Lue keskustelun säännöt.
Koin jonkinlaisen valaistumisen koskien sosiaalista mediaa ja yksityiselämäni rajoja
12.06.2020 |
Tämä on kenties monelle teistä itsestäänselvää, mutta itse olen viettänyt nuoruuteni Myspace- ja Irc-galleria-aikaan ja nuoren aikuisuuden sitten Facebookin, IG:n, Snapchatin jne. aikana. Olen tavallaan kasvanut näihin palveluihin, koska olen käyttänyt nettiä varsin runsaasti jo nuoresta iästä lähtien ja pitänyt mm. julkista blogia jo teinityttönä.
Nyt olen pyristellyt eroon some- ja nettiaddiktiosta ja perehtynyt esim. dopamiiniin ja addiktioiden mekanismeihin. Vauva-palsta on muuten myös yksi tällainen alusta, josta yritän irrottautua, vaikka anonyymi onkin. Olen alkanut ymmärtää, miksi hakeudun nettiin tai miksi somen avaaminen puhelimella on niin helppoa, itse asiassa automaattista. Olen ymmärtänyt, miksi töihin keskittyminen on toisinaan niin vaikeaa, ja varsinkin tämän etäkevään ja -kesän aikana tilanne on riistäytynyt hallinnasta kokonaan.
Olen valmis lopettamaan haitallisten ja aikaavievien palveluiden käytön niiltä osin, kun ne eivät hyödytä minua esim. ammatillisesti.
Ja sitten tosiaan siihen välähdykseen: tajusin tuossa yhtenä päivänä, että minulla ei ole aiemmin käynyt mielessäkään, että minun ei ole "pakko" raportoida somessa tekemisiäni ja tekemättä jättämisiä. Miten minä hyödyn siitä, että puolitutut ihmiset tietävät minun olevan oluella ravintolassa X tai ottavan aurinkoa puistossa Y henkilön N kanssa? En oikeastaan yhtään mitenkään, enkä varsinaisesti hyödy itsekään siitä tiedosta, mitä muut tekevät tällä hetkellä.
Itse asiassa yksityisen elämän pitäminen yksityisenä voisikin olla aika tärkeä ja arvokas valinta. Mitä minun asiani kuuluvat kenellekään ja ketä ne edes kiinnostavat? Sukulaisia ja kavereita voi pitää ajan tasalla muitakin kanavia pitkin, ei yksityistä perhe-elämää jne. tarvitse laittaa someen kaiken kansan nähtäväksi. Jos tekisin sitä työkseni vaikka bloggarina, tilanne olisi eri, mutta nyt teen sitä vain muutamien tykkäysten (ja dopamiiniannosten!!) perässä.
Eihän kenellekään oikeastaan kuulu sekään, miltä satun juuri tänään näyttämään. Nähköön sitten livenä, jos joskus tavataan. Tai kenen kanssa olen parisuhteessa, tai olenko, tai onko minulla lapsia, tai missä olen töissä. Mitä väliä?
Valitettavasti en voi kokonaan lopettaa somen käyttöä ammatillisista syistä, mutta aion ehdottomasti pitää yksityisyydestäni paremman huolen nyt, kun ymmärsin, että en ole oikeastaan ikinä osannut kyseenalaistaa omien tekemisten raportoimista internetissä. Se on ollut minulle ihan luonnollista tähän saakka.
Tunnen itseni aika tyhmäksi nyt, mutta en ehkä ole sukupolveni ainoa. Ennenkin on pärjätty ihan hyvin ilman sosiaalista mediaa ja nettijulkisuutta mutta monikaan meistä ei ole elänyt sitä aikaa näin aikuisena ihmisenä. Asiaa ei auta sekään, että myös vanhemmat sukupolvet ovat "hurahtaneet" somen käyttöön ja ovatkin esim. FB:n suurin aktiivikäyttäjien ryhmä.
