Oliko teillä pienenä hoitaja vai oliko äitinne kotiäiti?

Vierailija kirjoitti:

Mitä ikäluokkaa ap oikein aloituksessa miettii? On harvinaista, että kotona lapsilla olisi vuosikausia hoitaja.

Esim. minun lapsuudessani 60-luvulla kotiapulaiset olivat ihan yleisiä. Tarhaan sen sijaan oli vaikea päästä. Ei ollut mitään päivähoito-oikeutta edes työssäkäyvien lapsille.

Meillä oli lastenhoitaja 60-luvulla.

3kk iässä menin perhepäivähoitoon. Käytännössä olin ainoa hoidettava. Jossain vaiheessa sain siihen kaverin. Äiti oli aina töissä. Kesällä olin kotona joko äidin tai isän lomilla. Olin myös naapurissa toisinaan naapurini lastenhoitajan riesana. Saatoin myös olla monta kuukautta isovanhemmillani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ikäluokkaa ap oikein aloituksessa miettii? On harvinaista, että kotona lapsilla olisi vuosikausia hoitaja.

Kyllä minun lapsuudessani kotiapulainen oli ihan tavallinen perheessä, jossa molemmat vanhemmat kävivät töissä. Mutta ei kysymys ollut mistään koulutetusta lastenhoitajasta, vaan tyypillisesti 16-18-vuotiaasta tytöstä.

N54

Näin juuri. Sellaisia meilläkin oli. Tosin nuorimmat 15-vuotiaita; senikäisiä pidettiin ihan kykenevinä hoitamaan paria alle kouluikäistä muksua päivän ajan. Nykyään taitaisi tulla lasu moisesta.

Ja ne lapsenlikat saattoivat vaihtua aika tiheään. Kuka pääsi kouluun, kuka puotipuksuksi, kuka muutti poikaystävän kanssa yksiin. Asuivat siis samassa asunnossa kanssamme, eli titteli oli kotiapulainen. 

Muutaman kuukauden ikäisenä menin jo hoitoon yksityiselle. Olen ollut todella monessa hoitopaikassa ☹️

3v asti olin kotona. Äiti teki keikkoja ja silloin mummo hoisi tai joku muu.

4-6 v olin päiväkodissa ja eskarissa. Silloin eskari oli ihan samassa ryhmässä ja parina päivänä tehtiin muistaakseni jotain paperitehtäviä.

Minä olin muistaakseni 14 kun 70 luvulla hoisin kesän kahta alle kouluikäistä poikaa jotka oli tosi villejä. Muistaakseni pärjäsin ihan hyvin. Siis ihan yksin hoidin ne koko päivän.

Muistan hyvin kun olin tyytyväinen palkkaani.

Meillä oli -70 luvulla hoitaja kotona. Se oli ihan normaalia kavereidenkin perheissä. Yleensä olivat lukiosta päässeitä nuoria ja kesäksi palkattiin lukiolaisia. Muistelen lämpimästi yhtä kilpaurheilijaa joka veti jumppaa meille. yksi oli musiikin harrastaja ja opetti meitä lapsia soittamaan ja piti ”muskaria” harva se päivä. Olivat vähän kuin Au pairit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini hoidatti lapsensa muilla. Kokopäivähoitoom 2kk iässä vauvaseimeen, siitä eteenpäin sitten tarhaan. viikonlopuiksi vei lapset aina mummolaan/sisaruksilleen. Kouluikäisenä koulujen lomat aina hoisi mummo, siis koko kesä mummolassa. Myös se vanhempien vuosiloma oltiin mummolassa, vanhemmat halusi viettää lomansa kaksin.

Enemmän muut hoiti lapsia kuin äiti, joka ei hoitanut juuri lainkaan. Huono äiti muutenkin, piittaamaton, tunnekylmä, ja hylkäsi lapsensa kun nämä tulivat täysi-ikään.

Lapsenlapsista ei välitä, ei halua olla mummo, ei halua tavata koskaan, ei halua edes soitella tai kysellä kuulumisia. Ei siis välitä aikuisista lapsistaan eikä ole mitenkään elämässä mukana.

Tällaista se oli boomereiden äitiys. Oli myös väkivaltainen lapsenpieksäjä. On ollut niin ilkeä, loukkaava ja välinpitämätön että en kyllä ponnistelemallakaan voi sanoa rakastavani.

