Olen 43 vuotias nainen, enkä ole kokenut ikinä seksuaalista ahdistelua tai sukupuolisyrjintää

Olen syntynyt -75. Kehityin tosi vahrain. Äijiä oli kimpussa vaikka olin esim vasta 11. Teininä vain kävelin kotiin, niin auto hidasti vierellä ja mies huuteli mukaansa. Ja muistutan, etrei ollut olemassakaan herutusvaatteita vaan oli Anttilan farkut ja Seppälän college.

Tet -harjoittelussa Sokoksella puristeltiin. Nuorena baarista kävellessä autosta huutelua, joku seuraa perässä yms.

Yläasteella ja lukiossa jotkut miesopet.

Reilu parikymppisenä olin kaupassa myyjänä. Useilta miehiltä vihjailuja ja limaista tuijottelua.

Markkinoilla torimyyjä kysyy, paljollako teet illan miesporukalle. Ja korostan taas, että vaatteina farkut, anorakki ja reppu selässä.

Ei hätää, ihan kulman takana sua odottaa naisille suunnattu ikärasisimi, nauti ajasta siihen saakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mahdollista olla nainen ja väittää ettei ole kokenut syrjintää sukupuolen vuoksi, kun syrjintä on rakenteissa. Vai asusteletko kuussa?

Ilmeisesti sitten en ole ollut oikeanlaisissa "rakenteissa" kun minuakaan ei ole naisena kyllä syrjitty mitenkään.

Tokiaakn en väitä etteikö syrjiviä rakenteita olisi tai että ketään ei olisi syrjitty. Mutta eivät ne "rakenteet" nyt kaikkia koko ajan syrji.

Kuule kyllä tyttöjä Suomen maassa on kohdelty erilailla kuin poikia. Takuulla olet jäänyt joskus paitsi jotakin, koska sinulla on pimppi.  Et ole vaa nhuomannut, mutta kyllä on. Kyllä sen ihmisistä tietää. TAi sitten olet elänyt täyson umpiossa.

Ihmiset sinun ympärilläsi tai kohtaamasi---evät takuulla ole kaikki tasa-arvisia tai tasa-arvon kannalla.

Sinisilmäisyyttä se on, jos luulee, että tytöt on meidän sukupolven ajan olleet samalla viivalla.

Eri asioissa sorsitaan tyttöjä ja eriasioissa poikia.

En kyllä keksi yhtään asiaa josta olen jäänyt paitsi vain ja ainoastaan sen takia että olen nainen. Pääsin opiskelemaan juuri sinne minne halusinkin, olen saanut työpaikkoja jotka ovat tekeneet uraani (yhdessä tulin valituksi 200 hakijan joukosta joista iso osa miehiä) ja olen edennyt urallani juuri niin pitkälle kuin olen pyrkinyt.

En ymmärrä mikä kauhea hinku teillä on nähdä syrjintää ihan joka ikisessä paikassa? En siis sano ettei sitä olisi, joissain paikoissa paljonkin, mutta on myös ihan mahdollista elää ilman että sitä kohtaa juuri lainkaan.

Sinulle saattaa sitten olla iso järkytys, kun niin ensi kerran joskus teikäläisellekin tapahtuu. Vaikkapa siinä, että lääkäri ei tunnista sydänkohtaustasi, kun se saattaa ilmetä eri tavoin kuin miehillä. Lääketiede on miehen kehon mukaista oppia paljolti edelleen.

101 jatkaa, että ihan yliopistokaupunki eikä mikään perähikiä/Alabama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mahdollista olla nainen ja väittää ettei ole kokenut syrjintää sukupuolen vuoksi, kun syrjintä on rakenteissa. Vai asusteletko kuussa?

Ilmeisesti sitten en ole ollut oikeanlaisissa "rakenteissa" kun minuakaan ei ole naisena kyllä syrjitty mitenkään.

Tokiaakn en väitä etteikö syrjiviä rakenteita olisi tai että ketään ei olisi syrjitty. Mutta eivät ne "rakenteet" nyt kaikkia koko ajan syrji.

Kuule kyllä tyttöjä Suomen maassa on kohdelty erilailla kuin poikia. Takuulla olet jäänyt joskus paitsi jotakin, koska sinulla on pimppi.  Et ole vaa nhuomannut, mutta kyllä on. Kyllä sen ihmisistä tietää. TAi sitten olet elänyt täyson umpiossa.

Ihmiset sinun ympärilläsi tai kohtaamasi---evät takuulla ole kaikki tasa-arvisia tai tasa-arvon kannalla.

Sinisilmäisyyttä se on, jos luulee, että tytöt on meidän sukupolven ajan olleet samalla viivalla.

Eri asioissa sorsitaan tyttöjä ja eriasioissa poikia.

