Lapsen syntymän jälkeen en enää jaksa lemmikeihin menevää aikaa!

Vierailija kirjoitti:

Sama kokemus.

Mulla oli aina lapsena ja nuorena eläimiä ja hoivasin niitä viimeisen päälle. Lapsen syntymän jälkeen ei enää vaan jaksanut eikä ollut mitään hinkua niitä silitellä ja paijata.

Kissahan minulla oli, kaksikin. Nyt molemmat jo kuolleet vanhuuteen (tai siis viety piikille kun sairastuivat niin ettei muutakaan enää voinut, olivat kuitenkin 11 v ja 21 v kuollessaan). Tietysti hoidin ne kunnolla niin kauan kuin olivat! Nyt ollaan oltu pari vuotta ilman eläimiä enkä ottaisi Riesaksi.

Jep...kunpa tuon tajuaisi jo silloin ennen vauvaa :(

 

Kaiken lisäksi koira ja kissa ovat ympäristötuhoja. Aivan sairaita eläinkokeita käytetään myös eläinten ruuan testaamiseen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottanu lapsenkorvikkeeks kissan? Tai lemmikin ylipäätänsä?

Mitä helv.... :D kyllä mä oon ottanu lemmikin ihan lemmikiks :D tai oikeastaan pariki. Kissa ja koira eikä kyllä yhtään ole hankalaa.

Koira liikkuu ja ulkoilee samalla kun olen lapsenkaa pihalla ja kissa touhuilee omiaan.

Koira saa liikkumaan eikä kenellekkään tee pahaa kävellä päivittäin varsinki jos on lapsi.

Pienenä menee vaunuissa ja vähä isompana kävellään hitaammin. Mikä ongelma?

Pitääkö muurautua sisälle ja olla perse homeessa sohvalla?

Jo on kumma jos ei pysty sen vertaa vastuuta ottamaan ja sitte pitää vielä lapsi hankkia

Kyllä se eläin nimenomaan hoivavietin tyydyttämiseksi otetaan vaikka jotain muuta yrität itsellesi selittää.

Mä en ole lemmikeitä ottanu kumminkaan minkään lapsen korvikkeiks kumminkaan.

Voi luoja että se on ärsyttävää kun jotkut oikeen lässyttää ja lepertelee lemmikeilleen ja pitää niitä vauvoinaan ja sitte ihmetellään kun ne ei tottele mitään. Sen jälkeen vielä hankitaan lapsi kun ei pysty edes lemmikkiä kasvattamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottanu lapsenkorvikkeeks kissan? Tai lemmikin ylipäätänsä?

Mitä helv.... :D kyllä mä oon ottanu lemmikin ihan lemmikiks :D tai oikeastaan pariki. Kissa ja koira eikä kyllä yhtään ole hankalaa.

Koira liikkuu ja ulkoilee samalla kun olen lapsenkaa pihalla ja kissa touhuilee omiaan.

Koira saa liikkumaan eikä kenellekkään tee pahaa kävellä päivittäin varsinki jos on lapsi.

Pienenä menee vaunuissa ja vähä isompana kävellään hitaammin. Mikä ongelma?

Pitääkö muurautua sisälle ja olla perse homeessa sohvalla?

Jo on kumma jos ei pysty sen vertaa vastuuta ottamaan ja sitte pitää vielä lapsi hankkia

Kyllä se eläin nimenomaan hoivavietin tyydyttämiseksi otetaan vaikka jotain muuta yrität itsellesi selittää.

Mä en ole lemmikeitä ottanu kumminkaan minkään lapsen korvikkeiks kumminkaan.

Voi luoja että se on ärsyttävää kun jotkut oikeen lässyttää ja lepertelee lemmikeilleen ja pitää niitä vauvoinaan ja sitte ihmetellään kun ne ei tottele mitään. Sen jälkeen vielä hankitaan lapsi kun ei pysty edes lemmikkiä kasvattamaan.

Miksi sitten otit lemmikin? Koristeeksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama kokemus.

Mulla oli aina lapsena ja nuorena eläimiä ja hoivasin niitä viimeisen päälle. Lapsen syntymän jälkeen ei enää vaan jaksanut eikä ollut mitään hinkua niitä silitellä ja paijata.

Kissahan minulla oli, kaksikin. Nyt molemmat jo kuolleet vanhuuteen (tai siis viety piikille kun sairastuivat niin ettei muutakaan enää voinut, olivat kuitenkin 11 v ja 21 v kuollessaan). Tietysti hoidin ne kunnolla niin kauan kuin olivat! Nyt ollaan oltu pari vuotta ilman eläimiä enkä ottaisi Riesaksi.

