivät ne kiinnostuneet paljoa mieltä lämmitä, jos ne eivät ole ollenkaan sitä mitä hakee. Jos odottaa sellaista oikeaa kolahdusta muttei koskaan koe sitä, ja jos kokee niin se toinen ei. Väittäisin että oikeasti ihan kuka tahansa kelpaa parisuhteeseen, jos ideana on vain parisuhde eikä ole mitään väliä, kuka se toinen osapuoli on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolet vastaajista ymmärsi kyllä aloittajan kysymyksen väärin.
Hän kysyi kelpaamattomista ikisinkuista ja jengi vastaa kuinka kelpaavat, mutta eivät halua, ellei nyt täydellinen tule vastaan.Just, auttaa todella paljon.
Aika paljon eri tilanne.
Suolaa haavoihin.T.Ei aloittaja, mutta samat tuskat.
Myös sellainen joka joillekin kelpaa, voi kokea itsensä ihan yhtä lailla kelpaamattomaksi. Voin kertoa etteivät ne kiinnostuneet paljoa mieltä lämmitä, jos ne eivät ole ollenkaan sitä mitä hakee. Jos odottaa sellaista oikeaa kolahdusta muttei koskaan koe sitä, ja jos kokee niin se toinen ei. Väittäisin että oikeasti ihan kuka tahansa kelpaa parisuhteeseen, jos ideana on vain parisuhde eikä ole mitään väliä, kuka se toinen osapuoli on.
eli olet siis nirso ja siksi yksin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolet vastaajista ymmärsi kyllä aloittajan kysymyksen väärin.
Hän kysyi kelpaamattomista ikisinkuista ja jengi vastaa kuinka kelpaavat, mutta eivät halua, ellei nyt täydellinen tule vastaan.Just, auttaa todella paljon.
Aika paljon eri tilanne.
Suolaa haavoihin.T.Ei aloittaja, mutta samat tuskat.
Myös sellainen joka joillekin kelpaa, voi kokea itsensä ihan yhtä lailla kelpaamattomaksi. Voin kertoa etteivät ne kiinnostuneet paljoa mieltä lämmitä, jos ne eivät ole ollenkaan sitä mitä hakee. Jos odottaa sellaista oikeaa kolahdusta muttei koskaan koe sitä, ja jos kokee niin se toinen ei. Väittäisin että oikeasti ihan kuka tahansa kelpaa parisuhteeseen, jos ideana on vain parisuhde eikä ole mitään väliä, kuka se toinen osapuoli on.
Okei,no minulla ei ole tuollaisesta kokemusta.
Tiedän vain miltä tuntuu kun kukaan ei halua tai edes näe minua.
Epätoivoisimpina hetkinä on oikeasti toivonut että olisi joku tyyppi edes tässä vieressä, oli sitten kuinka kamala tahansa.
Niin siksi taisi minulla tulla vedettyä herne nenään näistä ”en minä ketään kelpuuta”.
Tuntui jotenkin extra pahalta.
Sori, yritän nähdä myös tätä kulmaa asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
20 vuotiaana. Olin täysin kokematon ja hankin pari seksikumppania tinderistä jotta en jäisi neitsyeksi. Nyt yhä 24 vuotiaana tilanne on sama eli kukaan ei kiinnostu minusta.
En ole vielä uskaltanut yrittää naisten iskemistä, jos vaikka en kelpaakaan. Jään epätietoisuuteen kelpaavuudestani ja hyvä niin.
M38
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erosta yli 10v ja seurustelua sen jälkeen 0. Nykyään kumppanin kaipuu on jo aika vähäistä. Joskus tulee tunne, että oispa kiva, kun olis joku, mutta yksinoloon on jo niin tottunut, että arki tuntuu hiton helpolta näin. En varsinaisesti ole luovuttanut, mutta en näe vaivaa asian eteen, ehkä pitäisi jos ei halua olla yksin loppuelämäänsä. Olen kuitenkin mieluummin yksin kuin paskassa suhteessa, jossa ollaan vain siksi, että voi sanoa olevansa parisuhteessa.
Minulla sama, erosta on 15 vuotta. En ole koskaan ollut vakavassa suhteessa, pari 1,5 vuoden deittijaksoa mahtuu tuonne teini-ikään. Koskaan ei ole ollut ajankohtaista miettiä seuraavia kuten hankitaanko lapsia vai ei, muutetaanko yhteen vai ei, miten hoidetaan parisuhteen talous jne.
