Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mistä nykyinen loukkaantumisen ilmapiiri on saanut alkunsa?
11.06.2020 |
Mistä johtuu että nykyään ei saa esittää yleisestä mielipiteestä poikkeavia mielipiteitä ilman että joku suuttuu asiasta? Lisäksi oikeastaan millekään ei enää tunnu saavan nauraa tai joku ottaa itseensä. Mihin maailma on menossa?
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
Kysymys on väärin muotoiltu. Pikemminkin pitäisi kysyä, että mistä tämä nykyinen solvausten ilmapiiri on saanut alkunsa? Loukkaantumisethan on tietenkin seurausta solvaamisesta. Ei voi olla loukkaantumuisia, jos ei ole loukkaajia.
Loukkaantujat vetävät överiksi kuten J.K Rowlingin tapaus osoittaa:
https://medium.com/@rebeccarc/j-k-rowling-and-the-trans-activists-a-sto…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys on väärin muotoiltu. Pikemminkin pitäisi kysyä, että mistä tämä nykyinen solvausten ilmapiiri on saanut alkunsa? Loukkaantumisethan on tietenkin seurausta solvaamisesta. Ei voi olla loukkaantumuisia, jos ei ole loukkaajia.
Loukkaantujat vetävät överiksi kuten J.K Rowlingin tapaus osoittaa:
https://medium.com/@rebeccarc/j-k-rowling-and-the-trans-activists-a-sto…
Taiteilijat ovat herkkiä instrumentteja, niinhän se Potteria näytellyt Ratcliffkin tuomitsi Rowlingin julkisesti. Nyt on hyvä huudella, kun olis muutenkin auttamattomasti liian vanha Potterin rooliin, vaikka mistä sitä koskaan tietää, vaikka Rowling päättäisi kirjoittaa vielä Potterin Tylypahkaan opettajaksi. Nyt ei sit enäö huolita.
Vierailija kirjoitti:
Siitä, että on trendikästä traumatisoitua ja uhriutua, muistella pahalla omia vanhempia ja omaa kurjaa lapsuutta, kuvitella että kaikilla muilla on joko ihan helvetin loistelias ja hyvä elämä tai, mikä on vieläkin tyhmempää, raivota "taistelemassa" niitä omia traumanaiheuttajia kohtaan muiden puolesta, vaikka he eivät edes itse sitä kaipaa.
Esimerkiksi nyt vaikka se, että joku lapsi kotonaan tekee kotitöitä, joku siihen ryntää raivoamaan ettei lapsen pidä ikinä koskaan tehdä mitään ja että on oikeus olla vaan, koska MINÄ lapsena olin ihan orja.
Tai jos jonkun kotona ei kuukautisista puhuttu, niin tämän syvästi ja peruuttamattomasti traumatisoituneen pitää sitten tunkea joka hiton väliin että kaikkien nyt on ihan pakko puhua kuukautisista joka yhteydessä, halusi itse tai ei. Koska se iso MINÄ jossain 20 vuotta sitten kärsi niin kauheasti, nyyh nyyh.
No ei todellakaan johdu tuosta. Olet ilmeisesti käynyt lukemassa 70-luvulla syntyneiden äidit-ketjua? Oletko kenties itse ketjussa kuvatun kaltainen tunnekylmä äiti? Empatiakyvytön ainakin olet kirjoituksesi perusteella. Aika törkeää tulla lällättämään ja haukkumaan ihmisiä, joilla oikeasti on ollut traumatisoiva lapsuus.
Vierailija kirjoitti:
Juutalaisilta. Jokaisessa elokuvassa on nykyään sankarina musta mies tai valkoinen nainen.
Tämä! Juutalaiset ovat ainoa ihmisryhmä, jota ei saa kritisoida mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys on väärin muotoiltu. Pikemminkin pitäisi kysyä, että mistä tämä nykyinen solvausten ilmapiiri on saanut alkunsa? Loukkaantumisethan on tietenkin seurausta solvaamisesta. Ei voi olla loukkaantumuisia, jos ei ole loukkaajia.
En todellakaan ole tarkoittanut mitään solvauksista vaan esimerkkinä voisi mainita vaikka Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Aake Kallialan sketsit vaikkapa Lapin miehistä. Nehän ovat ihan hauskoja ja viattomia mutta siitä huolimatta saamelaiset eivät osaa oikein nauraa niille vaan loukkaantuvat niistä. Pointtini siis on että mitä on tapahtunut kun ihmiset eivät enää kykene nauramaan vitsailulle kuten ennen.
