Oliko teillä pienenä hoitaja vai oliko äitinne kotiäiti?

Ehkä oli joku hoitaja ihan alussa. Sitten pari perhepäivähoitajaa. Sitten 2,5v menin päiväkotiin. 1970-l.

Vierailija kirjoitti:

Ennen sai kotiapulaisen kunnalta ilmaiseksi. Meillä oli sellainen 70-luvulla esim kun lapset oli sairaana, tai äiti oli synnyttämässä pikkusisarusta, tai kun pikkusisarus tuli kotiin ja pari viikkoa oli lapsivuodeaikaa.

Kunnan kodinhoitajan sai vain tilaamalla, ei tarvittu selvityksiä tai arviointeja.

Nykyään ei saa samanlaista millään, esim en saanut itse kun olin kahden pienen kanssa kotona, raaja murtui ja kipsattiin, kipsi oli 6vko enkä voinut oikein liikkua, ja isä ei saanut palkatonta työpaikastaan vaikka pyysi.

Lapset piti hoitaa lattialla ryömien ja kakkapyllyt vaan jäi pesemättä.

Jossain suhteessa ennen oli siis paremmin.

Tämä on ikuinen urbaanilegenda. Kunnan kodinhoitajan toki sai tilaamalla, mutta maksuton se oli vain lastensuojeluperheille, muut maksoivat. Lisäksi oli eräänlainen pisteytyssysteemi eli katsottiin tarve. Tavallisen työssäkäyvän isän elättämä perhe jäi aina toiseksi, kun tarve oli 7 lapsen yksinhuoltajalla.

Kipsatulla raajalla muuten ei olisi tarvinnut ryömiä, olisit pyytänyt kyynärsauvat avuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini hoidatti lapsensa muilla. Kokopäivähoitoom 2kk iässä vauvaseimeen, siitä eteenpäin sitten tarhaan. viikonlopuiksi vei lapset aina mummolaan/sisaruksilleen. Kouluikäisenä koulujen lomat aina hoisi mummo, siis koko kesä mummolassa. Myös se vanhempien vuosiloma oltiin mummolassa, vanhemmat halusi viettää lomansa kaksin.

Enemmän muut hoiti lapsia kuin äiti, joka ei hoitanut juuri lainkaan. Huono äiti muutenkin, piittaamaton, tunnekylmä, ja hylkäsi lapsensa kun nämä tulivat täysi-ikään.

Lapsenlapsista ei välitä, ei halua olla mummo, ei halua tavata koskaan, ei halua edes soitella tai kysellä kuulumisia. Ei siis välitä aikuisista lapsistaan eikä ole mitenkään elämässä mukana.

Tällaista se oli boomereiden äitiys. Oli myös väkivaltainen lapsenpieksäjä. On ollut niin ilkeä, loukkaava ja välinpitämätön että en kyllä ponnistelemallakaan voi sanoa rakastavani.

Itse olen täysin päinvastainen äiti omille lapsilleni.

Olisiko jo vihdoin aika vauvapalstan sijaan suunnata terapiaan työstämään noita kokemuksia?

Tällaisen perusteella ei saa terapiaa. Pitää olla joku mt-ongelma eli masennus tms.

Tulisi myös kalliiksi kun kokonainen sukupolvi ja ikäluokka pitäisi maksaa terapiaan. Sellaista tuhoa suuret ikäluokat ”vanhemmuudessaan” (mikä vitsi!) tekivät.

Terapian voi maksaa itse. Kuulostaa siltä, että sinulla masennus ilmenee katkeruuden kautta.

Mulla oli aluksi hoitaja kotona. Sitten kun pikkuveli syntyi, hän jäi hoitajan hoiviin, mä jouduin menemään lastentarhaan. Hoitaja oli äitini täti eikä suostunut ottamaan nelivuotiasta vauvan lisäksi kontolleen. Olisi kuulemma mennyt liian vaikeaksi. Niinpä mä kuljin itsekseni tarhaan ja iltapäivällä sieltä kotiin. Matkaa oli onneksi vain kilometri suuntaansa.

