Täytin juuri 40. Mulla ei ole perhettä eikä lapsia. Olen äidilleni pettymys.

Oletko 4 vai 40? ”Äiti on paras” ”Äiti pettyy”

Tämä on sinun elämäsi, tee niin kuin tahdot, ei tarvitse miellyttää ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta oletko onnellinen?

Olen sillä tavalla viallinen ihminen, että mun onnellisuuteni riippuu siitä miten paljon kykenen tuottamaan onnea muille. Kai mä välillä olen onnellinen. Suurimmaksi osaksi olen pettynyt.

ap

Vielä sä ehtisit. Surullisinta ei tässä ole äitisi pettymys vaan oma kohtalosi. Kun muilla on lapsia ja lapsenlapsia olet itse vanhempana todella yksin. Voi aikamoinen tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden tunne. Sinulta jää kokematta elämässä paljon korvaamattoman arvokasta. Sinkkuelämä on keski-ikäisellä todella yliarvostettua.

Vierailija kirjoitti:

Oletko 4 vai 40? ”Äiti on paras” ”Äiti pettyy”

40.

Äitini on antanut mulle hyvän elämän. Jos hänen hyvinvointiinsa auttaisi se, että mulla olisi perhe niin tekisin kaikkeni sen saadakseni.

ap

Noin ajatteleminen ei ole tervettä eikä normaalia

Vilkaise ympärilläsi olevia perheellisiä ystäviä?

Etenkin niitä perheitä, joissa korona puraisee työttömyyden muodossa.

Katso lasten pettyneitä ilmeitä, kun enää ei ostellakaan kaupasta kuin tarpeellista.

Kotona riitoja rahanpuutteen takia.

Oletko vielä pettynyt?

Vierailija kirjoitti:

Vilkaise ympärilläsi olevia perheellisiä ystäviä?

Etenkin niitä perheitä, joissa korona puraisee työttömyyden muodossa.

Katso lasten pettyneitä ilmeitä, kun enää ei ostellakaan kaupasta kuin tarpeellista.

Kotona riitoja rahanpuutteen takia.

Oletko vielä pettynyt?

Vilkaisin. He näyttävät onnellisilta.

Mä olen ollut koko tämän ajan yksin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vilkaise ympärilläsi olevia perheellisiä ystäviä?

Etenkin niitä perheitä, joissa korona puraisee työttömyyden muodossa.

Katso lasten pettyneitä ilmeitä, kun enää ei ostellakaan kaupasta kuin tarpeellista.

Kotona riitoja rahanpuutteen takia.

Oletko vielä pettynyt?

Vilkaisin. He näyttävät onnellisilta.

Mä olen ollut koko tämän ajan yksin.

ap

Siis nämä työttömyyden purematkin?

No, venaa puoli vuotta, kun puskurit on syöty ja ansiosidonnaiset loppuu.

Sitten perhe-onni oikein loistaa varmasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet sentään mies. Sinulla on aikaa. Naisena minun juna meni jo.

En halua elää enää. Nimipäivänäni lähden kesällä, jos sinne asti jaksan.

Jokin on estänyt sinua menemästä lapsettomuushoitoihin. Ehkä et halua lasta niin paljon kuin ulkopuoliset odotukset tuputtavat?

Lapsettomuushoidot maksavat paljon, adoptio vielä tätäkin kalliimpi ja hankalampi.

Lisäksi on paljon naisia, joilla eettiset syyt estävät yksin hankkimisen, esim. uskonnolliset syyt.

On kauheaa odottaa ja huomata jonain päivänä, että ohi on.  Siksi perheenperustamisen näkökulmasta jo iälllä olevien naistenkin pitää kääntää kaikki kivet, myös uskovien; nettideitit sekä uskovan puolison etsiminen myös ulkomailta, jos kotimaasta ei löydy.

Toivon, ettei kukaan tee itsemurhaa  - vaikka vaikeaa olisikin. Tarvittaisiin selkeästi vertaistukiryhmiä yksinäisille naisille  - ja toki miehillekin omansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vilkaise ympärilläsi olevia perheellisiä ystäviä?

Etenkin niitä perheitä, joissa korona puraisee työttömyyden muodossa.

Katso lasten pettyneitä ilmeitä, kun enää ei ostellakaan kaupasta kuin tarpeellista.

Kotona riitoja rahanpuutteen takia.

Oletko vielä pettynyt?

Vilkaisin. He näyttävät onnellisilta.

Mä olen ollut koko tämän ajan yksin.

ap

Siis nämä työttömyyden purematkin?

No, venaa puoli vuotta, kun puskurit on syöty ja ansiosidonnaiset loppuu.

Sitten perhe-onni oikein loistaa varmasti.

En tiedä. Heillä on kuitenkin perhe tukena.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vilkaise ympärilläsi olevia perheellisiä ystäviä?

Etenkin niitä perheitä, joissa korona puraisee työttömyyden muodossa.

Katso lasten pettyneitä ilmeitä, kun enää ei ostellakaan kaupasta kuin tarpeellista.

Kotona riitoja rahanpuutteen takia.

Oletko vielä pettynyt?

Lapsi ei lopulta tule onnelliseksi tavaroiden avulla - rakkaus ja yhdessä tekeminen, esim. ilmainen luontoretkeily, ongella käynti, pelihetket, juttelu ja aito kuuntelu, kirkossa ja ilmaisissa tapahtumissa käynti, urheilu yhdessä yms. tekevät.

Kehuminen ja kannustaminen, toivon ja tulevaisuuden mielikuvien luonti edes lapsen omaa tulevaisuutta ajatellen.  Monesti parhaimmat ja tärkemmät asiat ovat ilmaisia.