No itse en miellä itseäni loukkaantujana ja edelleen katson hyvällä omatunnolla lempikoomikkoni Louis C.K:n esityksiä, mutta en mä näe siinä mitään hauskaa tai oivaltavaa kun kaksi valtaväestön edustajaa tekee pilaa syrjitystä vähemmistöstä vahvistaen heihin liitettyjä stereotypioita (ja saamelaisia on sorrettu, voit perehtyä aiheeseen jos et usko). Toki sen aikainen huumori oli mitä oli, enkä PPP:n juttua ole ikinä muutenkaan ymmärtänyt. Siinä on toki jotain koomista kun 30-40v myöhemmin aletaan vauhkoamaan asiasta ja vaatimaan anteeksipyyntöjä tms (eikä siis edes saamelaisväestön toimesta, vaan internetin loukkaantujamassan). Mutta noi tollaiset jutut on vaähän niin kuin ylinypityt kulmakarvat 90-luvulla. Se oli sitä aikaa, nyt hävettää. Läksyt toivottavasti opittiin ja nykyisin niitä harvoja kuvia voidaan katsella nolostuneena miettien miten ihmeessä se nätytti muka silloin hyvältä...
Voisiko alapeukuttaja selittää mulle että mikä siinä sketsissä oli hauskaa. Millä tavalla se oli laadukkaampaa huumoria kuin vaikka pierutyynyt? Millä tavalla tasokkaampaa kuin lastenohjelmat? Mikä oli siinä se vitsi mille naurettiin?
Alapeukutin, koska vanhoista (ja uusista) huumoriohjelmista uliseminen on aivan käsittämättömän naurettavaa. Yksi lysti oliko ne sketsit hauskoja vai ei, jokaisen tulee saada päättää se itse ilman mielensäpahoittavia sensuroijia.
Jos huumori näissä ohjelmissa on käytännössä kiusaamista, niin mielestäni siitä saa pilan kohteet tuohtua. Vai onko sekin ok jos koulussa kaikki nauraa sille yhdelle puhevikaiselle tms. siis ihan vitsinä vain? Kun vahvempi tekee pilkkaa heikommasta tai isompi pienemmästä, kyse on yleensä kiusaamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys on väärin muotoiltu. Pikemminkin pitäisi kysyä, että mistä tämä nykyinen solvausten ilmapiiri on saanut alkunsa? Loukkaantumisethan on tietenkin seurausta solvaamisesta. Ei voi olla loukkaantumuisia, jos ei ole loukkaajia.
En todellakaan ole tarkoittanut mitään solvauksista vaan esimerkkinä voisi mainita vaikka Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Aake Kallialan sketsit vaikkapa Lapin miehistä. Nehän ovat ihan hauskoja ja viattomia mutta siitä huolimatta saamelaiset eivät osaa oikein nauraa niille vaan loukkaantuvat niistä. Pointtini siis on että mitä on tapahtunut kun ihmiset eivät enää kykene nauramaan vitsailulle kuten ennen.
No itse en miellä itseäni loukkaantujana ja edelleen katson hyvällä omatunnolla lempikoomikkoni Louis C.K:n esityksiä, mutta en mä näe siinä mitään hauskaa tai oivaltavaa kun kaksi valtaväestön edustajaa tekee pilaa syrjitystä vähemmistöstä vahvistaen heihin liitettyjä stereotypioita (ja saamelaisia on sorrettu, voit perehtyä aiheeseen jos et usko). Toki sen aikainen huumori oli mitä oli, enkä PPP:n juttua ole ikinä muutenkaan ymmärtänyt. Siinä on toki jotain koomista kun 30-40v myöhemmin aletaan vauhkoamaan asiasta ja vaatimaan anteeksipyyntöjä tms (eikä siis edes saamelaisväestön toimesta, vaan internetin loukkaantujamassan). Mutta noi tollaiset jutut on vaähän niin kuin ylinypityt kulmakarvat 90-luvulla. Se oli sitä aikaa, nyt hävettää. Läksyt toivottavasti opittiin ja nykyisin niitä harvoja kuvia voidaan katsella nolostuneena miettien miten ihmeessä se nätytti muka silloin hyvältä...
Voisiko alapeukuttaja selittää mulle että mikä siinä sketsissä oli hauskaa. Millä tavalla se oli laadukkaampaa huumoria kuin vaikka pierutyynyt? Millä tavalla tasokkaampaa kuin lastenohjelmat? Mikä oli siinä se vitsi mille naurettiin?
Alapeukutin, koska vanhoista (ja uusista) huumoriohjelmista uliseminen on aivan käsittämättömän naurettavaa. Yksi lysti oliko ne sketsit hauskoja vai ei, jokaisen tulee saada päättää se itse ilman mielensäpahoittavia sensuroijia.
Jos huumori näissä ohjelmissa on käytännössä kiusaamista, niin mielestäni siitä saa pilan kohteet tuohtua. Vai onko sekin ok jos koulussa kaikki nauraa sille yhdelle puhevikaiselle tms. siis ihan vitsinä vain? Kun vahvempi tekee pilkkaa heikommasta tai isompi pienemmästä, kyse on yleensä kiusaamisesta.
Tässä klassinen esimerkki loukkaantumisesta. Tällä yritetään manipuloida keskustelua, sillä oletuksella ettei kukaan huomaa tai uskalla puuttua, koska kyseessä on kuitenkin herkkä aihe.
