Täytin juuri 40. Mulla ei ole perhettä eikä lapsia. Olen äidilleni pettymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai, oletkin mies. Sinulla on toivoa ja aikaa paljon. Olen nainen ja minulla sitä ei ole ollut enää vuosiin. Ehdin jo luulla, että joku muu voisi tätä tuskaa ymmärtää, mutta tilanteesi on eri. T. Edellinen kirjoittaja

Miksi oletit, että olen nainen?

ap

Luulin naiseksi, koska varmaan toivoin sinun olevan nainen, jotta joku muu ymmärtäisi tätä tuskaa. Kuten jo sanoin 40v. ehtii vielä perheen perustaa. Lähipiirini tämän on mahdolliseksi todistanut.

Et kuulosta itsenäistyneeltä mieheltä

Vierailija kirjoitti:

Siementä vakoon vain.

Haluaisin myös tunnetta ja välittämistä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai, oletkin mies. Sinulla on toivoa ja aikaa paljon. Olen nainen ja minulla sitä ei ole ollut enää vuosiin. Ehdin jo luulla, että joku muu voisi tätä tuskaa ymmärtää, mutta tilanteesi on eri. T. Edellinen kirjoittaja

Miksi oletit, että olen nainen?

ap

Luulin naiseksi, koska varmaan toivoin sinun olevan nainen, jotta joku muu ymmärtäisi tätä tuskaa. Kuten jo sanoin 40v. ehtii vielä perheen perustaa. Lähipiirini tämän on mahdolliseksi todistanut.

Ymmärrän. Ehkä tuska voi olla jotain, joka ylittää sukupuolirajat?

ap

Sama täällä. Lisäksi olen tk-eläkkeellä.

N35

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Lisäksi olen tk-eläkkeellä.

N35

Näin sitä oppii. Luulin olevani harvoja ja uniikkeja. Jännästi toisten tunne auttaa mua. Tsemppiä!

ap

Vierailija kirjoitti:

Ai, oletkin mies. Sinulla on toivoa ja aikaa paljon. Olen nainen ja minulla sitä ei ole ollut enää vuosiin. Ehdin jo luulla, että joku muu voisi tätä tuskaa ymmärtää, mutta tilanteesi on eri. T. Edellinen kirjoittaja

Kyllä naisiakin on vastaavassa tilanteessa ja paljon,  ja monille tuottaa tuskaa, kun tajuaa asian lopullisuuden; sen ettei koskaan tule äidiksi, eikä välttämättä saa kokea rakkauttakaan, ja ainakin nuoruuden rakkaus ja hurma jäi kokematta, jos on ns. vanhapiikakin.

Tosin aloittajaa en täysin ymmärrä, sillä 40-vuotiaan pitää jo tajuta ajatella omaa, eikä äidin tahtoa.

Aloittaja ei tosiaan näytä tiedostavan, että miehelle tuo ei ole vielä ikä eikä mikään, sillä varsin moni nainen ottaa hiukan itseään vanhemman kumppaninkin ja on vaikka kuinka 30+ naisia, jotka etsivät kumppania ja isää lapselleen.  Miehellä peli ei siis ole vielä ohi - mutta monilla naisilla se on game over perheen perustamisen suhteen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai, oletkin mies. Sinulla on toivoa ja aikaa paljon. Olen nainen ja minulla sitä ei ole ollut enää vuosiin. Ehdin jo luulla, että joku muu voisi tätä tuskaa ymmärtää, mutta tilanteesi on eri. T. Edellinen kirjoittaja

Miksi oletit, että olen nainen?

ap

Luulin naiseksi, koska varmaan toivoin sinun olevan nainen, jotta joku muu ymmärtäisi tätä tuskaa. Kuten jo sanoin 40v. ehtii vielä perheen perustaa. Lähipiirini tämän on mahdolliseksi todistanut.

