Lue keskustelun säännöt.
Miehet parisuhteessa naisen silmin
08.06.2020 |
Vastasin toiseen ketjuun joka hävisi samalla kun kirjoitin. Miksi ihmeessä? Keskeinen aihe suomalaista romantiikkaa.
Miehet valittaa kun naiset ei halua ja naiset ei tee aloitteita. Pitkässä parisuhteessa tilanne on usein tämä ja näin toimii oman kokemusten ja ystävieni mukaan valtaosa suomalaisista miehistä.
Mies toivoo että nainen tekee aloitteita seksiin mutta todellisuudessa ei. Jos miestä ei haluta ei hänellä seiso ja se on hänestä noloa ja epämiellyttävää. Niinpä naisen on turha houkutella, kun jos toista ei innosta niin ei innosta. Mies rappaa autoa pihalla tai hänellä on tärkeä juttu puhelimella menossa kun makaa sohvalla. Tai on menossa salille Maken ja Peten kanssa. Ainut miten hän huomioi naista on kysymys joko ruoka on valmiina. Jos nainen yrittää häiritä hänen tärkeitä verkkopelejä tai sometusta vihjailemalla hellyyshetkestä, hän saa vain kyllästyneen katseen. Lihakset on krampissa treenien jälkeen ja just pitää mennä silittämään autoa. Turha kuvitella muuta kun mies ei itse nyt halua.
Niinpä on sujuvinta odotella että miehen kassit on täynnä. Siihen menee keskimäärin kolme päivää. Silloin miehelle syttyy kiilto silmiin ja hän alkaa kiehnäämään lähellä. Työntää käsiä tisseihin ja kourii takapuolta. "Miten ois?" "Voisitko kulta vähän?" Jos et voi, alkaa mökötys ja kiukuttelu ja mies on kuin maansa myynyt, elämänhalunsa menettänyt. Helpointa on avata haarat jonka jälkeen mies on taas hyväntuulinen ja poissa jaloista muutaman päivän kunnes sama rundi alkaa uudestaan kun pussukat täyttyvät.
Näin se menee valtaosalla miehiä ja pitkissä parisuhteissa vaikka miehet kuin yrittää luoda itsestä kuvaa suurina rakastajina ja huomaavaisina kumppaneina. Ehkä alun teeskentelyvaiheessa kyllä mutta tähän se lipeää ja on kautta vuosituhansien suomalaisessa perhe-elämässä livennyt.
Kommentit (202)
Vierailija kirjoitti:
Allekirjoitan tuon että miehelle on ihan turha yrittää tehdä aloitteita, vaikka mies väittäisikin niitä haluavansa, niin käytännössä ei halua. Ja sitten taas naiselle nöyryyttävää tehdä niitä, kun mies "ei pysty nyt".
Luuletko että se on miehelle jotenkin vähemmän nöyryyttävää kun naista "väsyttää" tai "päätä särkee"? Kovasti naiset puhuvat haluavansa, mutta omalle miehelle pitää kuitenkin pakit antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisillahan koko juttu perustuu suhteen alkuaikoina miehelle valehtelemiseen. Ei ehkä tietoisesti, mutta ainakin seksuaalisesti ja ehkä sitä biologiakin ohjaa. Miesten pitäisi vain osata nähdä ne merkit, mutta se on melkein mahdotonta.
Seurustelu- ja tutustumisvaiheessa naidaan kuin puput ja naista eivät miehen mahdolliset epätäydellisyydet haittaa.
Muutetaan yhteen ja edelleen naidaan säännöllisesti. Miehellä saa olla omat harrastukset ja menot jne.
Mennään naimisiin ja saadaan lapset. Tähän loppuu usein se naisten kiinnostus miestä kohtaan seksuaalisesti. Lapset on saatu ja mieskään ei voi enää niin vain lähteä. Nyt ne miehen viat alkavat ärsyttämään kymmenkertaisesti ja ei sen sian kanssa enää viitsi sekstailla.
On olemassa enää yhteiset menot ja naisen menot. Miehen omia menoja ei ole, koska eihän niille ole enää aikaa. Et saa mennä Mikon ja Peran kanssa jääkiekkomatsiin, koska vaimo on jo sopinut, että tänään on peli-ilta Maaritin ja Heikin kanssa. Vaimo toki saa käydä lauantaisin tyttöjen kanssa brunssilla tai shoppailemassa. Jos taas ollaan yhdessä liikkeellä niin käydään siellä missä vaimo haluaa käydä, vahingossakaan ei voida käydä esim. Intersportissa.
Sitten kun kerran käyt siellä lätkämatsissa niin valitetaan, että me ei koskaan tehdä mitään yhdessä. Kysyt vaimolta, että mennäänkö yhdessä pelaamaan vaikka squashia tai yhdessä sinne lätkämatsiin niin sitten ei viitsitä sellaisia miesten juttuja tehdä. Mutta kun Maarit on hankkinut neljälle liput jonnekin taidenäyttelyyn ja sanot, että ei kyllä kiinnosta yhtään, menkää te vaan niin johan alkaa huuto ja kiukuttelu.
Sitten kun mies ehkä seksinpuutteessa käy tökkäämässä jotain toista niin huudetaan perheenrikkojaa ja pettäjäsikaa.
Nimenomaan! Sä oot ihan ongelman ytimessä!
Naisen meno on joku enintään parin tunnin brunssitapaaminen ystävän kanssa, ja jos sinne ei halua ottaa lasta mukaan, siitä pitää miehen kanssa etukäteen sopia ja neuvotella, eikä pitkäkään neuvottelu takaa, ettei mies uhriudu ja valita.
Miehen meno on sitä, että ostetaan joku h***etin kallis lippu katsomaan jotain peliä, johon ei oikeastaan olisi edes varaa. Sitten pelin jälkeen niiden Maken ja Penan kanssa täytyy toki mennä baariin vielä muutamaksi tunniksi. Kun soitat puolen yön paikkeilla umpikänniselle ukolle, että voisiko hän nyt ystävällisesti jo kotiutua siltä menoltaan, kun itsekin haluaisi nukkumaan eikä herätä sitten heti miehen kolisteluun, niin olet hirveä nätsi ja prttihirmu etkä anna miehellä olla omaa elämää ollenkaan.
Kaikki yhteinen tekeminen ja normaalit parisuhdejutut (sukujuhlat, ystäväpariskuntien tapaaminen jne.) on myös miehen näkökulmasta naisen menoja, joihin nainen pakottaa miehen pelkkää pahuuttaan. Miksi mies edes haluaa olla parisuhteessa, kun kaikki muu parisuhteessa paitsi se "tökkääminen" on miehelle niin kamalan vastenmielistä ja muu aika aivan mieluusti vietettäisi vain niiden omien kavereiden kanssa peleissä ja baarissa?
Osui ja uppos.
