Oliko teillä pienenä hoitaja vai oliko äitinne kotiäiti?

Kolmivuotiaaksi sain olla kotona, kun äiti oli pph. Sitten hän alkoi tehdä kaikenlaisia pätkätöitä: keittiöllä, siivoushommissa, kaupan kassalla. Hoitopaikat vaihteli, välillä olin tädillä, välillä naapurisssa, välillä pph:lla. En tykännyt olla hoidossa. Tädillä oli ihan ok, muita inhosin. Olin aina onnellinen, kun äidiltä loppui työt ja sain olla kotona. Ja koululaisena olin iloinen aina kun äiti oli aamulla laittamassa kouluun ja oli ihana tulla koulusta kotiin, jos äiti oli kotona. Yläasteikäisenä sitten toivoin, että olispa meidänkin äiti töissä iltapäivät, että saisin olla yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli äiti kotona. 10 lasta.

Lapsellani oli hoitaja kotona, joka myös laittoi ruuan koko perheelle.

Lisään tähän, että tämä oli 70-luvulla. Äitiysloma oli vain 3kk

Hoitaja tuli aamulla ja lähti, kun olin tullut kotiin. Vei lapsen vielä kouluun kaksi ensimmäistä vuotta.

Hoitaja oli keski-ikäinen leski. Hänelle maksettiin pimeästi.

Mahtava ihminen. Vieläkin muistelemme häntä

Mummi hoiti. Oltiin samaa taloutta.

Synnyin 80-luvulla. Menin hoitoon alle 1-vuotiaana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli äiti kotona. 10 lasta.

Lapsellani oli hoitaja kotona, joka myös laittoi ruuan koko perheelle.

Lisään tähän, että tämä oli 70-luvulla. Äitiysloma oli vain 3kk

Hoitaja tuli aamulla ja lähti, kun olin tullut kotiin. Vei lapsen vielä kouluun kaksi ensimmäistä vuotta.

Hoitaja oli keski-ikäinen leski. Hänelle maksettiin pimeästi.

Mahtava ihminen. Vieläkin muistelemme häntä

Kuka mitä häh? En saa tuosta mitään selvää.

Vierailija kirjoitti:

Ennen sai kotiapulaisen kunnalta ilmaiseksi. Meillä oli sellainen 70-luvulla esim kun lapset oli sairaana, tai äiti oli synnyttämässä pikkusisarusta, tai kun pikkusisarus tuli kotiin ja pari viikkoa oli lapsivuodeaikaa.

Kunnan kodinhoitajan sai vain tilaamalla, ei tarvittu selvityksiä tai arviointeja.

Nykyään ei saa samanlaista millään, esim en saanut itse kun olin kahden pienen kanssa kotona, raaja murtui ja kipsattiin, kipsi oli 6vko enkä voinut oikein liikkua, ja isä ei saanut palkatonta työpaikastaan vaikka pyysi.

Lapset piti hoitaa lattialla ryömien ja kakkapyllyt vaan jäi pesemättä.

Jossain suhteessa ennen oli siis paremmin.

Ei kunnallinen kodinhoitaja ilmainen ollut, vaan maksu riippui perheen tuloista. Mutta se on totta, että hoitajan sai paljon helpommin kuin nykyisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen sai kotiapulaisen kunnalta ilmaiseksi. Meillä oli sellainen 70-luvulla esim kun lapset oli sairaana, tai äiti oli synnyttämässä pikkusisarusta, tai kun pikkusisarus tuli kotiin ja pari viikkoa oli lapsivuodeaikaa.

Kunnan kodinhoitajan sai vain tilaamalla, ei tarvittu selvityksiä tai arviointeja.

Nykyään ei saa samanlaista millään, esim en saanut itse kun olin kahden pienen kanssa kotona, raaja murtui ja kipsattiin, kipsi oli 6vko enkä voinut oikein liikkua, ja isä ei saanut palkatonta työpaikastaan vaikka pyysi.

Lapset piti hoitaa lattialla ryömien ja kakkapyllyt vaan jäi pesemättä.

Jossain suhteessa ennen oli siis paremmin.

Ei kunnallinen kodinhoitaja ilmainen ollut, vaan maksu riippui perheen tuloista. Mutta se on totta, että hoitajan sai paljon helpommin kuin nykyisin.