Lopuksi vielä mainittakoon, että myös AV on yksi tällainen yksityisen ja julkisen rajoja hämärtävä alusta, jonka käyttöön aion ehdottomasti kiinnittää jatkossa enemmän huomiota. Kauhistelu ja sosiaalip*rno ei sekään enää anna minulle mitään, kun yritän pitää huomioni tässä hetkessä ja niissä asioissa, joihin voin tällä hetkellä vaikuttaa. Mutta Vauva onkin ihan toinen tarina.
Kommentit (60)
Poistin Instagramin ja Snapchatin neljä kuukautta sitten sekä laitoin Facebookin tauolle voidakseni käyttää Messengeriä. Käyn satunnaisesti Facebookissa katsomassa, onko lähiseudulla kadonneita kissoja, joita voisin lenkillä pitää silmällä. Aiemmin kielsin ehdottomasti laittamasta lapsestani mitään tunnistettavia kuvia someen, kyllähän siinä mummit nieleskeli. Voi olla, että lapsi tulee myös kasvamaan ilman somea.
Tänne av:lle päätyy viime aikojen polttavimmat, ja keskustelu on jopa monipuolisempaa kuin omassa somekuplassa, joten tämä anonyymi palsta on jopa parempi tarkoituksessaan. Täällä silmille pomppaa myös ne eriävät ja epämiellyttävät näkökannat. ;)
Luin kirjan 10 syytä tuhota kaikki sometilit, kyllä avasi silmiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikävää on vain se että jos ei ole somessa (itse en ole somessa, vain av-palstaa käytän, mutta ei siis mitään profiilia tms) niin luullaan että henkilö on joko
-syrjäytynyt, työmarkkinoiden ulkopuolinen raasu
- hullu foliohattu salaliittoteorioiden kannattajaOlen normaali, työssäkäyvä, akateeminen. Olen kuitenkin jo lapsena jo kokenut mitä on silmitön pahuus (omassa lapsuudenkodissani) ja tämän takia olen varovainen ja varautunut. En kuitenkaan kuulu kumpaankaan noista stereotypioista vaan olen uralla menestynyt ja hyvissä hommissa. On muuten vaatinut paljon neuvottelua että ei ole pakko olla linkedinissä tai twitterissä työnantajan määräämänä.
Noista asenteista huomaa hyvin, että some on itse asiassa muiden kontrolloinnin väline. Jos et ole siellä, olet epäilyttävä ja sinulla on jotain salattavaa, piste. Minusta tällainen asennemaailma on pelottava ja siinä somen ulkopuolella olevat leimataan periaatteessa vihollisiksi. Siksi tarvitaan enemmän somekriittisiä ihmisiä, jotka uskaltavat todeta, että keisarilla ei ole vaatteita. Ratkaisu ei voi eikä saa olla se, että pakotetaan esim. turvallisuutensa vuoksi somen skippaavat näihin palveluihin mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää on vain se että jos ei ole somessa (itse en ole somessa, vain av-palstaa käytän, mutta ei siis mitään profiilia tms) niin luullaan että henkilö on joko
-syrjäytynyt, työmarkkinoiden ulkopuolinen raasu
- hullu foliohattu salaliittoteorioiden kannattajaOlen normaali, työssäkäyvä, akateeminen. Olen kuitenkin jo lapsena jo kokenut mitä on silmitön pahuus (omassa lapsuudenkodissani) ja tämän takia olen varovainen ja varautunut. En kuitenkaan kuulu kumpaankaan noista stereotypioista vaan olen uralla menestynyt ja hyvissä hommissa. On muuten vaatinut paljon neuvottelua että ei ole pakko olla linkedinissä tai twitterissä työnantajan määräämänä.
Noista asenteista huomaa hyvin, että some on itse asiassa muiden kontrolloinnin väline. Jos et ole siellä, olet epäilyttävä ja sinulla on jotain salattavaa, piste. Minusta tällainen asennemaailma on pelottava ja siinä somen ulkopuolella olevat leimataan periaatteessa vihollisiksi. Siksi tarvitaan enemmän somekriittisiä ihmisiä, jotka uskaltavat todeta, että keisarilla ei ole vaatteita. Ratkaisu ei voi eikä saa olla se, että pakotetaan esim. turvallisuutensa vuoksi somen skippaavat näihin palveluihin mukaan.
