Tunnetteko puuduttavan tylsiä ihmisiä?

Valtaosa naisista on mulle tällaisia. Ja lisäksi ahdistavia: takertuvia ja uteliaita ym. Näin olen kokenut ihan lapsesta saakka. N46

Tunnen, pari sukulaistani. Heidän kanssaan ei voi keskustella oikein mistään, kun ikinä ei saa vastaukseksi muuta kuin "en tiedä", "en osaa sanoa", "ihan ok" tai muuta vastaavaa. Kaikesta mielipide on joko neutraali tai luokkaa "en osaa sanoa" ja omia mielipiteitä heistä ei saa kaivettua millään. Kyseisillä henkilöillä ei ole mitään harrastuksia tai mielenkiinnonkohteita, joista heidän kanssaan voisi keskustella. Vastaukset ovat samoja olipa puhe sitten juoruilusta, politiikasta, ajankohtaisista aiheista, luonnosta, urheilusta, ruoasta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulipa ahdistava olo tästä keskustelusta, tai pikemminkin muistin taas elävästi miten ajauduin totaaliseen henkiseen romahdukseen, jossa viimeinen niitti oli silloinen työpaikkani, missä oli paljon luppoaikaa ja piti sitten viettää aikaa työparin kanssa jutustellessa. Olin kärsinyt monta vuotta jo masennuksesta ja uupumisen merkkejä oli ollut myös jo pitkän aikaa, kuitenkin yritin kovasti sopeutua uuteen määräaikaiseen työpaikkaani ja puolen vuoden jälkeen olin jo hyvin tietoinen siitä kuinka pari työkaveria eivät voineet sietää minua ja juttujani ja pitivät minua tylsänä ihmisenä. En siis ollut tarpeeksi puhelias eikä juttujeni taso ollut tarpeeksi kiinostavaa heidän mieleensä (tämän sain kuulla mm. epäsuorasti heidän puheistaan sekä vahingossa satuin paikalle kun puhuivat selän takana). Tylsyyteni johdosta sain heiltä kylmää kohtelua, töiden kasaamista minun harteilleni ja kaikenlaista väheksyntää. Mikä vain minuun liittyi oli aina jollain tapaa kamalaa ja huonoa. 

Pidin itseäni silloin totaalisen surkimuksena, kärsin jatkuvasta ahdistuksesta ja ihan kuin olisi ollut shokissa koko ajan eikä pää toiminut ollenkaan, mikä ei ainakaan helpottanut luomaan rentoja keskusteluja tai ylipäätään keskusteluja. 

Lopulta hain apua, ja minut määrättiin saikulle niin pitkäksi aikaa että määräaikaisuus loppui. 

Nykyään voin paremmin, mutta edelleen mm. tällainen keskustelu herättää sen saman ahdistuksen ja riittämättömyyden tunteen mikä silloinkin oli, enkä vieläkään oikein tiedä miten koko asiaa pitäisi ajatella.

Toivottavasti entinen työkaverisi lukee tämän ja tuntee piston! Selän takana ja vähän vihjaillen asianosaiselle aiheutettu pahamieli on alhaista. Olen puuttunut työsuojeluvaltuutettuna tälläisen touhuun. Tsemppiä sinulle!

Kiitos <3 

Tunnen, aspergersisareni. Hän saattaa minuuttitolkulla puhua jonkun esineen, esim. ovenkahvan ominaisuuksista 😤. Joka ikisen käyttöesineen hankinta on projektin suuruinen.

Minusta kiinnostavimmat ihmiset ovat yleensä hiljaisia, tavallisia, näkymättömiä, oman pään sisällä viihtyviä. Tuo viimeinen kertoo älykkyydestä ja se minuun varmaan vetoaakin.

Yleistän kyllä, mutta yleensä näin.

Minäkin olen nykyään aika tylsä. Olin paljon räväkämpi nuorena, mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän alan sulautua massaan ja piiloutua seinätapettiin. En viitsi sanoa todellisia mielipiteitäni kenellekään muulle kuin miehelleni, koska kaikki ajatukseni eivät ole nykypäivänä OK ja vaikka olisivatkin, en jaksa sellaista kiihkeää väittelyä, joka saattaa seurata omien ajatusteni esiin tuomista.

