Lue keskustelun säännöt.
Missä vaiheessa te muut parisuhteeseen kelpaamattomat ikisinkut myönsitte tilanteenne ja luovutitte asian suhteen kokonaan
12.06.2020 |
Itse olen nyt 34-vuotias, ja tämän kevään sekä kesän aikana on tämä asia kirkastunut aikaisempaa huomattavasti selkeämmäksi: Minä olen yksi niistä jakojäännöksistä, jotka eivät kumppania koskaan tule saamaan.
Missä vaiheessa elämäänne te muut vastaavanlaiset tapaukset tajusitte asian?
Mitä olette kehittäneet tuon "tyhjiön" tilalle?
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä olisinko kelpaamaton, mutta aivan todella tylsä tyyppi. Viihdyn kotona, tykkään laittaa kotia ja pidän eläimistä. Olen kuitenkin tosi reipas ja iloinen tyyppi ja nättikin ennen kuin lihosin, vedän puoleeni vaan aivan vääränlaisia miehiä. Moni mies ihastui kyllä, mutta miehet olivat itse tosi meneviä ja jotenkin epäluotettavia ettei niiden joukosta löytynyt ketään sopivaa. Väittäisin, että kaltaistani on tosi vaikea löytää, etenkin kun Suomessa ollaan aika hiljaisia ja ujoja, yritä siinä nyt sitten löytää joku. Nettideittailua on kokeiltu, mutta sieltä on jäänyt käteen vain ongelmissa olevia miehenruppanoita. Yksin ollaan ja joskus se tuntuu surulliselta, mutta ei voi mitään, sillä mennään mitä on annettu.
Eli miehiä on tarjolla, mutta ei mikko leppilampea?
En usko, että Mikkokaan tylsää kotihiirtä jaksaa. No vitsit vitsinä, sanoin että miehet olivat meneviä ja epäluotettavia, hyvin erilaisia kuin minä jolloin suhteesta ei oikein tule mitään. Kummankaan puolelta siis, ei siinä paljon kauneus tai komeus auta jos ei kemiat yms kohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt ole kokonaan luovuttanut mutta urahaaveet painaa enemmän päälle. Jos tietysti tyttöystävä löytyy joka pystyy sietämään sitä että käytän 8-10 tuntia päivässä koneella koodaamiseen niin en tietenkään mahdollisuutta jätä väliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä olisinko kelpaamaton, mutta aivan todella tylsä tyyppi. Viihdyn kotona, tykkään laittaa kotia ja pidän eläimistä. Olen kuitenkin tosi reipas ja iloinen tyyppi ja nättikin ennen kuin lihosin, vedän puoleeni vaan aivan vääränlaisia miehiä. Moni mies ihastui kyllä, mutta miehet olivat itse tosi meneviä ja jotenkin epäluotettavia ettei niiden joukosta löytynyt ketään sopivaa. Väittäisin, että kaltaistani on tosi vaikea löytää, etenkin kun Suomessa ollaan aika hiljaisia ja ujoja, yritä siinä nyt sitten löytää joku. Nettideittailua on kokeiltu, mutta sieltä on jäänyt käteen vain ongelmissa olevia miehenruppanoita. Yksin ollaan ja joskus se tuntuu surulliselta, mutta ei voi mitään, sillä mennään mitä on annettu.
Eli miehiä on tarjolla, mutta ei mikko leppilampea?
Mielestäsi hänen olisi ollut parempi ottaa joku itselleen epäsopiva (”menevä”) ja epäluotettava? Eiköhän yksinäisyys ole fiksumpi valinta?