Brunssi ja shoppailu Katrin ja Lauran kanssa klo 9-16 = ihanaa omaa aikaa tyttöjen kanssa
Lätkämatsi Maken ja Peran kanssa klo 18-24 = ällöttävää sikailua ja tämän ajan olisi voinut käyttää johonkin järkevämpään
Kuka syö brunssia monta tuntia? Siis tiedätkö sä edes mikä on brunssi, kun jostain syystä oletat siihen menevän tunteja? Ei kauppojen kiertämiseenkään tavallisesti ihan työpäivän verran aikaa käytetä, johan se on tosi raskastakin monta tuntia kävellä yhtä mittaa. Tällaiselta menolta nainen lisäksi saapuu kotiin selvin päin ja järkevään aikaan, joten en ymmärrä sarkasmisi(?) pointtia.
Kyllä brunssiin kaveriporukassa voi pari tuntia mennä. Shoppailun välissä käydään myös kahvittelemassa ja usein myös jotain kolmatta kaveria moikkaamassa. Ei ole mitenkään kaukaa haettu, että tuollaisella reissulle 6-8 tuntia menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisillahan koko juttu perustuu suhteen alkuaikoina miehelle valehtelemiseen. Ei ehkä tietoisesti, mutta ainakin seksuaalisesti ja ehkä sitä biologiakin ohjaa. Miesten pitäisi vain osata nähdä ne merkit, mutta se on melkein mahdotonta.
Seurustelu- ja tutustumisvaiheessa naidaan kuin puput ja naista eivät miehen mahdolliset epätäydellisyydet haittaa.
Muutetaan yhteen ja edelleen naidaan säännöllisesti. Miehellä saa olla omat harrastukset ja menot jne.
Mennään naimisiin ja saadaan lapset. Tähän loppuu usein se naisten kiinnostus miestä kohtaan seksuaalisesti. Lapset on saatu ja mieskään ei voi enää niin vain lähteä. Nyt ne miehen viat alkavat ärsyttämään kymmenkertaisesti ja ei sen sian kanssa enää viitsi sekstailla.
On olemassa enää yhteiset menot ja naisen menot. Miehen omia menoja ei ole, koska eihän niille ole enää aikaa. Et saa mennä Mikon ja Peran kanssa jääkiekkomatsiin, koska vaimo on jo sopinut, että tänään on peli-ilta Maaritin ja Heikin kanssa. Vaimo toki saa käydä lauantaisin tyttöjen kanssa brunssilla tai shoppailemassa. Jos taas ollaan yhdessä liikkeellä niin käydään siellä missä vaimo haluaa käydä, vahingossakaan ei voida käydä esim. Intersportissa.
Sitten kun kerran käyt siellä lätkämatsissa niin valitetaan, että me ei koskaan tehdä mitään yhdessä. Kysyt vaimolta, että mennäänkö yhdessä pelaamaan vaikka squashia tai yhdessä sinne lätkämatsiin niin sitten ei viitsitä sellaisia miesten juttuja tehdä. Mutta kun Maarit on hankkinut neljälle liput jonnekin taidenäyttelyyn ja sanot, että ei kyllä kiinnosta yhtään, menkää te vaan niin johan alkaa huuto ja kiukuttelu.
Sitten kun mies ehkä seksinpuutteessa käy tökkäämässä jotain toista niin huudetaan perheenrikkojaa ja pettäjäsikaa.
Nimenomaan! Sä oot ihan ongelman ytimessä!
Naisen meno on joku enintään parin tunnin brunssitapaaminen ystävän kanssa, ja jos sinne ei halua ottaa lasta mukaan, siitä pitää miehen kanssa etukäteen sopia ja neuvotella, eikä pitkäkään neuvottelu takaa, ettei mies uhriudu ja valita.
Miehen meno on sitä, että ostetaan joku h***etin kallis lippu katsomaan jotain peliä, johon ei oikeastaan olisi edes varaa. Sitten pelin jälkeen niiden Maken ja Penan kanssa täytyy toki mennä baariin vielä muutamaksi tunniksi. Kun soitat puolen yön paikkeilla umpikänniselle ukolle, että voisiko hän nyt ystävällisesti jo kotiutua siltä menoltaan, kun itsekin haluaisi nukkumaan eikä herätä sitten heti miehen kolisteluun, niin olet hirveä nätsi ja prttihirmu etkä anna miehellä olla omaa elämää ollenkaan.
Kaikki yhteinen tekeminen ja normaalit parisuhdejutut (sukujuhlat, ystäväpariskuntien tapaaminen jne.) on myös miehen näkökulmasta naisen menoja, joihin nainen pakottaa miehen pelkkää pahuuttaan. Miksi mies edes haluaa olla parisuhteessa, kun kaikki muu parisuhteessa paitsi se "tökkääminen" on miehelle niin kamalan vastenmielistä ja muu aika aivan mieluusti vietettäisi vain niiden omien kavereiden kanssa peleissä ja baarissa?
Valitettavan monelle naiselle parisuhdeaika on perheen retki tai korkeintaan grillailua ja saunomista tuttavaperheen kanssa. Sellainen vaihtoehto kuin kahden keskinen aika oman miehen kanssa tuntuu täysin unohtuneen. Teatteriin, leffaan, terassille tai vaikka kävelylenkille pitää päästä tyttöjen kesken. Sitten ihmetellään että etäännytään kun ainoat kahdenkeskiset hetket oman miehen kanssa menee nukkuessa tai lähipäivien arkimenojen (lasten harrastekuljetukset yms.) sopimisessa.
Valitettavan yleistä tuo on, että sekä miehet että naiset kulkevat omissa porukoissaan, molemmilla on liikaa vain oman sukupuolen juttuja mutta ei mitään, mitä tehdä kumppanin ja sekaporukan kesken. Mitä enemmän tasa-arvo lisääntyy, sitä enemmän myös miehet ja naiset etääntyvät toisistaan. Outo paradoksi, mutta tosi. Ex miesystäväni on arabi ja olen viettänyt aikaa hänen kotimaassaan. En kokenut oloani kovin luontevaksi. Harmikseni nykymeno Suomessa alkaa muistuttaa ihan heidän tapojaan. Kotirouvana ei sentään tarvitse olla, mutta työ on naisvaltaista asiakkaita myöten, kaverit tahtovat "tyttöjen juttuja" ilman miehiä, porukkaillallisillakin naiset änkeävät yhdessä keittiöön ja miehet muualle keskenään. Lasten kavereitten vanhemmille on sen ja sen äiti, ihan kuin minulla ei olisi omaa nimeä ja identiteettiä enää ollenkaan.
Ruotsissa on kuulemma trendikästä olla miehen elättämä kotirouva, jonka tärkein tehtävä on lastenhoidon lisäksi ulkonäön muokkaus mahdollisimman seksikkääksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisillahan koko juttu perustuu suhteen alkuaikoina miehelle valehtelemiseen. Ei ehkä tietoisesti, mutta ainakin seksuaalisesti ja ehkä sitä biologiakin ohjaa. Miesten pitäisi vain osata nähdä ne merkit, mutta se on melkein mahdotonta.
Seurustelu- ja tutustumisvaiheessa naidaan kuin puput ja naista eivät miehen mahdolliset epätäydellisyydet haittaa.
Muutetaan yhteen ja edelleen naidaan säännöllisesti. Miehellä saa olla omat harrastukset ja menot jne.
