Lue keskustelun säännöt.
Tunnetteko puuduttavan tylsiä ihmisiä?
05.06.2020 |
Yksi mun ystävä on tällainen. Päivän kohokohdat on kun huoltomies käy korjaamassa hanan tai kun iltapalaksi tehdään puuroa. Vaikuttaa siltä ettei hänen elämässä tapahdu oikeastaan yhtään mitään. Mistä tuollaisille voi edes jutella?
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoiset ihmiset antavat persoonansa ja mielipiteidensä näkyä ja keskustelevat esim ajankohtaisista asioita, ajatuksistaan maailman menosta, mielenkiinnonkohteistaan ja osaavat edetä myös syvällisempään pohdintaan, haastaa mielipiteitään ja muuttua. Heillä on paljon tietoa ja kokemusta. Heiltä kuulee ja oppii jotain uutta. He ovat yleisesti uteliaita elämän eri ilmiöitä kohtaan, mutta eivät pahansuopaisia tai kateellisia juoruilijoita. Heillä on huumorintajua ja he ovat onnellisia, sopeutuvaisia. He innostuvat.
Tämä!
Monella peruskiltillä ja tavallisella ihmisellä ei juuri ole mielipiteitä esitettävänään tai jos on niin eivät viitsi sanoa. Jos kysyy jotain heiltä kuluttamastaan viihteestä, uutisista, lomareissusta, tapahtumasta, fiinistä ravintolareissusta tai mistä vaan elämyksestä, tulee vastaukseksi "ihan ok" tai "tosi kiva" tai jotain muuta latteaa. Ei nyt tarvitse koko tunnekirjoaan tai tapahtumien kulkua selostaa mutta on se outoa jos menee vaikka iän kaiken fanittamansa kansainvälisen artistin keikalle ja ainoa kuvaus siitä on "oli tosi hieno keikka".
Aaaa, tällaiset keskustelut ovat oikeasti tylsiä. Ei yhtään kiinnosta puolituttujen tai tuttujenkaan tyhjänpäiväiset fanitukset. En usko, että muut ovat niin kauhean kiinnostuneita lomamatkastani, kunhan kohteliaisuuttaan kysyvät. Joten en vastaa pitkästi. Ai, oli kiva ravintolakokemus? No tosi kiva! Ei sinun todellakaan tarvitse käydä koko tunneskaalaasi läpi, koska minua ei kiinnosta. Ehkä jos näitä peilaisi joihinkin yleisiin ilmiöihin, niin olisi mielenkiintoista pohdintaa (vaikka tuntuuko että fiinissä ravintolassa täytyy käyttäytyä tavallista fiinimmin ja mistä tämä johtuu)... mutta se, että hehkutat jotain subjektiivista kokemusta joka ei anna muille mitään uutta ajateltavaa, joo ei kiitos. Ette ole niin kiinnostavia, ellette tuo pöytään jotain kiinnostavaa!
Tämän takia tuntuu, että monet ihmissuhteet ovat todella pinnallisia ja suorastaan tyhjänpäiväisiä. Kysytään kohteliaisuuttaan toisen lomamatkasta tai konsertista, eikä oikeasti olla siitä pätkääkään kiinnostuneita. Toisen kuulumiset ovat ihan yksi hailee. Sinunkin kanssa keskusteltaessa pitäisi aina tuoda jotain syväluotaavaa analyysiä aiheesta. Muuten on sinun mielestäsi tylsä. Minä taas en jaksaisi keskustella sinun kanssasi, koska et olisi kiinnostunut kuitenkaan. Jokainen lause mitä sinulle sanoo, pitäisi varmaan miettiä tarkkaan. Minusta taas on välillä hauskaa vähän höllentää ja puhua kevyitäkin juttuja. Osaan keskustella myös syvällisesti. Näin me ihmiset ollaan erilaisia.