Jep...kunpa tuon tajuaisi jo silloin ennen vauvaa :(

 

Jos tietää olevansa kovin hoivaviettimäinen/äidiksi syntynyt niin totta, eläinten ottaminen tuollaisessa tilanteessa on typerää. Minä halusin kissan ja perheen, eikä missään vaiheessa ole tullut mitään erilaisia ajatuksia kissan suhteen. Hankin kissan kissaksi, en vauvaksi. Onko teillä neuvoja kaltaisillenne? Minusta niitä olisi tässä sopiva jakaa.

Niin sitä aletaan niin rakkaasta lemmikistä puhumaan rahasyöppönä. Kertoo paljon ihmisestä. Ihailtavaa vastuunkantoa.

Ei yhtään ihmetytä miksi niitä hylättyjä lemmikeitä on pilvinpimein eläinkodit täynnä.

Mä oon vaan halunnut lisää lemmikkejä ap:n tilanteessa. Hyvä olla hulinaa ja lapsetkin tykkää, oppivat empatiaa ja toisten elollisten kunnioitusta luonnostaan, koska eläimiä pitää aina kohdella hyvin, ne ovat meidän armoillamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama kokemus.

Mulla oli aina lapsena ja nuorena eläimiä ja hoivasin niitä viimeisen päälle. Lapsen syntymän jälkeen ei enää vaan jaksanut eikä ollut mitään hinkua niitä silitellä ja paijata.

Kissahan minulla oli, kaksikin. Nyt molemmat jo kuolleet vanhuuteen (tai siis viety piikille kun sairastuivat niin ettei muutakaan enää voinut, olivat kuitenkin 11 v ja 21 v kuollessaan). Tietysti hoidin ne kunnolla niin kauan kuin olivat! Nyt ollaan oltu pari vuotta ilman eläimiä enkä ottaisi Riesaksi.

Jep...kunpa tuon tajuaisi jo silloin ennen vauvaa :(

 

Jos tietää olevansa kovin hoivaviettimäinen/äidiksi syntynyt niin totta, eläinten ottaminen tuollaisessa tilanteessa on typerää. Minä halusin kissan ja perheen, eikä missään vaiheessa ole tullut mitään erilaisia ajatuksia kissan suhteen. Hankin kissan kissaksi, en vauvaksi. Onko teillä neuvoja kaltaisillenne? Minusta niitä olisi tässä sopiva jakaa.

Voi myös olla niin, että tapaa elämänsä miehen (tai toisin päin) kauan sen jälkeen kun on ottanut lemmikkejä. Tilanteet muuttuvat!

Vierailija kirjoitti:

Niin sitä aletaan niin rakkaasta lemmikistä puhumaan rahasyöppönä. Kertoo paljon ihmisestä. Ihailtavaa vastuunkantoa.

Ei yhtään ihmetytä miksi niitä hylättyjä lemmikeitä on pilvinpimein eläinkodit täynnä.

En ole hylännyt rahasyöppöjä ja vituttavia kissojani.

Vierailija kirjoitti:

Niin sitä aletaan niin rakkaasta lemmikistä puhumaan rahasyöppönä. Kertoo paljon ihmisestä. Ihailtavaa vastuunkantoa.

Ei yhtään ihmetytä miksi niitä hylättyjä lemmikeitä on pilvinpimein eläinkodit täynnä.

Ja lapsia laitokset. Tuuliviirit hoivailee nukkea ja kissaa ja sitte vauvaa paitsi kun ei enää kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottanu lapsenkorvikkeeks kissan? Tai lemmikin ylipäätänsä?

Mitä helv.... :D kyllä mä oon ottanu lemmikin ihan lemmikiks :D tai oikeastaan pariki. Kissa ja koira eikä kyllä yhtään ole hankalaa.

Koira liikkuu ja ulkoilee samalla kun olen lapsenkaa pihalla ja kissa touhuilee omiaan.

Koira saa liikkumaan eikä kenellekkään tee pahaa kävellä päivittäin varsinki jos on lapsi.

Pienenä menee vaunuissa ja vähä isompana kävellään hitaammin. Mikä ongelma?

Pitääkö muurautua sisälle ja olla perse homeessa sohvalla?

Jo on kumma jos ei pysty sen vertaa vastuuta ottamaan ja sitte pitää vielä lapsi hankkia

Kyllä se eläin nimenomaan hoivavietin tyydyttämiseksi otetaan vaikka jotain muuta yrität itsellesi selittää.

Mä en ole lemmikeitä ottanu kumminkaan minkään lapsen korvikkeiks kumminkaan.