No, tällä kertaa ei onnistu. Tiedät itsekin, että on eri asia nauraa jollekin stereotypialle kuin kiusata jotain tiettyä henkilöä koulussa tai työpaikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on itsekkyyttä. Eräs työkaveri, nainen, taannoin kuvasi niin hyvin tämän: Ennen 30 työntekijää istui kahvilla ja joku laukoi vitsin. 29 nauraa hohotti ja se yksi oli hiljaa. Se, jota vitsi ei naurattanut. Nykyään se yksi kokee oikeudekseen pilata 29 hauskanpidon... "minä, minä, minä en pidä".
Pahimmillaan nämä ilonpilaajat tunkee väkisin kontrolloimaan ja vahtimaan, ettei vahingossakaan muilla voi olla "mauttomasti" hauskaa. Jos toiset yrittää keskenään puhua, niin tämä tunkee heti seuraan, jotta voi pilata taas sen hauskan. Jos jotkut yrittää livahtaa kahville juttelemaan keskenään pienemmässä porukassa rennommin, tämä ilonpilaaja syöksyy heti paikalle ja taas jäätyy ilmapiiri. Onneksi tämmöiset yleensä lentää työpakoilta määräaikaisuuden jälkeen ulos. Työpaikan varmin tuho on tuollainen tyyppi. Kaikenlaisia sikoja ja äkkivääriäkin kestää, mutta ruikuttajat ja loukkaantujat ulos.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein huvittavinta on, että ne pahimmat loukkaantujat ovat aina niitä, jotka itse käyttäytyvät törkeimmin.
Älä viitsi jankata väitettäsi kymmenillä eri sanoin muotoilluilla viesteillä. Se ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Lihaasyövästä valkoihoisesta heteromiehestä muuten saa vitsailla, ja vitsaillaankin eikä kukaan ole ikinä loukkaantunut. Heistä (meistä) on ehkä hieman vaikea vitsailla, lähinnä jotain läppää seksuaalisuudesta, alkoholin käytöstä tai poliittisia hassuja väitteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein huvittavinta on, että ne pahimmat loukkaantujat ovat aina niitä, jotka itse käyttäytyvät törkeimmin.
Älä viitsi jankata väitettäsi kymmenillä eri sanoin muotoilluilla viesteillä. Se ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Lihaasyövästä valkoihoisesta heteromiehestä muuten saa vitsailla, ja vitsaillaankin eikä kukaan ole ikinä loukkaantunut. Heistä (meistä) on ehkä hieman vaikea vitsailla, lähinnä jotain läppää seksuaalisuudesta, alkoholin käytöstä tai poliittisia hassuja väitteitä.
Pellehän sinä oletkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys on väärin muotoiltu. Pikemminkin pitäisi kysyä, että mistä tämä nykyinen solvausten ilmapiiri on saanut alkunsa? Loukkaantumisethan on tietenkin seurausta solvaamisesta. Ei voi olla loukkaantumuisia, jos ei ole loukkaajia.
En todellakaan ole tarkoittanut mitään solvauksista vaan esimerkkinä voisi mainita vaikka Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Aake Kallialan sketsit vaikkapa Lapin miehistä. Nehän ovat ihan hauskoja ja viattomia mutta siitä huolimatta saamelaiset eivät osaa oikein nauraa niille vaan loukkaantuvat niistä. Pointtini siis on että mitä on tapahtunut kun ihmiset eivät enää kykene nauramaan vitsailulle kuten ennen.
No itse en miellä itseäni loukkaantujana ja edelleen katson hyvällä omatunnolla lempikoomikkoni Louis C.K:n esityksiä, mutta en mä näe siinä mitään hauskaa tai oivaltavaa kun kaksi valtaväestön edustajaa tekee pilaa syrjitystä vähemmistöstä vahvistaen heihin liitettyjä stereotypioita (ja saamelaisia on sorrettu, voit perehtyä aiheeseen jos et usko). Toki sen aikainen huumori oli mitä oli, enkä PPP:n juttua ole ikinä muutenkaan ymmärtänyt. Siinä on toki jotain koomista kun 30-40v myöhemmin aletaan vauhkoamaan asiasta ja vaatimaan anteeksipyyntöjä tms (eikä siis edes saamelaisväestön toimesta, vaan internetin loukkaantujamassan). Mutta noi tollaiset jutut on vaähän niin kuin ylinypityt kulmakarvat 90-luvulla. Se oli sitä aikaa, nyt hävettää. Läksyt toivottavasti opittiin ja nykyisin niitä harvoja kuvia voidaan katsella nolostuneena miettien miten ihmeessä se nätytti muka silloin hyvältä...
Voisiko alapeukuttaja selittää mulle että mikä siinä sketsissä oli hauskaa. Millä tavalla se oli laadukkaampaa huumoria kuin vaikka pierutyynyt? Millä tavalla tasokkaampaa kuin lastenohjelmat? Mikä oli siinä se vitsi mille naurettiin?