Eihän erilaisten muille keskustelijoille samaistuttavien ilmiöiden pohtiminen ole erityisen syvällistä, ihan voi käydä tällaista keskustelua vaikka temppareista. Kyse on siitä, että _keskustellaan_, eikä horista vaan itsestään ja omista mielipiteistä. Toisen kuulumisiksi riittää, että kokemus oli antoisa tai kiva, hän on siihen tyytyväinen. Olen iloinen. Mutta onhan se puuduttavaa kuunnella pitkää tarinaa, jossa ei ole itselle mitään kosketuspintaa: tyyliin "sitten mä menin sinne ja sitten pekka sitä ja sitten tuli pirkko ja sitten ai että meillä oli kivaa ja tykkään muutenkin tollasista tapahtumista ja kyllähän se on kiva käydä jossain ja toisaalta välillä pirkko ärsyttää mut onneks....... jada jada. Silleen joo, et kiinnosta minua ihmisenä jos et osaa ottaa muita huomioon, sori siitä.
Ok. käsitin kommenttisi väärin. Tuollaiset aina itsestään puhuvat ovat ärsyttäviä. Tunnen näitä useita. Ymmärsin kommenttisi, että kaikesta pitäisi saada syvällistä keskusteltavaa aikaiseksi. Tyyliä "kävin katsomassa Cheekiä. Oletko muuten pohtinut rapin historiaa? Jne". Ei tätäkään aina jaksa, vaikka usein onkin kivaa. Tosin sekin on ikävää, että iloisena jakaa jonkun kokemuksensa ja toista ei kiinnosta yhtään. Kyllä minä ainakin usein jaan ystävilleni iloiset asiat ja mielelläni kuulen mitä he ovat kokeneet. Keskustelua sekin on.
Varmaan myös erilaiset ihmiset kokevat erityyppiset ihmiset tylsiksi, omasta lähestymistavasta riippuen. Jos ei ole kiinnostunut toisen juttujen asiasisällöistä, vaikuttaa se toinen ihminen aika tylsältä puheen määrästä riippumatta. Itseäni tosiaan kiinnostaa pohdinta yleensäkin yleistä tasoa enemmän, ja koen arkipäiväisten asioiden luettelemisen tason helposti tylsäksi. Siedän sen, mutta tylsäähän se on. Joku ehkä pitää sitten taas minun teoriatason juttujani tylsinä, jos on kiinnostuneempi siitä, mitä tehdään seuraavaksi tai ajattelee, miksi tuhlata aikaansa abstrakteihin asioihin, jotka eivät tähän hetkeen vaikuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en kovin monille avaudu ainakaan, eli suurin osa varmasti pitää minua tylsänä. En jaksa kovin syvällisesti keskustella kuin harvojen kanssa. Olen muille vain kiltti ja ystävällinen ja tylsä. Ihan tietoisesti. Anteeksi 😀
Et saa anteeksi. Kullostat rasittavalta kivireeltä; jalaksien alla soraa lumen sijaan. Ehdottaisin edelleen sitä vesisaavia niskaan kesäkarkeloissa. Ihmiselle tekee hyvää tulla nolaamisen kautta ulos kuorestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoiset ihmiset antavat persoonansa ja mielipiteidensä näkyä ja keskustelevat esim ajankohtaisista asioita, ajatuksistaan maailman menosta, mielenkiinnonkohteistaan ja osaavat edetä myös syvällisempään pohdintaan, haastaa mielipiteitään ja muuttua. Heillä on paljon tietoa ja kokemusta. Heiltä kuulee ja oppii jotain uutta. He ovat yleisesti uteliaita elämän eri ilmiöitä kohtaan, mutta eivät pahansuopaisia tai kateellisia juoruilijoita. Heillä on huumorintajua ja he ovat onnellisia, sopeutuvaisia. He innostuvat.
Tämä!
