En oikein ymmärrä asunnon "ostajia"

Me myytiin rivitaloasunto viime vuonna, ja ostaja kaupan teon jälkeen lähetteli viestejä, että voitaisiinko me jättää se ja se huonekalu paikoilleen kun sopivat niin kivasti siihen ja siihen. Eivät siis edes tarjoutuneet maksamaan mitään, vaan kaupan päälle olisi pitänyt saada. Kun monen pyynnön jälkeen vastasin vain, että huonekalut ei ole nyt kaupan, niin sain vastaukseksi että "kiitos" kaupoista :D

Vierailija kirjoitti:

No, kyllä noi pyyntihinnat on melko hipovia.

Meilläpäin myydään homeisia 80-luvun taloja, joista on pakko poistua, kun on niin pöllykatku.... pyyntihinta 400000e ja päälle.

Ihankipeetä.

Täätä Turusta saa 400 tonnilla 2010 rakennetuan 180 neliön talon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun me myytiin taloa (oli välittäjä), eräät katsojat moittivat ruokailuhuoneen ison maton väriä. Ei kyllä olisi kuulunutkaan kauppaan...

Toiselle oli ylitsepääsemätön ongelma, kun olimme vieneet keittiöstä mukaamme väliaikaiseen vuokra-asuntoomme vanhan tiKannattaa, joo, ne omat tavasrat olla mahdolisimman vhissä sieltä myyntikohteesta.skikoneen. Vastaavan olisi saanut käytettynä varmaan kolmella kympillä.

Joo, omat kamat kannaattaa vähentää minimiin.

No, jos kauppa raukeaa siksi, etten jätä astianpesukonetta, jonka voin ostaa sinne uuteen itsekin, niin sitten raukeaa.

Jos haluaa myydä, niin kannattaa olla myyjäasenne.

Jos omat kamat ottaa mukaansa uuteen, niin ne kamat on siellä ennen muuttoa, ja muuton jälkeen siellä taas ei ole mitään omia kamoja enää.

Elämisen jäljet ei todellakaan haittaa. Kyllähän ne hinnassa näkyy.

Home haittaa. On annettu talon pilaantua. Se ei usein edes näy pinnassa eikä hinnassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun me myytiin taloa (oli välittäjä), eräät katsojat moittivat ruokailuhuoneen ison maton väriä. Ei kyllä olisi kuulunutkaan kauppaan...

Toiselle oli ylitsepääsemätön ongelma, kun olimme vieneet keittiöstä mukaamme väliaikaiseen vuokra-asuntoomme vanhan tiKannattaa, joo, ne omat tavasrat olla mahdolisimman vhissä sieltä myyntikohteesta.skikoneen. Vastaavan olisi saanut käytettynä varmaan kolmella kympillä.

Joo, omat kamat kannaattaa vähentää minimiin.

No, jos kauppa raukeaa siksi, etten jätä astianpesukonetta, jonka voin ostaa sinne uuteen itsekin, niin sitten raukeaa.

Jos haluaa myydä, niin kannattaa olla myyjäasenne.

Ei ole mikään pakko myydä kelle tahansa kitisijälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoo paljon myyjän typeryydestä, ettei viitsi käyttää muutamaa tonnia saadakseen talon kaupaksi huomattavasti nopeammin ja jopa kalliimmalla hinnalla. Kaikkea tuskin olisi pakko fiksata, mutta viidellä tonnillakin tekee paljon. Sen sijaan, että tartuttaisiin toimeen, tunnustettaisiin tosiasia että joskus täytyy ensin käyttää rahaa tehdäkseen rahaa, niin myyjä tuleekin tumput suorina märisemään vauvafoorumille. Tosin tässä on varmaan märisijän roolissa nainen, joka on muutenkin vain matkustajan ja haaveilijan roolissa koko asuntoprojektissa.

Tämä on vähän kaksipiippuinen juttu. Osa ostajista ostaa mieluummin vähän halvemman, jotta saa tehdä asunnosta sellaisen kun haluaa, eikä valmiiksi rempatut kiinnosta, koska joutuisi kumminkin itse tekemään muutoksia.

Kuten avauksessa yritin tuoda esille, niin aika moni odottaa että asunto olisi oman maun mukainen ilman remonttia, mutta sehän ei oikeasti onnistu edes uudessa asunnossa, ellei ole ollut jo rakennusvaiheessa mukana valitsemassa värejä, materiaaleja jne. Pitäisi käydä ihan älytön munkki, että joku olisi remontoinut vanhan asunnon täsmälleen sen näköiseksi mitä joku toinen ostaja toivoo.