Tavallaan yritän hakea hyväksyntää olemalla tylsä, koska haluaisin olla pidetty ihminen. On helpompaa ajatella, että muiden mielestä olen neutraali, kuin, että joku ei voisi sietää minua.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen nykyään aika tylsä. Olin paljon räväkämpi nuorena, mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän alan sulautua massaan ja piiloutua seinätapettiin. En viitsi sanoa todellisia mielipiteitäni kenellekään muulle kuin miehelleni, koska kaikki ajatukseni eivät ole nykypäivänä OK ja vaikka olisivatkin, en jaksa sellaista kiihkeää väittelyä, joka saattaa seurata omien ajatusteni esiin tuomista.

Tavallaan yritän hakea hyväksyntää olemalla tylsä, koska haluaisin olla pidetty ihminen. On helpompaa ajatella, että muiden mielestä olen neutraali, kuin, että joku ei voisi sietää minua.

Aika sama kokemus. Nuorena tuli lauottua mielipiteitä, vaikka ei ollut edes elämänkokemusta niiden pohjaksi. Mitä enemmän ikää tulee ja näkemykset laajenee, sitä suppeammalle joukolle niistä enää haluaa avata suutaan. Valtaosalle ihmisistä olen varmasti supertylsä, mutta kun sen valtaosan mielipide minusta ei voisi itseäni vähempää kiinnostaa. Pääasia, että tulen toimeen kaikkien kanssa ja olen yleisesti ottaen pidetty ihminen. Sitten on ne pari oikeasti läheistä ihmistä, joiden kanssa voi puhua aivan kaikesta. 

Eli jos ap:lla on ystävä, joka on tylsä, kenties tämä tylsä ei vain koe olevansa niin samalla aaltopituudella, että viitsisi avata suutaan? 

Yksi tuttava, jolla ei tunnu olevan mitään omia ajatuksia tai aloitekykyä. Odottaa, että muut hoitaa kaiken juttelemisesta alkaen. Suhtautuu kaikkeen epäilevästi tai kielteisesti. Haluaa olla tekemisissä, vaikka ei anna itsestään mitään. Jos kysyy , mitä on tehnyt on vastaus ei mitään tai että on siivonnut.

Toinen tuttu, jonka kaikki jutut pohjautuu sen todisteluun, että on trendien harjalla ja tietää kaikesta kaiken.

Minua varmaan pidetään tosi tylsäna. En kerro asioistani puolitutuille enkä jaa mielipiteitäni. Ei nimittäin kiinnosta paljastaa että esim hupikäytän huumeita, ja harrastan itseäni 10-20v nuorempien miesten tapailua koska elän avoimessa suhteessa. En halua keskustella politiikasta koska mielipiteeni poikkeavat huomattavasti keskimääräisestä eikä kiinnosta aloittaa tappelua/saada vihamiehiä.

Siispä helpoin sanoa että istuin viikonloppuna kotona (=kävin harrastamassa seksia vakipanon kanssa ja polttamassa ruohoa) ja enpä ole politiikkaa seurannut (=kaikki lapsiperheiden tuet pitäisi lopettaa ja vanhempainvapaat poistaa, esim).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoiset ihmiset antavat persoonansa ja mielipiteidensä näkyä ja keskustelevat esim ajankohtaisista asioita, ajatuksistaan maailman menosta, mielenkiinnonkohteistaan ja osaavat edetä myös syvällisempään pohdintaan, haastaa mielipiteitään ja muuttua. Heillä on paljon tietoa ja kokemusta. Heiltä kuulee ja oppii jotain uutta. He ovat yleisesti uteliaita elämän eri ilmiöitä kohtaan, mutta eivät pahansuopaisia  tai kateellisia juoruilijoita. Heillä on huumorintajua ja he ovat onnellisia, sopeutuvaisia. He innostuvat.

Tämä! 