Alapeukutin, koska vanhoista (ja uusista) huumoriohjelmista uliseminen on aivan käsittämättömän naurettavaa. Yksi lysti oliko ne sketsit hauskoja vai ei, jokaisen tulee saada päättää se itse ilman mielensäpahoittavia sensuroijia.
Jos huumori näissä ohjelmissa on käytännössä kiusaamista, niin mielestäni siitä saa pilan kohteet tuohtua. Vai onko sekin ok jos koulussa kaikki nauraa sille yhdelle puhevikaiselle tms. siis ihan vitsinä vain? Kun vahvempi tekee pilkkaa heikommasta tai isompi pienemmästä, kyse on yleensä kiusaamisesta.
Tässä klassinen esimerkki loukkaantumisesta. Tällä yritetään manipuloida keskustelua, sillä oletuksella ettei kukaan huomaa tai uskalla puuttua, koska kyseessä on kuitenkin herkkä aihe.
No, tällä kertaa ei onnistu. Tiedät itsekin, että on eri asia nauraa jollekin stereotypialle kuin kiusata jotain tiettyä henkilöä koulussa tai työpaikalla.
Mä en ole loukkantunut. Mä vain ilmaisen mielipiteeni aiheesta. Vai kuulutko sä niihin loukkaantujiin, jotka kokevat, että kukaan ei saa olla kanssasi eri mieltä tai on loukkaantuja-uhriutuja tms?
Ja en tiedä. Mä koen että kun otetaan joku pienempi tikun nokkaan ja pistetään sitä porukalla alta lipan, se on kiusaamista.
Stereotypioilla leikittely on hauskaa silloin, kun tehdään pilaa omista stereotypioista. Siksi esim. "Roudasta rospuuttoon" on hauska sketsi. Siinä valkoiset kantasuomalaismiehet leikittelevät stereotypialla valkoisista kantasuomalaismiehistä. Omalle pimeydelle saa nauraa. Muiden pimeydelle saa nauraa vasta kun he itse ovat tehneet siitä vitsin. Muuten kyse on pilkkaamisesta/kiusaamisesta.
Kuvittele jos esimerkiksi Ruotsissa pyörisi televisiossa hyvin suosittu komediasarja, jossa olisi sketsi nimeltään Suomi-Matti. Alussa olisi joku hassu logo, jossa taustalla suomen lippu ja likainen, humalaisen näköinen duunarimies edessä. Skestissä Matti niminen suomalaismies, alkoholisoitunut, köyhä ja kouluttamaton yleisraksamies kännissä örveltäisi, käpmillä kompuroisi kännissä huonekaluihin ja välillä ajattaisi lihavaa, rumaa vaimoaan takaa kirves kädessään. Välillä tämä luuseri menettäisi juomisen takia työpaikkansa ja toisinaan sammuisi hassuihin paikkoihin. Taustalla voisi pyöriä vielä Matin lapset, jurot, likaiset ja huonosti puetut. Varsin hassu stereotypia, vai mitä? Todella hauska ja oivaltava tapa käsitellä stereotypiaa suomalaisista! Lauantai-iltaisin ruotsalaisperheet kerääntyisivät katsomaan nauramaan Suomi-Matille, ja uusi polvi ruotsalaisia lapsia kasvaisi tuntemaan suomalaista kulttuuria Suomi-Matin kautta. "Tuollaisia nuo suomalaiset, juntteja jurottavia juoppoja!"
Onko ruotsalaisilla oikeus pilkata suomalaisia tällä tavalla? Tottakai on. Osoittaako se hyvää makua ja edustaako laadukasta komediaa? Mielestäni ei. Itse kuulun siihen sukupolveen, että ensimmäiset muistoni saamelaisten kansallispuvuista on samassa paketissa likaisten, humalaisten, nunnuka-nunnuka-loilottavien "lappalaismiesten" kanssa. Minun henkilökohtainen mielipiteeni, ilman loukkaantumista, on se, että kyseessä on huono ja mauton sketsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys on väärin muotoiltu. Pikemminkin pitäisi kysyä, että mistä tämä nykyinen solvausten ilmapiiri on saanut alkunsa? Loukkaantumisethan on tietenkin seurausta solvaamisesta. Ei voi olla loukkaantumuisia, jos ei ole loukkaajia.
En todellakaan ole tarkoittanut mitään solvauksista vaan esimerkkinä voisi mainita vaikka Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Aake Kallialan sketsit vaikkapa Lapin miehistä. Nehän ovat ihan hauskoja ja viattomia mutta siitä huolimatta saamelaiset eivät osaa oikein nauraa niille vaan loukkaantuvat niistä. Pointtini siis on että mitä on tapahtunut kun ihmiset eivät enää kykene nauramaan vitsailulle kuten ennen.