Mennään naimisiin ja saadaan lapset. Tähän loppuu usein se naisten kiinnostus miestä kohtaan seksuaalisesti. Lapset on saatu ja mieskään ei voi enää niin vain lähteä. Nyt ne miehen viat alkavat ärsyttämään kymmenkertaisesti ja ei sen sian kanssa enää viitsi sekstailla.
On olemassa enää yhteiset menot ja naisen menot. Miehen omia menoja ei ole, koska eihän niille ole enää aikaa. Et saa mennä Mikon ja Peran kanssa jääkiekkomatsiin, koska vaimo on jo sopinut, että tänään on peli-ilta Maaritin ja Heikin kanssa. Vaimo toki saa käydä lauantaisin tyttöjen kanssa brunssilla tai shoppailemassa. Jos taas ollaan yhdessä liikkeellä niin käydään siellä missä vaimo haluaa käydä, vahingossakaan ei voida käydä esim. Intersportissa.
Sitten kun kerran käyt siellä lätkämatsissa niin valitetaan, että me ei koskaan tehdä mitään yhdessä. Kysyt vaimolta, että mennäänkö yhdessä pelaamaan vaikka squashia tai yhdessä sinne lätkämatsiin niin sitten ei viitsitä sellaisia miesten juttuja tehdä. Mutta kun Maarit on hankkinut neljälle liput jonnekin taidenäyttelyyn ja sanot, että ei kyllä kiinnosta yhtään, menkää te vaan niin johan alkaa huuto ja kiukuttelu.
Sitten kun mies ehkä seksinpuutteessa käy tökkäämässä jotain toista niin huudetaan perheenrikkojaa ja pettäjäsikaa.
Nimenomaan! Sä oot ihan ongelman ytimessä!
Naisen meno on joku enintään parin tunnin brunssitapaaminen ystävän kanssa, ja jos sinne ei halua ottaa lasta mukaan, siitä pitää miehen kanssa etukäteen sopia ja neuvotella, eikä pitkäkään neuvottelu takaa, ettei mies uhriudu ja valita.
Miehen meno on sitä, että ostetaan joku h***etin kallis lippu katsomaan jotain peliä, johon ei oikeastaan olisi edes varaa. Sitten pelin jälkeen niiden Maken ja Penan kanssa täytyy toki mennä baariin vielä muutamaksi tunniksi. Kun soitat puolen yön paikkeilla umpikänniselle ukolle, että voisiko hän nyt ystävällisesti jo kotiutua siltä menoltaan, kun itsekin haluaisi nukkumaan eikä herätä sitten heti miehen kolisteluun, niin olet hirveä nätsi ja prttihirmu etkä anna miehellä olla omaa elämää ollenkaan.
Kaikki yhteinen tekeminen ja normaalit parisuhdejutut (sukujuhlat, ystäväpariskuntien tapaaminen jne.) on myös miehen näkökulmasta naisen menoja, joihin nainen pakottaa miehen pelkkää pahuuttaan. Miksi mies edes haluaa olla parisuhteessa, kun kaikki muu parisuhteessa paitsi se "tökkääminen" on miehelle niin kamalan vastenmielistä ja muu aika aivan mieluusti vietettäisi vain niiden omien kavereiden kanssa peleissä ja baarissa?
Osui ja uppos.
Brunssi ja shoppailu Katrin ja Lauran kanssa klo 9-16 = ihanaa omaa aikaa tyttöjen kanssa
Lätkämatsi Maken ja Peran kanssa klo 18-24 = ällöttävää sikailua ja tämän ajan olisi voinut käyttää johonkin järkevämpään
Kuka syö brunssia monta tuntia? Siis tiedätkö sä edes mikä on brunssi, kun jostain syystä oletat siihen menevän tunteja? Ei kauppojen kiertämiseenkään tavallisesti ihan työpäivän verran aikaa käytetä, johan se on tosi raskastakin monta tuntia kävellä yhtä mittaa. Tällaiselta menolta nainen lisäksi saapuu kotiin selvin päin ja järkevään aikaan, joten en ymmärrä sarkasmisi(?) pointtia.
Kyllä brunssiin kaveriporukassa voi pari tuntia mennä. Shoppailun välissä käydään myös kahvittelemassa ja usein myös jotain kolmatta kaveria moikkaamassa. Ei ole mitenkään kaukaa haettu, että tuollaisella reissulle 6-8 tuntia menee.
Mutta siellä brunssilla ei vedetä kaljaa ja lihapiirakkaa. Lätkämatsista ei ole mitään hyötyä kenellekään. Shoppailun lomassa voi katsoa vaikka, että tuo kodinkone voisi sopia meille, lapsille voi katsoa uusia vaatteita sivusilmällä jne jne jne. Mitä sä siellä lätkämatsissa teet yhteisen kodin eteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisillahan koko juttu perustuu suhteen alkuaikoina miehelle valehtelemiseen. Ei ehkä tietoisesti, mutta ainakin seksuaalisesti ja ehkä sitä biologiakin ohjaa. Miesten pitäisi vain osata nähdä ne merkit, mutta se on melkein mahdotonta.
Seurustelu- ja tutustumisvaiheessa naidaan kuin puput ja naista eivät miehen mahdolliset epätäydellisyydet haittaa.
Muutetaan yhteen ja edelleen naidaan säännöllisesti. Miehellä saa olla omat harrastukset ja menot jne.
Mennään naimisiin ja saadaan lapset. Tähän loppuu usein se naisten kiinnostus miestä kohtaan seksuaalisesti. Lapset on saatu ja mieskään ei voi enää niin vain lähteä. Nyt ne miehen viat alkavat ärsyttämään kymmenkertaisesti ja ei sen sian kanssa enää viitsi sekstailla.
On olemassa enää yhteiset menot ja naisen menot. Miehen omia menoja ei ole, koska eihän niille ole enää aikaa. Et saa mennä Mikon ja Peran kanssa jääkiekkomatsiin, koska vaimo on jo sopinut, että tänään on peli-ilta Maaritin ja Heikin kanssa. Vaimo toki saa käydä lauantaisin tyttöjen kanssa brunssilla tai shoppailemassa. Jos taas ollaan yhdessä liikkeellä niin käydään siellä missä vaimo haluaa käydä, vahingossakaan ei voida käydä esim. Intersportissa.
Sitten kun kerran käyt siellä lätkämatsissa niin valitetaan, että me ei koskaan tehdä mitään yhdessä. Kysyt vaimolta, että mennäänkö yhdessä pelaamaan vaikka squashia tai yhdessä sinne lätkämatsiin niin sitten ei viitsitä sellaisia miesten juttuja tehdä. Mutta kun Maarit on hankkinut neljälle liput jonnekin taidenäyttelyyn ja sanot, että ei kyllä kiinnosta yhtään, menkää te vaan niin johan alkaa huuto ja kiukuttelu.
Sitten kun mies ehkä seksinpuutteessa käy tökkäämässä jotain toista niin huudetaan perheenrikkojaa ja pettäjäsikaa.
Nimenomaan! Sä oot ihan ongelman ytimessä!