Monella peruskiltillä ja tavallisella ihmisellä ei juuri ole mielipiteitä esitettävänään tai jos on niin eivät viitsi sanoa. Jos kysyy jotain heiltä kuluttamastaan viihteestä, uutisista, lomareissusta, tapahtumasta, fiinistä ravintolareissusta tai mistä vaan elämyksestä, tulee vastaukseksi "ihan ok" tai "tosi kiva" tai jotain muuta latteaa. Ei nyt tarvitse koko tunnekirjoaan tai tapahtumien kulkua selostaa mutta on se outoa jos menee vaikka iän kaiken fanittamansa kansainvälisen artistin keikalle ja ainoa kuvaus siitä on "oli tosi hieno keikka".
Tällainen peruskiltti ihminen on kyllin fiksu ollakseen paljastamatta todellisia mielipiteitään tai edes mielenkiinnon kohteitaan vieraille. Smalltalk keskustelu on vain rituaali.
Kyllä, itseni. Älkää olko tylsien kanssa jos ottaa koville. Voitte toki itse keksiä jotain jännittävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Ovat pariskunta, siinä on kyllä vakka löytänyt kantensa. Heillä on yhteinen harrastus, josta ovat intohimoisia. Eivät tuo sitä kuitenkaan jutuissaan esille, saattavat mainita (kysyttäessä), että ovat olleet kisoissa tai treeneissä jne. Hyvin geneerisen oloisia ihmisiä, jotka eivät tunnu innostuvan mistään. Eivät tee vastakysymyksiä seurassa, heidän kanssaan on siis todella työlästä pitää edes jollain lailla mielekästä keskustelua yllä.
Joo. Itsestäänselvyyksiä viljelevät ja huumorintajuttomat on niin puisevia, että. Jos he ovat ottaneet vaikka kuvan koirastaan niin siinä todennäköisesti lukee: meidän Tusse 2 vee. Käytiin lenkillä. Metsässä oli kivaa. Jos on kuva kukkivasta omenapuusta, siinä lukee: meidän omenapuu on kukassa. Jos kuva on kahdesta ahvenesta, siinä lukee: meidän Nico sai tänään kaksi ahventa. Ja niin edelleen.
Yleensä samat ihmiset sitten kummastelee, miksi heidän kuviaan ei kommentoida FB:ssä eikä niistä tykätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo. Ovat pariskunta, siinä on kyllä vakka löytänyt kantensa. Heillä on yhteinen harrastus, josta ovat intohimoisia. Eivät tuo sitä kuitenkaan jutuissaan esille, saattavat mainita (kysyttäessä), että ovat olleet kisoissa tai treeneissä jne. Hyvin geneerisen oloisia ihmisiä, jotka eivät tunnu innostuvan mistään. Eivät tee vastakysymyksiä seurassa, heidän kanssaan on siis todella työlästä pitää edes jollain lailla mielekästä keskustelua yllä.
Tiedän kyllä sellaisenkin tapauksen, että mielenkiintoinen ja humoreski ihminen on avioitunut tylsiksen kanssa ja muuttunut itsekin, komentamisen ja holhoamisen myötä, tylsikseksi. Sellainen on kyllä sääli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mistä se mielenkiintoinen ihminen sitten puhuu oikein?
Kerro toki esimerkkejä. Anna kun arvaan, matkustelusta?
Itse esim tykkäisin puhua ajankohtaisista tapahtumista, mutta tämä henkilö ei ole niistä perillä vaan toteaa melkeinpä kaikkeen että aijaa en oo kuullutkaan. AP
Nyt oleva ajankohtainen tapahtumako on koronavirus? No aikamoinen ihminen, jos ei ole kuullutkaan.