En kyllä keksi yhtään asiaa josta olen jäänyt paitsi vain ja ainoastaan sen takia että olen nainen. Pääsin opiskelemaan juuri sinne minne halusinkin, olen saanut työpaikkoja jotka ovat tekeneet uraani (yhdessä tulin valituksi 200 hakijan joukosta joista iso osa miehiä) ja olen edennyt urallani juuri niin pitkälle kuin olen pyrkinyt.

En ymmärrä mikä kauhea hinku teillä on nähdä syrjintää ihan joka ikisessä paikassa? En siis sano ettei sitä olisi, joissain paikoissa paljonkin, mutta on myös ihan mahdollista elää ilman että sitä kohtaa juuri lainkaan.

Sinulle saattaa sitten olla iso järkytys, kun niin ensi kerran joskus teikäläisellekin tapahtuu. Vaikkapa siinä, että lääkäri ei tunnista sydänkohtaustasi, kun se saattaa ilmetä eri tavoin kuin miehillä. Lääketiede on miehen kehon mukaista oppia paljolti edelleen.

Ei tämä asia miksikään muutu jotain triviaaleja yksityiskohtia toistamalla. Me naiset elämme keskimäärin miehiä vanhemmiksi ja olemme myös terveempiä. Eipä ole paljon lääketieteen miehisyys auttanut pitämän miehiä hengissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mahdollista olla nainen ja väittää ettei ole kokenut syrjintää sukupuolen vuoksi, kun syrjintä on rakenteissa. Vai asusteletko kuussa?

Ilmeisesti sitten en ole ollut oikeanlaisissa "rakenteissa" kun minuakaan ei ole naisena kyllä syrjitty mitenkään.

Tokiaakn en väitä etteikö syrjiviä rakenteita olisi tai että ketään ei olisi syrjitty. Mutta eivät ne "rakenteet" nyt kaikkia koko ajan syrji.

Kuule kyllä tyttöjä Suomen maassa on kohdelty erilailla kuin poikia. Takuulla olet jäänyt joskus paitsi jotakin, koska sinulla on pimppi.  Et ole vaa nhuomannut, mutta kyllä on. Kyllä sen ihmisistä tietää. TAi sitten olet elänyt täyson umpiossa.

Ihmiset sinun ympärilläsi tai kohtaamasi---evät takuulla ole kaikki tasa-arvisia tai tasa-arvon kannalla.

Sinisilmäisyyttä se on, jos luulee, että tytöt on meidän sukupolven ajan olleet samalla viivalla.

Eri asioissa sorsitaan tyttöjä ja eriasioissa poikia.

En kyllä keksi yhtään asiaa josta olen jäänyt paitsi vain ja ainoastaan sen takia että olen nainen. Pääsin opiskelemaan juuri sinne minne halusinkin, olen saanut työpaikkoja jotka ovat tekeneet uraani (yhdessä tulin valituksi 200 hakijan joukosta joista iso osa miehiä) ja olen edennyt urallani juuri niin pitkälle kuin olen pyrkinyt.

En ymmärrä mikä kauhea hinku teillä on nähdä syrjintää ihan joka ikisessä paikassa? En siis sano ettei sitä olisi, joissain paikoissa paljonkin, mutta on myös ihan mahdollista elää ilman että sitä kohtaa juuri lainkaan.

Ja et ole kohdannut tai nähnyt syrjintää vielä AV llä :)? hehe.

Eiköhän nyt puhuttu ihan oikeasta maailmasta eikä tästä puolihullujen temmellyskentästä.

No täällähän sinä siitä puhutkin itse:)

Kuten moni muukin täällä, olen sitä ikäryhmää jossa setämiesten ahdistelu oli arkipäivää, olen 49v. Meni minne meni aina vähintään yks ukko puristeli takapuolesta. Miten tästä selvittiin? Kaverit varoitteli toisiaan, esim jos oli joku ukkeli joka aina tarrasi takapuoleen kiinni, me kaikki tiedettiin ettei kannata kääntää sille selkää... joillekin tissit piti pitää suojattuna... jotkut ukkelit yritti järjestää tilanteen niin että jäätäis kaksin, vaikka keskellä päivää esim huoltoasemalla. Niitä piti oikeasti varoa, mutta kyllä sen oppi, viimeistään erehdyksen kautta. Joskus itketti kun tuntui että omat rajat rikottiin.

Aika oli niin toinen. Ei niistä puhuttu, se oli jotenkin nuoren naisen osa. Kamala ajatella nyt taaksepäin. Ei mulle silti mitään traumoja jäänyt... ainakin luulen niin  :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jo aikuinen mies olen kyllä nuorempana tullut naisten 'ahdistelemaksi' niin töissä kuin vaikka sairaalassa. Mutta en kokenut sitä niin vaaralliseksi että olisi pitänyt siitä juttu nostaa edes silloin saati nyt.