Naisen meno on joku enintään parin tunnin brunssitapaaminen ystävän kanssa, ja jos sinne ei halua ottaa lasta mukaan, siitä pitää miehen kanssa etukäteen sopia ja neuvotella, eikä pitkäkään neuvottelu takaa, ettei mies uhriudu ja valita.
Miehen meno on sitä, että ostetaan joku h***etin kallis lippu katsomaan jotain peliä, johon ei oikeastaan olisi edes varaa. Sitten pelin jälkeen niiden Maken ja Penan kanssa täytyy toki mennä baariin vielä muutamaksi tunniksi. Kun soitat puolen yön paikkeilla umpikänniselle ukolle, että voisiko hän nyt ystävällisesti jo kotiutua siltä menoltaan, kun itsekin haluaisi nukkumaan eikä herätä sitten heti miehen kolisteluun, niin olet hirveä nätsi ja prttihirmu etkä anna miehellä olla omaa elämää ollenkaan.
Kaikki yhteinen tekeminen ja normaalit parisuhdejutut (sukujuhlat, ystäväpariskuntien tapaaminen jne.) on myös miehen näkökulmasta naisen menoja, joihin nainen pakottaa miehen pelkkää pahuuttaan. Miksi mies edes haluaa olla parisuhteessa, kun kaikki muu parisuhteessa paitsi se "tökkääminen" on miehelle niin kamalan vastenmielistä ja muu aika aivan mieluusti vietettäisi vain niiden omien kavereiden kanssa peleissä ja baarissa?
Osui ja uppos.
Brunssi ja shoppailu Katrin ja Lauran kanssa klo 9-16 = ihanaa omaa aikaa tyttöjen kanssa
Lätkämatsi Maken ja Peran kanssa klo 18-24 = ällöttävää sikailua ja tämän ajan olisi voinut käyttää johonkin järkevämpään
Kuka syö brunssia monta tuntia? Siis tiedätkö sä edes mikä on brunssi, kun jostain syystä oletat siihen menevän tunteja? Ei kauppojen kiertämiseenkään tavallisesti ihan työpäivän verran aikaa käytetä, johan se on tosi raskastakin monta tuntia kävellä yhtä mittaa. Tällaiselta menolta nainen lisäksi saapuu kotiin selvin päin ja järkevään aikaan, joten en ymmärrä sarkasmisi(?) pointtia.
Kyllä brunssiin kaveriporukassa voi pari tuntia mennä. Shoppailun välissä käydään myös kahvittelemassa ja usein myös jotain kolmatta kaveria moikkaamassa. Ei ole mitenkään kaukaa haettu, että tuollaisella reissulle 6-8 tuntia menee.
Mutta siellä brunssilla ei vedetä kaljaa ja lihapiirakkaa. Lätkämatsista ei ole mitään hyötyä kenellekään. Shoppailun lomassa voi katsoa vaikka, että tuo kodinkone voisi sopia meille, lapsille voi katsoa uusia vaatteita sivusilmällä jne jne jne. Mitä sä siellä lätkämatsissa teet yhteisen kodin eteen?
Juu, onhan se 36 euron kuohuviini parempi valinta kuin olut :)
Tässähän on kyse siitä, että jos haluaa tehdä omia juttuja. Eli siis 7 tuntia kavereiden kanssa on ok, mutta sitten taas toisaalta ei ole. Riippuu taas siitä kuka sitä tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kun luen tällaisia ketjuja, minulla herää sama kysymys:
Jos näette miehet rasittavina parasiitteina, minkä ihmeen takia te otatte miehen elämäänne? Miksi te vietätte aikaanne tällä palstalla valittamassa ihmisistä, joiden kanssa kukaan ei teitä pakota olemaan missään tekemisissä? Miksette seurustele naisten kanssa, jos vihaatte miehiä?
Oletteko jotenkin mielisairaita? Ei kukaan normaali ihminen käyttäytydy näin...
rakastan miestäni. Hän vaihtaa autoon renkaat, tuo puolet tuloista, huolehtii talotekniikan jne. Siinä syitä.
Kuka vaihtaa renkaat ja hoitaa talotekniikan jos mies äkkiä kuolee? Kai ymmärrät että sinunkin on nuo opeteltava, edes varmuuden vuoksi, vaikka mies ne nyt hoitaisi?
No meillä mies on vienyt viimeiset 20 vuotta auton liikkeeseen kun pitää renkaat vaihtaa tai auto huoltaa tms. Taitaa jopa lasinpesunesteen itse autoon laittaa. Talotekniikan hoidan minä muutenkin kun mies on pääosin työmatkoilla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisillahan koko juttu perustuu suhteen alkuaikoina miehelle valehtelemiseen. Ei ehkä tietoisesti, mutta ainakin seksuaalisesti ja ehkä sitä biologiakin ohjaa. Miesten pitäisi vain osata nähdä ne merkit, mutta se on melkein mahdotonta.
Seurustelu- ja tutustumisvaiheessa naidaan kuin puput ja naista eivät miehen mahdolliset epätäydellisyydet haittaa.
Muutetaan yhteen ja edelleen naidaan säännöllisesti. Miehellä saa olla omat harrastukset ja menot jne.
Mennään naimisiin ja saadaan lapset. Tähän loppuu usein se naisten kiinnostus miestä kohtaan seksuaalisesti. Lapset on saatu ja mieskään ei voi enää niin vain lähteä. Nyt ne miehen viat alkavat ärsyttämään kymmenkertaisesti ja ei sen sian kanssa enää viitsi sekstailla.
On olemassa enää yhteiset menot ja naisen menot. Miehen omia menoja ei ole, koska eihän niille ole enää aikaa. Et saa mennä Mikon ja Peran kanssa jääkiekkomatsiin, koska vaimo on jo sopinut, että tänään on peli-ilta Maaritin ja Heikin kanssa. Vaimo toki saa käydä lauantaisin tyttöjen kanssa brunssilla tai shoppailemassa. Jos taas ollaan yhdessä liikkeellä niin käydään siellä missä vaimo haluaa käydä, vahingossakaan ei voida käydä esim. Intersportissa.
Sitten kun kerran käyt siellä lätkämatsissa niin valitetaan, että me ei koskaan tehdä mitään yhdessä. Kysyt vaimolta, että mennäänkö yhdessä pelaamaan vaikka squashia tai yhdessä sinne lätkämatsiin niin sitten ei viitsitä sellaisia miesten juttuja tehdä. Mutta kun Maarit on hankkinut neljälle liput jonnekin taidenäyttelyyn ja sanot, että ei kyllä kiinnosta yhtään, menkää te vaan niin johan alkaa huuto ja kiukuttelu.
Sitten kun mies ehkä seksinpuutteessa käy tökkäämässä jotain toista niin huudetaan perheenrikkojaa ja pettäjäsikaa.
Nimenomaan! Sä oot ihan ongelman ytimessä!
Naisen meno on joku enintään parin tunnin brunssitapaaminen ystävän kanssa, ja jos sinne ei halua ottaa lasta mukaan, siitä pitää miehen kanssa etukäteen sopia ja neuvotella, eikä pitkäkään neuvottelu takaa, ettei mies uhriudu ja valita.