Tämä juuri. Juuri somessa olevat on niitä jotka arvottaa somen ulkopuoliset vihollisiksi. Ja juuri siten pakotetaan someen että annetaan näitä määreitä somen ulkopuoiselöe (syrjäytynyt, köyhä, mt-potilas, hullu, rikollinen jne)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää on vain se että jos ei ole somessa (itse en ole somessa, vain av-palstaa käytän, mutta ei siis mitään profiilia tms) niin luullaan että henkilö on joko
-syrjäytynyt, työmarkkinoiden ulkopuolinen raasu
- hullu foliohattu salaliittoteorioiden kannattajaOlen normaali, työssäkäyvä, akateeminen. Olen kuitenkin jo lapsena jo kokenut mitä on silmitön pahuus (omassa lapsuudenkodissani) ja tämän takia olen varovainen ja varautunut. En kuitenkaan kuulu kumpaankaan noista stereotypioista vaan olen uralla menestynyt ja hyvissä hommissa. On muuten vaatinut paljon neuvottelua että ei ole pakko olla linkedinissä tai twitterissä työnantajan määräämänä.
Noista asenteista huomaa hyvin, että some on itse asiassa muiden kontrolloinnin väline. Jos et ole siellä, olet epäilyttävä ja sinulla on jotain salattavaa, piste. Minusta tällainen asennemaailma on pelottava ja siinä somen ulkopuolella olevat leimataan periaatteessa vihollisiksi. Siksi tarvitaan enemmän somekriittisiä ihmisiä, jotka uskaltavat todeta, että keisarilla ei ole vaatteita. Ratkaisu ei voi eikä saa olla se, että pakotetaan esim. turvallisuutensa vuoksi somen skippaavat näihin palveluihin mukaan.
Vähän sama kuin alkoholista kieltäytyminen...
Vierailija kirjoitti:
Olen se, joka aiemmin valitti tahdonvoiman puutetta. Ap antoi hyviä ohjeita ja periaatteessa tiedän nuo jutut, mutta minun pitäisi laittaa itseni kahleisiin jotta onnistuisi. Ehkä on pakko tehdä sekin, niin huonoksi juttu on mennyt. Ehkä olen erityisen helposti addiktoituva, ja kun muu elämä on tyhjää, käy niin kuin on käynyt. On kyllä pelottavaa, millainen voima somella on. Mutta pakko yrittää, kiitos tsempeistä.
Tilit ja sovellukset poistoon, koneelle estot (pyydä ystävää tms. avuksi tähän) ja älypuhelimen vaihto perinteiseen malliin. Jos pelkkä rajoittaminen tai itsekurin käyttö ei onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä taas ajattelen, että mun somepostaukset (joita en tee usein) ei taas kerro kunnolla mun elämästä. Ei anna kiiltokuvaa mutta ei oikein kunnolla muutakaan. Jos joskus laitan, että olen käynyt jossain ravintolassa, niin se on sellaista pinnallista. Tai otan kuvan ruoasta, mitä tein. Samoin jos fb-kaveri laittelee koiransa kuvia niin se on sellaista somehömppää eikä kerro siitä, miten hänellä oikeasti menee. Ei siinä ole mitään ongelmaa, jos en itse roiku sitten somessa odottelemassa, milloin tulee taas uusi koirankuva. Ja minulla siis on välillä noita päiviä, jolloin en puuhaile muuta..
Mutta tiedostan hyvin, mikä somessa koukuttaa ja senkin, että se on haitallinen minulle. Some on jännä annos pinnallisuutta ja syvällisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää on vain se että jos ei ole somessa (itse en ole somessa, vain av-palstaa käytän, mutta ei siis mitään profiilia tms) niin luullaan että henkilö on joko
-syrjäytynyt, työmarkkinoiden ulkopuolinen raasu
- hullu foliohattu salaliittoteorioiden kannattajaOlen normaali, työssäkäyvä, akateeminen. Olen kuitenkin jo lapsena jo kokenut mitä on silmitön pahuus (omassa lapsuudenkodissani) ja tämän takia olen varovainen ja varautunut. En kuitenkaan kuulu kumpaankaan noista stereotypioista vaan olen uralla menestynyt ja hyvissä hommissa. On muuten vaatinut paljon neuvottelua että ei ole pakko olla linkedinissä tai twitterissä työnantajan määräämänä.