Aivan. Koska miehenä tiedät pystyväsi pitämään puolesi. Pitää olla aika mörssäri naiseksi joka saa otettua miehen väkisin tai hakattua hänet hengiltä. Mieheltä puuttuu näissä tilanteessa oikeasti uhka hengelle ja terveydelle. Mutta ei se ahdistelu noinkaan päin ole hyväksyttävää.

Valtaosa väkivallan uhreistahan on miehiä, joten miten tämän aina saa käännettyä niin, että juuri nainen elää vaarallisessa maailmassa? Ai niin, koska vakvan väkivallan tekijä on yleensä mies, se jotenkin kumoaa sen faktan, että uhrikin yleensä on. Miesuhreista ei siis tarvitse välittää, ja näin kehtaa väittää, että juuri naiset olisivat vaarassa. Vaikka todellisuudessa asia onkin päinvastainen.

Miehet altistuvat toisten miesten tekemälle väkivallalle päihteiden ja riskikäyttäytymisen myötä. Vedetään kännit ja aletaan aukoa päätä tai kaveri keksii, että toinen on juonut viinat tai vokotellut naista. Näiltä tilanteilta on helppo välttyä, toisin kuin siltä, että kokee lähisuhdeväkivaltaa sen ihmisen taholta, johon pitäisi eniten voida luottaa. Ja edelleen, niissä baaritappeluissa sun muissa juoppolallien mittelöissä ollaan jotakuinkin tasaväkisiä fyysisesti.

Eli kun mies on uhri, hän pyysi sitä. Vain nainen on oikeasti viaton uhri. Vaikka valitsi miehensä ihan itse.

Eikö sinua hävetä ollenkaan? Minä en sietäisi olla noin valheellinen. 

Vierailija kirjoitti:

Ei hätää, ihan kulman takana sua odottaa naisille suunnattu ikärasisimi, nauti ajasta siihen saakka.

Miten niin naisille suunnattu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mahdollista olla nainen ja väittää ettei ole kokenut syrjintää sukupuolen vuoksi, kun syrjintä on rakenteissa. Vai asusteletko kuussa?

Ilmeisesti sitten en ole ollut oikeanlaisissa "rakenteissa" kun minuakaan ei ole naisena kyllä syrjitty mitenkään.

Tokiaakn en väitä etteikö syrjiviä rakenteita olisi tai että ketään ei olisi syrjitty. Mutta eivät ne "rakenteet" nyt kaikkia koko ajan syrji.

Kuule kyllä tyttöjä Suomen maassa on kohdelty erilailla kuin poikia. Takuulla olet jäänyt joskus paitsi jotakin, koska sinulla on pimppi.  Et ole vaa nhuomannut, mutta kyllä on. Kyllä sen ihmisistä tietää. TAi sitten olet elänyt täyson umpiossa.

Ihmiset sinun ympärilläsi tai kohtaamasi---evät takuulla ole kaikki tasa-arvisia tai tasa-arvon kannalla.

Sinisilmäisyyttä se on, jos luulee, että tytöt on meidän sukupolven ajan olleet samalla viivalla.

Eri asioissa sorsitaan tyttöjä ja eriasioissa poikia.

En kyllä keksi yhtään asiaa josta olen jäänyt paitsi vain ja ainoastaan sen takia että olen nainen. Pääsin opiskelemaan juuri sinne minne halusinkin, olen saanut työpaikkoja jotka ovat tekeneet uraani (yhdessä tulin valituksi 200 hakijan joukosta joista iso osa miehiä) ja olen edennyt urallani juuri niin pitkälle kuin olen pyrkinyt.

En ymmärrä mikä kauhea hinku teillä on nähdä syrjintää ihan joka ikisessä paikassa? En siis sano ettei sitä olisi, joissain paikoissa paljonkin, mutta on myös ihan mahdollista elää ilman että sitä kohtaa juuri lainkaan.

Sinulle saattaa sitten olla iso järkytys, kun niin ensi kerran joskus teikäläisellekin tapahtuu. Vaikkapa siinä, että lääkäri ei tunnista sydänkohtaustasi, kun se saattaa ilmetä eri tavoin kuin miehillä. Lääketiede on miehen kehon mukaista oppia paljolti edelleen.

Ei tämä asia miksikään muutu jotain triviaaleja yksityiskohtia toistamalla. Me naiset elämme keskimäärin miehiä vanhemmiksi ja olemme myös terveempiä. Eipä ole paljon lääketieteen miehisyys auttanut pitämän miehiä hengissä.

Hyvin sanottu, ja lisäksi teidän terveyteen käytetään huomattavasti enemmän julkisia varoja. Ihan irrallaan raskaudesta ja synnytyksestä, siis.