-AP-

Nykyajan nuorilla perheillä, eli juuri niillä jotka taloja ostavat on vähän erilainen elämäntyyli ja painopisteet elämässä kuin aiemmilla sukupolvilla. Oma ura, lasten harrastukset, omat harrastukset ja itsensä kehittäminen ym vievät ajan ja energian. Ei haluta käyttää viikonloppuja ja kesälomaa asunnon kanssa tuuskaamiseen, vaan vapaa-aikaa arvostetaan eri tavalla ja käytetään se mielummin perheen kanssa yhdessäoloon. Siksi halutaan koti joka on valmis. Ei ehkä just oman maun mukaan laitettu, mutta perus-ok, riittävän neutraali jotta voi sisustaa oman näköisekseen huonekaluilla ja tekstiileillä. 

Naapurista taas osti nuori lapseton pariskunta ryhdikkään yli satavuotiaan talon, juuri sen takia että halusivat järkevää puuhaa. Kumpikin etätöissä kotona ja kaksio kävi ahtaaksi. Iso tontti ja verstas/autotalli on, joten kyllä siinä saa harrastaa. Toiset tykkää tehdä remppa ja puutarhajuttuja ihan harrastukseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, kyllä noi pyyntihinnat on melko hipovia.

Meilläpäin myydään homeisia 80-luvun taloja, joista on pakko poistua, kun on niin pöllykatku.... pyyntihinta 400000e ja päälle.

Ihankipeetä.

Täätä Turusta saa 400 tonnilla 2010 rakennetuan 180 neliön talon.

Täältä Lahdesta ei saa tasan tuolla hinnalla just nyt mitään, mutta haku antaa tällaisia kun vähän kaivaa kuvetta lisää: 

https://www.etuovi.com/myytavat-asunnot/lahti?haku=M1501202628

Me käytiin katsomassa vanhaa taloa (ei asunto), jossa oli kyllä täysin ilmoittajan vika, että edes mentiin, ihan hukkareissu. Ilmoituksessa kehuttiin talon hyvää kuntoa ja erinomaista remppahistoriaa. Ilmoitettu parketti ei ollut parkettia vaan laminaattia, ja siinä oli vesivahinkoja koiran pissasta. Koira oli aivan aikuinen, joten ties vaikka omistajat olisivat kaltoinkohdelleet sitä, että pissailee sisälle sohvin ja verhoihin. Talossa ei ollut salaojia eikä rännejä. Lattialaatoista oli paikkailtu jesarilla kolhuja. Pyynti oli kyllä kuin talo olisi ollut hyvässäkin kunnossa, ja kuvissa nuo viat oli piilotettu. Joko taloa välittävä LKV on osaamaton, tai omistajat todella hankalia ihmisiä ja vaativat tekemään ilmoituksen, jolla kukaan ei osta mutta turhia näyttöjä tulee miljoona. Tästä on nyt pari kk, ja hintapyynti ja talon kuvaus ovat yhä netissä samat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, kyllä noi pyyntihinnat on melko hipovia.

Meilläpäin myydään homeisia 80-luvun taloja, joista on pakko poistua, kun on niin pöllykatku.... pyyntihinta 400000e ja päälle.

Ihankipeetä.

Täätä Turusta saa 400 tonnilla 2010 rakennetuan 180 neliön talon.

Raumalta saa merenrannalta tämän

https://www.etuovi.com/kohde/7680011?haku=M1501204807

Mikäli työtilanne sallii, ei ole mitään järkeä ahtautua pääkaupunkiseudulle.

Itse olen ostanut molemmilla kerroilla asunnon sen takia, että olen ihastunut pohjaratkaisuun ja sijaintiin. Minulle oli alusta asti itsestään selvää, että remppaisin asunnon sisuskaluiltaan itseni näköiseksi, joten sillä ei ollut väliä, millainen edellisen asukkaan maku oli ollut (molemmissa tapauksissa omasta mielestäni aika kamala :D). Sen ymmärrän, että jonkun mielestä voisi olla kiva, että lattia olisi sen verran kunnossa, että sitä ei tarvitsisi uusia/hioa. Mutta nykyään moni tosiaan tuntuu jopa vanhoja asuntoja katsoessaan etsivän muuttovalmista, jolle ei tarvitsisi tehdä mitään. Ehkä se kertoo siitä, että ei enää samalla tavalla osata itse tehdä eli ei ole sitä ajatusmaailmaa, että kyllähän sitä nopeasti seinät maalaa tai tapetoi, eikä keittiön kaapinovien ja tasojen vaihtoon kauan tuhraannu. Märkätilaremontitkin ehkä kuvitellaan aikaavievemmiksi ja kalliimiksi kuin mitä ne ovat, jos vain jaksaa kilpailuttaa tekijät kunnolla. 