Aikuisena lapsi muistaa parhaiten sen, että välittikö vanhempi ja näyttikö sen myös.

SAMA KOSKEE PARISUHDETTA; RAKASTAKAA JA VÄLITTÄKÄÄ, MIETTIKÄÄ ASIOITA VÄLILLÄ TOISEN NÄKÖKULMASTA. Mikä oikeasti on tärkeää?

Ei ole itselläkään ap, just vapauduin murhasta. koko normi ikä meni vankilassa. 22-37v lusimassa.  Ei edes huvita perustaa perhettä.

Olen 48v lapseton ja perheetön nainen. Äitini on minulle rakkain ja tärkein ihminen, mutta minua ei hetkauta pätkääkään onko hän vapaaehtoiseen lapsettomuuteeni pettynyt vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta oletko onnellinen?

Olen sillä tavalla viallinen ihminen, että mun onnellisuuteni riippuu siitä miten paljon kykenen tuottamaan onnea muille. Kai mä välillä olen onnellinen. Suurimmaksi osaksi olen pettynyt.

ap

Vielä sä ehtisit. Surullisinta ei tässä ole äitisi pettymys vaan oma kohtalosi. Kun muilla on lapsia ja lapsenlapsia olet itse vanhempana todella yksin. Voi aikamoinen tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden tunne. Sinulta jää kokematta elämässä paljon korvaamattoman arvokasta. Sinkkuelämä on keski-ikäisellä todella yliarvostettua.

Keski-iässä ei tosiaan maistu samalla lailla kuin nuorena, etenkään ikisinkkuna olleilla ja asiasta kärsineillä.  Yksinolo on tietysti toisinaan ollut nautintokin, mutta liika on liikaa.

Toisaalta lapsettomuuden tuska varmasti hellittää iän myötä, koska ei vanhana enää halua niitä lapsia siihen hetkeen - vaan suree vain mennyttä.  Pitäisi pystyä kääntämään katse tähän päivään ja tulevaisuuteen, vaikka vaikeaa se onkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei ole? Tuon ikäisillä yleensä on.

Elämäni meni väärällä tavalla.

ap

Miten niin väärällä tavalla? Ei minullakaan elämä mennyt yhtään kuten olin suunnitellut, silti en viitsi siitä masentua tai tuntea minkäänlaista syyllisyyttä. Parhaani tein ja se saa riittää, mitään en kuitenkaan kadu, vaikeudet kasvatti minut ihmisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei ole? Tuon ikäisillä yleensä on.

Elämäni meni väärällä tavalla.

ap

Miten niin väärällä tavalla? Ei minullakaan elämä mennyt yhtään kuten olin suunnitellut, silti en viitsi siitä masentua tai tuntea minkäänlaista syyllisyyttä. Parhaani tein ja se saa riittää, mitään en kuitenkaan kadu, vaikeudet kasvatti minut ihmisenä.

Halusin perheen ja lapsia. Halusin olla hyvä poika vanhemmilleni. Nämä eivät toteutuneet.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vilkaise ympärilläsi olevia perheellisiä ystäviä?

Etenkin niitä perheitä, joissa korona puraisee työttömyyden muodossa.

Katso lasten pettyneitä ilmeitä, kun enää ei ostellakaan kaupasta kuin tarpeellista.

Kotona riitoja rahanpuutteen takia.

Oletko vielä pettynyt?

Voisit olla sinkkuna vielä pahemmassakin pulassa jos jäät työttämäksi. Kaksin toisella saattaa sentään olla töitä. Ei köyhtyminen helpota lapsiperheen arkea mutta uskon vanhempien yhdessä olon myös auttavan jaksamaan jos keskinäinen kiintymys säilyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta oletko onnellinen?

Olen sillä tavalla viallinen ihminen, että mun onnellisuuteni riippuu siitä miten paljon kykenen tuottamaan onnea muille. Kai mä välillä olen onnellinen. Suurimmaksi osaksi olen pettynyt.

ap

Vielä sä ehtisit. Surullisinta ei tässä ole äitisi pettymys vaan oma kohtalosi. Kun muilla on lapsia ja lapsenlapsia olet itse vanhempana todella yksin. Voi aikamoinen tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden tunne. Sinulta jää kokematta elämässä paljon korvaamattoman arvokasta. Sinkkuelämä on keski-ikäisellä todella yliarvostettua.

Keski-iässä ei tosiaan maistu samalla lailla kuin nuorena, etenkään ikisinkkuna olleilla ja asiasta kärsineillä.  Yksinolo on tietysti toisinaan ollut nautintokin, mutta liika on liikaa.

Toisaalta lapsettomuuden tuska varmasti hellittää iän myötä, koska ei vanhana enää halua niitä lapsia siihen hetkeen - vaan suree vain mennyttä.  Pitäisi pystyä kääntämään katse tähän päivään ja tulevaisuuteen, vaikka vaikeaa se onkin.

Ei vastentahtoisen lapsettomuuden tuska helpota vanhempana vaan olet vain entistäkin katkerampi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä on aikaa, toimeksi vaan.

Voi olla. En vain näe, että yli 40 v ikäinen olisi hyvä ikä lapsen isälle.

ap

Juuu, ongelmasi on se toisten mellyttäminen, niinkuin kerrot.

Mitä sinä haluat?

Mene terapiaan.

Ei ole myöhäistä perheelle.

Ole utelias. Sen neuvon antaisin. Olet hyvä omana itsenäsi.