Tai sitten et vain muista tai tajua. Esimerkiksi teininä pitää kyllä asua melkoisessa tynnyrissä, jos ei yksikään setämies missään koskaan ole tuijottanut häiritsevästi. 

En minäkään ole koskaan kokenut, ikää 34v. Mielestäni olen ihan nätti ja normaalipainoinen. Hirveästi ei ole mieshuomiota tullut ja jos on tullut, niin asiallisesti ovat miehet tulleet juttelemaan eikä mitään huutelua tai peffan puristelua. Myöskään työelämässä en ole kokenut "tytöttelyä" tai muuta vastaavaa sukupuoleni vuoksi.

Harmi, että jotkut ovat joutuneet kokemaan, mutta on väärin yleistää, että kaikki naiset tulisivat kohdelluksi huonosti sukupuolensa vuoksi. Eivät tule.

Olen 24v enkä muista koskaan kokeneeni minkäänlaista ahdistelua. Yläasteen aloittaessa isommat oppilaat joskus huutelivat perään, mutten kokenut sitä seksuaaliseksi koska siinä oli osallisena kumpaakin sukupuolta eikä se kohdistunut sukupuoleeni vaan ikääni. Olen aika monesti baarissa käynyt ja nyt yliopistossa opiskelijajuhlissa. En muista yhtäkään sopimatonta sanaa tai kosketusta.

Ja ei, se että joku mies nyt saa sinua korkeampaa palkkaa ei tarkoita sukupuolesi väheksymistä. Korkeampaan palkkaan on aina jokin syy, ja tismalleen samassa tehtävässä työskentelevillä on oltava sama palkka sukupuolesta riippumatta.

Sukulainen yritti raiskata mut kun olin 12v. ja ahdisteli koko nuoruuteni. Piti varoa ja pelätä tätä tyyppiä koko nuoruus. Vähän vähensi kun asia tuli julki, mutta ei lopettanut kokonaan. Nyt sama tyyppi on kunnon persu ja haukkuu ulkomaalaisia. Ilmeisesti on ihan unohtanut oman menneisyytensä ahdistelijana. Lisäks mua kähmittiin 14v:na tädin miehen n. 60v. toimesta. Kähmi kuulemma muitakin nasipuolisia serkkujani. Jostain syystä en ollut kauhean surullinen kun papparainen kuoli.

Myöhemmin ei ole käyty käsiksi, mutta sanallisesti on ahdisteltu, ehdoteltu ja puhuttu härskejä. Ihan työtilanteessa, johon nuo jutut ei mitenkään kuulu. Vähättelyä ja tytöttelyä on myös kuultu. Näin päälle 40v. ne onneks alkaa olla loppu.

Good for you

Vielä ehtii.

Ehkäpä jos eksyt persujen puoluekokoukseen?

No ole onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten et vain muista tai tajua. Esimerkiksi teininä pitää kyllä asua melkoisessa tynnyrissä, jos ei yksikään setämies missään koskaan ole tuijottanut häiritsevästi. 

Jos härski vitsi, pitkä katse tms.ei häiritse mua pätkääkään niin minkä hemmetin takia mun pitäis kokea ne ahdisteluna koska nyt vain naisen kuuluu niin tehdä ?

Varmasti teininä tuijotti sedät ja ei niin sedät , mä sitä pahakseni pannu . Lisäsi vain itsevarmuutta.

Minä olen 33v nainen ja olen kokenut häirintää monet kerrat. Viimeisin oli, kun olin yhden bändin keikalla ja takana ollut mies otti rinnoistani kiinni. Persettä on myös kourittu ja pakolla työnnytty pussaamaan. Onneksi mikään näistä ei johtanut raiskaukseen, mutta ei ne kyllä kovin mukavia kokemuksia olleet.

Hienoa etteivät kaikki naiset uhriudu.  Jos sitten pitää jo tavallista pidempää katsetta ahdisteluna, niin paljon ei ole tehtävissä. Ei voi kuin ihmetellä jos tällainen ihminen on parisuhteessa. Tai jos on, niin miten ihmeessä suhde on alkanut tai miten se on jatkunut.

Jos nainen ei saa koskaan mitään huomiota miehiltä, niin uskoisin senkin harmittavan. Entä sitten nainen joka katsoo pidempään jotain miestä, syyllistyykö hän sitten ahdisteluun. Naisten logiikalla ei, koska kaksoisstandardit.

En vähättele varsinaista ahdistelua, mutta ei sitä nyt joka ainoasta asiasta voi traumaa itselleen kehitellä. Ihmisen täytyy kyllä elää jossain tynnyrissä jos ei ole koskaan epäasiallista/huonoa käytöstä kohdannut, mutta se nyt kuuluu tähän elämään.