Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yhteinen lapsi miehen kanssa, jolla on jo lapsia ennestään
12.06.2020 |
Pahoittelut otsikon muotoilusta - ei pää taivu miten tämän fiksummin ilmaisisi.
Seurustelen miehen kanssa, jolla on entisestä liitosta kaksi lasta. Haluan itsekin tulla äidiksi ja miehen kanssa ollaan puhuttu yhteisestä lapsesta. Ongelmana on, että ahdistun vietävästi, kun mietin että miehelleni lapsen saanti ei tule enää olemaan ainutlaatuinen ja yhtä jännittävä hetki kuin minulle.
Kaikki mikä liittyy raskauteen, neuvolakäynteihin, synnyttämiseen, vauva-aikaan - kaikki on hänelle jo tuttua. Yritän järkeillä, kuinka hyvä juttu se on että miehelle ei tule niin moni asia yllätyksenä, mutta sitten taas tunnepuoli on sitä mieltä, että lapsen saaminen ei ole yhtä ihanaa kun mies on sen kokenut jo jonkun toisen kanssa.
Ajatuksia aiheesta? Minua kiinnostaa samassa tilanteessa olleiden kokemukset - vaivaisiko tämä asia sinua ja miten pääsit siitä yli, jos pääsit?
Entä te, jotka olette tulleet yhtä aikaa ensikerran vanhemmiksi, kuinka tärkeä osa lapsen saantia se mielestänne on?
Kommentit (23)
Varaudu siihen, että lapsesi on miehelle yksi kolmesta Ja aiemmat lapset pyörivät mukana ainakin perinnönjaossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsesi ei ole miehelle mikään ensimmäinen tärkeysjärjestyksessä ja hän ei välttämättä jaksa sinunkaan intoilujasi. Hän on todella nähnyt jo kaiken ja teidän lapsi on vain hänen muiden lasten pikkusisko/veli. Onhan sekin tietenkin jo aika iso juttu ja toisaalta jos mies ei ole ole ollut edellistenkään lastensa elämässä kunnolla, niin miten tämä lapsi olisi erilainen? Luultavasti olet pian 1-2 lapsen kanssa keskenäsi ja äijä liehittelee kolmatta naista, lapsetonta tietenkin. Miehelle lastenteko on helppoa.
En keksi yhtään syytä lisääntyä miehen kanssa, jolla on jo lapsia. Elämä on tarpeeksi vaikeaa ilman tuollaista sun ja mun ja yhteiset kersat -kuviotakin.
En minäkään suosittele. Minun miehelläni on lapsia kahden eri naisen kanssa. Esikoinen on erityinen. Muut eivät niinkään.
Jo olemassa olevat lapset tulee aina ensin. Ja näille pitää hyvittää sitä eroa, uutta puolisoa, uutta lasta, jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota huomioon, että yhteinen lapsenne on aina miehellesi yksi kolmesta. Hän ei välttämättä huomioi yhteistänne sen enempää tai pidä erityisempänä kuin muitakaan lapsiaan. Mikä on tietysti ihan oikein, miehellä on silloin kolme lasta, sinulla yksi. Et voi pakottaa miestä mitenkään nostamaan yhtä lasta muiden ohi vaikka itse pitäisit lastanne ihan loistoerikoisyksilönä.
Mieti pystytkö ymmärtämään tämän.
Vierailija kirjoitti:
En keksi yhtään syytä lisääntyä miehen kanssa, jolla on jo lapsia. Elämä on tarpeeksi vaikeaa ilman tuollaista sun ja mun ja yhteiset kersat -kuviotakin.
Tämä. Jos ihan välttämättä haluaisin lapsen, tekisin sen miehen kanssa jolla ei ole entuudestaan lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koskaan ajatellut, että vanhemmuuteni olisi jotenkin parempaa tai oikeampaa koska olimme kumppanin kanssa kumpikin ensimmäistä ja sitten toista kertaa saamassa lapsen. Joka tapauksessa toisella oli enemmän kokemusta lapsista kuin toisella.
Vierailija kirjoitti:
Jo olemassa olevat lapset tulee aina ensin. Ja näille pitää hyvittää sitä eroa, uutta puolisoa, uutta lasta, jne...
Vaikka teillä olisi vauva ne lapset tulee, vaikka sinä olisit valvonut vauvan kanssa ne lapset tulee, vaikka teillä oltaisiin kipeinä ne lapset tulee, vaikka teillä olisi taloudellisesti vaikeaa ne lapset tulee, vaikka sinun lapsi osaisi käyttäytyä ja nämä vaan perseilee ne tulee ja tätä listaa voidaan jatkaa loputtomiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo ap:n luettelemat syyt ovat mielestäni hassuja, ettei olisi uutuudenviehätystä, se on aika epärelevanttia.