No itse en miellä itseäni loukkaantujana ja edelleen katson hyvällä omatunnolla lempikoomikkoni Louis C.K:n esityksiä, mutta en mä näe siinä mitään hauskaa tai oivaltavaa kun kaksi valtaväestön edustajaa tekee pilaa syrjitystä vähemmistöstä vahvistaen heihin liitettyjä stereotypioita (ja saamelaisia on sorrettu, voit perehtyä aiheeseen jos et usko). Toki sen aikainen huumori oli mitä oli, enkä PPP:n juttua ole ikinä muutenkaan ymmärtänyt. Siinä on toki jotain koomista kun 30-40v myöhemmin aletaan vauhkoamaan asiasta ja vaatimaan anteeksipyyntöjä tms (eikä siis edes saamelaisväestön toimesta, vaan internetin loukkaantujamassan). Mutta noi tollaiset jutut on vaähän niin kuin ylinypityt kulmakarvat 90-luvulla. Se oli sitä aikaa, nyt hävettää. Läksyt toivottavasti opittiin ja nykyisin niitä harvoja kuvia voidaan katsella nolostuneena miettien miten ihmeessä se nätytti muka silloin hyvältä...
Voisiko alapeukuttaja selittää mulle että mikä siinä sketsissä oli hauskaa. Millä tavalla se oli laadukkaampaa huumoria kuin vaikka pierutyynyt? Millä tavalla tasokkaampaa kuin lastenohjelmat? Mikä oli siinä se vitsi mille naurettiin?
Alapeukutin, koska vanhoista (ja uusista) huumoriohjelmista uliseminen on aivan käsittämättömän naurettavaa. Yksi lysti oliko ne sketsit hauskoja vai ei, jokaisen tulee saada päättää se itse ilman mielensäpahoittavia sensuroijia.
Jos huumori näissä ohjelmissa on käytännössä kiusaamista, niin mielestäni siitä saa pilan kohteet tuohtua. Vai onko sekin ok jos koulussa kaikki nauraa sille yhdelle puhevikaiselle tms. siis ihan vitsinä vain? Kun vahvempi tekee pilkkaa heikommasta tai isompi pienemmästä, kyse on yleensä kiusaamisesta.
Noissa sketsiohjelmissahan naurettiin (ja nauretaan edelleen) puhevikaisten kustannuksella jatkuvasti, mutta se ei ole saanut ulisijoita ulisemaan. Ulina alkaa vasta silloin, kun huumoria tehdään punaviher-puolestaloukkaantujien mielestä kielletyistä asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys on väärin muotoiltu. Pikemminkin pitäisi kysyä, että mistä tämä nykyinen solvausten ilmapiiri on saanut alkunsa? Loukkaantumisethan on tietenkin seurausta solvaamisesta. Ei voi olla loukkaantumuisia, jos ei ole loukkaajia.
En todellakaan ole tarkoittanut mitään solvauksista vaan esimerkkinä voisi mainita vaikka Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Aake Kallialan sketsit vaikkapa Lapin miehistä. Nehän ovat ihan hauskoja ja viattomia mutta siitä huolimatta saamelaiset eivät osaa oikein nauraa niille vaan loukkaantuvat niistä. Pointtini siis on että mitä on tapahtunut kun ihmiset eivät enää kykene nauramaan vitsailulle kuten ennen.
No itse en miellä itseäni loukkaantujana ja edelleen katson hyvällä omatunnolla lempikoomikkoni Louis C.K:n esityksiä, mutta en mä näe siinä mitään hauskaa tai oivaltavaa kun kaksi valtaväestön edustajaa tekee pilaa syrjitystä vähemmistöstä vahvistaen heihin liitettyjä stereotypioita (ja saamelaisia on sorrettu, voit perehtyä aiheeseen jos et usko). Toki sen aikainen huumori oli mitä oli, enkä PPP:n juttua ole ikinä muutenkaan ymmärtänyt. Siinä on toki jotain koomista kun 30-40v myöhemmin aletaan vauhkoamaan asiasta ja vaatimaan anteeksipyyntöjä tms (eikä siis edes saamelaisväestön toimesta, vaan internetin loukkaantujamassan). Mutta noi tollaiset jutut on vaähän niin kuin ylinypityt kulmakarvat 90-luvulla. Se oli sitä aikaa, nyt hävettää. Läksyt toivottavasti opittiin ja nykyisin niitä harvoja kuvia voidaan katsella nolostuneena miettien miten ihmeessä se nätytti muka silloin hyvältä...
Voisiko alapeukuttaja selittää mulle että mikä siinä sketsissä oli hauskaa. Millä tavalla se oli laadukkaampaa huumoria kuin vaikka pierutyynyt? Millä tavalla tasokkaampaa kuin lastenohjelmat? Mikä oli siinä se vitsi mille naurettiin?
Alapeukutin, koska vanhoista (ja uusista) huumoriohjelmista uliseminen on aivan käsittämättömän naurettavaa. Yksi lysti oliko ne sketsit hauskoja vai ei, jokaisen tulee saada päättää se itse ilman mielensäpahoittavia sensuroijia.