Monella peruskiltillä ja tavallisella ihmisellä ei juuri ole mielipiteitä esitettävänään tai jos on niin eivät viitsi sanoa. Jos kysyy jotain heiltä kuluttamastaan viihteestä, uutisista, lomareissusta, tapahtumasta, fiinistä ravintolareissusta tai mistä vaan elämyksestä, tulee vastaukseksi "ihan ok" tai "tosi kiva" tai jotain muuta latteaa. Ei nyt tarvitse koko tunnekirjoaan tai tapahtumien kulkua selostaa mutta on se outoa jos menee vaikka iän kaiken fanittamansa kansainvälisen artistin keikalle ja ainoa kuvaus siitä on "oli tosi hieno keikka".  

Nyt et taida ihan ymmärtää. Tuohan on vain niiden ihmisten hienotunteinen tapa ilmaista, että sinä et ole kiinnostava ihminen, saatatpa jopa olla tylsä heidän mielestään, mutta joka tapauksessa sellainen tyyppi, jonka kanssa ei haluta jakaa mielipiteitä, ei kertoa kuulumisia sen syvällisempia. Saatika sitten, että alkaisi kertoa elämyksistään ja kokemuksistaan. 

Sinulla on kyllä vähän kehno sosiaalinen silmä, jos et tuota ymmärrä. Tai sitten olet vain niin hvtin itsekeskeinen ja omahyväinen, että pidät itseäsi ilman muuta mielenkiintoisena henkilönä tai persoonana, jonka seuraa kaikkki himoitsevat. Harva meistä kuitenkaan tällainen tyyppi on. Melkein kaikkien meidän on vain etsittävä ja löydettävä ne tyypit, jotka viihtyvät seurassamme, vaikka olisimmekin ehkä vähän tylsiä. Sellaisistakin ihmisistä kun pidetään, voitko kuvitella? Esimerkiksi itse puudutan suurimman osaa ihmisistä intohimoisilla paasauksellani avaruudesta niin halutessani. Tilaa tulee nopeasti, kun suurinta osaa kiinnostaa kuin kasa pskaa.

Joo, tunnen. Suuri osa mun työkavereista. Ne tulee juttelemaan milloin mistäkin, kertoo jotain niiden kuulumisia tai niiden viikonlopusta tai loman vietosta tai ties mistä muusta. No, onneksi ne on jo oppinut ettei mulle kannata kauheasti mitään kertoa koska en jaksa reagoida, mutta lounaalla ne kertoo juttuja toisilleen ja joudun vierestä kuulemaan. Tsiisus miten tylsää. Aina ne jaksaa puhua jotain vaikka sen kuunteleminen on sairaan tylsää; yksi kertoo koirastaan, toinen allergioistaan, kolmas mökistään, neljäs treffeistään, viides jostain urheilutapahtumasta,... voi luoja miten tylsiä ihmisiä. Nukahdan jo melkein ajatellessakin tuollaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoiset ihmiset antavat persoonansa ja mielipiteidensä näkyä ja keskustelevat esim ajankohtaisista asioita, ajatuksistaan maailman menosta, mielenkiinnonkohteistaan ja osaavat edetä myös syvällisempään pohdintaan, haastaa mielipiteitään ja muuttua. Heillä on paljon tietoa ja kokemusta. Heiltä kuulee ja oppii jotain uutta. He ovat yleisesti uteliaita elämän eri ilmiöitä kohtaan, mutta eivät pahansuopaisia  tai kateellisia juoruilijoita. Heillä on huumorintajua ja he ovat onnellisia, sopeutuvaisia. He innostuvat.

Tämä! 

Monella peruskiltillä ja tavallisella ihmisellä ei juuri ole mielipiteitä esitettävänään tai jos on niin eivät viitsi sanoa. Jos kysyy jotain heiltä kuluttamastaan viihteestä, uutisista, lomareissusta, tapahtumasta, fiinistä ravintolareissusta tai mistä vaan elämyksestä, tulee vastaukseksi "ihan ok" tai "tosi kiva" tai jotain muuta latteaa. Ei nyt tarvitse koko tunnekirjoaan tai tapahtumien kulkua selostaa mutta on se outoa jos menee vaikka iän kaiken fanittamansa kansainvälisen artistin keikalle ja ainoa kuvaus siitä on "oli tosi hieno keikka".  