Miehen meno on sitä, että ostetaan joku h***etin kallis lippu katsomaan jotain peliä, johon ei oikeastaan olisi edes varaa. Sitten pelin jälkeen niiden Maken ja Penan kanssa täytyy toki mennä baariin vielä muutamaksi tunniksi. Kun soitat puolen yön paikkeilla umpikänniselle ukolle, että voisiko hän nyt ystävällisesti jo kotiutua siltä menoltaan, kun itsekin haluaisi nukkumaan eikä herätä sitten heti miehen kolisteluun, niin olet hirveä nätsi ja prttihirmu etkä anna miehellä olla omaa elämää ollenkaan.
Kaikki yhteinen tekeminen ja normaalit parisuhdejutut (sukujuhlat, ystäväpariskuntien tapaaminen jne.) on myös miehen näkökulmasta naisen menoja, joihin nainen pakottaa miehen pelkkää pahuuttaan. Miksi mies edes haluaa olla parisuhteessa, kun kaikki muu parisuhteessa paitsi se "tökkääminen" on miehelle niin kamalan vastenmielistä ja muu aika aivan mieluusti vietettäisi vain niiden omien kavereiden kanssa peleissä ja baarissa?
Osui ja uppos.
Brunssi ja shoppailu Katrin ja Lauran kanssa klo 9-16 = ihanaa omaa aikaa tyttöjen kanssa
Lätkämatsi Maken ja Peran kanssa klo 18-24 = ällöttävää sikailua ja tämän ajan olisi voinut käyttää johonkin järkevämpään
Kuka syö brunssia monta tuntia? Siis tiedätkö sä edes mikä on brunssi, kun jostain syystä oletat siihen menevän tunteja? Ei kauppojen kiertämiseenkään tavallisesti ihan työpäivän verran aikaa käytetä, johan se on tosi raskastakin monta tuntia kävellä yhtä mittaa. Tällaiselta menolta nainen lisäksi saapuu kotiin selvin päin ja järkevään aikaan, joten en ymmärrä sarkasmisi(?) pointtia.
Kyllä brunssiin kaveriporukassa voi pari tuntia mennä. Shoppailun välissä käydään myös kahvittelemassa ja usein myös jotain kolmatta kaveria moikkaamassa. Ei ole mitenkään kaukaa haettu, että tuollaisella reissulle 6-8 tuntia menee.
Mutta siellä brunssilla ei vedetä kaljaa ja lihapiirakkaa. Lätkämatsista ei ole mitään hyötyä kenellekään. Shoppailun lomassa voi katsoa vaikka, että tuo kodinkone voisi sopia meille, lapsille voi katsoa uusia vaatteita sivusilmällä jne jne jne. Mitä sä siellä lätkämatsissa teet yhteisen kodin eteen?
Juu, onhan se 36 euron kuohuviini parempi valinta kuin olut :)
Tässähän on kyse siitä, että jos haluaa tehdä omia juttuja. Eli siis 7 tuntia kavereiden kanssa on ok, mutta sitten taas toisaalta ei ole. Riippuu taas siitä kuka sitä tekee.
Ihan tolkuton taistelu taas ihan tyhjästä. Ihan yksinkertaisesti kun voi sopia, että vaikka joka kolmas lauantai on molemmille sitä kaveriaikaa, jolloin mennään oman sukupuolen ystävien kanssa tekemään mitä ikinä nyt kiinnostaakin. Pois lukien tietenkin pettäminen yms. ellei ole avoin suhde. Ja päivä ei oikein voi olla molemmille sama päivä, jos toinen nautiskelee vaikkapa seitinohuet päiväkännit, niin ei se siitä tokene ainakaan pieniä lapsia hoitamaan samana iltana. Eri päivät molemmille, niin kummankaan ei tarvitse kellon kanssa kytätä koska pääsee omiin menoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisillahan koko juttu perustuu suhteen alkuaikoina miehelle valehtelemiseen. Ei ehkä tietoisesti, mutta ainakin seksuaalisesti ja ehkä sitä biologiakin ohjaa. Miesten pitäisi vain osata nähdä ne merkit, mutta se on melkein mahdotonta.
Seurustelu- ja tutustumisvaiheessa naidaan kuin puput ja naista eivät miehen mahdolliset epätäydellisyydet haittaa.
Muutetaan yhteen ja edelleen naidaan säännöllisesti. Miehellä saa olla omat harrastukset ja menot jne.
Mennään naimisiin ja saadaan lapset. Tähän loppuu usein se naisten kiinnostus miestä kohtaan seksuaalisesti. Lapset on saatu ja mieskään ei voi enää niin vain lähteä. Nyt ne miehen viat alkavat ärsyttämään kymmenkertaisesti ja ei sen sian kanssa enää viitsi sekstailla.
On olemassa enää yhteiset menot ja naisen menot. Miehen omia menoja ei ole, koska eihän niille ole enää aikaa. Et saa mennä Mikon ja Peran kanssa jääkiekkomatsiin, koska vaimo on jo sopinut, että tänään on peli-ilta Maaritin ja Heikin kanssa. Vaimo toki saa käydä lauantaisin tyttöjen kanssa brunssilla tai shoppailemassa. Jos taas ollaan yhdessä liikkeellä niin käydään siellä missä vaimo haluaa käydä, vahingossakaan ei voida käydä esim. Intersportissa.
Sitten kun kerran käyt siellä lätkämatsissa niin valitetaan, että me ei koskaan tehdä mitään yhdessä. Kysyt vaimolta, että mennäänkö yhdessä pelaamaan vaikka squashia tai yhdessä sinne lätkämatsiin niin sitten ei viitsitä sellaisia miesten juttuja tehdä. Mutta kun Maarit on hankkinut neljälle liput jonnekin taidenäyttelyyn ja sanot, että ei kyllä kiinnosta yhtään, menkää te vaan niin johan alkaa huuto ja kiukuttelu.
Sitten kun mies ehkä seksinpuutteessa käy tökkäämässä jotain toista niin huudetaan perheenrikkojaa ja pettäjäsikaa.
Nimenomaan! Sä oot ihan ongelman ytimessä!
Naisen meno on joku enintään parin tunnin brunssitapaaminen ystävän kanssa, ja jos sinne ei halua ottaa lasta mukaan, siitä pitää miehen kanssa etukäteen sopia ja neuvotella, eikä pitkäkään neuvottelu takaa, ettei mies uhriudu ja valita.
Miehen meno on sitä, että ostetaan joku h***etin kallis lippu katsomaan jotain peliä, johon ei oikeastaan olisi edes varaa. Sitten pelin jälkeen niiden Maken ja Penan kanssa täytyy toki mennä baariin vielä muutamaksi tunniksi. Kun soitat puolen yön paikkeilla umpikänniselle ukolle, että voisiko hän nyt ystävällisesti jo kotiutua siltä menoltaan, kun itsekin haluaisi nukkumaan eikä herätä sitten heti miehen kolisteluun, niin olet hirveä nätsi ja prttihirmu etkä anna miehellä olla omaa elämää ollenkaan.