Ei välttii coronavirus vaan Black lifes matters's
Minusta nämä ihmiset on puolestaan tylsiä. Toistensa copycateja. Nytkin instat täynnä samoja mustia kuvia kaikilla. Olisivat keksineet edes jotain omaperäistä. Ja jotenkin tekopyhää välittää jostain amerikkalaisista mustista, kun on Suomessakin ihmisiä joilla on asiat huonosti. Vanhuksia tapetaan hoitolaitoksissa hitaasti paskavaippoihinsa, perusterveydenhuollossa tapetaan hitaasti ihmisiä sairauksiinsa ilman tutkimuksia ja hoitoa. Näitä samoja ihmisiä ei kiinnosta, koska sillä ei saa itselleen sellaista samanlaista hienoa coolia julkisuuskuvaa, kuten black lives matter ja muilla somen amerikkalaisilla copycat-hommilla. Kaiken takana on vain oma napa ja oman julkisuuskuvan kiillottelu. Halutaan olla somessa siistejä tyyppejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä itse olen tylsä. Työ on tylsää, vapaa-ajalla ei jaksa kuin käydä kaupassa ja ehkä lenkillä. Niillä ei-tylsillä ihmisillä täytyy olla valtavasti energiaa. Jaksaisipa itsekin juosta vapaa-ajalla kaikkialla, niin ei olisi tylsä.
Olen huomannut, että sillon jos alkaa lokeroi da ihmisiä on jotenkin itsellä huono olla tai on vain huono päivä.
Se, että edes yrittää ymmärtää ihmisen sen hetkistä elämän tilannetta ja vaikkapa taustaa yms. niin auttaa näkemään toisen arvokkaana, tasavertaisena.
Sitten ku huomaa, että ei ole itse täydellinen, eikä myöskään kukaan muu. Eikä kukaan meistä voi edes saavuttaa täydellisyyttä. Niin se auttaa suhtautumaan itseensä sekä kaikkiin ihmisiin armollisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulipa ahdistava olo tästä keskustelusta, tai pikemminkin muistin taas elävästi miten ajauduin totaaliseen henkiseen romahdukseen, jossa viimeinen niitti oli silloinen työpaikkani, missä oli paljon luppoaikaa ja piti sitten viettää aikaa työparin kanssa jutustellessa. Olin kärsinyt monta vuotta jo masennuksesta ja uupumisen merkkejä oli ollut myös jo pitkän aikaa, kuitenkin yritin kovasti sopeutua uuteen määräaikaiseen työpaikkaani ja puolen vuoden jälkeen olin jo hyvin tietoinen siitä kuinka pari työkaveria eivät voineet sietää minua ja juttujani ja pitivät minua tylsänä ihmisenä. En siis ollut tarpeeksi puhelias eikä juttujeni taso ollut tarpeeksi kiinostavaa heidän mieleensä (tämän sain kuulla mm. epäsuorasti heidän puheistaan sekä vahingossa satuin paikalle kun puhuivat selän takana). Tylsyyteni johdosta sain heiltä kylmää kohtelua, töiden kasaamista minun harteilleni ja kaikenlaista väheksyntää. Mikä vain minuun liittyi oli aina jollain tapaa kamalaa ja huonoa.
Pidin itseäni silloin totaalisen surkimuksena, kärsin jatkuvasta ahdistuksesta ja ihan kuin olisi ollut shokissa koko ajan eikä pää toiminut ollenkaan, mikä ei ainakaan helpottanut luomaan rentoja keskusteluja tai ylipäätään keskusteluja.
Lopulta hain apua, ja minut määrättiin saikulle niin pitkäksi aikaa että määräaikaisuus loppui.
Nykyään voin paremmin, mutta edelleen mm. tällainen keskustelu herättää sen saman ahdistuksen ja riittämättömyyden tunteen mikä silloinkin oli, enkä vieläkään oikein tiedä miten koko asiaa pitäisi ajatella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella itsekeskeinen ystäväni on melko puuduttava... Laittaa minulle Whatsupissa treenikuviaan, sisustuskuvia asunnostaan, kuvia itsestään sovittamassa vaatteita sovituskopissa, kuvia kun on pynttäytynyt rientoihin ynnä muuta, eikä siinä mitään, mutta... Jos itse laitan hänelle hyvin harvoin kuvaa jostain mistä olen sillä hetkellä innoissani, saan vastaukseksi parhaimmillaan peukalon kuvan. Tyyppi on sanonut joskus suoraan, että häntä ei kiinnosta muiden elämä, eli hän vain haluaa paistatella toisten huomiossa. On puuduttavaa, kun kaipaisin joskus vähän "vastakaikua" omillekin jutuilleni.