Jos huumori näissä ohjelmissa on käytännössä kiusaamista, niin mielestäni siitä saa pilan kohteet tuohtua. Vai onko sekin ok jos koulussa kaikki nauraa sille yhdelle puhevikaiselle tms. siis ihan vitsinä vain? Kun vahvempi tekee pilkkaa heikommasta tai isompi pienemmästä, kyse on yleensä kiusaamisesta.
Noissa sketsiohjelmissahan naurettiin (ja nauretaan edelleen) puhevikaisten kustannuksella jatkuvasti, mutta se ei ole saanut ulisijoita ulisemaan. Ulina alkaa vasta silloin, kun huumoria tehdään punaviher-puolestaloukkaantujien mielestä kielletyistä asioista.
Mä olen niin kovin huonosti perillä nykyisistä sketsihahmoista, joten laittaisitko esimerkin nykyaikaisista (ja menneistäkin) sketseistä, missä tehdään pilaa nimenoman puhevikaisista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
SOME + GLOBAALIUS (RIIDANKYLVÄJÄT JA TOISAALTA TRAMATISOITUNEET LÖYTÄVÄT HELPOMMIN HENGENHEIMOLAISIA) + KRIISISSÄ OLEVA IP-LEHDISTÖ ja muu media, JOKA KLIKKIHUORAA KAIKELLA MIKÄ SAATTAA 'KUOHUTTAA'
Näinhän se on. Hyvät uutiset eivät myy. Neutraalit mielipiteet eivät saa somessa huomiota. Mielensäpahoitus taas nostattaa huomiota keskivertoidiooteissa, kuten tämänkin ketjun suosio osoittaa.
Ja näitä mielensäpahoittajiahan on ihan kaikkialla, ihonväristä, sukupuolesta ja poliittisesta kannasta riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys on väärin muotoiltu. Pikemminkin pitäisi kysyä, että mistä tämä nykyinen solvausten ilmapiiri on saanut alkunsa? Loukkaantumisethan on tietenkin seurausta solvaamisesta. Ei voi olla loukkaantumuisia, jos ei ole loukkaajia.
En todellakaan ole tarkoittanut mitään solvauksista vaan esimerkkinä voisi mainita vaikka Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Aake Kallialan sketsit vaikkapa Lapin miehistä. Nehän ovat ihan hauskoja ja viattomia mutta siitä huolimatta saamelaiset eivät osaa oikein nauraa niille vaan loukkaantuvat niistä. Pointtini siis on että mitä on tapahtunut kun ihmiset eivät enää kykene nauramaan vitsailulle kuten ennen.
No itse en miellä itseäni loukkaantujana ja edelleen katson hyvällä omatunnolla lempikoomikkoni Louis C.K:n esityksiä, mutta en mä näe siinä mitään hauskaa tai oivaltavaa kun kaksi valtaväestön edustajaa tekee pilaa syrjitystä vähemmistöstä vahvistaen heihin liitettyjä stereotypioita (ja saamelaisia on sorrettu, voit perehtyä aiheeseen jos et usko). Toki sen aikainen huumori oli mitä oli, enkä PPP:n juttua ole ikinä muutenkaan ymmärtänyt. Siinä on toki jotain koomista kun 30-40v myöhemmin aletaan vauhkoamaan asiasta ja vaatimaan anteeksipyyntöjä tms (eikä siis edes saamelaisväestön toimesta, vaan internetin loukkaantujamassan). Mutta noi tollaiset jutut on vaähän niin kuin ylinypityt kulmakarvat 90-luvulla. Se oli sitä aikaa, nyt hävettää. Läksyt toivottavasti opittiin ja nykyisin niitä harvoja kuvia voidaan katsella nolostuneena miettien miten ihmeessä se nätytti muka silloin hyvältä...
Voisiko alapeukuttaja selittää mulle että mikä siinä sketsissä oli hauskaa. Millä tavalla se oli laadukkaampaa huumoria kuin vaikka pierutyynyt? Millä tavalla tasokkaampaa kuin lastenohjelmat? Mikä oli siinä se vitsi mille naurettiin?
Alapeukutin, koska vanhoista (ja uusista) huumoriohjelmista uliseminen on aivan käsittämättömän naurettavaa. Yksi lysti oliko ne sketsit hauskoja vai ei, jokaisen tulee saada päättää se itse ilman mielensäpahoittavia sensuroijia.
Jos huumori näissä ohjelmissa on käytännössä kiusaamista, niin mielestäni siitä saa pilan kohteet tuohtua. Vai onko sekin ok jos koulussa kaikki nauraa sille yhdelle puhevikaiselle tms. siis ihan vitsinä vain? Kun vahvempi tekee pilkkaa heikommasta tai isompi pienemmästä, kyse on yleensä kiusaamisesta.
Noissa sketsiohjelmissahan naurettiin (ja nauretaan edelleen) puhevikaisten kustannuksella jatkuvasti, mutta se ei ole saanut ulisijoita ulisemaan. Ulina alkaa vasta silloin, kun huumoria tehdään punaviher-puolestaloukkaantujien mielestä kielletyistä asioista.
