Lapsen syntymän jälkeen en enää jaksa lemmikeihin menevää aikaa!

Saisitko avuksi esim 4h dogsitterin välillä?

Itse käytin tätä palvelua, kun olin vuorotöissä.

Koirakin vanhenee ja liikunnan tarve vähenee hiljakseen. Lisäksi koiralle voi teettää myös aivotyötä sisätiloissa, jos ei aina ehdi pitkälle lenkille. Esim makupalojen etsintää sisätiloissa tai joku aktivointilelu eläinkaupasta.

Vierailija kirjoitti:

Öö juu lapseton toki luulee ettei voi olla rakkaampaa kuin oma kissa eikä voi tajuta ettei näin olisi.. Mistä te keksitte näitä :D ihan kuin lapseton olisi joku debiili, on mulla sisarukset, vanhemmat jne, ei tarvitse miettiä eläinten ja ihmisten rakkausjärjestystä.

Ilmeisesti lapsia haluavat eivät ole ennen lastaan rakastaneet ketään.

Miten voi olla niin suppeaa muka rakkautta. Voi huolehtia sekä ihmisperheestään että lemmikeistä. Kissakin tarvitsee jotakin jos raapii. Miksi se ei saa  oleilla siellä missä muutkin tai koira.  Kissa haluaa vain katsella ja kuunnella perhettään samoin koirakin. Ja ruokaa tarpeeksi, nälkäinen kissa on aina levoton.  Pätee lapsiinkin.

En enää ottaisi uusia lemmikkejä mutta kissat ovat olleet perheenjäseniä jo 10 vuotta ja ovat jatkossakin. 10 vuodessa ehtii elämä ja ajatusmaailma muuttua aika tavalla.

Itseäni vauvan tulos jälkeen harmitti se ettei koirille ollut enää niin paljon aikaa ja energiaa kuin ennen. Ulkoilutetaan niitä kyllä mielestäni ihan hyvä määrä (vähemmän kuin sinä tosin) noin 2h/päivässä. Tuli mieleen että välillä ihmiset yrittävät saada koiran energian kulutettua liikunnalla, mutta unohtavat antaa tekemistä aivoille. Mitä jos vähent liikuntaa ja lisäät tehtäviä? Namipallo tai kongi ovat helppoja. Ruuan voi piilottaa pihalle tai miksei sisällekin ja koira voi sen etsiä. Noin pitkät lenkit voi sitten jättää vaikka vain viikonlopuille kun on enemmän aikaa.

Että minua ärsyttää juuri tällaiset ihmiset... Meillä on 2 lasta ja 2 koiraa eikä ikinä ole tuntunut siltä, että olisi kukaan jäänyt huomiotta. Tosin meillä on myös 2 aktiivisesti osallistuvaa aikuista eli minä ja mieheni. Eläinlääkärikäynnit ovat kyllä hintavia, mutta onneksi on hyvin kattava vakuutus ja myös rahaa sen verran jemmassa, että on varaa elättää koko perhe.

Ap eikö sinulla ole miestä? Vai joudutko sinä myös huolehtimaan hänestäkin ja hän ei osallistu lasten/eläinten hoitamiseen?

Nyt sitä lemmikkieläin kortti asiaa jo ajamaan! Täyttääkö kriteerit. Samoin lasten kanssa. Monille tulee yllätyksenä millaista on. Huh hei...

En kyllä haluaisi äidikseni tai muuksikaan läheisekseni ihmistä joka puhuu noin rumasti eläimistä kuin jotkut täällä, tai joka on ihan valmis luopumaan lemmikistään kun saa lapsen. Ei se sitten mitään koskaan merkinnytkään.. Millaiselle ihmiselle oma lemmikki tai eläimet ylipäätään eivät merkitse mitään, sitä olen joutunut monesti miettimään.

Minun äitini ei luopunut rakkaista näyttelykissoistaan vuokseni, vaikka synnyin vielä kissa-allergian kera, hän vain laittoi nämä ystävänsä luokse asumaan muutamaksi vuodeksi ja kävimme niitä usein katsomassa. Toinen tuli takaisin kotiin asumaan kun olin 4v ja pysyikin meillä seuraavat 7v, kunnes kuoli vanhuuteen 16-vuotiaana. Rakastin sitä kissaa niin paljon, vaikka kovin yksipuolista se olikin, niin vahvasti äitiin kiintynyt kun oli tämä upea kissa. Lepää rauhassa, lapsuuteni pieni ystävä ja ilo.