Noista asenteista huomaa hyvin, että some on itse asiassa muiden kontrolloinnin väline. Jos et ole siellä, olet epäilyttävä ja sinulla on jotain salattavaa, piste. Minusta tällainen asennemaailma on pelottava ja siinä somen ulkopuolella olevat leimataan periaatteessa vihollisiksi. Siksi tarvitaan enemmän somekriittisiä ihmisiä, jotka uskaltavat todeta, että keisarilla ei ole vaatteita. Ratkaisu ei voi eikä saa olla se, että pakotetaan esim. turvallisuutensa vuoksi somen skippaavat näihin palveluihin mukaan.
Tämä juuri. Juuri somessa olevat on niitä jotka arvottaa somen ulkopuoliset vihollisiksi. Ja juuri siten pakotetaan someen että annetaan näitä määreitä somen ulkopuoiselöe (syrjäytynyt, köyhä, mt-potilas, hullu, rikollinen jne)
Väliää tulee mietittyä, ovatko nämä someen pakottajat itsekään ihan täysjärkisiä. Kovasti siellä kuulemma pitää olla ja jää kaikesta kivasta paitsi, jos ei ole. Samat ihmiset eivät kuitenkaan tee mitään muuta kuin pelkästään valittavat somessa olemisesta. Milloin jonkun FB-päivitys ärsyttää tai joku ei-toivottu tyyppi laittaa kaveripyyntöä toisensa perään, yksi valittaa Twitter-pätijöistä, toista ärsyttää jonkun instakäyttäjän selfietulva. Koskaan en ole näiltä somen tuputtajilta kuullut mitään järkevää perustelua sille, miksi siellä kannattaa olla - muuta kuin ah tämän klassisen "no kun siellä vaan pitää olla" - mutta roppakaupalla narinaa sen rasittavuudesta ja toisten ihmisten päivitysten, kuvien, jne. haukkumista. Yksi näistä tuputtajista on muuten vielä sellainen, joka on koko ajan riidoissa milloin kenenkin FB-kaverinsa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Facebookissa on yksi itselleni tärkeä vertaisryhmä (sairaudesta kyse). Livenä ei olisi mahdollista samalla tapaa saada tukea ja apua muiden kokemuksista, koska meitä ei yhdelle paikkakunnalle kovin paljoa ole, eikä täällä vastaavaa ryhmää ole edes olemassa. Eli on tuollaisia hyviä juttuja, harvassa tosin, ja sitten kaltaiseni addiktoituvat eivät sen takia saa irrottauduttua somesta.
Oli iso helpotus lopettaa Facebook tili, en ottaisi enää takaisin sitä, kun pääsi eroon. Vauva palsta vie myös liikaa aikaani ja keskittymistä ja alan myös vähentämään sitä runsaasti. Valaistuminen tuo vapautta ja on aikaa puuhastella muita mielenkiintoisia juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poistin Instagramin ja Snapchatin neljä kuukautta sitten sekä laitoin Facebookin tauolle voidakseni käyttää Messengeriä. Käyn satunnaisesti Facebookissa katsomassa, onko lähiseudulla kadonneita kissoja, joita voisin lenkillä pitää silmällä. Aiemmin kielsin ehdottomasti laittamasta lapsestani mitään tunnistettavia kuvia someen, kyllähän siinä mummit nieleskeli. Voi olla, että lapsi tulee myös kasvamaan ilman somea.
Tänne av:lle päätyy viime aikojen polttavimmat, ja keskustelu on jopa monipuolisempaa kuin omassa somekuplassa, joten tämä anonyymi palsta on jopa parempi tarkoituksessaan. Täällä silmille pomppaa myös ne eriävät ja epämiellyttävät näkökannat. ;)
Luin kirjan 10 syytä tuhota kaikki sometilit, kyllä avasi silmiä.