Sivusta
Vierailija kirjoitti:
Naiset ne aina jaksaa selittää kaiken maailman panomiehistä ja kusipäistä, mutta kysyisin teiltä että mikä estää tekemästä aloitteita kunnollisille ja luotettaville huomaavaisille miehille? Oletteko täysin noiden kusipääpanomiesten aloitteiden varassa? Vai ettekö vain kelpuuta omantasoisia miehiä, ovatko ne liian rumia ja tylsiä? Jaksan aina ihmetellä tätä naisten pariutumisen ongelmaa, että ajaudutaan yhteen vain ns. huonojen miesten kanssa vaikka olemassa olisi paljon hyviä.
Ja mistähän minä sen näen, että tuo jannu tuossa on kusipää ja tuo tuossa kunnollinen? Kerroppa ensin se. Ulkonäkö ei tähän liity, koska k-päitä on ihan kaikennäköisiä. Ujot ja kiltit ei lähesty, sehän me jo tiedetään. Eli kerroppas nyt kun tunnut olevan niin tietäväinen, mistä niitä hyvä löytyy ja mistä ne tunnistaa?
Vierailija kirjoitti:
Naiset ne aina jaksaa selittää kaiken maailman panomiehistä ja kusipäistä, mutta kysyisin teiltä että mikä estää tekemästä aloitteita kunnollisille ja luotettaville huomaavaisille miehille? Oletteko täysin noiden kusipääpanomiesten aloitteiden varassa? Vai ettekö vain kelpuuta omantasoisia miehiä, ovatko ne liian rumia ja tylsiä? Jaksan aina ihmetellä tätä naisten pariutumisen ongelmaa, että ajaudutaan yhteen vain ns. huonojen miesten kanssa vaikka olemassa olisi paljon hyviä.
Kyllä minä niitä yritin nuorena lähestyä. Mutta heitä ei kiinnostanut ollenkaan. Enkä ole mitään statusmiehiä yrittänyt vaan ihan samanlaisia duunareita kuin itsekin olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi vastailette näille jankkaajille, jotka tulevat omimaan jokaisen aiheen? Ohittakaa tai jopa liputtakaa asiaton puhe täysin väärässä ketjussa. Puhutaan otsikon aiheesta kerrankin.
Vähän kyllä mietityttää tämä. Olen N. 49 ja vasta nyt antamassa periksi, ehkä en kokonaan koskaan. En ole aina ollut ylijäämä, päin vastoin. Mutta 9 v sitten erosin suhteesta joka oli mielestäni täydellinen ja se loppui kuin seinään. Ensin olin masentunut ja toivoin myös että voisimme palata taas yhteen. Parin vuoden aloin harrastuksien ja tuttujen kautta tapaaman uusia ihmisiä, tutustuen myös miehiin. Mutta mistään ei tullut mitään. Eräs mies johon tutustuin oli mielestäni "jämä". Suomalainen perus-insinööri, kaljamahainen, täysin lihakseton, kyömynenäinen, vulgääri, tissutteleva mammanpoika. Hän ei ollut koskaan seurustellut vakavasti edes vuotden verra ja hän oli tuolloin 50. Selvisi, että hänellä on paljon rahaa koska suomalaiset insinöörit olivat olleet kovaa valuuttaa 2000-luvun alussa ulkomaisissa firmoissa. Vaatteet, auto ja sisustus sekä asunnon koko kertoivat uuninpankkopojasta. Hän kertoi myös, haaveilevansa huomattavasti nuoremmasta vaimosta ja perheestä tulevaisuudessa. Ei siis todellakaan ollut antanut periksi, vaan kaikki nämä vuodet etsinyt sitä oikeaa. Sitten he asuisivat isossa talossa ja kaikki olisi mahtavaa.
Nyt hän on kuulemma saavuttanut unelmansa. Tosin lapset eivät omat vaan naisen edellisestä liitosta. Nainen on ns postimyynnistä. Rahalla saa.
Omalta osaltani ajattelen, että rakkaus vielä yllättäisi... Ja kestäisi hautaan asti sitten. Onneksi minulla ei ole varaa ostaa kumppania, ja toisaalta asiat kuitenkin niin hyvin, ettei tarvitse myydä itseään.