Kesäisin meillä oli opettajaksi opiskelevia tyttöjä hoitamassa meitä. Olivat tosi kivoja! Näkivät paljon vaivaa meidän viihdyttämiseksi. Ihan ilmiselvästi käyttivät koulussa oppimiaan keinoja hyväkseen :).

Äiti ja isä opiskelivat kun synnyin. Oli hoitajia, isoäiti, päiväkoti ja perhepäivähoitaja. Äiti loi uraa heti valmistumisen jälkeen, mutta vietti kaiken vapaa-ajan meidän lasten kanssa.

-82

Perhepäivähoitajalla kävin kuten isosisaruksenikin, 90-lukua elettiin. Oisinko sinne mennyt pari kolme vuotiaana, en ole ihan varma. Päiväkotiin siirryin kun menin eskariin. Äiti kävi töissä, tosin oli sapattivapaalla eskarivuoteni tienoolla, osittain koska mulla todettiin kuulovamma ja eräs sairaus ja näin sai aikaa perheelle lisää uudessa tilanteessa, osittain myös opiskellakseen.

Vierailija kirjoitti:

Isä oli koti-isä.

Jos kotiäiti on myös kotirouva niin onko koti-isä silloin kotiherra?

Äitini oli kotiäiti ja kun olimme pienempiä, alle kouluikäisiä, oli meillä kotiapulaisia. Olivat päiväapulaisina etenkin silloin kun oli uusi vauva talossa. Meitä oli neljä lasta.

Ennen kouluikää käytiin jossain kerhossa muutama tunti päivässä.

Olin mummon ja iskän (yrittäjä) kanssa, noin 3v lähtien kouluun menoon. En ole ollut päiväkodissa ja äiti on ollut palkkatöissä.

Kaksikuukautisesta eskariin perhepäivähoidossa. Ei pk-seudulla mitään hoitajia kotona ollut, mutta olen käsittänyt että muualla Suomessa saattoi ollakin, ainakin jos perheessä oli riittävästi lapsia. 

Oltiin mummolassa ja sitten pakotettiin johonkin tarhaan, missä en viihtynyt lainkaan. Ihastuin yhteen tyttöön, mutta enpä osannut aloitetta tehdä. Story of my life. Ala-aste alkoi ja koulun jälkeen mummolassa tai yksin kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen sai kotiapulaisen kunnalta ilmaiseksi. Meillä oli sellainen 70-luvulla esim kun lapset oli sairaana, tai äiti oli synnyttämässä pikkusisarusta, tai kun pikkusisarus tuli kotiin ja pari viikkoa oli lapsivuodeaikaa.

Kunnan kodinhoitajan sai vain tilaamalla, ei tarvittu selvityksiä tai arviointeja.

Nykyään ei saa samanlaista millään, esim en saanut itse kun olin kahden pienen kanssa kotona, raaja murtui ja kipsattiin, kipsi oli 6vko enkä voinut oikein liikkua, ja isä ei saanut palkatonta työpaikastaan vaikka pyysi.

Lapset piti hoitaa lattialla ryömien ja kakkapyllyt vaan jäi pesemättä.

Jossain suhteessa ennen oli siis paremmin.

Tämä on ikuinen urbaanilegenda. Kunnan kodinhoitajan toki sai tilaamalla, mutta maksuton se oli vain lastensuojeluperheille, muut maksoivat. Lisäksi oli eräänlainen pisteytyssysteemi eli katsottiin tarve. Tavallisen työssäkäyvän isän elättämä perhe jäi aina toiseksi, kun tarve oli 7 lapsen yksinhuoltajalla.

Kipsatulla raajalla muuten ei olisi tarvinnut ryömiä, olisit pyytänyt kyynärsauvat avuksi.