Kiitos kirjavinkistä!
En jaksanut lukea. Mulle ihan yksi lysti mitä sä teet.
Zinc
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko Sinkkumies siis entinen Mies 29 v.?
Mitä? Aikooko joku epäilyttävä kriminaali häipyä somesta?
Otettava kiinni ja heitettävä tyrmään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän takia en kerro itsestäni täällä kuin ylimalkaisia, mutta eikös Raisa Räsäs ketjussa tullut joku hullu lääkärinä esiintyvä haukkumaan miksen koskaan kerro mitä ruokaa teen jne. :) Miksi aina puhun vaan yleisistä teorioista. On siinäkin taas ammattilainen.
Some on kuin tuli, ok renki mutta huono isäntä. Näin ulkomailla asuvana arvostan yhteydenpidon helppoutta, mutta en suinkaan ole huoleton postailija. Tilit ovat avoinna vain kavereille, joiksi hyväksyn vain tuttuja joista pidän ja joihin luotan, enkä raportoi jokaista voileipää tai huonoa päivää. Joskus tekee hyvää pitää pidempään taukoa, mutta useimmiten käyn somessa muutaman kerran viikossa, ehkä 5-20 min kerralla. Ja joo, tiedostan että tälläkin tavalla käytettynä somessa on ongelmansa.
Minua pidetään salaliittoteoreetikkona, kun itseäni ahdistaa some. Eksäni oli ohjelmoija ja hänen kauttaan silmäni on avautuneet aika paljon esim. sille, kuinka paljon tietoa yhtiöt kerää netin käyttäjistä. Nettiliikenne sähköpostit ja whatsapp-viestit mukaanlukien voi mennä yrityksille, jotka sitten yrittää täsmämarkkinoida ihmisille tuotteita. Apit kuuntelevat ja seuraavat dataa myös. Minua ahdistaa todella se, että mitään yksityisyyttä ei nykymaailmassa ole. Ei voi mennä korpeen puhelimen kanssa, koska sittenkin sijaintitiedot paikantuvat jonnekin.
Samaa mieltä kun ap. En jaa ikinä mitään arkipäivistäni nettiin, mielestäni on ok jakaa tiettyä "erikoisempaa" aihetta oli se sitten matka/lemmikki/sää/soittotunti/ruoka mutta en halua jakaa joka päiväistä kahvikuvaa, joka päiväistä ulkoilukuvaa jne. Jotkut tykkäävät huomiosta ja jakavat ihan kaiken, se on usein syynä. Ruokakuvista on se hyöty että niistä voi löytää uusia reseptejä, mutta päivittäisistä kahvikuvista ei yleensä saa inspiraatiota ellei ole erikoiskahvi (ohjeen kera) kyseessä. Eniten ihmetyttää someaddiktit jotka fanittaa Kardashianeja ja vastaavia vielä julkisesti, fiksumpina voisivat fanittaa älykkäämpiä kohteita tai tehdä feikkiprofiilin jolla fanittaa kaikkea aivotonta (silarijulkkiksia yms.) ilman että koko maailma tietää mitä kukakin fanittaa. Itsestään (ja lapsistaan) voi antaa nopeasti todella tyhmän kuvan netissä, fanittamalla julkisesti kaikkea noloa ja tyhmää. Joskus jää oksennuksen maku suuhun kun huomaa että fiksuina pidetyt ihmiset eivät ole yhtään älykkäitä fanituksineen ja juttuineen.
Huomaan että somekoukku vain pahenee niinä päivinä, kun olen erityisen väsynyt ja ahdistunut. Huonosti nukutun yön jälkeen en muuta tekisikään kuin istuisin puhelin kädessä. Suorastaan vaikea sitä irrottaa. Dopamiini kaiken takana tässäkin?
Ihminen voi olla sekä älykäs että riippuvaisuuteen taipuvainen.