Nyt et taida ihan ymmärtää. Tuohan on vain niiden ihmisten hienotunteinen tapa ilmaista, että sinä et ole kiinnostava ihminen, saatatpa jopa olla tylsä heidän mielestään, mutta joka tapauksessa sellainen tyyppi, jonka kanssa ei haluta jakaa mielipiteitä, ei kertoa kuulumisia sen syvällisempia. Saatika sitten, että alkaisi kertoa elämyksistään ja kokemuksistaan. 

Sinulla on kyllä vähän kehno sosiaalinen silmä, jos et tuota ymmärrä. Tai sitten olet vain niin hvtin itsekeskeinen ja omahyväinen, että pidät itseäsi ilman muuta mielenkiintoisena henkilönä tai persoonana, jonka seuraa kaikkki himoitsevat. Harva meistä kuitenkaan tällainen tyyppi on. Melkein kaikkien meidän on vain etsittävä ja löydettävä ne tyypit, jotka viihtyvät seurassamme, vaikka olisimmekin ehkä vähän tylsiä. Sellaisistakin ihmisistä kun pidetään, voitko kuvitella? Esimerkiksi itse puudutan suurimman osaa ihmisistä intohimoisilla paasauksellani avaruudesta niin halutessani. Tilaa tulee nopeasti, kun suurinta osaa kiinnostaa kuin kasa pskaa.

Tuo on totta, että kaikille ei avauduta, eikä heittäydytä lennokkaaseen keskusteluun.

Se ei tee ihmisestä tylsää per se.

Mun mielestä tylsää on kun joku hölisee kokoajan vain itsestään, sellainen "minä minä minä, kehukaa mua" - asenne on puuduttava. Yleensä ovat vieläpä sellaisia besserwissereitä, joilla on mieliåide ja näkemys vähän joka asiaan, mutta yleissivistys ja faktat pahasti hukassa :D heidän kanssaan tylsä keskustella kun on mahdotonta käydä vastavuoroista juttelua...

Tunnen. Yksi ystäväni, hänen puheenaiheensa on pääosin maailmanmenosta valittaminen, kuinka kaikki on menossa päin peetä (ilmasto, politiikka, talous), ja kuinka tyhmiä useimmat ihmiset hänestä ovat, haukkuu kaikkien elämäntapaa että hyi kauheeta onneks hän ei elä noin (esim. Lapsiperheitä dissaa kovasti)... On tullut vanhemmiten jotenkin tosi katkeraksi ja raskaaksi energiasyöpöksi, etten jaksa tavata häntä kuin max pari kertaa vuodessa.

Suurin osa ihmisista on puuduttavan tylsiä. He puhuvat lähinnä tylsästä työstään, koiristaan, tylsistä harrastuksistaan, loputtomasti lapsistaan, telkkariohjelmista, toistavat papukaijana jotain valtamedian höpötyksiä. Lisäksi ovat joko teennäisen positiivisia tai sitten pohjattoman negatiivisia. 

Muutama esimerkki: mieheni veljenvaimo, opettaja, joka puhuu enimmäkseen työstään, menneistä opiskeluistaan, oppilaistaan, työkavereistaan, kaikesta työhönsä liittyvästä. Muuten on sitten sellainen opettajamainen asenne, eli haluaa jatkuvasti ohjeistaa ja opettaa muita. Miehensä toistaa vaimoaan papukaijana ja katsoo ihailevasti ja myös puhuu jatkuvasti siihen tyyliin, että hänen vaimonsa tietää kaikesta kaiken. Mies puhuu siis lähinnä siitä, mitä mieltä hänen vaimonsa on mistäkin asiasta. Molemmat umpitylsiä ja aina äänessä.

Toinen on eräs tuttava, joka puhuu lähes vain ja ainoastaan lapsistaan, näiden harrastuksista, koulunkäynnistä, synttärijuhlista jne. Hän on kyllä työssä, mutta ei puhu siitä koskaan mitään ja muuta elämää hänellä ei olekaan, vain työ ja perhe. Lapset ovat myös koko ajan läsnä, kun heillä kyläilee ja lapset ovat jatkuvan huomion keskipiste: "näytetäänpäs Liisalle, miten hienosti osaat jo kirjoittaa! Kerropas Liisalle mitä olette harjoitelleet tanssitunnilla! Haepas kaikki hienot kouluaskartelusi, niin näytetään Liisalle!". Voi luoja!