Js eikös nuo nää jo netissä ettei ole oikeat värit?Eli vain sitä tinkitaktiikkaahan tuo on...Mutta tuttua on...

Vierailija kirjoitti:

Siskoni myi taloaan ja piti naisia pahimpana. Välittäjä kertoi näistä keskusteluista ja usein juuri naiset kiinnittää täysin epäoleellisiin huomiota. Miehet olisi enemmän faktoissa. Esimerkkinä keittiötasot ei ole omaan makuun ja jossain toisessa talossa oli paremmat tai seinänväri tai jotain vastaavaa. Samaan aikaan mies olisi ollut kiinnostunut, koska tontti oli parempi, sijainti parempi, kivitalo täyskivitalo eli myös väliseinät muurattu eikä tehty levyistä, kuten osassa "kivitaloista", lämmitysjärjestelmä parempi ja kalliimpi jne.

Kaikki ihmiset ei ole samanlaisia. Ehkä yleistäen naiset useimmin on niitä, jotka uppoaa stailausharhoihin, mutta meillä se on mies, joka ei osaa katsoa niiden läpi. Hänelle on niin helppo myydä unelmia. Hän ostaisi tunteella ja minä olen se renkaiden potkija. Syynä on se, että minä vastaan eniten arjen toimivuudesta ja pienten lasten kanssa ei todellakaan huvita alkaa remontoimaan mitään. Siksi olen katsonut ja ääneen sanonut heti kaikki ne kohdat mitkä vaatisi välitöntä toimintaa ennen kuin asunto on kelvollinen. Jos välittäjä on siinä niskaan hengittämässä ja mielipiteitä kysyy, niin sanon näkemäni, että salaojat pitää tarkistaa, tuossa on halkeama, keittiön kaapit pitäisi uusia, homekoirat pitää käyttää, seinät maalata jne. Jos mieheni haluaisi vakuuttaa minulle jonkun asunnon arvoa, niin sen pitää olla enemmän kuin "siinä on lämmin autotalli".

Kyllä minä tutkin ostettavat vaatteetkin hyvin, mm. mikä materiaali, valmistusmaa, pesu, mikä todennäköisyys, että kestää/ei kestä käyttöä? Miksei siis asuntoakin? Sehän on monta sataa tuhatta euroa.

Jos asunto vaatii remonttia niin lasken sen niin, että sen tekee joku muu kuin minä tai mies, joka ei niitä tekisi seuraavaan kymmeneen vuoteen. Olen saanut tingittyä hintaa, mutta minusta se kuuluu kaupan luonteeseen. Hinta on vain arvio ja siinä pitäisi olla joustoa jo lähtökohtaisesti, eikä sitä ikinä kannata viilata tismalleen siihen mitä siitä haluaa. Lopulta se menee kaupaksi sillä hinnalla minkä joku siitä maksaa. Joskus se on enemmän kuin pyynti, joskus ei.

Tuollainen 90-luvun omakotitalo on ostajan mielestä aika hankala. Kaikki pinnat alkaa olemaan vähän nuhjuista ja tyylitöntä, jolloin remontteihin menee se 50-100 t€ (vessat, keittiö, pesuhuone ja sauna kalliita). Samaan aikaan myyjä myy lähes uutta.

Vierailija kirjoitti:

Asuntoa myydessä ja ostaessa olen törmännyt ihan samaan, ettei kokonaisuutta osata katsoa. . Siis ihan muuta kuin itse asuntoteknisesti.

Ehkä, mutta missään asunnossa tai talossa ei ole olemassa mitään kiveenhakattua "kokonaisuutta", joka on sama kaikille ostajille. Et edes sinä osta asuntoa pelkän paperilla olevan datan mukaan, vaan siihen vaikuttaa moni muukin asia (sijainti, hinta, oma elämäntilanne, omat voimavarat mahdollisen remontin suhteen jne.). Kukaan ei voi toisen puolesta sanoa, että tässä on "kokonaisuus kunnossa". 

