Kirjahaaste: ehdottakaa hyvän mielen kirjoja

Katukatti Bob - kissa joka uutti elämäni.

Ihan ihana IHANA kirja kissasta, joka todella muutti erään huumeita käyttävän kodittoman katumuusikon elämän.  Kirja on valloittanut lukijoita ympäri maailman. 

Bob vain otti tämän miehen omaksi ihmisekseen.   Kumpikin kierteleviä kulkureita, onhan siinä jo paljon yhteistä.

Ainahan tuollainen saa aikaan hyvän mielen, kun lukee ihmisestä ja eläimestä, jotka ns. puhuvat samaa kieltä.  

no joo..., siis MUUTTI elämäni.  

Joyce Meyer - "20x parempi päivä"

Älyttömän hyvä kirja, laittaa ajattelemaan asioita uudella tavalla! Konkreettisia toimivia keinoja, suosittelen vahvasti! :)

Joko kirjailija Henriikka Rönkkönen on mainittu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikael Niemi : Populäärimusiikkia Vittulanjängältä. Nauroin ääneen ko. opusta lukiessani.

Jännä että sinä koit tämän hyvänmielen kirjaksi :D Itse pidin tätä lähinnä ahdistavana ja ikävänä

Juuri tuon takia olisi hyvä, jos kaikki perustelisivat suosituksensa. Aika moni on niin tehnytkin. Jotkut perustelut ovat olleet sellaisia, että olen heti todennut että minulle tästä ei tulisi hyvä mieli joten kannattaa kokeilla jotain muuta.

Mä alapeukutin tota viestiä Niemen teoksesta vain, koska kirjan nimi oli väärin kirjoitettu. En ole edes lukenut teosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Andy Weir - Yksin Marsissa (The Martian)

En ehkä määrittelisi tätä "hyvän mielen kirjaksi" koska siinä on aika rankkaakin asiaa, mutta tosi hyvä kirja on! Ja mukana myös huumoria ja uskoa hyvään joten suosittelen silti ap:lle luettavaksi.

Vähän OT mutta minusta myös vakavia asioita käsittelevä kirja voi olla hyvänmielen kirja. Esimerkiksi Cecilia Ahernin P.SRakastan sinua ja Lucy Dillonin "Uuden onnen jäljillä" olivat sellaisia, että niistä jäi hyvä mieli, vaikka aihe oli surullinen(molemmissa nuori leski pääsee taas elämän syrjään kiinni".Olennaista on, että kirjassa on huumoria ja toiveikas pohjavire.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kirjoista pitäisi tulla hyvä mieli?

Kyllähän se aikuisiällä, kun vapaaehtoisesti jotain lukee, on aika vahva oletus, että kirjasta pitää joko nauttia viihteenä tai saada siitä jotain hyödyllistä informaatiota.

Tyydyt vähään. Minä odotan hyvältä kirjallisuudelta sitä, että se resetoi minut ja järkyttää kaikkea, minkä olen olettanut itsestäänselväksi. Se on kuin täystyrmäys ekassa erässä. Kestää aikaa ennen kuin saa palaset koottua.

Susanna Bell: Poropeukalon puutarhakirja. Sopii tähän aikaan hyvin, kun kaikki yrittivät keksiä, mitä ulkona voisi tehdä. Myös tosi hauska, kun kirjailija kertoo mokailuistaan ja selittää sitten, miten olisi pitänyt tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kirjoista pitäisi tulla hyvä mieli?

Kyllähän se aikuisiällä, kun vapaaehtoisesti jotain lukee, on aika vahva oletus, että kirjasta pitää joko nauttia viihteenä tai saada siitä jotain hyödyllistä informaatiota.

Tyydyt vähään. Minä odotan hyvältä kirjallisuudelta sitä, että se resetoi minut ja järkyttää kaikkea, minkä olen olettanut itsestäänselväksi. Se on kuin täystyrmäys ekassa erässä. Kestää aikaa ennen kuin saa palaset koottua.

Mäkin pidän siitä kun kirja räjäyttää tajunnan, mutta eihän sellaisia henkisiä iskuja kestä joka viikko. Siispä myös mukavalla ja pliisulla kirjallisuudella on paikkansa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mia Kankimäki - Naiset joita ajattelen öisin

Matkapäiväkirjatyyppinen teos, jossa kirjoittaja yrittää päästä historian kiinnostavien naisten jalanjäljille.