Isompi vaara on siinä, ettei mies ole ehkä kovin hyvä isä ja kannata vastuutaan lapsiperheen arjesta, kun on jo kertaalleen päätynyt eroon lapsiperheen arjesta. Luultavasti lapsen syntymän jälkeen sinulle valkenee konkreettisesti, miksi niin ihanalta vaikuttavalle miehelle tuli ero.
Vierailija kirjoitti:
Nuo ap:n luettelemat syyt ovat mielestäni hassuja, ettei olisi uutuudenviehätystä, se on aika epärelevanttia.
Isompi vaara on siinä, ettei mies ole ehkä kovin hyvä isä ja kannata vastuutaan lapsiperheen arjesta, kun on jo kertaalleen päätynyt eroon lapsiperheen arjesta. Luultavasti lapsen syntymän jälkeen sinulle valkenee konkreettisesti, miksi niin ihanalta vaikuttavalle miehelle tuli ero.
Ainakin aloittajalla on elävää oppimateriaalia millainen mies on isänä ja sitä ei kannattaisi ohittaa, jos lapset esim. vain joka toisen viikonlopun ja senkin ajan mies touhuu jotain ihan muuta kuin ottaa niistä lapsista sitä vastuuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En koskaan ajatellut, että vanhemmuuteni olisi jotenkin parempaa tai oikeampaa koska olimme kumppanin kanssa kumpikin ensimmäistä ja sitten toista kertaa saamassa lapsen. Joka tapauksessa toisella oli enemmän kokemusta lapsista kuin toisella.
Samaa mieltä kuin yksi edellisistä. Kiinnität huomiota asiaan, jolla ei ole mitään merkitystä.
Tai - kyllä tuo huomio jotain kertoo: sen, että tulet elämään koko elämäsi kilpailuasetelmassa. Tulet vielä useasti pohimaan, ketä mies rakastaa enemmän, ketä huomioi enemmän, kenelle antaa eniten rahaa, kuka pääsee lomalle, yms. Yms.
Se on hienoa, jos mies on hyvä isä. Yleensä sellainen pyrkiihuomioimaan kaikki lapset tasapuolisesti. Mutta päänsisäistä kilpailuasi ei tule ikinä poistamaan.
Vierailija kirjoitti:
Nuo ap:n luettelemat syyt ovat mielestäni hassuja, ettei olisi uutuudenviehätystä, se on aika epärelevanttia.
Isompi vaara on siinä, ettei mies ole ehkä kovin hyvä isä ja kannata vastuutaan lapsiperheen arjesta, kun on jo kertaalleen päätynyt eroon lapsiperheen arjesta. Luultavasti lapsen syntymän jälkeen sinulle valkenee konkreettisesti, miksi niin ihanalta vaikuttavalle miehelle tuli ero.
Juuri näin. Hyvin usein erot johtuvat siitä, ettei mies ole perheihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä asun miehen kanssa, jolla on lapsi. Jos ollaan vielä parin vuoden kuluttua yhdessä ja menee hyvin, niin hankitaan toinen tai kolmaskin muksu. Ymmärrän harmituksesi ap. Kyllähän elämän tärkeät asiat olisi kiva kokea yhdessä samaan aikaan. Sitä olen miettinyt itsekin. Toisaalta eikö jokainen lapsi ole vanhemmalle erityinen? Ja onko tilanne erilainen kuin aiemmin? Oliko aiemmat lapset vahinkoja nuoruuden hutiloinnin seurauksena ja enemmän vastuunkantoa? Onko nykyinen lapsi harkittu ja odotettu? (Yhtään vähättelemättä lasten tärkeyttä, tarkoitan tunnetilaa.) Onhan se eri asia, että hankkii lapsia rakastamansa ihmisen kanssa.
Toisaalta mua ärsyttää, että mies tietää jo kaiken lasten hoidosta, kun minulle kaikki on uutta. Lisäksi hänellä on omat tapansa kodinhoidossa muutenkin, eli hän ei välttämättä kestäisi sitä, jos minä aion kasvattaa lasta eri tavalla. Luultavasti luvassa on siis kiivaita väittelyitä. Mutta toisaalta koen suurta helpotusta, että nämä asiat ovat miehelle jo tuttuja. Minulla itselläni ei ole minkäänlaista kokemusta lapsista pikkusisarusten tai muidenkaan muodossa. Pikkulapsiperhekaaos on siis vähän hillitympi kuin esikoisen kanssa olisi, ja minulle helpompaa.
Meillä minulla oli jo lapsi ja mieheni tuli ekaa kertaa isäksi. Ei häntä se ole tuntunut haittaavan millään lailla.
