Tunnetteko puuduttavan tylsiä ihmisiä?

Työssäni tapaan paljon aktiivisia ja pirteitä eläkeläisiä ja he ovat kamalan tylsiä. Pitkiä jaarituksia hillonkeitosta, poppananteosta, mökistä, matkoista, lemmikistä. Päällimmäisenä puheenaiheena lapsenlapset joista kerrotaan tyyliin joskus se tulee pyörällä ja joskus minä haen ja joskus vanhempansa pääsevät tuomaan... Siis ei mitään kiinnostavuusarvoa vieraalle ihmiselle kerrottaessa. Jokunen rouva on vähemmän tylsä: kertoo lapsenlapsistaan tai matkoistaan oikeasti hauskan anekdootin, pohtii esim.koulumaailman muutoksia tai jotain näytelmää mielenkiintoisesti.

Eli ei tarvitse vuodattaa mitään dramaa tai tietoviisautta ollakseen kiinnostava, riittää kun kuulostelee hieman kiinnostavatko keskustelunaiheet muita.

Ehkä pitää tämän palstan tapaan jälleen kerran jaotella ihmiset introvertteihin ja ekstrovertteihin.

Introvertit: mielikuvitusrikas sisäinen elämä.

Ekstrovertit: tapahtumarikas ulkoinen elämä.

Itse olen mielikuvitusrikas introvertti ja mielestäni ekstrovertit ovat tylsiä. Ekstroverttien mielestä minä olen tylsä.

Muistan yhä kuinka lapsina minä ja sisarukseni käänsimme puutarhapöydän nurinpäin ja lähdimme sillä "merimatkalle" nurmikolla. Se oli mahtavaa. Myöhemmin olen ollut lukuisilla todellisilla merimatkoilla mutta yksikään ei vedä vertoja sille nurmikkomatkalle. En minä jaksa edes valokuvia todellisista matkoistani katsella, aivan turhaa.

Pitkästyn jos tuttavat kertovat todellisista matkoistaan. Kunpa he mieluummin kehittelisivät ihmeellisiä mielikuvitustarinoita ja kertoisivat niitä.

Me kaikki elämme samassa todellisuudessa joten miksi me puhumme siitä? Miksi ihmiset puhuvat minulle jostain sellaisesta minkä minä olen ihan itsekin jo nähnyt? Meillä kaikilla on oma mielikuvituksemme, joten jos tahdot jostain sellaisesta kertoa mikä on ihan vain sinun ikioma juttu niin kerro jotain mitä olet kuvitellut.

Kyllä! Alle 50v nainen joka ei juttele mitään muuta kuin n.25v vanhoja asioita. Ei mitään tätä päivää. Ne samat jutut olen kuullut monet kerrat. Kamalan utelias silti kuulemaan minun henk.koht asioita.

Mua voi moittia monesta asiasta, mutta ainakaan en ole tylsä. Mistä tiedän sen? Välittömästä palautteesta, jota saan jatkuvasti sosiaalisissa tilanteissa töissä ja vapaa-ajalla.

Viihdyn itseni kaltaisten eli ei-tylsien seurassa, mutta mielestäni kaikissa on jotain lopulta kiinnostavaa. Tylsyys ei riipu siitä, onko puhelias vai hiljainen, mutta rasittavampia tylsiä ovat EHDOTTOMASTI itsekeskeiset ja puheliaat tyypit, jotka toistelevat samoja asioita tai puhuvat vain itsestään.

Tylsyys ei mielestäni ole aina ongelma, esim. kollegana tylsä ihminen voi olla kullanarvoinen. Hankalia draamailijoita riittää ihan tarpeeksi, joten tylsyys voi tarkoittaa helppoutta.

Omasta mielestäni pahinta on pelkuruus. Monet pelkurit ovatkin tylsiä.

Mikä minä olen tuomitsemaan ketään tylsäksi?

Me ihmiset ollaan erilaisia. Toiset herkästi tuomitsee toisen osapuolen, kun henkilökemiat ei kohtaa...

Ootte kaikki haukkujat pirun tylsiä...

Aivan. Just.

Nykyään elämääni pidettäisiin tylsänä, mutta koska olen kokenut niin paljon asioita, niin tylsä ja turvallinen tuntuu ihanalta.

Valittajat eivät oikeasti ole laittaneet itseään likoon, vaan hurjimmat kokemukset on jotain matkustelua tai laskuvarjohyppyä. Jotain, missä ei oikeasti voi käydä huonosti. Jotain, jossa ei oikeasti ole pelättävää.

Olen rikkonut lakia monta kertaa, enkä ole koskaan jäänyt kiinni.

Läheisiä on kuollut tapaturmaisesti/oman käden kautta, olen kohdannut väkivaltaa ja perusluottamus kaikkiin ihmisiin on mennyt.

Kyllä, se uusi lautanen tai kengät tuo iloa elämään.

Eipähän tarvitse nukkua taivasalla.

Tunnen monta ihmistä, joiden seura uuvuttaa tylsyydellään jo etukäteen. Keskustelu on joko yleistä päivittelyä joka asiasta tyyliin ”voivoisentään, on se niin kamala tämä nykymaailma” tai sitten pelkkää minäpuhetta, joka on kaikkein ikävystyttävintä.

Kaltaisillani älykkäillä on usein vaikeaa juuri siksi, että niin moni ihminen on todella tylsää seuraa. Kiinnostavia keskusteluja ei synny, kun toinen ei tajua, on tosikko eikä ole lukenut mitään eikä seuraa aikaansa.