Miten niillä kyynärsauvoilla ne lattialla olevan lapsen vaipat vaihdetaan? Ei taida nyt kyynärsauvat tuossa ongelmassa auttaa. Ohis.

Up

Äiti oli tsilari ja hoiti meitä kotona.

Kotona hoidettu navetta ja muiden maatila töiden ohella ja mummoni avustuksella.

Ensin päiväkodissa ja sitten perhepäivähoitajalla. 

Isä otti töihin mukaan. Siinä oli meidän lastenhoitopaikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen sai kotiapulaisen kunnalta ilmaiseksi. Meillä oli sellainen 70-luvulla esim kun lapset oli sairaana, tai äiti oli synnyttämässä pikkusisarusta, tai kun pikkusisarus tuli kotiin ja pari viikkoa oli lapsivuodeaikaa.

Kunnan kodinhoitajan sai vain tilaamalla, ei tarvittu selvityksiä tai arviointeja.

Nykyään ei saa samanlaista millään, esim en saanut itse kun olin kahden pienen kanssa kotona, raaja murtui ja kipsattiin, kipsi oli 6vko enkä voinut oikein liikkua, ja isä ei saanut palkatonta työpaikastaan vaikka pyysi.

Lapset piti hoitaa lattialla ryömien ja kakkapyllyt vaan jäi pesemättä.

Jossain suhteessa ennen oli siis paremmin.

Ei kunnallinen kodinhoitaja ilmainen ollut, vaan maksu riippui perheen tuloista. Mutta se on totta, että hoitajan sai paljon helpommin kuin nykyisin.

Vielä 80 luvulla sai hoitajan kotiin. Kun minulta meni selkä ja oli 2 pientä lasta (mies töissä) saimme kodinhoitajan 2 viikoksi. Koska maksoimme jo tarhapaikasta ei hoitaja maksanut mitään. Hyvin oli asiat ennen!

Saatoimme käyttää tätä myös kun olimme molemmat töissä ja joku lapsista sairaana ihan 90 luvun alussakin.

Vierailija kirjoitti:

3Vierailija kirjoitti:

Ennen sai kotiapulaisen kunnalta ilmaiseksi. Meillä oli sellainen 70-luvulla esim kun lapset oli sairaana, tai äiti oli synnyttämässä pikkusisarusta, tai kun pikkusisarus tuli kotiin ja pari viikkoa oli lapsivuodeaikaa.

Kunnan kodinhoitajan sai vain tilaamalla, ei tarvittu selvityksiä tai arviointeja.

Nykyään ei saa samanlaista millään, esim en saanut itse kun olin kahden pienen kanssa kotona, raaja murtui ja kipsattiin, kipsi oli 6vko enkä voinut oikein liikkua, ja isä ei saanut palkatonta työpaikastaan vaikka pyysi.

Lapset piti hoitaa lattialla ryömien ja kakkapyllyt vaan jäi pesemättä.

Jossain suhteessa ennen oli siis paremmin.

Tämä on ikuinen urbaanilegenda. Kunnan kodinhoitajan toki sai tilaamalla, mutta maksuton se oli vain lastensuojeluperheille, muut maksoivat. Lisäksi oli eräänlainen pisteytyssysteemi eli katsottiin tarve. Tavallisen työssäkäyvän isän elättämä perhe jäi aina toiseksi, kun tarve oli 7 lapsen yksinhuoltajalla.

Kipsatulla raajalla muuten ei olisi tarvinnut ryömiä, olisit pyytänyt kyynärsauvat avuksi.

Ks viesti 77.

Emme olleet sossun eikä lasun asiakkaita ikinä vaan tavallinen duunariperhe!

Äiti oli itse perhepäivähoitaja ja hoiti mut ja siskon samalla kuin muut hoitolapset, eli periaatteessa kai se oli kotiäiti, mutta samalla teki töitä.