Kolmas on "koiraihminen". Hänellä ei ole kertakaikkiaan mitään muuta jutunaihetta kuin kolme koiraansa; näyttelyt, tokoilut, lenkkeilyt, mitä koirat ovat taas tuhonneet, koirien ripulit ja karvanlähdöt, hammaskivien poistot ja anaalirauhasen tyhjennykset. Arrggh. 

Sitten on yksi, joka elää pelosta pelkoon. Sikainfluenssa, ebola, syöpä, korkea kolesteroli, osteoporoosi, ilmastonmuutos, korona. Kulkee maski naamalla, kertakäyttöhanskat kädessä ja käsidesi taskussa, vaikka ei edes käy kuin lenkillä! Tulee kuulemma hulluksi, kun ei voi käydä missään, eikä tavata ketään ja asuu yksin. Lääkkeitä on kuin pienessä apteekissa ja juuri mitään ei voi syödä, kun kolesteroli nousee. Yms. Toistaa jotain ylen, maikkarin ja hesarin juttuja ja uskoo niihin ihan täysillä. Eipä tahdo jaksaa kuunnella.

Mun kokemuksen mukaan kaikki ne ihmiset on tylsiä joilla on mielipiteitä.

Tulevat kertomaan mulle mielipiteitään vaikka en jaksa kuunnella hetkeäkään. Väsyn vain.

Joskus ne valittaa mulle: "mikset sä koskaan kerro mitään? eikö sulla ole mitään mielipiteitä mistään asiasta?"

Silloin kysyn heiltä: "mitä tarkoittaa sana 'mielipide'?"

Yksikään heistä ei ole koskaan vastannut tuohon kysymykseen, kukaan ei ole koskaan määritellyt sanaa mielipide, vaan ne kaikki alkaa vain paasaamaan ja valittamaan siitä mikä idiootti olen kun tuollaista kysyn. Hohhoijaa. Jatkavat vain paasaamista, minä vain väsyn enemmän ja enemmän. Lopulta luojan kiitos häipyvät ja jättävät minut rauhaan. Mikä pakko heillä on aina tulla puhumaan kanssani vaikka olen heidän mielestään idiootti? Eivätkö he ketään muuta löydä kenelle jaella mielipiteitään ja paasata?

Olen myös kysynyt heiltä mm: "mistä mielipiteet tulevat? mihin mielipiteet perustuvat? miksi ihmiset luovat mielipiteitä? mikä ihmisen aivoissa luo tarpeen kehittää mielipiteitä? mikä mielipiteiden merkitys tai tarkoitus on?"

Kukaan ei ole koskaan mitään vastannut. Aina vain ihmiset jakelevat mielipiteitään ilman minkäänlaista perustelua sille että miksi heillä on mielipiteitä ja että miksi mielipiteet ovat jakelemisen arvoisia.

Minä olen. Minulla ei ole kenellekkään mitään sanottavaa. Muiden mielipiteet ja jutut eivät kiinnosta ja tiedän, että omani eivät kiinnosta mùita. Pidän huolen omista asioistani ja toivon muiden tekevän niin.

Mikään ei pahemmin kiinnosta minua. Kaikki on yhdentekevää ja mikään ei muutu, vaikka asiasta höpöttäisi viikon putkeen.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen. Yksi ystäväni, hänen puheenaiheensa on pääosin maailmanmenosta valittaminen, kuinka kaikki on menossa päin peetä (ilmasto, politiikka, talous), ja kuinka tyhmiä useimmat ihmiset hänestä ovat, haukkuu kaikkien elämäntapaa että hyi kauheeta onneks hän ei elä noin (esim. Lapsiperheitä dissaa kovasti)... On tullut vanhemmiten jotenkin tosi katkeraksi ja raskaaksi energiasyöpöksi, etten jaksa tavata häntä kuin max pari kertaa vuodessa.