Ymmärrän. Ehkä tuska voi olla jotain, joka ylittää sukupuolirajat?

ap

Koen, että tässä tapauksessa ei. Sinulla on vielä mahdollisuus, minulla ei. Olen kyllä aidosti pahoillani surustasi. Uskon, että jos olisin mies ja mikään fyysinen syy ei estäisi saamasta lapsia en olisi näin surullinen. Jos haluat lapsia niin hanki niitä, mutta älä tee lapsia tähän maailmaan tehdäksesi äitisi onnelliseksi vaan tehdäksesi itsesi onnelliseksi. Ainut mikä minua tässä surussa lohduttaa on, että käänsin kaikki kivet perinteisen- ja vaihtoehtolääketieteen saralta. Ei jää mietityttämään olisiko joku keino sittenkin auttanut.

Kuulostaa pikemminkin siltä, että sinun äitisi on pettymys sinulle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai, oletkin mies. Sinulla on toivoa ja aikaa paljon. Olen nainen ja minulla sitä ei ole ollut enää vuosiin. Ehdin jo luulla, että joku muu voisi tätä tuskaa ymmärtää, mutta tilanteesi on eri. T. Edellinen kirjoittaja

Miksi oletit, että olen nainen?

ap

Luulin naiseksi, koska varmaan toivoin sinun olevan nainen, jotta joku muu ymmärtäisi tätä tuskaa. Kuten jo sanoin 40v. ehtii vielä perheen perustaa. Lähipiirini tämän on mahdolliseksi todistanut.

Ymmärrän. Ehkä tuska voi olla jotain, joka ylittää sukupuolirajat?

ap

Koen, että tässä tapauksessa ei. Sinulla on vielä mahdollisuus, minulla ei. Olen kyllä aidosti pahoillani surustasi. Uskon, että jos olisin mies ja mikään fyysinen syy ei estäisi saamasta lapsia en olisi näin surullinen. Jos haluat lapsia niin hanki niitä, mutta älä tee lapsia tähän maailmaan tehdäksesi äitisi onnelliseksi vaan tehdäksesi itsesi onnelliseksi. Ainut mikä minua tässä surussa lohduttaa on, että käänsin kaikki kivet perinteisen- ja vaihtoehtolääketieteen saralta. Ei jää mietityttämään olisiko joku keino sittenkin auttanut.

Fyysinen syy tässä asiassa on tietenkin jotain, joka on erilainen sukupuolten välillä. Olen pahoillani, että tunnet noin ja se on varmaan hankalaa. Mä en tule saamaan lapsia, tulen olemaan äidilleni pettymys, mutta se ei johdu fyysisistä syistä. Se johtuu musta.

ap

Et ole ainoa. Eikä ne lapset välttämättä asiaa muuta. Minä opin vasta aikuisena että en ole koskaan tarpeeksi hyvä vanhemmilleni omana itsenäni. Surullista että minun hienoin asia on lapseni, ei minä itse. Meni kauan hyväksyä tämä asia, mutta sen jälkeen on helpottanut. Yritän elää elämääni kuten haluan, en siten miten minun odotetaan elävän.

Sinun (ja varmasti monen muunkin) täytyy opetella elämään elämää nyt itselle. Tehdä siitä sellaista että itse tykkää eikä mitä joku muu toivoo. Jos haluaa perheen, se ei miehenä ole myöhäistä vielä 70 vuotiaanakaan. Jos ei halua, se on ok sekin. Äidin vuoksi lapsia ei kannata tehdä, vaan niin lasten takia tietysti. Lapsi ei saa olla mikään sijaiskärsijä vanhempien elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai, oletkin mies. Sinulla on toivoa ja aikaa paljon. Olen nainen ja minulla sitä ei ole ollut enää vuosiin. Ehdin jo luulla, että joku muu voisi tätä tuskaa ymmärtää, mutta tilanteesi on eri. T. Edellinen kirjoittaja

Miksi oletit, että olen nainen?

ap

Luulin naiseksi, koska varmaan toivoin sinun olevan nainen, jotta joku muu ymmärtäisi tätä tuskaa. Kuten jo sanoin 40v. ehtii vielä perheen perustaa. Lähipiirini tämän on mahdolliseksi todistanut.