Voi luoja että se on ärsyttävää kun jotkut oikeen lässyttää ja lepertelee lemmikeilleen ja pitää niitä vauvoinaan ja sitte ihmetellään kun ne ei tottele mitään. Sen jälkeen vielä hankitaan lapsi kun ei pysty edes lemmikkiä kasvattamaan.

Miksi sitten otit lemmikin? Koristeeksi?

Sä et näköjään osaa lukea tai et ymmärrä lukemaasi.

Jos sun mielestä ei voi lemmikkiä ottaa kun koristeeks tai lapsenkorvikkeeks niin ymmärrän. Kertoo paljon susta.

Enempää ei tarvii kertoa.

Teette varmaan lapsiaki sen takia vaan ku muillaki on

Ihmiset joilla on lemmikkejä on usein paljon rennompia ja onnellisempia, ei niin kylmiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottanu lapsenkorvikkeeks kissan? Tai lemmikin ylipäätänsä?

Mitä helv.... :D kyllä mä oon ottanu lemmikin ihan lemmikiks :D tai oikeastaan pariki. Kissa ja koira eikä kyllä yhtään ole hankalaa.

Koira liikkuu ja ulkoilee samalla kun olen lapsenkaa pihalla ja kissa touhuilee omiaan.

Koira saa liikkumaan eikä kenellekkään tee pahaa kävellä päivittäin varsinki jos on lapsi.

Pienenä menee vaunuissa ja vähä isompana kävellään hitaammin. Mikä ongelma?

Pitääkö muurautua sisälle ja olla perse homeessa sohvalla?

Jo on kumma jos ei pysty sen vertaa vastuuta ottamaan ja sitte pitää vielä lapsi hankkia

Kyllä se eläin nimenomaan hoivavietin tyydyttämiseksi otetaan vaikka jotain muuta yrität itsellesi selittää.

Mä en ole lemmikeitä ottanu kumminkaan minkään lapsen korvikkeiks kumminkaan.

Voi luoja että se on ärsyttävää kun jotkut oikeen lässyttää ja lepertelee lemmikeilleen ja pitää niitä vauvoinaan ja sitte ihmetellään kun ne ei tottele mitään. Sen jälkeen vielä hankitaan lapsi kun ei pysty edes lemmikkiä kasvattamaan.

Miksi sitten otit lemmikin? Koristeeksi?

Sä et näköjään osaa lukea tai et ymmärrä lukemaasi.

Jos sun mielestä ei voi lemmikkiä ottaa kun koristeeks tai lapsenkorvikkeeks niin ymmärrän. Kertoo paljon susta.

Enempää ei tarvii kertoa.

Kysyitkö lemmikkisi mielipidettä, että haluaako alkaa sinun orjaksesi?

Tässäpä oikein hyvä opetus siitä, että lemmikki ei ole mikään "harjoitusvauva". Joko oikeasti sitoudut siihen lemmikkiin tai sitten et sitä ota. Toivon sydämestäni, että ap jaksaa nähdä sen vaivan, että etsii lemmikeille uudet hyvät kodit eikä vie niitä piikille vain siksi, ettei itse enää jaksa. Ei toisen elävän olennon elämää ole oikeutta päättää siksi, että luuli sen olevan harjoitusvauva, eikä enää huvita.

Eläin on elävä ja tunteva olento, jolla on oikeus elämään. Se ei ole nukke, sisustuselementti, harrastus tai viihdyke, jonka voi sysätä syrjään, kun elämäntilanne muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Teette varmaan lapsiaki sen takia vaan ku muillaki on

Niin...aika vähän olisi ihmisiä jos ei tehtäisi lapsia. Jokainen lajin ainoa tarkoitus on lisääntyä ja selvitä hengissä.

Vierailija kirjoitti:

Tässäpä oikein hyvä opetus siitä, että lemmikki ei ole mikään "harjoitusvauva". Joko oikeasti sitoudut siihen lemmikkiin tai sitten et sitä ota. Toivon sydämestäni, että ap jaksaa nähdä sen vaivan, että etsii lemmikeille uudet hyvät kodit eikä vie niitä piikille vain siksi, ettei itse enää jaksa. Ei toisen elävän olennon elämää ole oikeutta päättää siksi, että luuli sen olevan harjoitusvauva, eikä enää huvita.

Eläin on elävä ja tunteva olento, jolla on oikeus elämään. Se ei ole nukke, sisustuselementti, harrastus tai viihdyke, jonka voi sysätä syrjään, kun elämäntilanne muuttuu.

Moni vie kissan piikille heti kun tulee joku vähänkin kalliimpi sairaus. Minusta vasta noin 100 000 - 1000 000 euron lääkärikustannukset ovat sellaiset, että eläimen voi lopettaa. Vai onko viattoman eläimen hengellä jokin hinta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottanu lapsenkorvikkeeks kissan? Tai lemmikin ylipäätänsä?