Kaikki yhteinen tekeminen ja normaalit parisuhdejutut (sukujuhlat, ystäväpariskuntien tapaaminen jne.) on myös miehen näkökulmasta naisen menoja, joihin nainen pakottaa miehen pelkkää pahuuttaan. Miksi mies edes haluaa olla parisuhteessa, kun kaikki muu parisuhteessa paitsi se "tökkääminen" on miehelle niin kamalan vastenmielistä ja muu aika aivan mieluusti vietettäisi vain niiden omien kavereiden kanssa peleissä ja baarissa?
Osui ja uppos.
Brunssi ja shoppailu Katrin ja Lauran kanssa klo 9-16 = ihanaa omaa aikaa tyttöjen kanssa
Lätkämatsi Maken ja Peran kanssa klo 18-24 = ällöttävää sikailua ja tämän ajan olisi voinut käyttää johonkin järkevämpään
Kuka syö brunssia monta tuntia? Siis tiedätkö sä edes mikä on brunssi, kun jostain syystä oletat siihen menevän tunteja? Ei kauppojen kiertämiseenkään tavallisesti ihan työpäivän verran aikaa käytetä, johan se on tosi raskastakin monta tuntia kävellä yhtä mittaa. Tällaiselta menolta nainen lisäksi saapuu kotiin selvin päin ja järkevään aikaan, joten en ymmärrä sarkasmisi(?) pointtia.
Kyllä brunssiin kaveriporukassa voi pari tuntia mennä. Shoppailun välissä käydään myös kahvittelemassa ja usein myös jotain kolmatta kaveria moikkaamassa. Ei ole mitenkään kaukaa haettu, että tuollaisella reissulle 6-8 tuntia menee.
Mutta siellä brunssilla ei vedetä kaljaa ja lihapiirakkaa. Lätkämatsista ei ole mitään hyötyä kenellekään. Shoppailun lomassa voi katsoa vaikka, että tuo kodinkone voisi sopia meille, lapsille voi katsoa uusia vaatteita sivusilmällä jne jne jne. Mitä sä siellä lätkämatsissa teet yhteisen kodin eteen?
Älä säkään jaksa tyhjästä nillittää! Ei kenenkään tarvitse oikeuttaa omaa aikaansa sillä, että samalla multitaskaa perheen juttuja, mitä hiton omaa aikaa se on?
Vierailija kirjoitti:
Valitettavan monelle naiselle parisuhdeaika on perheen retki tai korkeintaan grillailua ja saunomista tuttavaperheen kanssa. Sellainen vaihtoehto kuin kahden keskinen aika oman miehen kanssa tuntuu täysin unohtuneen. Teatteriin, leffaan, terassille tai vaikka kävelylenkille pitää päästä tyttöjen kesken. Sitten ihmetellään että etäännytään kun ainoat kahdenkeskiset hetket oman miehen kanssa menee nukkuessa tai lähipäivien arkimenojen (lasten harrastekuljetukset yms.) sopimisessa.
Tämähän se on se tyypillinen tarina...
...ja yksi suurimmista syistä, miksi "ukkomies" ajautuu vieraaseen petiin!
Suomalaisen parisuhteen kehityskaari on valitettavan usein seuraava:
Tutustutaan ja rakastutaan. Mennään aikanaan naimisiin, ja perustetaan perhe.
Arki soljuu omalla painollaan eteenpäin, ja that's it :-(
Tyypillinen kulminaatiopiste on vaimon ensiraskaus.
Vaikka naiset aina kerskuvat taidollaan "multi-taskata", se ei todellakaan pidä paikkaansa ainakaan perheen erilaisissa rooleissa...
Kun miehen pitää perheenlisäyksen tullessa omaksua täysin uusi rooli (ISÄ) niiden edellisten lisäksi (RAKASTAJA, REMONTTI-REISKA jne. jne. jne...),
naiselle riittää että hän muuntuu VAIMOSTA ÄIDIKSI.
Eli lapsen saapuessa, nainen omistaa koko elämänsä ja tarmonsa pelkästään tähän ÄITI-rooliin, hyläten kaikki aiemmat roolinsa :-(
Ja sitten ihmetellään kun mies hyppää vieraissa?!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän olen ollut imiesten kanssa tekemisissä, sitä enemmän olen tullut siihen tulokseen että en tartte itselleni aviomiestä vaan vaimon. Harmi etten ole lesbo.
Siis ihan oikeasti suuressa osassa parisuhteita juttu perustuu siihen että nainen siivoaa, laittaa ruokaa ja antaa seksiä. Mitä tekee mies? Maksaa tasa-arvoisesti nykyisin puolet laskuista.
Mihin ihmeeseen tarvitsisin sohvalla makaavaan tai pleikkaa pelaavaa äijää, jota pitäisi passata ja jolle pitäisi antaa seksiä. Jos toinen ei mitenkään huomioi minua, niin miksi minäkään ketään huomioisin?
Alkuhuuma erikseen, arki kun tulee niin tuohon se menee.
Tämä!!
Kun on nainen, eikä edes lesbo, ni tuollainen palvelu maksaa sinulle 30€/h plus ruokakulut.
Jos saisi sellaisen vanhanajan kunnon vaimon, niin saisi juoda vain kaljaa ja vaimo huolehtisi muut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kans aivan kyllästynyt siihen että mun elämä on yhtä työleiriä. Ensin aamuhommat, sitten palkkatyöt, illalla kotityöt ja lasten hoito ja kun lapset viimein nukkumassa, mies alkaa vihjailla että nyt olisi pallit täynnä ja voisi tehdä lisää lapsia. Itse haluaisin tässä vaiheessa levätä vaan ihan rauhassa enkä täyttää enää kenenkään tarpeita. Ei oo hehkeä äidin osa.
Vaikka väitetään että mies ei kotitöitä tekemällä seksiä saa niin oma käsitykseni on kyllä ihan toinen. Kun tulee itse väsyneenä kotiin ja mies on hakenut jo lapset hoidosta, laittanut ruoan, siivonnut keittiön ja leikkii parhaillaan lasten kanssa piilosta niin on kyllä huomattavasti auliimpi miehen kiehnäykselle myöhemmin illalla.
Riippuu paljon naisesta. Ei tuo exään vaikuttanut. Ei sitä kiinnostanut silloinkaan eikä edes hymyillyt.
Onhan tuosta tehty tutkimuskin ja se paljasti että enemmän kotitöitä tekevät miehet saivat vähemmän seksiä. Järkiperäisesti ajatellen naisesta varmaan on kiva ajatus, että toinen auttaa paljon, mutta sitten jollain tunnepuolella se kodinhengetärmies ei ole se alkukantainen alfa, joka saa mahlat valumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö kannattaisi keskittyä siihen, että niiden kotitöiden kokonaismäärä saataisiin painettua mahdollisimman alas? Ei meillä ainakaan ole niin paljoa kotitöitä, että niistä saisi riitaa aikaiseksi. Molemmat kun tekevät sen vartin päivässä, niin koti pysyy kuosissa.