Tilapäisen sai mutta päivähoitopaikat oli kiven alla. Kunnallisen hoitopaikan sai vain harva eikä niihin ollut asiaa hyvätuloisella eikä edes keskituloisella perheellä.

Oli perhepäivähoitaja siihen asti kun menin kouluun. Sen jälkeen meni muihin hommiin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ikäluokkaa ap oikein aloituksessa miettii? On harvinaista, että kotona lapsilla olisi vuosikausia hoitaja.

Ei todella ollut harvinaista, kun kunnallinen päivähoito-oikeus tuli asteittain 80-90-luvulla.

Mun pikkusisko on syntynyt 1978 ja äiti meni töihin kun sisko täytti 6kk ja minä 9v ja serkkuni 12v hoidettiin siskoa kesän kotona ja äiti kävi ruokatunnilla imettämässä. Hoitaja tuli kotiin mentiin kouluun.

tarhassa olen ollut pienen ikäni

Minulla ei ole mitään muistoja äidistäni ikävuosilta 0-6, vain mummosta ja isästä. Äidistä muistan sen, että töistä tultuaan myöhään illalla oksensi usein. Pappa hoiti ensimmäiset vuodet, sitten perhepäivähoitoon ja eskariin. Äiti oli uraäiti, jonka ura sitten loppui totaaliseen uupumukseen konkurssiin ja avioeroon, ja tämän jälkeen alkaa minullakin olla jotain muistoja. Sitten äiti olikin masentunut ja nukkui päivät pitkät, eikä ollut koskaan henkisesti läsnä.

Itse olen kotiäitinä ollut, palasin työelämään esikoisen ollessa 8. Olen siltä osin hyvässä asemassa, että teen akateemista työtä, eli olen kotiäitivuosina tehnyt julkaisuja jonkin verran sekä osallistunut projekteihin, ja päässyt eteenpäin myös uralla. Mutta äidittömyys ja se tuska ajoi siihen, etten voinut kuvitellakaan olevani 8-17 työssä, vaan halusin olla lapsilleni läsnä.

Ei kumpaakaan.

Mummi hoiti välillä meitä serkuksia ja olin myös päiväkodissa

n 60v

Isovanhemmat hoitivat sen ajan mitä perhepäivähoitaja ei. Asuin käytännössä täysin mummolassa, mulla oli siellä oma huonekin samalla lailla kuin vanhempien luona. Yhtäjaksoisesti asuin vanhempieni kanssa ekan kerran 16-vuotiaana, mutta sekin kokeilu jäi noin vuoden mittaiseksi.

Kuulostaa varmaan erikoiselta, mutta mulla oli todella hyvä lapsuus.

Olin hoidossa mummon luona. Esikouluikäisenä päiväkodissa kuntouttavassa hoidossa, siihen aikaan äitini hoiti pienempää sisarustani kotona.

Kyllä ja ei.

Zinc

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ikäluokkaa ap oikein aloituksessa miettii? On harvinaista, että kotona lapsilla olisi vuosikausia hoitaja.

Ei todella ollut harvinaista, kun kunnallinen päivähoito-oikeus tuli asteittain 80-90-luvulla.

Mun pikkusisko on syntynyt 1978 ja äiti meni töihin kun sisko täytti 6kk ja minä 9v ja serkkuni 12v hoidettiin siskoa kesän kotona ja äiti kävi ruokatunnilla imettämässä. Hoitaja tuli kotiin mentiin kouluun.

Kyllä siihen aikaan oli kunnallista ja yksityistä päivähoitoa ja perhepäivähoitoa. Ei monillakaan ollut hoitajaa kotona.

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli kotirouva ja minä virikehoidossa. Tämä siis insinööriperheessä 60-luvulla.

Oliko äitisi mielisairas kun ei mennyt töihin, vai muuten vaan laiska?

Vierailija kirjoitti:

Äitini hoidatti lapsensa muilla. Kokopäivähoitoom 2kk iässä vauvaseimeen, siitä eteenpäin sitten tarhaan. viikonlopuiksi vei lapset aina mummolaan/sisaruksilleen. Kouluikäisenä koulujen lomat aina hoisi mummo, siis koko kesä mummolassa. Myös se vanhempien vuosiloma oltiin mummolassa, vanhemmat halusi viettää lomansa kaksin.