Kaikki joutuvat sitä paitsi tekemään kompromisseja. 

Ajattele toisin päin. Jos sinä olet myymässä, ja joku ihastuu tekemääsi tehosteseinäväriin, niin kieltäydytkö kaupoista sen takia, ettei ostaja kiinnitä huomiota sinun mielestäsi tärkeämpiin asioihin? Enpä oikein usko. Samoin sinun on turha halveksia ostajaehdokasta, joka ei halua kämppääsi, koska siinä on se tehosteseinä.

Ihan turhaa parjata pintaremonttia tai stailaustakaan, jos se kuitenkin auttaa tekemään kaupat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, kyllä noi pyyntihinnat on melko hipovia.

Meilläpäin myydään homeisia 80-luvun taloja, joista on pakko poistua, kun on niin pöllykatku.... pyyntihinta 400000e ja päälle.

Ihankipeetä.

Täätä Turusta saa 400 tonnilla 2010 rakennetuan 180 neliön talon.

Raumalta saa merenrannalta tämän

https://www.etuovi.com/kohde/7680011?haku=M1501204807

Mikäli työtilanne sallii, ei ole mitään järkeä ahtautua pääkaupunkiseudulle.

Voi apua mikä keittiö. Ollaan juuri tuollaista uusimassa!

Vierailija kirjoitti:

Ehkä on vaikuttanut, ettei myyjä aivan tajua ettei se ole sellainen helmi se asunto, ettei sille kenenkään mielestä tarttis tehdä mitään ja hinta on siksi liian korkea? Koettavat selittää mitä se asunto tulisi valmiina maksamaan. 

Toki toimii toisinkinpäin eli 10v sitten tehtyä 10k€ remppaa ei enää voi käyttää minään selityksenä hinnalle tai ne omasta mielestä ihanat ruusutapetit ei kaikkiin vetoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoo paljon myyjän typeryydestä, ettei viitsi käyttää muutamaa tonnia saadakseen talon kaupaksi huomattavasti nopeammin ja jopa kalliimmalla hinnalla. Kaikkea tuskin olisi pakko fiksata, mutta viidellä tonnillakin tekee paljon. Sen sijaan, että tartuttaisiin toimeen, tunnustettaisiin tosiasia että joskus täytyy ensin käyttää rahaa tehdäkseen rahaa, niin myyjä tuleekin tumput suorina märisemään vauvafoorumille. Tosin tässä on varmaan märisijän roolissa nainen, joka on muutenkin vain matkustajan ja haaveilijan roolissa koko asuntoprojektissa.

Tämä on vähän kaksipiippuinen juttu. Osa ostajista ostaa mieluummin vähän halvemman, jotta saa tehdä asunnosta sellaisen kun haluaa, eikä valmiiksi rempatut kiinnosta, koska joutuisi kumminkin itse tekemään muutoksia.

Kuten avauksessa yritin tuoda esille, niin aika moni odottaa että asunto olisi oman maun mukainen ilman remonttia, mutta sehän ei oikeasti onnistu edes uudessa asunnossa, ellei ole ollut jo rakennusvaiheessa mukana valitsemassa värejä, materiaaleja jne. Pitäisi käydä ihan älytön munkki, että joku olisi remontoinut vanhan asunnon täsmälleen sen näköiseksi mitä joku toinen ostaja toivoo.

-AP-

Nykyajan nuorilla perheillä, eli juuri niillä jotka taloja ostavat on vähän erilainen elämäntyyli ja painopisteet elämässä kuin aiemmilla sukupolvilla. Oma ura, lasten harrastukset, omat harrastukset ja itsensä kehittäminen ym vievät ajan ja energian. Ei haluta käyttää viikonloppuja ja kesälomaa asunnon kanssa tuuskaamiseen, vaan vapaa-aikaa arvostetaan eri tavalla ja käytetään se mielummin perheen kanssa yhdessäoloon. Siksi halutaan koti joka on valmis. Ei ehkä just oman maun mukaan laitettu, mutta perus-ok, riittävän neutraali jotta voi sisustaa oman näköisekseen huonekaluilla ja tekstiileillä. 

Tietysti asia on näin, mutta jos halua talon jossa kaikki on uutta, niin pitää ostaa uusi talo ja maksaa se kolmanneksen korkeampi hinta.