No mutta teillähän tehdäänkin puoliksi, eli ei ole mistä valittaa. Vai miltä kuulostaisi että sinä tekisit puoli tuntia päivässä ja mies ei yhtään. 3,5h/viikko, jonka mies käyttää johonkin mitä tykkää tehdä, ja sinä korjailet ja siivoilet jäljet? 182h vuodessa. Melkein 5 40 tuntista työviikkoa, ja toinen käyttäisi saman ajan pallien rapsutteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kans aivan kyllästynyt siihen että mun elämä on yhtä työleiriä. Ensin aamuhommat, sitten palkkatyöt, illalla kotityöt ja lasten hoito ja kun lapset viimein nukkumassa, mies alkaa vihjailla että nyt olisi pallit täynnä ja voisi tehdä lisää lapsia. Itse haluaisin tässä vaiheessa levätä vaan ihan rauhassa enkä täyttää enää kenenkään tarpeita. Ei oo hehkeä äidin osa.
Vaikka väitetään että mies ei kotitöitä tekemällä seksiä saa niin oma käsitykseni on kyllä ihan toinen. Kun tulee itse väsyneenä kotiin ja mies on hakenut jo lapset hoidosta, laittanut ruoan, siivonnut keittiön ja leikkii parhaillaan lasten kanssa piilosta niin on kyllä huomattavasti auliimpi miehen kiehnäykselle myöhemmin illalla.
Riippuu paljon naisesta. Ei tuo exään vaikuttanut. Ei sitä kiinnostanut silloinkaan eikä edes hymyillyt.
Onhan tuosta tehty tutkimuskin ja se paljasti että enemmän kotitöitä tekevät miehet saivat vähemmän seksiä. Järkiperäisesti ajatellen naisesta varmaan on kiva ajatus, että toinen auttaa paljon, mutta sitten jollain tunnepuolella se kodinhengetärmies ei ole se alkukantainen alfa, joka saa mahlat valumaan.
Niin tai mies tehdessään kotitöitä tekee senkin väärin, mikä ei kiihota naista. Aina ei ole kyse alfoista ja beetoista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni kyse ei ole siitä että miehissä on jotain vikaa vaan siinä että suurin osa meistä ihmisistä ollaan suhteissa vääränlaisten kumppanien kanssa, kun valitetaan, kommunikaatio ja kemia ei toimi, tullaan palstalle ulisemaan kuinka huonosti menee. Itselläni on vain parantunut mies valinnat edellisten suhteiden jälkeen kun olen kasvanut ihmisenä ja tajunnut mitä tarvitsen (sen sijaan kuin mitä haluan).
Olen 27, sinkku, en halua miestä vierelleni...tarkalleen ottaen ketä tahansa miestä en halua rinnalleni koska ottajia olisi mutta minulle ei sovi. Jotkut miehet kuin naisetkin luulevat kemian ja hyvän tasaisen ja nautittavan parisuhteen olevan huuhaata mitä olen saanut selville. Teillä ihmisillä ei ole tarpeeksi kokemusta ja sitten suretaan kun tyydytään siihen "on todella ihanaa mutta myös aivan kamalaa välillä" tyyppeihin. Sen takia monet "tyytyisvät" minuun kun eivät paremmasta tiedä. Olenhan ainakin omasta mielestäni ihan silmissä siedettävä, treenaan kroppaa, minulla on harrastuksia, olen freelancer yrittäjä ja paljon mielenkiinnon kohteita joten miehiä kiinnostaa, minua ei.
Olen mieluummin yksin onnellinen kuin parisuhteessa surullinen.
Totta. Mä elin 34-vuotiaaksi enempi vähempi sinkkuna, ja vasta kun ymmärsin että parisuhteen asioista täytyy oikeasti puhua kunnolla ennen suhteen vakavoitumista, löysin sopivan kumppanin. OLikin yhtäkkiä olemassa sellainen mies joka onkin ihan samoilla aallonpituuksilla kanssani, ja suhdetta kantaa arvostus, kunnioitus, toisen, ja yhteisen eteen tekeminen, se että aina ensin me, ja sitten vasta jotain muuta, se että todella halutaan viettää aikaa toisen kanssa, eikä sitä tehdä hampaat irvessa kun mieluummin oltaisiin jossain muualla. Tämä on mahdollistanut kohta 10 kestäneen suhteen, ja aina vain paranee.
Moni kun on sitä mieltä että ihastuspäissään on järkevää väsätä mukulat ja ostaa ylihintainen talo, ja aamenen jälkeen alkaa hidas kuolema, jossa kituu vanhempien lisäksi myös lapset. Ja vaikak tällaiselle eronneelle sanoo että itse teen näin, niin siltikin tämä eronnut on että hyi, itse en koskaan voisi keskustella, vaan kyllä toisen pitää tietää sanomattakin kaikki toiveet ja pelot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisillahan koko juttu perustuu suhteen alkuaikoina miehelle valehtelemiseen. Ei ehkä tietoisesti, mutta ainakin seksuaalisesti ja ehkä sitä biologiakin ohjaa. Miesten pitäisi vain osata nähdä ne merkit, mutta se on melkein mahdotonta.
Seurustelu- ja tutustumisvaiheessa naidaan kuin puput ja naista eivät miehen mahdolliset epätäydellisyydet haittaa.
Muutetaan yhteen ja edelleen naidaan säännöllisesti. Miehellä saa olla omat harrastukset ja menot jne.
Mennään naimisiin ja saadaan lapset. Tähän loppuu usein se naisten kiinnostus miestä kohtaan seksuaalisesti. Lapset on saatu ja mieskään ei voi enää niin vain lähteä. Nyt ne miehen viat alkavat ärsyttämään kymmenkertaisesti ja ei sen sian kanssa enää viitsi sekstailla.
On olemassa enää yhteiset menot ja naisen menot. Miehen omia menoja ei ole, koska eihän niille ole enää aikaa. Et saa mennä Mikon ja Peran kanssa jääkiekkomatsiin, koska vaimo on jo sopinut, että tänään on peli-ilta Maaritin ja Heikin kanssa. Vaimo toki saa käydä lauantaisin tyttöjen kanssa brunssilla tai shoppailemassa. Jos taas ollaan yhdessä liikkeellä niin käydään siellä missä vaimo haluaa käydä, vahingossakaan ei voida käydä esim. Intersportissa.
Sitten kun kerran käyt siellä lätkämatsissa niin valitetaan, että me ei koskaan tehdä mitään yhdessä. Kysyt vaimolta, että mennäänkö yhdessä pelaamaan vaikka squashia tai yhdessä sinne lätkämatsiin niin sitten ei viitsitä sellaisia miesten juttuja tehdä. Mutta kun Maarit on hankkinut neljälle liput jonnekin taidenäyttelyyn ja sanot, että ei kyllä kiinnosta yhtään, menkää te vaan niin johan alkaa huuto ja kiukuttelu.
Sitten kun mies ehkä seksinpuutteessa käy tökkäämässä jotain toista niin huudetaan perheenrikkojaa ja pettäjäsikaa.
Jospa vain valitsisitte alunperin sellaisen puolison joka sopii yhteen kanssanne niin ei tarvitsisi loppuelämää mäkättää siitä miten sitä naista/miestä ei vain voi ymmärtää.
Helpommin sanottu kuin tehty. Molemmat osapuolet haluavat alussa näyttää vain paremmat puolensa ja siksi toisilleen sopimattomat ihmiset päätyvät luvattoman usein yhteen.