Ymmärrän. Ehkä tuska voi olla jotain, joka ylittää sukupuolirajat?

ap

Koen, että tässä tapauksessa ei. Sinulla on vielä mahdollisuus, minulla ei. Olen kyllä aidosti pahoillani surustasi. Uskon, että jos olisin mies ja mikään fyysinen syy ei estäisi saamasta lapsia en olisi näin surullinen. Jos haluat lapsia niin hanki niitä, mutta älä tee lapsia tähän maailmaan tehdäksesi äitisi onnelliseksi vaan tehdäksesi itsesi onnelliseksi. Ainut mikä minua tässä surussa lohduttaa on, että käänsin kaikki kivet perinteisen- ja vaihtoehtolääketieteen saralta. Ei jää mietityttämään olisiko joku keino sittenkin auttanut.

Fyysinen syy tässä asiassa on tietenkin jotain, joka on erilainen sukupuolten välillä. Olen pahoillani, että tunnet noin ja se on varmaan hankalaa. Mä en tule saamaan lapsia, tulen olemaan äidilleni pettymys, mutta se ei johdu fyysisistä syistä. Se johtuu musta.

ap[/

Tajusin vasta nyt surusi luonteen. Älä kuitenkaan tuhlaa elämääsi murehtimalla, kuinka et voi tehdä äitiäsi onnelliseksi antamalla hänelle lapsenlapsia. Lienetkö sitten persoonaltasi itseltäsi paljon vaativa? Siinä voi auttaa esim. työterveyspsykolokogi tai vaikka omatoiminen tunnelukkotyöskentely. Kaikkea hyvää elämääsi!

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa pikemminkin siltä, että sinun äitisi on pettymys sinulle. 

En voisi parempaa äitiä kuvitella.

ap

Vierailija kirjoitti:

Minua taas ei lainkaan kiinnosta mitä mieltä vanhempani minusta ovat. Jos eivät pidä lopputuloksesta, niin olisivat jättäneet tekemättä kokonaan tai kasvattaneet paremmin. Niiden oma vika, jos eivät ole tyytyväisiä.

Itse muuten samat ajatukset, mutta vanhempani eivät näe itsessään mitään vikaa kasvattajina. Ihmettelevät miksi jatkuvalla huutamisella, vähättelyllä ja mollaamisella minusta tulikin tälläinen (=ihan tavallinen keskituloinen perheenäiti).

Olet sentään mies. Sinulla on aikaa. Naisena minun juna meni jo.

En halua elää enää. Nimipäivänäni lähden kesällä, jos sinne asti jaksan.

Vierailija kirjoitti:

Olet sentään mies. Sinulla on aikaa. Naisena minun juna meni jo.

En halua elää enää. Nimipäivänäni lähden kesällä, jos sinne asti jaksan.

Milloin sinulla on nimipäivä?

Vierailija kirjoitti:

Olet sentään mies. Sinulla on aikaa. Naisena minun juna meni jo.

En halua elää enää. Nimipäivänäni lähden kesällä, jos sinne asti jaksan.

Jokin on estänyt sinua menemästä lapsettomuushoitoihin. Ehkä et halua lasta niin paljon kuin ulkopuoliset odotukset tuputtavat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet sentään mies. Sinulla on aikaa. Naisena minun juna meni jo.

En halua elää enää. Nimipäivänäni lähden kesällä, jos sinne asti jaksan.

Milloin sinulla on nimipäivä?

Minua vastaan tehdyn rikoksen vuosipäivänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet sentään mies. Sinulla on aikaa. Naisena minun juna meni jo.

En halua elää enää. Nimipäivänäni lähden kesällä, jos sinne asti jaksan.

Jokin on estänyt sinua menemästä lapsettomuushoitoihin. Ehkä et halua lasta niin paljon kuin ulkopuoliset odotukset tuputtavat?

Mua kohtaan tehtiin rikos, joka laittoi elämäni paussille. Rikollinen on vapaa.

Äitisuhteesi ei kuulosta terveeltä