Seksiä en ole harrastanut viimeisten 10 vuoden aikana paljoa, mutta taisin saada tarpeeksi sitä ennen...
On vapauttavaa kun ei tarvitse miettiä enää mitään seksiä tai säätämistä, ihmisten (taka) ajatuksia tms. En ole päästänyt itseäni repsahtamaan, todellakaan sillä tässä oli kiinnostuksen kohde hiljattain jolloin aloin treenaamaan ja hoikistumaan. Kiinnostuksen kohde ei kiinnostunut, mutta olen itseeni tyytyväinen ja jatkan tätä! Mulla ei ole yhtään kaveria jonka kanssa mennä terasseille, ei ole ollut vuosiin. kaikkeni olen sen suhteen yrittänyt, todellakin tsempannut ihan hulluna että saisin jonkun naisen kaverikseni edes kerran vuodessa. Sen suhteen olen ainakin antamassa periksi, ja yksin en mene. Aloitan varmaan syksyllä uuden harrastuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oletteko nirsoja vai mikä on ongelma?
Ei sitä unelmien kumppania ole pakko saada
Miksette ota jotain OK tyyppiä arkea jakamaan?Koska arkea ei halua jakaa seurassa joka on huonompaa kuin yksin oleminen?
Eikös täälläkin aina neuvota laskemaan rimaa jos ei saa niitä joista on kiinnostunut? Sitä rimaa pitää vain laskea niin kauan että löytyy niitä jotka kiinnostuvat.
Vai miksi se nyt olisikin eri tavalla sinun mukaasi?
Pidetään tiukasti kiinni niistä unelmista ja ollaan yksin hautaan saakka, vai?Lue mitä kirjoitin. Totta kai on parempi yksin kuin huonossa seurassa.
Eli sanot siis että rimaa ei kuulu laske lainkaan kumppania haettaessa?
Kummasti poikkeaa palstan yleisestä ohjeistuksesta.
Jos sulla on jonkinlainen pakko saada parisuhde mutta rima on selkeesti liian korkeella, silloin sitä rimaa kannattaa laskea. Eli jos koet että olisi mieluummin edes jonkun - vaikka sitten vähän epämeillyttävän - kanssa kuin yksin. Mutta silloin pitäs ehkä myös kertoa sille toiselle osapuolelle että häneen on tyydytty, kun parempaa ei irronnut.
Itsehän en ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä jotka tyytyvät. Menen tosissaan vaikka hautaan saakka yksin jos just sellasta ei löydy kuin mitä etsin. Mutta jokainen tietenkin tyylillään.
Siinä 28-29 kun olin saanut yli 40 pakit enkä kelvannut miehille edes panosuhteeseen/kaveriksi päätin ja tiesin että tää oli mun osalta tässä. En enää tyrkytä itseäni deittiapeissa enkä tee yhtäkään aloitetta miesten suhteen. En toki pane pahakseni jos joku mies mua lähestyy mutta koska näin ei ole tapahtunut tähänkään mennessä, en odota enää mitään. Ikisinkkuna hautaan valitettavasti. N31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksihän muuten monet ikusinkut jotenkin luulevat, että parisuhteessa olevat ns. Tyytyvät vain johonkin ja ovat näin ollen saaneet parisuhteen. Helpottavatko omaa oloaan tällä ajatuksella? Minulle 30v ystävättäreni on sanonut pariin otteeseen, että hän ei tyydy mihin vaan. Aivan kuin itse tyytyisin että saan vaan olla toisen kanssa. Hän onkin ihmetellyt miten minusta miehet ovat olleet kiinnostuneet ja olen saanut solmittua pitkän parisuhteen kaksi kertaa ja pian naimisissa.
Kyse on kuitenkin ainoastaan siitä, että uskaltaa heittäytyä elämään, suhteisiin, nauraa itselleen! Ei tarvitse olla missi tai hoikkakaan.
