Isätön lapsi. Miltä sinusta tuntuu?

Vierailija kirjoitti:

Lapsensa hyljänneet isät ovat kyllä varsinaisia valiomiehiä.

Psykopaatti-isät eivät usein asu lapsen kanssa samassa taloudessa. Ja se on lapsen etu. 

ei ollut isää, ei äitiä... ei tunnu miltään, oli parempi ilman.

oli mamma ja pappa, tuntuu hyvältä ja lämpöiseltä rakkaudelta.

Isättömyys on erilaista kunkin isättömän kohdalla ja jokainen isätön kokee sen omalla tavallaan. Isän kuoleman kauttaa menettäneenä en ole koskaan tuntenut itseäni isättömäksi vaikka hän ei olekaan ollut pitkään elämässäni, tiedän kuitenkin perimäni ja mihin sukuun kuulun. Isättömänä syntynytkin voi olla ihan tyytyväinen elämäänsä koska sitä ei välttämättä kaipaa mitä ei ole koskaan ollutkaan, mutta joskus voi isättömällekin syntyä halu tai tarve saada tietää isästään jos sitä ei ole hänelle kerrottu. Jos isä on vain poistunut lapsen elämästä eikä yhteydenpitoa ole, niin lapsi voi tuntea tulleensa hylätyksi. Ei äiti eikä kukaan mukaan voi päättää kaipaako ja tarvitseeko lapsi isäänsä jossain vaiheessa elämäänsä on sitten isä poistunut ajasta ikuisuuteen, yhteydenpitoa isään ei ole ollut tai isä on jäänyt täysin lapselle tuntemattomaksi.