Koskaan en ole ollut mitään kysyttyä kamaa. Autismia ei ole todettu eikä tutkittu, erityisherkkä olen, mutta selkeästi minussa on jokin "valuvika". En toimi, ajattele enkä ymmärrä asioita samalla tavalla kuin suurin osa ihmisistä, joten on vaikeaa edes löytää ketään, joka kiinnostaisi. Elämäntavat, arvot, ajatukset jne. ovat niin kaukana toisistaan...
Toivon silti, että jossain vaiheessa tulee se jackpot eli mies, joka rakastaa minua ja jota minä rakastan.
N37
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolet vastaajista ymmärsi kyllä aloittajan kysymyksen väärin.
Hän kysyi kelpaamattomista ikisinkuista ja jengi vastaa kuinka kelpaavat, mutta eivät halua, ellei nyt täydellinen tule vastaan.Just, auttaa todella paljon.
Aika paljon eri tilanne.
Suolaa haavoihin.T.Ei aloittaja, mutta samat tuskat.
Myös sellainen joka joillekin kelpaa, voi kokea itsensä ihan yhtä lailla kelpaamattomaksi. Voin kertoa etteivät ne kiinnostuneet paljoa mieltä lämmitä, jos ne eivät ole ollenkaan sitä mitä hakee. Jos odottaa sellaista oikeaa kolahdusta muttei koskaan koe sitä, ja jos kokee niin se toinen ei. Väittäisin että oikeasti ihan kuka tahansa kelpaa parisuhteeseen, jos ideana on vain parisuhde eikä ole mitään väliä, kuka se toinen osapuoli on.
Miten voi tuntea itsensä kelpaamattomaksi jos on monta ihmistä ollut kiinnostunut sinusta?
Vaikkei ole kolahtanut, niin joku on sentään halunnut olla kanssasi.
Ajattele, on ihmisiä kenen kanssa KUKAAN ei ole koskaan halunut olla.
Sama kuin joku jolla on ruokaa edessään sanoisi nälkäiselle, ruuattomalle vierustoverilleen että tämä ruoka ei nyt ole nyt ihan lempparini, samassa tilanteessa ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä luovutin siinä vaiheessa, kun oli viimeiset hetket tehdä lapsia. Lähdin yrittämään lasta siis yksin ja surin sen asian loppuun, että miestä tähän kuvioon enää tuskin tulee. Tosin jos en lasta kuitenkaan saa, ehkä vielä joskus vuosien kuluttua saatan alkaa treffailla taas.
M44v kirjoitti:
Panet - taa ja pil - lua tekee edelleen mieli, ei pysty millään unohtamaan naisia vaikka mitään en ole ikinä saanutkaan.
Hemmetti vieläkö se tuonikäisenä on nuin? Elättelin toivoa, että kolmekympin puolessa välissä alkais helpottaa. Miksi meidät miehet onkaan kirottu näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä näin 34:n kynnyksellä alkaa tuntua siltä, etten jaksa enää toivoa ja pettyä. Taidan lakata odottamasta mitään, ja jos jotain hyvää jonain päivänä tuleekin vastaan, se on sitten vain positiivinen yllätys.
En usko, että mikään tätä "tyhjiötä" korvaa. Se on vain surtava.
Sama juttu kuin muilla, mies olen ja ikää 34v.
Treffejä takana muutamassa vuodessa 60 kpl.
Ne kaikki joista kiinnostun ei kiinnostu musta ja ne joista en itse kiinnostu kiinnostuu musta.
Selkeästi on kyse tasoeroista, tasoni ei riitä siihen mitä pidän edes ihan ok:na. Ihastumisesta en voi edes haaveilla. Pahalta näyttää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt 35-vuotiaana olen tajunnut, että on liian myöhäistä. Parisuhteen ehtii vielä saada, mutta alan ymmärtää jääväni lapsettomaksi. En ole nirso eikä kyse ole mistään sellaisesta. Olen luonteeltani liian ujo ja vähän estynyt. Minulle on vaikeaa tutustua muihin. Lisäksi olen epävarma seksuaalisesta suuntautumisestani. Olen kiinnostunut enemmän muista naisista. En käy missään enkä edes etsi aktiivisesti seuraa. Tähän yksinolemiseen on niin tottunut jo.
Kyllähän kaikki varmastikin kelpaisivat ainakin jollekin, mutta moni ei vaan jaksa yrittää, kun se on niin vaikeaa.