Hymyllä ja positiivisella asenteella vedät puoleesi toista ihmistä :)
Älkää siis luovuttako!
Vierailija kirjoitti:
Keskustelun aloittaja on liian kriittinen, mutta elämä on tätä. Itse huomasin että aikani on ohi 38- vuotiaana. Olen KTM kansainvälisessä yrityksessä. Olen kyllästynyt työpaikkani työkavereiden välisiin seksisuhteisiin. Itse en ole lähtenyt leikkiin mukaan vaikka olisin kelvannut. Mitä sitä on joku kakkonen perheenrikkoja. Tinder ja muut ovat turhia seksijuttuja. Seksi hoituu kivasti seksileluilla ja nettipornolla. Nyt olen 44 v. Työ on pitkälti ykkönen elämässäni myös nyt Korona-aikana yt-neuvottelujn aikana.
Mun työpaikalla on myös näitä varattuja miehiä ja heidän kakkosnaisiaan. Myös mua yritti yks varattu mies saada kakkoseksi, mutta ei kiinnosta sellainen touhu. On tämä koko parisuhdemaailma niin hullua touhua, että huhhuh. Jotkut ovat yksin ja joillakin on monta kumppania.
Sitten kun annoin sille miehelle rukkaset, se vielä kysyi multa: "aiotko jäädä ihan yksin?"
Ikään kuin asia hänelle mitenkään kuuluisi.
Vaikka yksinoloon tottuukin, silti on sellainen kaipuu että joku kiinnostuisi juuri minusta. Aidosti, ei niin että olen joku hiton kakkonen, vaan haluan olla se ykkönen. Ja sellaisen miehen joka ei haluakaan mitään kakkosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä taidan tehdä sen tänään. Luovuttaa ja hyväksyä ikisinkkuuden. Pitkästä parisuhteesta erosin jo 11 v sitten ja sen jälkeen ollut muutamia tapailujuttuja. Nyt kun ikää jo 45, ei niitäkään enää löydy.
Paljon puhutaan tyytymisestä ja riman laskemisesta, mutta hirveän vaikea on tavata ihan tavallistakaan miestä. En mitään rantojen miestäkään / elämän koululaista halua, itsellä kuitenkin hyvä työ ja taloudellisesti mahdollisuus mm reissata.
Ja saa vinkata, mistä 40+ ikäinen nainen löytää viriilin kesäkollin? 😁 Seksiä kaipaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä taidan tehdä sen tänään. Luovuttaa ja hyväksyä ikisinkkuuden. Pitkästä parisuhteesta erosin jo 11 v sitten ja sen jälkeen ollut muutamia tapailujuttuja. Nyt kun ikää jo 45, ei niitäkään enää löydy.
Paljon puhutaan tyytymisestä ja riman laskemisesta, mutta hirveän vaikea on tavata ihan tavallistakaan miestä. En mitään rantojen miestäkään / elämän koululaista halua, itsellä kuitenkin hyvä työ ja taloudellisesti mahdollisuus mm reissata.
Ja saa vinkata, mistä 40+ ikäinen nainen löytää viriilin kesäkollin? 😁 Seksiä kaipaa.
Jos asut pääkaupunkiseudulla, niin Mummotunnelissa on ollut ainakin ennen korona-aikaa varma saanti. Sinne tai johonkin muuhun tasokkaaseen paikkaan (esim. Storyville) suuntaisin itse.
Oman puolisoni tapasin 51-vuotiaana yhteisen ystävän kautta. Sitä kanavaa suosittelen parisuhdekumppanin löytämiseksi. Ja sinkkuna olin ollut lähes kahdeksan vuotta sitä ennen. Eli älä vielä luovuta, jos parisuhdetta kuitenkin kaipaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja saa vinkata, mistä 40+ ikäinen nainen löytää viriilin kesäkollin? 😁 Seksiä kaipaa.