Tai jos lukee HS:n sarjakuvia. Niissä vasta pilkataan stereotyyppisiä miehiä ja naisia. Mitä muuta Viivi ja Wagner tai vaikka Harald on kuin tyypillistä stereotypioille vitsailua. En näe eroa itse siinä vitsaillaanko valtaväestön vai vähemmistöjen stereotypioille. Kyllä mä nauran itselleni, kuolleelle sukulaiselle, miehelleni, joka kävelee hassusti, j**talaisille, mustille, valkoisille jne. Kaikki se on ihan hyväntahtoista, ja olen hyvinkin empaattinen.
On sulaa järjettömyyttä lähteä pyytelemään anteeksi aikaisempia viihdetuotannon juttuja (tai poistaa Tuulen viemää suoratoistopalvelusta) vain siksi, että ne saattavat nykyään pahoittaa jonkun mielen. Ne olivat sen ajan mukaisia ja edustavat mennyttä maailmaa. Niitä katsellessa tutkitaan samalla aikalaisten ajatuksia, ei ne kerro tästä päivästä. Eletään tässä ajassa ja ollaan tässä hetkessä hyviä toisillemme, unohtamatta mustaa huumoria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys on väärin muotoiltu. Pikemminkin pitäisi kysyä, että mistä tämä nykyinen solvausten ilmapiiri on saanut alkunsa? Loukkaantumisethan on tietenkin seurausta solvaamisesta. Ei voi olla loukkaantumuisia, jos ei ole loukkaajia.
En todellakaan ole tarkoittanut mitään solvauksista vaan esimerkkinä voisi mainita vaikka Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Aake Kallialan sketsit vaikkapa Lapin miehistä. Nehän ovat ihan hauskoja ja viattomia mutta siitä huolimatta saamelaiset eivät osaa oikein nauraa niille vaan loukkaantuvat niistä. Pointtini siis on että mitä on tapahtunut kun ihmiset eivät enää kykene nauramaan vitsailulle kuten ennen.
No itse en miellä itseäni loukkaantujana ja edelleen katson hyvällä omatunnolla lempikoomikkoni Louis C.K:n esityksiä, mutta en mä näe siinä mitään hauskaa tai oivaltavaa kun kaksi valtaväestön edustajaa tekee pilaa syrjitystä vähemmistöstä vahvistaen heihin liitettyjä stereotypioita (ja saamelaisia on sorrettu, voit perehtyä aiheeseen jos et usko). Toki sen aikainen huumori oli mitä oli, enkä PPP:n juttua ole ikinä muutenkaan ymmärtänyt. Siinä on toki jotain koomista kun 30-40v myöhemmin aletaan vauhkoamaan asiasta ja vaatimaan anteeksipyyntöjä tms (eikä siis edes saamelaisväestön toimesta, vaan internetin loukkaantujamassan). Mutta noi tollaiset jutut on vaähän niin kuin ylinypityt kulmakarvat 90-luvulla. Se oli sitä aikaa, nyt hävettää. Läksyt toivottavasti opittiin ja nykyisin niitä harvoja kuvia voidaan katsella nolostuneena miettien miten ihmeessä se nätytti muka silloin hyvältä...
Voisiko alapeukuttaja selittää mulle että mikä siinä sketsissä oli hauskaa. Millä tavalla se oli laadukkaampaa huumoria kuin vaikka pierutyynyt? Millä tavalla tasokkaampaa kuin lastenohjelmat? Mikä oli siinä se vitsi mille naurettiin?
Alapeukutin, koska vanhoista (ja uusista) huumoriohjelmista uliseminen on aivan käsittämättömän naurettavaa. Yksi lysti oliko ne sketsit hauskoja vai ei, jokaisen tulee saada päättää se itse ilman mielensäpahoittavia sensuroijia.
Jos huumori näissä ohjelmissa on käytännössä kiusaamista, niin mielestäni siitä saa pilan kohteet tuohtua. Vai onko sekin ok jos koulussa kaikki nauraa sille yhdelle puhevikaiselle tms. siis ihan vitsinä vain? Kun vahvempi tekee pilkkaa heikommasta tai isompi pienemmästä, kyse on yleensä kiusaamisesta.
Noissa sketsiohjelmissahan naurettiin (ja nauretaan edelleen) puhevikaisten kustannuksella jatkuvasti, mutta se ei ole saanut ulisijoita ulisemaan. Ulina alkaa vasta silloin, kun huumoria tehdään punaviher-puolestaloukkaantujien mielestä kielletyistä asioista.
Tai jos lukee HS:n sarjakuvia. Niissä vasta pilkataan stereotyyppisiä miehiä ja naisia. Mitä muuta Viivi ja Wagner tai vaikka Harald on kuin tyypillistä stereotypioille vitsailua. En näe eroa itse siinä vitsaillaanko valtaväestön vai vähemmistöjen stereotypioille. Kyllä mä nauran itselleni, kuolleelle sukulaiselle, miehelleni, joka kävelee hassusti, j**talaisille, mustille, valkoisille jne. Kaikki se on ihan hyväntahtoista, ja olen hyvinkin empaattinen.