Minä taas varmaan tykkäisin hänen seurasta kovasti, kuulostaa siltä että jakaisin kaikki kiinnostuksen aiheet hänen kanssaan ja voitaisiin haukkua saastuttavia lisääntyjiä yhdessä 😂.

Minusta aina pitäisi miettiä myös henkilön persoonaa muutenkin. Jotkut ihmiset ( kuten minäkin) ovat aika varovaisia ja ujoja ja senkin takia omien mielipiteiden sekä ajatusten kertominen voi olla vaikeaa. Tämä näkyy vielä paremmin vieraassa seurassa. Ihmisellä voi silti olla paljon ajatuksia ja mielipiteitä kunhan hän vaan rohkaistuu niitä kertomaan. Minunkin on täällä netissä paljon helpompaa kirjoittaa vaikka mistä, mutta en kyllä puhuisi toisen kanssa monistakaan jutuista kasvokkain. Inhoan kaikista eniten sitä, kun ihmiset riitelevät ja olen oppinut välillä luovimaan tilanteissa ja en ainakaan tahallani halua saada aikaan mitään suurta kinaa mistään. Tietysti jotkin asiat ovat sellaisia etten voi vaan rauhassa kuunnella, mutta mihinkään pikkujuttuun en takerru.

Ihmisillä on myös eri tilanne elämässään ja niinkuin joku kirjoitti niin koskaan ei voi tietää miten toinen voi tai mitä hän on kokenut. Itseäni on kiusattu paljon ja sen vuoksi monet kerrat tavallaan "ylitän itseni" kun tutustun muihin ja yritän olla rohkeampi. Voin silti olla joistakin tylsä jos en puhu niin paljon tai uskalla heti paljastaa itsestäni enemmän. Toisaalta minulla on paljon ajatuksia ja mielikuvitusta, mutta en vaan aina saa niitä kerrottua. Seura vaikuttaa myös paljon. Jos toinen ihminen on kärsivällinen niin tavallaan pystyn hävitellen olemaan rohkeampi. Minulle ei sovi sellainen, että pitäisi heti pystyä olemaan se paras. Tämän kaiken takia myös ymmärrän ihmisiä joilla on vaikeuksia näissä jutuissa. Olen paljon jutellut monen "tylsän" ihmisen kanssa ja kun heille puhuu niin voi paljastua heidän olevan ihan mukavaakin seuraa. Moni tekee jo ihmisen ujouden tai hiljaisuuden takia oletuksia millainen ihminen on, vaikka häneen tutustustuessa voikin paljastua tämän olevan hyvinkin erilainen ihminen. Eri asia on ne ihmiset joista moni on kertonut, että puhuvat vain itsestään tai jostain tietyistä jutuista eivätkä ota toisia huomioon.

Täytyy myös muistaa se, että joidenkin ihmisten arki ( kuten minunkin) on melko samanlaista ja juuri sitä tylsää. Ihmisen voi olla vaikeaa puhua mistään jutuista jos elämässä ei oikein tapahdu mitään. Tietysti ihminen voi silti olla perillä monista asioista ja seurata maailman tapahtumia, lukea kirjoja, katsella elokuvia sekä hänellä voi olla paljon mielipiteitä ja ajatuksia yms, mutta eivät nämäkään välttämättä korvaa asiaa jos puhuu sellaisen ihmisen kanssa joka matkustelee paljon, harrastaa monia juttuja, käy tapahtumissa, tapaa paljon ystäviä ja jolla on vilkas elämä. Jos häneen vertaa niin omat juttuni ovat varmaan melko tylsiä. Lisäksi pitää muistaa millaisessa seurassa on. Itsekään en varmaan sopisi moneen porukkaan ja joissakin olisi hyvin vaikeaa puhua elämästään jos on muutenkin vähän huono tilanne. Jotkut ihmiset myös ovat ihan ok "tylsän" elämänsä kanssa. Minustakaan tuskin koskaan tulee sellaista joka harrastaisi paljon tai kävisi koko ajan jossain. 

Tunnen. Ne ei suostu tapaan, jos tarjolla ei oo kaljaa. Sitten, kun juodaan nyhjötetään hiljaa tai muistellaan yli 5 vuotta sitten tapahtuneita asioita.