Onko tää oikeasti lukemisen arvoinen, vai onko tämä vain niitä kirjoja, joista juuri feminismin löytäneet max kolmekymppiset akateemiset naiset tykkää?

Tätä kommenttia on alapeukutettu, mutta olisi kiinnostavaa kuulla vastaus kysymykseen. Kankimäkihän on kirjoittanut ainakin kaksi teosta, luulen niiden olevan vahvasti enemmän naisten suosiossa kuin miesten, missä sinänsä ei ole mitään vikaa. Yhdessä blogissa kyllä aika iskevästi pureuduttiin jomman kumman teoksen heikkoukseen, ja siksi kysynkin: Onko tämä oikeasti hyvä luettava?

Mä tykkäsin tosi paljon kummastakin Kankimäen kirjasta. Feminismistä en osaa sanoa. Ensimmäisessä oli teemana elämänmuutos ja kirjoittaminen, minusta, ja toisessa historiallisten naisten elämien rinnalla kulki toisen romaanin kirjoittamisen pulmat ja oman elämän ongelmat.

Jukka Hankamäki - Totuus kiihottaa

Mainio kirja Totuudesta ja sen asemasta yhteiskunnallisessa diskursiossa.

Elina Karjalainen: Tärisevä enkeli, Koirapostia

Kirjat ovat vanhoja, mutta jos ne saa käsiinsä, niin kannattaa lukea.

Faktaa:

Esko Valtaoja, Kotona maailmanjaikkeudessa

Myös jatko- osat Avoin tie ja Ihmeitä ovat mukavia

,Fiktiota:

Vaikka Veikko Huovisen Lyhyet erikoiset

Mm. Potkukelkka ja patiini, Erään murhan motiivit, Jutta Grahnin mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kirjoista pitäisi tulla hyvä mieli?

Kyllähän se aikuisiällä, kun vapaaehtoisesti jotain lukee, on aika vahva oletus, että kirjasta pitää joko nauttia viihteenä tai saada siitä jotain hyödyllistä informaatiota.

Tyydyt vähään. Minä odotan hyvältä kirjallisuudelta sitä, että se resetoi minut ja järkyttää kaikkea, minkä olen olettanut itsestäänselväksi. Se on kuin täystyrmäys ekassa erässä. Kestää aikaa ennen kuin saa palaset koottua.

Mäkin pidän siitä kun kirja räjäyttää tajunnan, mutta eihän sellaisia henkisiä iskuja kestä joka viikko. Siispä myös mukavalla ja pliisulla kirjallisuudella on paikkansa!

Kyllä kyllä, mutta silloin ei ole kyse hyvästä kirjallisuudesta, josta puhuin, vaan keskinkertaisesta, viihteellisestä tai viihdyttävästä, tai mukavasta.

Vierailija kirjoitti:

Jukka Hankamäki - Totuus kiihottaa

Mainio kirja Totuudesta ja sen asemasta yhteiskunnallisessa diskursiossa.

Diskursiossa?

Ekskursio, mutta diskurssi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kirjoista pitäisi tulla hyvä mieli?

Kyllähän se aikuisiällä, kun vapaaehtoisesti jotain lukee, on aika vahva oletus, että kirjasta pitää joko nauttia viihteenä tai saada siitä jotain hyödyllistä informaatiota.

Tyydyt vähään. Minä odotan hyvältä kirjallisuudelta sitä, että se resetoi minut ja järkyttää kaikkea, minkä olen olettanut itsestäänselväksi. Se on kuin täystyrmäys ekassa erässä. Kestää aikaa ennen kuin saa palaset koottua.

Mäkin pidän siitä kun kirja räjäyttää tajunnan, mutta eihän sellaisia henkisiä iskuja kestä joka viikko. Siispä myös mukavalla ja pliisulla kirjallisuudella on paikkansa!

Kyllä kyllä, mutta silloin ei ole kyse hyvästä kirjallisuudesta, josta puhuin, vaan keskinkertaisesta, viihteellisestä tai viihdyttävästä, tai mukavasta.