Mitä helv.... :D kyllä mä oon ottanu lemmikin ihan lemmikiks :D tai oikeastaan pariki. Kissa ja koira eikä kyllä yhtään ole hankalaa.

Koira liikkuu ja ulkoilee samalla kun olen lapsenkaa pihalla ja kissa touhuilee omiaan.

Koira saa liikkumaan eikä kenellekkään tee pahaa kävellä päivittäin varsinki jos on lapsi.

Pienenä menee vaunuissa ja vähä isompana kävellään hitaammin. Mikä ongelma?

Pitääkö muurautua sisälle ja olla perse homeessa sohvalla?

Jo on kumma jos ei pysty sen vertaa vastuuta ottamaan ja sitte pitää vielä lapsi hankkia

Kyllä se eläin nimenomaan hoivavietin tyydyttämiseksi otetaan vaikka jotain muuta yrität itsellesi selittää.

Mä en ole lemmikeitä ottanu kumminkaan minkään lapsen korvikkeiks kumminkaan.

Voi luoja että se on ärsyttävää kun jotkut oikeen lässyttää ja lepertelee lemmikeilleen ja pitää niitä vauvoinaan ja sitte ihmetellään kun ne ei tottele mitään. Sen jälkeen vielä hankitaan lapsi kun ei pysty edes lemmikkiä kasvattamaan.

Miksi sitten otit lemmikin? Koristeeksi?

Sä et näköjään osaa lukea tai et ymmärrä lukemaasi.

Jos sun mielestä ei voi lemmikkiä ottaa kun koristeeks tai lapsenkorvikkeeks niin ymmärrän. Kertoo paljon susta.

Enempää ei tarvii kertoa.

Kysyitkö lemmikkisi mielipidettä, että haluaako alkaa sinun orjaksesi?

Kysyitkö lapseltas haluaako se alkaa sun lapseks? Etpä kysyny vaan teit sen itsekkäästi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teette varmaan lapsiaki sen takia vaan ku muillaki on

Niin...aika vähän olisi ihmisiä jos ei tehtäisi lapsia. Jokainen lajin ainoa tarkoitus on lisääntyä ja selvitä hengissä.

Se ei ole tarkoitus vaan seuraus käytöksestä jota luonnonvalinta suosii. Jos käyttäytyy niin että lisääntyy niin nämä geenit menevät eteenpäin. Voi olla että tarkoitus on kuolla sukupuuttoon, pitäisi ensin vain ymmärtää onko sellaista kuin tarkoitus olemassakaan ja sitten päästä siitä selville. There is no ouhgt from is, kuten varmaan olet kuullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottanu lapsenkorvikkeeks kissan? Tai lemmikin ylipäätänsä?

Mitä helv.... :D kyllä mä oon ottanu lemmikin ihan lemmikiks :D tai oikeastaan pariki. Kissa ja koira eikä kyllä yhtään ole hankalaa.

Koira liikkuu ja ulkoilee samalla kun olen lapsenkaa pihalla ja kissa touhuilee omiaan.

Koira saa liikkumaan eikä kenellekkään tee pahaa kävellä päivittäin varsinki jos on lapsi.

Pienenä menee vaunuissa ja vähä isompana kävellään hitaammin. Mikä ongelma?

Pitääkö muurautua sisälle ja olla perse homeessa sohvalla?

Jo on kumma jos ei pysty sen vertaa vastuuta ottamaan ja sitte pitää vielä lapsi hankkia

Kyllä se eläin nimenomaan hoivavietin tyydyttämiseksi otetaan vaikka jotain muuta yrität itsellesi selittää.

Mä en ole lemmikeitä ottanu kumminkaan minkään lapsen korvikkeiks kumminkaan.

Voi luoja että se on ärsyttävää kun jotkut oikeen lässyttää ja lepertelee lemmikeilleen ja pitää niitä vauvoinaan ja sitte ihmetellään kun ne ei tottele mitään. Sen jälkeen vielä hankitaan lapsi kun ei pysty edes lemmikkiä kasvattamaan.

Miksi sitten otit lemmikin? Koristeeksi?

Sä et näköjään osaa lukea tai et ymmärrä lukemaasi.

Jos sun mielestä ei voi lemmikkiä ottaa kun koristeeks tai lapsenkorvikkeeks niin ymmärrän. Kertoo paljon susta.

Enempää ei tarvii kertoa.

Kysyitkö lemmikkisi mielipidettä, että haluaako alkaa sinun orjaksesi?

Kysyitkö lapseltas haluaako se alkaa sun lapseks? Etpä kysyny vaan teit sen itsekkäästi

Synnytit kissasi?