On sulaa järjettömyyttä lähteä pyytelemään anteeksi aikaisempia viihdetuotannon juttuja (tai poistaa Tuulen viemää suoratoistopalvelusta) vain siksi, että ne saattavat nykyään pahoittaa jonkun mielen. Ne olivat sen ajan mukaisia ja edustavat mennyttä maailmaa. Niitä katsellessa tutkitaan samalla aikalaisten ajatuksia, ei ne kerro tästä päivästä. Eletään tässä ajassa ja ollaan tässä hetkessä hyviä toisillemme, unohtamatta mustaa huumoria.
No tottakai. Kaikelle saa nauraa. Mäkin, hoikka ihminen, nauran välillä mielessäni ylipainoisille ihmisille. Pitäisikö mun tehdä niistä joku hupiohjelma telkkariin, missä lihavat ihmiset olisivat kokonsa takia kiusallisissa tilanteissa? Vai olisiko hauskempaa kun joku oikeasti ylipainoinen ihminen tekisi ohjelman, jossa olisi koomisia tilanteita hänen elämästään lihavana ihmisenä? Kummalle luulisit nauravasi makeammin?
Se vaan yleensä on niin köykäistä kun aletaan tekemään huumoria tuntemattoman väestön stereotypioista. Siinä se huumorin taso jää kainalopierujen tasolle. Ja kieltämättä, kun tulee vastaan todella laiskasti tehtyä, ohutta ja yksiulotteista viihdettä (Jim Carrey vääntelemässä naamaansa, kaikki Putous-hahmot, Pulttibois) aiheesta, josta ei oikeastaan ymmärretä mitään tai missä ei ole mitään oikeaa sisältöä, se ihmetyttää miksi tehdä kun voi jättää tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
...
Itse olen kyllästynyt totaalisesti niin sekä ihmis (mutta erityisesti nais-) vihamielisiin riidankylväjiin kuin koko ajan ruikuttaviin ja syyllistäviin yhdenasianjoukkoihin ja möksähtäjiin sekä käsi ojossa yhteisestä rahakukkarosta rohmuaviin 'yrittäjiin' ja maajusseihin, jotka noin muutoin nokka nyrpyssä paheksuvat syvästi tavan ihmistä, joka joutuu avustuksiin tuketumaan. Nämä kaikki saa suksia hevonvtunkuuseen ja kukaan ei kaipaisi.
Miten voit olla naisvihamielinen kerta juuri kuvasit naisia?
-- N48
Ihmiset, jotka orjallisesti aina uskovat siihen yleiseen mielipiteeseen, joka on vallinnut jo 50-luvulta, eivät vain näe, mitä kaikkea loukkaavaa se voi pitää sisällään. Varsinkaan valkoiset heterosetämiehet.
Nuoremmille tiedoksi että ennen someakin ja ennen kunnollista internettiäkin oli newsgrouppeja ja BBS foorumeita joissa kinasteltiin politiikasta ja loukkaannuttiin toisten sanomisista. Näitä sotia kutsuttiin nimellä Flame Wars. Internet on tuonut ne kaikkien ulottuville ja politiikan ytimeen.
Alue: Aihe vapaa
SOME + GLOBAALIUS (RIIDANKYLVÄJÄT JA TOISAALTA TRAMATISOITUNEET LÖYTÄVÄT HELPOMMIN HENGENHEIMOLAISIA) + KRIISISSÄ OLEVA IP-LEHDISTÖ ja muu media, JOKA KLIKKIHUORAA KAIKELLA MIKÄ SAATTAA 'KUOHUTTAA'
Mut noin yksittäisenä asiana mua on huvittanut somessa broken inglish. Kaikkihan nyt tietysti, ainakin av-palstalla, puhuu natiivitasolla, mutta monet seli-seli-selityksiin ja pahoitteluihin ymv päätyneet leiskautukset ovat jääneet kummulle pitkälti sen takia, ettei osata oikeasti englantia. Ei ymmärretä sävyeroja, konnotaatioita, assosiaatioita ja kuitenkin yritetään sanoa jotain -omasta mielestä - kuolemattoman viisasta - ja äläkkä on valmis.
Itse olen kyllästynyt totaalisesti niin sekä ihmis (mutta erityisesti nais-) vihamielisiin riidankylväjiin kuin koko ajan ruikuttaviin ja syyllistäviin yhdenasianjoukkoihin ja möksähtäjiin sekä käsi ojossa yhteisestä rahakukkarosta rohmuaviin 'yrittäjiin' ja maajusseihin, jotka noin muutoin nokka nyrpyssä paheksuvat syvästi tavan ihmistä, joka joutuu avustuksiin tuketumaan. Nämä kaikki saa suksia hevonvtunkuuseen ja kukaan ei kaipaisi.