Olen eri mieltä. Kirja voi olla loistava pelkästään nokkeluudellaan, huumorillaan ja sanankäytöltään. Mielestäni on hieman elitististä olettaa että vain synkkyys ja pahuus olisi taiteellista, koska se on vain osa totuutta. Ikävistä aiheista on paljon helpompi kirjoittaa "tajunnanräjäyttävää" tekstiä, mutta ei ne välttämättä järkyttävyydestään huolimatta ole kovinkaan kummoisia tekstejä.

Vierailija kirjoitti:

S.B. kirjoitti:

Hans Roslingin Faktojen maailma luo monista maailman suurista kehityskuluista positiivisen kuvan. Kirjasta jää hyvä mieli, jos ihmisten suhteellisuudentajun pettämisen syiden melko heppoinen käsittely ei ärsytä liian pahasti. Kirja ei siis ehkä ole psykologian sisällöltään hirveän merkittävä, mutta se on positiivinen ja yleissivistävä.

Esko Valtaoja taitaa olla kirjailijana ja julkisuuden henkilönä tunnettu positiivisesta asenteestaan. Itse olen lukenut häneltä vain hänen teoksensa Avoin tie, mutta sama optimismi varmaan näkyy hänen muistakin teoksistaan. En sanoisi, että Avoin tie on ihan yhtä ytimekkään yleissivistävä kuin Faktojen maailma, mutta ei sekään missä nimessä huono kirja ole.

Mulla on Faktojen maailma ollut pitkään lainassa kirjastosta, mutta en vain etene. Jotenkin tuo maailman positiivinen kehitys muka numeroiden valossa kai itseäni tökkii. En tiedä, käsitteleekö Rosling muuta kuin aineellista ja fyysistä hyvinvointia. Niitähän on helpompi mitata kuin mielen tyhjyyttä.

Faktojen maailmassa on toivottavasti luku sillekin, miten mediakohut ovat parantaneet tai huonontaneet maailmaa. Koronavouhotus nyt ainakin tuhoaa monen mielenterveyden ja ihmissuhteet, ja ylipäätään sen nostaminen ykkösongelmaksi on hyvin kyseenalaista.

Rosling käsittelee muistaakseni hieman mediaa, mutta ei kovinkaan tyhjentävästi. Rosling myös muistaakseni mainitsee joitakin asioita siitä, kuinka aineellinen hyviinvointi vaikuttaa ajatteluun ja henkisiin ominaisuuksiin.

Kirja käsittelee niitä hyvinvoinnin osa-alueita, joita on perinteisesti ajateltu helpoiksi mitata, ja jotka voisivat periaatteessa olla todistettavasti nousussa tai laskussa. Kirjan tarkoituksena on ehkä osittain osoittaa, että useilla ainakin jossain määrin järkevästi vertailtavilla mittareilla maailma on menossa parempaan suuntaan. Jos esimerkiksi "henkistä tyhjyyttä" ei voida mitenkään yksinkertaisesti vertailla tai mitata, mistä edes itse tietäisit, onko se laskussa vai nousussa?

Liiallisen vouhotuksen koronasta voi nähdä negatiivisena kehityksenä, mutta sen merkitystä ei ehkä vielä tässä vaiheessa voida kunnolla arvioida. Ehkä se tuhoaa joidenkin parisuhteen, kuten sanot, mutta kuinka monen? Voi olla kohtuullista sanoa sen ylipäätänsä vahingoittavan mielenterveyttä, mutta mikä on sen suhteellinen merkitys yksilö-, kansallis-, tai globaalitasolla? Onko se tilapäinen takapakki yleiseen positiiviseen kehitykseen?

Vierailija kirjoitti:

Susanna Bell: Poropeukalon puutarhakirja. Sopii tähän aikaan hyvin, kun kaikki yrittivät keksiä, mitä ulkona voisi tehdä. Myös tosi hauska, kun kirjailija kertoo mokailuistaan ja selittää sitten, miten olisi pitänyt tehdä.

Onko kirjassa keskitytty lähinnä kaupunkiviljelyyn? Itse asun omakotitalossa, mietin löytyisikö minulle vinkkejä.

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö olla huolissaan jos lukee vain synkkiä kirjoja? 🤔

Pitää, jollei lukija ole myöhäisteini. Kyseessä on joko masentunut tai taiteellisen arvon väärinkäsittänyt henkilö. Kirja voi olla vakavahenkinen ja syvällinen olematta synkkä.