Vierailija kirjoitti:
Minä asun miehen kanssa, jolla on lapsi. Jos ollaan vielä parin vuoden kuluttua yhdessä ja menee hyvin, niin hankitaan toinen tai kolmaskin muksu. Ymmärrän harmituksesi ap. Kyllähän elämän tärkeät asiat olisi kiva kokea yhdessä samaan aikaan. Sitä olen miettinyt itsekin. Toisaalta eikö jokainen lapsi ole vanhemmalle erityinen? Ja onko tilanne erilainen kuin aiemmin? Oliko aiemmat lapset vahinkoja nuoruuden hutiloinnin seurauksena ja enemmän vastuunkantoa? Onko nykyinen lapsi harkittu ja odotettu? (Yhtään vähättelemättä lasten tärkeyttä, tarkoitan tunnetilaa.) Onhan se eri asia, että hankkii lapsia rakastamansa ihmisen kanssa.
Toisaalta mua ärsyttää, että mies tietää jo kaiken lasten hoidosta, kun minulle kaikki on uutta. Lisäksi hänellä on omat tapansa kodinhoidossa muutenkin, eli hän ei välttämättä kestäisi sitä, jos minä aion kasvattaa lasta eri tavalla. Luultavasti luvassa on siis kiivaita väittelyitä. Mutta toisaalta koen suurta helpotusta, että nämä asiat ovat miehelle jo tuttuja. Minulla itselläni ei ole minkäänlaista kokemusta lapsista pikkusisarusten tai muidenkaan muodossa. Pikkulapsiperhekaaos on siis vähän hillitympi kuin esikoisen kanssa olisi, ja minulle helpompaa.
Ja uskon lasten hankinnan olevan miehelle täysin erilainen kokemus, kun sen tekee vakaassa ja luotettavassa parisuhteessa rakastaman kumppanin kanssa. Mieskin voi varmaan jo alussa keskittyä myös niihin hauskoihin asioihin lapsen kanssa, kun on kaksi vastuullista aikuista pitämässä kotia yllä.
Mun kaverini meni tällaisen kanssa naimisiin ja sai lapsia.
Kyllä hänellä oli kokemus siitä, että miehelle se ensimmäinen perhe oli se tärkeämpi, kun avioliitto ja lapset koettiin eka kertaa. Se mies yritti hyvittää eroa sille ensimmäiselle perheelle ja yrittää edelleen.
Huomaan myös sellaista että omistus on eri tavalla yhteistä, kun toisella on ne omat lapset myös. Mies osti kesämökin. Jos olisi ollut vaan yhteistä lapsia, voisi nainenkin ajatella, että se mökki on tavallaan lasten kautta hänenkin oma ja nainen osallistuisi sen kustannuksiin, sisustamiseen ym ja käyttö olisi vapaata. Mutta nyt nainen tiedostaa, että ne ekan avioliiton lapset perii myös. Se ei olekaan omaan pesään kuuluva mökki. Etenkin nyt, kun ne ekat lapset on täysi-ikäistyneet ja käyvät siellä mökillä itsekseenkin.
(naisella on kyllä oma perintömökki. Kateudesta siis ei ole kyse)
Ap tässä moi.
Muutamia selvennöksiä meidän tilanteeseen:
Lapset on viikko-viikko, eli väittäsin että mulla on osviittaa siitä millainen isä lapsilleen mies on. Ja loistava sellainen onkin.
Toisekseen - mies ei lähtenyt karkuun perhearkea, vaan edellinen aloitteesta ero tuli.
Esikoinen oli tullut pillereiden unohduttua, ei siis ollut suunniteltu ainakaan molempien puolelta.
Tietenkin jo olemassa olevat lapset ovat mukana perinnänjaossa, entäs sitten?
Minä kyllä lasken miehen lapset jo omaan perheeseeni, joten yläpuolella oleva mökki-esimerkki kuulostaa omaan korvaan hassulta.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä moi.
Muutamia selvennöksiä meidän tilanteeseen:
Lapset on viikko-viikko, eli väittäsin että mulla on osviittaa siitä millainen isä lapsilleen mies on. Ja loistava sellainen onkin.Toisekseen - mies ei lähtenyt karkuun perhearkea, vaan edellinen aloitteesta ero tuli.
Esikoinen oli tullut pillereiden unohduttua, ei siis ollut suunniteltu ainakaan molempien puolelta.
Tietenkin jo olemassa olevat lapset ovat mukana perinnänjaossa, entäs sitten?
Minä kyllä lasken miehen lapset jo omaan perheeseeni, joten yläpuolella oleva mökki-esimerkki kuulostaa omaan korvaan hassulta.
Tarkoititko että esikoinen tuli kondomin unohduttua?
Alue: Aihe vapaa
Halusin lapsen toisen ensikertalaisen kanssa. Muu ei tullut kysymykseen.