Minua kiinnostaisi myös että mistä 34-vuotias mies löytäisi viirilin kesänartun, kun seksiä todellakin kaipaa : )
32-33v. Kyllähän tästä paskamaailmasta joutaa jo hautaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oletteko nirsoja vai mikä on ongelma?
Ei sitä unelmien kumppania ole pakko saada
Miksette ota jotain OK tyyppiä arkea jakamaan?Koska arkea ei halua jakaa seurassa joka on huonompaa kuin yksin oleminen?
Eikös täälläkin aina neuvota laskemaan rimaa jos ei saa niitä joista on kiinnostunut? Sitä rimaa pitää vain laskea niin kauan että löytyy niitä jotka kiinnostuvat.
Vai miksi se nyt olisikin eri tavalla sinun mukaasi?
Pidetään tiukasti kiinni niistä unelmista ja ollaan yksin hautaan saakka, vai?Lue mitä kirjoitin. Totta kai on parempi yksin kuin huonossa seurassa.
Eli sanot siis että rimaa ei kuulu laske lainkaan kumppania haettaessa?
Kummasti poikkeaa palstan yleisestä ohjeistuksesta.
Edelleenkin lue mitä kirjoitin. Mikä siinä oli sulle niin vaikeaa ymmärtää?
Rautalangasta: jos viihtyy paremmin yksin kuin jonkun henkilön seurassa niin ei tietenkään ala viettää aikaa saati mitään seurustella ja ”jakaa arkea” sen henkilön kanssa. Sehän olisi huononnus lähtötilanteeseen ja suorastaan vajaaälyistä.
Otatko selkääsi mieluummin kerran vai kaksi kertaa päivässä? Jälkimmäinen on ”riman laskemista”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oletteko nirsoja vai mikä on ongelma?
Ei sitä unelmien kumppania ole pakko saada
Miksette ota jotain OK tyyppiä arkea jakamaan?Koska arkea ei halua jakaa seurassa joka on huonompaa kuin yksin oleminen?
Eikös täälläkin aina neuvota laskemaan rimaa jos ei saa niitä joista on kiinnostunut? Sitä rimaa pitää vain laskea niin kauan että löytyy niitä jotka kiinnostuvat.
Vai miksi se nyt olisikin eri tavalla sinun mukaasi?
Pidetään tiukasti kiinni niistä unelmista ja ollaan yksin hautaan saakka, vai?Mä laskin rimaa, ja eihän se suhde voinut mennä kuin metsään. Ei ollut rakkautta kummankaan osalta. Suhteesta syntyi yksi lapsi, ja jäi kaameat haavat.
Mutta ajattele; sait lapsen ja kokemusta
Jos olisit pitänyt riman normaalilla tasolla, et olisi koskaan saanut lasta
Miten niin ei olisi saanut koskaan lasta? Ei siihen suhdetta tarvita, vain spermaa.
Eikä riman alla olevia miehiä kuulu päästää lisääntymään, tulee vain lisää riman alla olevia surullisia ihmisiä. Hirveä palvelus omalle lapselle. Oletpa itsekäs.
(Osoitettu riman alle pakottajalle eikä tälle joka oli tosiasiassa saanutkin sen lapsen.)
Olen kyllä ajatellut, että on mussa JOTAIN kiinnostavaa kun kerran hyväksikäyttäjät ja kusipäät on musta kiinnostuneet. Kaikista naisista ei edes nekään. Mutta yhtä lailla yksinäisyyteen johtavaa se on, jos ei ole sellainen nainen joka haluaa kusipää miehen.
Huonot miehet osaavat jotenkin etsiä juuri tällaisia herkkiä naisia.
En varmaan osaa luovuttaa kokonaan, mutta en myöskään aktiivisesti etsi ketään, toivon vain että kohtalo johdattaa minut sellaisen miehen syliin jonka mielestä olen kiinnostava oikeasti.