Enemmän muut hoiti lapsia kuin äiti, joka ei hoitanut juuri lainkaan. Huono äiti muutenkin, piittaamaton, tunnekylmä, ja hylkäsi lapsensa kun nämä tulivat täysi-ikään.

Lapsenlapsista ei välitä, ei halua olla mummo, ei halua tavata koskaan, ei halua edes soitella tai kysellä kuulumisia. Ei siis välitä aikuisista lapsistaan eikä ole mitenkään elämässä mukana.

Tällaista se oli boomereiden äitiys. Oli myös väkivaltainen lapsenpieksäjä. On ollut niin ilkeä, loukkaava ja välinpitämätön että en kyllä ponnistelemallakaan voi sanoa rakastavani.

Itse olen täysin päinvastainen äiti omille lapsilleni.

Mulla alku saman tyylinen, 60-luvun alkua elettiin ja naapurille vietiin mut hoitoon, kun olin 2 kk ikäinen. Äiti kävi töissä ja opiskeli iltaisin. Välillä mua hoiti lähellä asuva äidinäiti, välillä naapurit, lomilla olin usein maalla toisen mummon luona tai tätieni luona hoidossa. Tuo oli tavallista siihen aikaan. 4-vuotiaana alkoi sitten lastentarha.

Mutta uskon, että mun äiti teki parhaansa. Hän ei vaan ollut kiinnostunut kotiäitiydestä. Äidin kanssa pystyi kuitenkin keskustelemaan monista asioista, hän luki paljon ja oli kiinnostunut historiasta ja yhteiskunnasta.

Kun sain oman lapsen, kysyin äidiltä vinkkiä kuivaksi opettamiseen. Äiti sanoi, ettei muista ja että mummoni oli opettanut mut kuivaksi eikä äiti tiennyt miten. Niin tieto voi hävitä.

Maatalon lapsi minäkin. Isä hoiti aina aamunavetan jolloin äiti hoiti lasten aamutoimet. Kun äiti oli iltapäivällä navetassa olin varmaan isosisarusteni kanssa, en muista että isä olisi ollut meidän kanssa koskaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini hoidatti lapsensa muilla. Kokopäivähoitoom 2kk iässä vauvaseimeen, siitä eteenpäin sitten tarhaan. viikonlopuiksi vei lapset aina mummolaan/sisaruksilleen. Kouluikäisenä koulujen lomat aina hoisi mummo, siis koko kesä mummolassa. Myös se vanhempien vuosiloma oltiin mummolassa, vanhemmat halusi viettää lomansa kaksin.

Enemmän muut hoiti lapsia kuin äiti, joka ei hoitanut juuri lainkaan. Huono äiti muutenkin, piittaamaton, tunnekylmä, ja hylkäsi lapsensa kun nämä tulivat täysi-ikään.

Lapsenlapsista ei välitä, ei halua olla mummo, ei halua tavata koskaan, ei halua edes soitella tai kysellä kuulumisia. Ei siis välitä aikuisista lapsistaan eikä ole mitenkään elämässä mukana.

Tällaista se oli boomereiden äitiys. Oli myös väkivaltainen lapsenpieksäjä. On ollut niin ilkeä, loukkaava ja välinpitämätön että en kyllä ponnistelemallakaan voi sanoa rakastavani.

Itse olen täysin päinvastainen äiti omille lapsilleni.

Olisiko jo vihdoin aika vauvapalstan sijaan suunnata terapiaan työstämään noita kokemuksia?

Tällaisen perusteella ei saa terapiaa. Pitää olla joku mt-ongelma eli masennus tms.

Tulisi myös kalliiksi kun kokonainen sukupolvi ja ikäluokka pitäisi maksaa terapiaan. Sellaista tuhoa suuret ikäluokat ”vanhemmuudessaan” (mikä vitsi!) tekivät.

Itellä samat kokemukset, kylmästä äidistä, oon jättänyt varmaan traumoja, mutta ite oon niistäkin selvinnyt, niin kuin kaikesta muustakin. Kokemusta huonoista ja hyvistä hoitajista 3kk vauvasta alkaen. Nyt 50v. Äiti keskittyi omaan elämään.