Lue keskustelun säännöt.
Mikä on ollut raskain asia elämässäsi...
05.06.2020 |
Oliko vaikee päästä siit yli?
Koetko, et olet nyt vahvempi kuin koskaan?
Kommentit (44)
Asuin ulkomailla ja kävin yksityisen kirurgin toimenpiteessä.
Nukuttivat ja sen jälkeen helvetti repesi elämääni. Mulle oli tehty paljon pahaa. 4 vuotta olen ollut elämän ja kuoleman välillä. Ollut osastohoidossa jne. En ole saanut apua, koska tilanne on absurdi.
Mun on pakko yrittää mennä vielä poliisille, mutta pelottaa etteivät he auto näin oudossa casessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä avioero ja hyljätyksi tuleminen. Se kun oli suurin pelkoni.
Pääsin yli, mutta vuosia vei. Olen kuin toinen ihminen. Nimenomaan vahva.
Vanhempieni henkinen, emotionaalinen ja fyysinen väkivalta, joka vieläkin rajoittaa elämääni. Onneksi olen jo päässyt paljon eteenpäin mm. perheterapian avulla.
-mies 31 v.
Kuusi vuotta kestänyt omaishoitajuus, joka päättyi kun saatoin isäni hautaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsia hakkaava narsisti isänä. En ole toipunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteen päättyyminen, keskenmeno, asunnon ja työpaikan menetys , äidin kuolema. Nämä puolen vuoden sisällä. En tiedä olenko vahvempi, hengissä kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen päättyyminen, keskenmeno, asunnon ja työpaikan menetys , äidin kuolema. Nämä puolen vuoden sisällä. En tiedä olenko vahvempi, hengissä kuitenkin.
Jaksamista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikani menetys. Hän on elossa, mutta menetetty.
Kyllä se on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Se on lamaannuttanut pahiten ja pisimmäksi aikaa. Mutta tietty se johtuu niistä elämän traumaattisista kokemuksista. Muna ja kana. Silti, pärjäsin elämässäni, kunnes sain tämän häiriön. Sen jälkeen loppui pärjääminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma syntyminen ja yritys ihmiseksi.
Kun lapsen isä kuoli ja jäin yksin ennen kuin lapsemme ehti syntyä. Lapseni synnyttyä surutyö oli vielä kesken, joten varmaan näin jälkikäteen ajatellen menetin myös osittain ilon lapseni vauva-ajasta ja hän myös jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini kuolema. Ilmoitin äitini kuolinpäivänä isälleni että minä en uusperheen jäseneksi ryhdy, joka oli jo tietenkin valmiiksi pedattu. Vittuilua olen kuullut ja että en kuulemma auta. Miksi auttaisin vanhusta jolla on uusi perhe? Siellähän niitä uutteria apukäsiä riittää ropojen toivossa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Se on lamaannuttanut pahiten ja pisimmäksi aikaa. Mutta tietty se johtuu niistä elämän traumaattisista kokemuksista. Muna ja kana. Silti, pärjäsin elämässäni, kunnes sain tämän häiriön. Sen jälkeen loppui pärjääminen.
Mulla tuo sama. Vaikka on kaikenlaista joutunut kokemaan niin typerä häiriö vie voimat ja estää tekemästä monia ihmisille normaaleja asioita. Siihen päälle vielä kun läheiset eivät ymmärrä mitä koen. Voisi olla helpompaa sairastaa jotain fyysistä sairautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Se on lamaannuttanut pahiten ja pisimmäksi aikaa. Mutta tietty se johtuu niistä elämän traumaattisista kokemuksista. Muna ja kana. Silti, pärjäsin elämässäni, kunnes sain tämän häiriön. Sen jälkeen loppui pärjääminen.
Mulla tuo sama. Vaikka on kaikenlaista joutunut kokemaan niin typerä häiriö vie voimat ja estää tekemästä monia ihmisille normaaleja asioita. Siihen päälle vielä kun läheiset eivät ymmärrä mitä koen. Voisi olla helpompaa sairastaa jotain fyysistä sairautta.
Jep. Mä suhtauduin tähän silleen "no miten muka voi olla niin paha", ja sitten kävi omaan nilkkaan. Kuukausien unettomuus, lääkepöhnä, paniikkikohtaukset, koko ajan sydän hakkaa ja oksettaa. Olen sairastanut sekä henkisesti että fyysisesti ennen tätäkin, mutta mikään ei ole ollut verrattavissa tähän. 24/7 on kauhu päällä ilman mitään syytä, ja aivot ei vaan tajua, ettei ole vaaraa.
Vierailija kirjoitti:
Siskon kuolema.
Sama, vaikka on muitakin vaikeita asioita ollut.
Parisuhteen päättyminen miehen pettämiseen työkaverin kanssa, muutto pois ja työkaveri muutti tilalle
Siskon kuolema.