Mikä on alussa?? Mulle on aina selvinnyt 1-11kk mikä on mies miehiään. Ei kannata tehdä suria liikkuja ennen kuin on tapailtu riittävän pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän olen ollut imiesten kanssa tekemisissä, sitä enemmän olen tullut siihen tulokseen että en tartte itselleni aviomiestä vaan vaimon. Harmi etten ole lesbo.
Siis ihan oikeasti suuressa osassa parisuhteita juttu perustuu siihen että nainen siivoaa, laittaa ruokaa ja antaa seksiä. Mitä tekee mies? Maksaa tasa-arvoisesti nykyisin puolet laskuista.
Mihin ihmeeseen tarvitsisin sohvalla makaavaan tai pleikkaa pelaavaa äijää, jota pitäisi passata ja jolle pitäisi antaa seksiä. Jos toinen ei mitenkään huomioi minua, niin miksi minäkään ketään huomioisin?
Alkuhuuma erikseen, arki kun tulee niin tuohon se menee.
Tämä!!
Kun on nainen, eikä edes lesbo, ni tuollainen palvelu maksaa sinulle 30€/h plus ruokakulut.
Jos saisi sellaisen vanhanajan kunnon vaimon, niin saisi juoda vain kaljaa ja vaimo huolehtisi muut.
Leikin usein ajatuksella, että menisin muodollisesti naimisiin jonkun erittäin köyhistä oloista olevan ulkomaalaisen naisen kanssa. Molemmat hyötyisivät, hän tekisi minulle kotityöt elatusta vastaan ja saisi kuitenkin pitää seksuaalisen vapautensa kuten minäkin. Jos kävisi töissä kodin ulkopuolella niin pitäisi itse palkkansakin. Meistä voisi tulla hyvinkin onnellinen pari yhdessä.
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavan monelle naiselle parisuhdeaika on perheen retki tai korkeintaan grillailua ja saunomista tuttavaperheen kanssa. Sellainen vaihtoehto kuin kahden keskinen aika oman miehen kanssa tuntuu täysin unohtuneen. Teatteriin, leffaan, terassille tai vaikka kävelylenkille pitää päästä tyttöjen kesken. Sitten ihmetellään että etäännytään kun ainoat kahdenkeskiset hetket oman miehen kanssa menee nukkuessa tai lähipäivien arkimenojen (lasten harrastekuljetukset yms.) sopimisessa.
Tämähän se on se tyypillinen tarina...
...ja yksi suurimmista syistä, miksi "ukkomies" ajautuu vieraaseen petiin!
Suomalaisen parisuhteen kehityskaari on valitettavan usein seuraava:
Tutustutaan ja rakastutaan. Mennään aikanaan naimisiin, ja perustetaan perhe.
Arki soljuu omalla painollaan eteenpäin, ja that's it :-(
Tyypillinen kulminaatiopiste on vaimon ensiraskaus.
Vaikka naiset aina kerskuvat taidollaan "multi-taskata", se ei todellakaan pidä paikkaansa ainakaan perheen erilaisissa rooleissa...
Kun miehen pitää perheenlisäyksen tullessa omaksua täysin uusi rooli (ISÄ) niiden edellisten lisäksi (RAKASTAJA, REMONTTI-REISKA jne. jne. jne...),
naiselle riittää että hän muuntuu VAIMOSTA ÄIDIKSI.
Eli lapsen saapuessa, nainen omistaa koko elämänsä ja tarmonsa pelkästään tähän ÄITI-rooliin, hyläten kaikki aiemmat roolinsa :-(
Ja sitten ihmetellään kun mies hyppää vieraissa?!?
Naiset pettävät yhtä usein kuin miehetkin, joten noin puolet parisuhteista kehittyy tällä kaavalla: vaimo paksuna ja mies omaksuu kadehtimansa VAUVAN roolin isän roolin sijasta. Jos iskävauvalla on lompakko kunnossa ei sitä ehkä jätetä, mutta kuten täällä on opetettu ei naisen tarvitse olla ilman seksiä. Ei silloinkaan kun oma mies ei paneta.
Kuka vttu kattoo puhelimen pienestä näytöstä jotain sohvalla? Haloo :D. Kertoo paljon minkälaisten miesten kanssa te naiset ootte tekemisissä. UGH!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kans aivan kyllästynyt siihen että mun elämä on yhtä työleiriä. Ensin aamuhommat, sitten palkkatyöt, illalla kotityöt ja lasten hoito ja kun lapset viimein nukkumassa, mies alkaa vihjailla että nyt olisi pallit täynnä ja voisi tehdä lisää lapsia. Itse haluaisin tässä vaiheessa levätä vaan ihan rauhassa enkä täyttää enää kenenkään tarpeita. Ei oo hehkeä äidin osa.
Vaikka väitetään että mies ei kotitöitä tekemällä seksiä saa niin oma käsitykseni on kyllä ihan toinen. Kun tulee itse väsyneenä kotiin ja mies on hakenut jo lapset hoidosta, laittanut ruoan, siivonnut keittiön ja leikkii parhaillaan lasten kanssa piilosta niin on kyllä huomattavasti auliimpi miehen kiehnäykselle myöhemmin illalla.
Riippuu paljon naisesta. Ei tuo exään vaikuttanut. Ei sitä kiinnostanut silloinkaan eikä edes hymyillyt.
Onhan tuosta tehty tutkimuskin ja se paljasti että enemmän kotitöitä tekevät miehet saivat vähemmän seksiä. Järkiperäisesti ajatellen naisesta varmaan on kiva ajatus, että toinen auttaa paljon, mutta sitten jollain tunnepuolella se kodinhengetärmies ei ole se alkukantainen alfa, joka saa mahlat valumaan.
Ei ole kyse mistään alkukantaisuudesta. Pikemmin kyse on siitä miten kotitöihin suhtautuu. Jos ne on ikuinen kiistan aihe ja joka hetki joutuu tappapella siitä että miehen kuuluu niihin osallistua on ihan varmaa että seksi halut vähenee molemmilla. Jos niihin suhtautuu vaan ne nyt on vain tehtävä ja niihin molemmat osallistuu ilman jatkuvaa vääntöä asiasta enemmän jää aikaa aloitteille ja mieli niihin virittyneempi kuin tilanteessa jossa ilmapiiri on jatkuvasti kireä. Tutkimus ehkä kertoo vain siitä että miehen kannattaisi myös muuttaa asennettaa kotitöitä kohtaan eikä vain tehdä niitä kun akka käskee.
Valitettavan monelle naiselle parisuhdeaika on perheen retki tai korkeintaan grillailua ja saunomista tuttavaperheen kanssa. Sellainen vaihtoehto kuin kahden keskinen aika oman miehen kanssa tuntuu täysin unohtuneen. Teatteriin, leffaan, terassille tai vaikka kävelylenkille pitää päästä tyttöjen kesken. Sitten ihmetellään että etäännytään kun ainoat kahdenkeskiset hetket oman miehen kanssa menee nukkuessa tai lähipäivien arkimenojen (lasten harrastekuljetukset yms.) sopimisessa.