Itse olen täysin päinvastainen äiti omille lapsilleni.

Olisiko jo vihdoin aika vauvapalstan sijaan suunnata terapiaan työstämään noita kokemuksia?

Tällaisen perusteella ei saa terapiaa. Pitää olla joku mt-ongelma eli masennus tms.

Tulisi myös kalliiksi kun kokonainen sukupolvi ja ikäluokka pitäisi maksaa terapiaan. Sellaista tuhoa suuret ikäluokat ”vanhemmuudessaan” (mikä vitsi!) tekivät.

Kotiäiti. Parasta ikinä.

Ennen sai kotiapulaisen kunnalta ilmaiseksi. Meillä oli sellainen 70-luvulla esim kun lapset oli sairaana, tai äiti oli synnyttämässä pikkusisarusta, tai kun pikkusisarus tuli kotiin ja pari viikkoa oli lapsivuodeaikaa.

Kunnan kodinhoitajan sai vain tilaamalla, ei tarvittu selvityksiä tai arviointeja.

Nykyään ei saa samanlaista millään, esim en saanut itse kun olin kahden pienen kanssa kotona, raaja murtui ja kipsattiin, kipsi oli 6vko enkä voinut oikein liikkua, ja isä ei saanut palkatonta työpaikastaan vaikka pyysi.

Lapset piti hoitaa lattialla ryömien ja kakkapyllyt vaan jäi pesemättä.

Jossain suhteessa ennen oli siis paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Ihme aloitus. Menin vuoden ikäisenä päiväkotiin.

No mikäs ihme se nyt? Sullahan oli sitten HOITAJIA siellä päiväkodissa, höh!

Kotiäiti, meitä oli 6 lasta perheessä. Olen toiseksi vanhin ja syntynyt 1978. Äiti meni opiskelemaan ja siitä töihin kun nuorin meistä lapsista meni kouluun. Asuimme pääkaupunkiseudulla, eikä ole/ollut uskonnollista vakaumusta.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ikäluokkaa ap oikein aloituksessa miettii? On harvinaista, että kotona lapsilla olisi vuosikausia hoitaja.

Minä olen syntynyt 1961, vanhempani olivat opettajia ja meillä oli hoitaja kotona, aluksi yläkerran vanha rouva, sitten kotiapulainen ja lopuksi päivä-apulaisia ennen kuin pikkusiskonikin aloitti koulussa. Sen jälkeen hän kävi iltapäivähoidossa naapurissa, ja minä olin niin iso (10) että sain olla yksikseni kotona. 

Muutamalla sukulaisellani oli myös kotisisarharjoittelijoita ja sitten tosissaan päivapulaisia vielä 80-luvun alkupuollellakin. Ei kuitenkaan ihan nykyajan juttuja.

Mulla oli äiti kotona. 10 lasta.

Lapsellani oli hoitaja kotona, joka myös laittoi ruuan koko perheelle.

Kotiäiti, ja se oli minulle hyvä ratkaisu. Olin niin arka lapsi, että olisin kärsinyt päiväkotiin pakottamisesta, pitkistä päivistä siellä hälinän keskellä, aamuvarhaisella herättämisestä.

Minä ja sisarukseni kävimme seurakunnan aamupäiväkerhoa n. 4-vuotiaasta asti. Sitä oli pari tuntia per päivä, kahdesti viikossa. Se oli juuri sopiva annos sosiaalista kanssakäymistä ikätovereiden kanssa. 

Menin perhepäivähoitajalle ollessani n. vuoden. Ja olin kouluikään asti perhepäivähoitajalla, tosin en samalla. Ehdin olla viidellä eri hoitajalla.

Olen syntynyt 1977.

Vierailija kirjoitti:

3kk iässä menin perhepäivähoitoon. Käytännössä olin ainoa hoidettava. Jossain vaiheessa sain siihen kaverin. Äiti oli aina töissä. Kesällä olin kotona joko äidin tai isän lomilla. Olin myös naapurissa toisinaan naapurini lastenhoitajan riesana. Saatoin myös olla monta kuukautta isovanhemmillani.

Monta kuukautta! Ohhoh.

Hoitaja. Äiti kuoli muutamia kuukausia syntymäni jälkeen.

Sekä että, aluksi hoitaja ja sitten äiti jäi kotiäidiksi. Isä oli keskituloinen valtion virkamies. Ei tainnut olla minimipalkkaa 1960- luvulla.