Itse en jaksa yrittää, kun siis haluaisin puolison *erittäin helposti* (mies jaksaisi olla sitkeän aloitteellinen ja tekisi sen ekan aloitteen esim. kadulla tai kaupassa ym.).
En jaksa/viitsi mennä nettipalstoille, eivätkä baarit kiinnosta pätkääkään ja lisäksi olen mukavuudenhaluinen ja ujo introvertti = on helpompaa olla yksin.
En oo edes luovuttanut, mutta odottelen edelleen, että joku mies pysäyttää mut jossain kadulla ja pyytää treffeille. 😀
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu kuin muilla, mies olen ja ikää 34v.
Treffejä takana muutamassa vuodessa 60 kpl.
Ne kaikki joista kiinnostun ei kiinnostu musta ja ne joista en itse kiinnostu kiinnostuu musta.
Selkeästi on kyse tasoeroista, tasoni ei riitä siihen mitä pidän edes ihan ok:na. Ihastumisesta en voi edes haaveilla. Pahalta näyttää..
Miten voisit parantaa tasoasi? Ootko kokeillut laihdutusta ja kuntosalitreeniä? Ne monet komistusmiehetkin treenaavat ja syövät terveellisesti sekä katsovat vähän, mitä pistävät päälleen.
Joskus 30 vee paikkeilla. Elämä muuttui kovin helpoksi. On ihanaa kun saa tehdä mitä tykkää, mennä vapaasti, vaihtaa työpaikkaa, tavata ketä haluaa tapailla yms. Itse olen panostanut uraani, koska hakeuduin unelma-alalleni. Teen myös paljon kaikkea muuta. Miestä en tarvitse yhtään mihinkään elämässäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu kuin muilla, mies olen ja ikää 34v.
Treffejä takana muutamassa vuodessa 60 kpl.
Ne kaikki joista kiinnostun ei kiinnostu musta ja ne joista en itse kiinnostu kiinnostuu musta.
Selkeästi on kyse tasoeroista, tasoni ei riitä siihen mitä pidän edes ihan ok:na. Ihastumisesta en voi edes haaveilla. Pahalta näyttää..Miten voisit parantaa tasoasi? Ootko kokeillut laihdutusta ja kuntosalitreeniä? Ne monet komistusmiehetkin treenaavat ja syövät terveellisesti sekä katsovat vähän, mitä pistävät päälleen.
Kaikki pinnalliset jutut on jo hoidettu.
Pitäisi varmaan opetella olemaan erilainen persoona.
Vierailija kirjoitti:
Olen 27, ollut 4 suhteessa ennen ja deittaillut. Miehiä kyllä riittäisi mutta juurikin sen takia ei kiinnosta koska parisuhde on oikeasti yliarvostettua. Miksi on vaikeaa olla yksin joillekkin? Itselleni se on ihan parasta, saan päättää miten elän kodissani, en ole emotionaalisesti kahlittu kehenkään. Usein stressaan itseni kipeäksi jos olen parisuhteessa miehen kanssa koska vastuut tuntuvat jotenkin painostavammilta. Ei tosiaankaan monet miehet minulle sovi. Ystävistä saan seuraa, jos haluan haleja niin sitten saan niitä kyllä sinkku kavereilta jos on romanttinen ystävyys. Hassua kun monet rajaa ystävyyden ja parisuhteet niin rajallisiksi ettei niistä hyödy kokonaisuudessa. Seksi minua ei kiinnosta koska saan helposti virtsatien tulehduksia vaikka hygienia hyvä onkin plus ei se niin hyvältä tunnu kuin kuvittelisi. Emotionaalista yhteyttä ja älykkyydeltään samantasoista kemiaa haen mutta ei ole tullut vastaan
Ainakin minulle yksinolo on vaikeaa, koska kaipaisin elämään kumppania ja seksiä. Ilman miestä en saa seksuaalista tyydytystä, joten ne tarpeet jäävät täyttämättä ilman parisuhdetta.
Puolet vastaajista ymmärsi kyllä aloittajan kysymyksen väärin.
Hän kysyi kelpaamattomista ikisinkuista ja jengi vastaa kuinka kelpaavat, mutta eivät halua, ellei nyt täydellinen tule vastaan.
Just, auttaa todella paljon.
Aika paljon eri tilanne.
Suolaa haavoihin.
T.Ei aloittaja, mutta samat tuskat.