Minusta on tullut tosi tylsä enkä osaa asialle mitään :( Osaan nykyisin jutella lähinnä asuntojen ostamisesta, asuntomarkkinoista, töistäni (myös rakennusalalla eli useimmille kuulijoille booooring) ja kielitieteestä.
Olin joskus mielenkiintoinen ihminen, en tiedä mitä kävi.
Sanoisin että persoonassa on joko karismaa joka tekee hänestä mielenkiintoisen tai sitten sitä ei ole. Ei ne jutunaiheet ole syy tai onko introvertti. Persoonan karisma saa meidät mieltymään toisien seuraan enemmän kuin toisien.
Vierailija kirjoitti:
Tulipa ahdistava olo tästä keskustelusta, tai pikemminkin muistin taas elävästi miten ajauduin totaaliseen henkiseen romahdukseen, jossa viimeinen niitti oli silloinen työpaikkani, missä oli paljon luppoaikaa ja piti sitten viettää aikaa työparin kanssa jutustellessa. Olin kärsinyt monta vuotta jo masennuksesta ja uupumisen merkkejä oli ollut myös jo pitkän aikaa, kuitenkin yritin kovasti sopeutua uuteen määräaikaiseen työpaikkaani ja puolen vuoden jälkeen olin jo hyvin tietoinen siitä kuinka pari työkaveria eivät voineet sietää minua ja juttujani ja pitivät minua tylsänä ihmisenä. En siis ollut tarpeeksi puhelias eikä juttujeni taso ollut tarpeeksi kiinostavaa heidän mieleensä (tämän sain kuulla mm. epäsuorasti heidän puheistaan sekä vahingossa satuin paikalle kun puhuivat selän takana). Tylsyyteni johdosta sain heiltä kylmää kohtelua, töiden kasaamista minun harteilleni ja kaikenlaista väheksyntää. Mikä vain minuun liittyi oli aina jollain tapaa kamalaa ja huonoa.
Pidin itseäni silloin totaalisen surkimuksena, kärsin jatkuvasta ahdistuksesta ja ihan kuin olisi ollut shokissa koko ajan eikä pää toiminut ollenkaan, mikä ei ainakaan helpottanut luomaan rentoja keskusteluja tai ylipäätään keskusteluja.
Lopulta hain apua, ja minut määrättiin saikulle niin pitkäksi aikaa että määräaikaisuus loppui.
Nykyään voin paremmin, mutta edelleen mm. tällainen keskustelu herättää sen saman ahdistuksen ja riittämättömyyden tunteen mikä silloinkin oli, enkä vieläkään oikein tiedä miten koko asiaa pitäisi ajatella.
Toivottavasti entinen työkaverisi lukee tämän ja tuntee piston! Selän takana ja vähän vihjaillen asianosaiselle aiheutettu pahamieli on alhaista. Olen puuttunut työsuojeluvaltuutettuna tälläisen touhuun. Tsemppiä sinulle!
Tylsä ihminen on sellainen jonka kanssa ei ole mitään kemiaa. Minulla on lukuisten ihmisten kanssa aivan uskomattoman tylsää ja heillä minun, mutta tahoillamme samanhenkisten ihmisten kanssa olemme kaikki hauskoja ja kiinnostavia.
Ok. käsitin kommenttisi väärin. Tuollaiset aina itsestään puhuvat ovat ärsyttäviä. Tunnen näitä useita. Ymmärsin kommenttisi, että kaikesta pitäisi saada syvällistä keskusteltavaa aikaiseksi. Tyyliä "kävin katsomassa Cheekiä. Oletko muuten pohtinut rapin historiaa? Jne". Ei tätäkään aina jaksa, vaikka usein onkin kivaa. Tosin sekin on ikävää, että iloisena jakaa jonkun kokemuksensa ja toista ei kiinnosta yhtään. Kyllä minä ainakin usein jaan ystävilleni iloiset asiat ja mielelläni kuulen mitä he ovat kokeneet. Keskustelua sekin on.