Käytännössä ostaja usein on kompromissin edessä joka tapauksessa. Kriteereistä merkittävin on yleensä hinta ja seuraavana tila. Jos se on tärkeää että kaikki on uutta, niin todennäköisesti sitten pitää joustaa tilavaatimuksesta ja ostetaan uudempi talo. Jos taas tilat on tärkeämpi juttu, niin sitten joustetaan talon iästä. Se ei vaan onnistu että saa vanhasta uuden tai että saisi uuden vanhan hinnalla.

Ei tarvitse olla uutta, mutta tämä on se syy miksi kevyestikin pintarempatut asunnot menee nopsaa kaupaksi ja remonttikohteita myydään pidempään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä samoin, tosin kyseessä kerrostaloasunto, jossa lapsi asui aikansa, mutta jolle ei ole enää opiskeluajan jälkeen tarvetta. Ostajaehdokkaat valittavat kaikkea ja minä nyökkäilen, että totta, lattiat on rumat, seinät kamalat ja keittiö suorastaan hirveä. Sen jälkeen tulee tarjous, jonka voi heti hylätä. Perään tulee soitto, että ajattele nyt, se asunto on pommi. Vastaan, että tuli parempi tarjous - kuten muuten tulikin. Sellaiselta ostajalta, joka ei katsonut pintoja vaan sijaintia ja pohjaa.

Siis haukuit omaa kämppää kun sitä katsottiin ja yllätyit kun sait huonon tarjouksen?

En minäkään alkaisi ostajan kanssa väittelemään, että hän on väärässä jos hänen mielestään keittiö on kamala. En minä ala vastaan väittämään, että oletko pölöjä, kaunishan se on kesäpäivän morsian.

Sanoisin vaan, että juu onhan se vanha ja kulunut, mutta hyvin on toiminut ja toissa vuonna vaihdettiin jääkaappipakastin.

Ostaja saa itse arvioida pärjääkö keittiön kanssa, remppaako vai skippaa koko talon. Se on sellainen kun on.

Ehkä se hieman kuuluu siihen ostoprosessiin, että vähän korostetaan vikoja, jotta sillä voitaisiin ns. perustella hieman alempaa hintaa, jota kenties aikoo tarjota. Ja toisaalta myyjä korostaa talon etuja.

Käytännössä näistä asioista ei tarvitse keskustella, koska ostaja tarjoaa mitä tarjoaa ja myyjä hyväksyy, jos hyväksyy. Ainahan sitä ensin kokeillaan jäätä alemmalla hinnalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä samoin, tosin kyseessä kerrostaloasunto, jossa lapsi asui aikansa, mutta jolle ei ole enää opiskeluajan jälkeen tarvetta. Ostajaehdokkaat valittavat kaikkea ja minä nyökkäilen, että totta, lattiat on rumat, seinät kamalat ja keittiö suorastaan hirveä. Sen jälkeen tulee tarjous, jonka voi heti hylätä. Perään tulee soitto, että ajattele nyt, se asunto on pommi. Vastaan, että tuli parempi tarjous - kuten muuten tulikin. Sellaiselta ostajalta, joka ei katsonut pintoja vaan sijaintia ja pohjaa.

Siis haukuit omaa kämppää kun sitä katsottiin ja yllätyit kun sait huonon tarjouksen?

En minäkään alkaisi ostajan kanssa väittelemään, että hän on väärässä jos hänen mielestään keittiö on kamala. En minä ala vastaan väittämään, että oletko pölöjä, kaunishan se on kesäpäivän morsian.

Sanoisin vaan, että juu onhan se vanha ja kulunut, mutta hyvin on toiminut ja toissa vuonna vaihdettiin jääkaappipakastin.

Ostaja saa itse arvioida pärjääkö keittiön kanssa, remppaako vai skippaa koko talon. Se on sellainen kun on.

Ei mistään tarvitse väitellä millään tavoin. Sitä voi sitten myyjä hyväksyä tai hylätä tarjouksen, jos sellainen tulee. Pelin henkeen kuulunee, että ostaja 'arvostelee' ja luulee myyjän sitten ajattelevan, että tämähän onkin huono ja siten myyvän halvemmalla.

Kaikki on juuri sen arvoista, kun joku maksaa, mutta toisaalta ei tarvitse myydäkään, jos tarjous ei miellytä (toki tietysti voi olla pakkorakoja myyntiin, jos kauppa ei käy ja pakko saada myydyksi nopeaan - mutta silloinkin kysyntä ja tarjonta kohtaavat).