Katsoitteko Murhaaja perheessä-dokumetin? Huh, onko tuo mummokin psykopaatti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummo, äiti ja poika kaikki samasta puusta veistettyjä eli sosiopaatteja. Ihan sairaat kuviot niin monella tapaa.

Mummohan kertoi maireasti kuinka hyvä hän on manipuloimaan mutta enää ei ole kuljetusfirman kuskeja eikä valamiehistöä manipuloitavaksi. Ja mummo oli ollut 7 tai 8 kertaa naimisissakin.

Paris olisi saanut jo aikaisemminkin hoitoa kun todettiin vakavaan väkivaltaan taipuvaiseksi mutta äiti ei suostunut  vaikka mummo olisi maksanut.

Tietenkään ei voi tietää millaiset olot perheessä on todellisuudessa ollut, mutta äidistä sai dokumentin ja muiden haastattelujen perusteella ihan järjellisen kuvan ongelmistaan huolimatta.

Mielestäni dokumentin anti oli se, että miten lapsipsykopaatteihin tulisi suhtautua ja voidaanko psykopatiaa hoitaa ylipäätään. Kyseisessä dokumetissa tuli mielestäni myös esille hyvin psykopatian periytyvyys, jota mahdollisesti voitaisiin hyödyntää jo varhaisessa vaiheessa psykopatian tunnistamiseksi ja hoitamiseksi, sekä mahdollisesti vältää ainakin Parisin tapaukset- ja mahdollisesti lievemmätkin.

Tässä tapauksessahan Parisin äiti itsekään ei usko, että psykopaatit voisivat koskaan varsinaisesti parantua tai "oppia" tuntemaan empatiaa, vaan se osa ihmisyyttä puuttuu kokonaan, mutta se ei vielä varsinaisesti pois sulje sitä, etteikö voisi löytyä sellaisia keinoja vaikuttaa psykopaatteihin, joka pienentäisi näiden riskiä sortua vastaaviin tekoihin ja auttaa yhteiskuntaan soputumisessa.

Mielestäni vaikea dokumentti kaiken kaikkiaan. Sitä halauaisi ajatella, että kaikki ovat syntyessään "hyviä" ja että kotioloista löytyy aina syy häiriökäyttäytymiseen jne. Vaikka Parisin perhe on kaukana täydellisestä idylistä, niin on siitä kyllä silti vaikea löytää pelkillä olosuhteillakaan selitettäviä tekijöitä.

Dokumentissahan sanottiin, että siskon syntymän jälkeen tuntui, että Paris ei kyennyt tekemään enää mitään oikein. Aina toruttiin, eikä lapsi saanut kehuja toiminnastaan. Lisäksi Paris asui välillä isoäitinsä kanssa eli ei ollut vakaita kasvuolosuhteita. Jos on taipumusta sosiopatiaan (niin kuin Parisilla oli sukurasitteena), ei ole ihme, että hänestä kasvoi sairas ihminen tuolla lapsuudella.

psykojen lapsi kirjoitti:

psykojen lapsi kirjoitti:

psykojen lapsi kirjoitti:

Kristus te ihmiset olette pihalla kun te manaatte kuinka paha Paris on. Ei ole. Lapsena hän hakkasi päätään seinään ja heitteli lasinsiruja ympäriinsä. Tuo ei ole pahan ihmisen tekosia, vaan pahoinvoivan ihmisen tekosia. Pahoinvoiva lapsi, emotionaalisesti heitteillejätetty, rakkautta vailla, sairaalloinen, läheistensä välinpitämättömyyden uhri. Herkkä, arka, yksinäinen, turvaton, suojaton, vaikutuksille altis. Vankilassa hänen vain täytyy rakentaa itselleen sosiopaatin ulkokuori jotta hän selviytyy siellä.

Useimmissa yhteisöissä narsistipsykopaatti on kaiken pahan alku. Tässä tapauksessa isoäiti.

Isoäiti tahtoo olla kuningatar, perheen pää, itsevaltias. Hän tahtoo ihailua. Hän pyörittelee päässään valtataistelukuvitelmia ja väkivaltafantasioita. Paljon väkivaltafantasioita. Mutta useimpien naispuolisten psykopaattien tavoin hän ei itse tahdo tehdä suurinta osaa väkivallasta itse vaan hän tahtoo rinnalleen väkivaltaisen miehen. Hänellä ei ole psykopaattista aviomiestä. Joten tuossa tilanteessa psykonainen tahtoo itselleen pojan, josta hän pyrkii kasvattamaan psykomiehen.

Isoäidillä ei ole poikaa. Hänellä on tytär. Se harmittaa isoäitiä, koska tytär on aikuinen nainen - eli kilpailija isoäidille! Kilpailija täytyy tuhota. Isoäiti ei tarvitse tytärtään enää, koska tytär on jo tehnyt lapsia, siis jo tehnyt isoäidille lapsenlapsia.

Jatkoa...

Tytär on melkein normaali ihminen joka ei haaveile vallasta eikä isoäidin syöksemisestä valtaistuimelta. Mutta tätähän isoäiti ei voi tietää, koska kaikki on hänelle valtataistelua. Joten isoäiti lähtee kasvattamaan Parisista väkivaltaista. Isoäiti alkaa manipuloida ja painostaa Parisia surmaamaan äitinsä. Isoäiti tekee sitä pitkään, kavalasti, huomaamatta, "inception" tyyliin ujuttaa väkivalta-ajatuksia Parisin mieleen, ilman että Paris tajuaa mistä on kyse. Eihän Paris voi tajuta! Ei yksikään pikkulapsi voi tajuta että hänen rakas isoäitinsä on psykopaatti joka manipuloi häntä surmaamaan äitinsä. Vieläkään Paris ei tuota tajua, vaikka Paris on jo aikuinen ja hänellä on ollut vuosia aikaa pohtia asioita vankilassa.

Jos Paris surmaisi äitinsä, niin se olisi isoäidille suuri voitto, koska:

1. Isoäiti pääsisi eroon tyttärestään eli kilpailijastaan.

2. Isoäiti saisi ehkä Ellan huoltajuuden, eli isoäiti saisi itselleen uuden lapsen joka ihailisi häntä kuin kuningatarta. Sitäpaitsi Ella oli erittäin voimakastahtoinen, suuri persoona, kuten isoäiti, joten isoäiti piti Ellasta enemmän kuin turhasta tyttärestään.

3. Isoäiti saisi Parisista itselleen väkivaltaisen pojan. Isoäidillä olisi sitten aina psykomies rinnallaan joka tekisi väkivaltaa isoäidin puolesta.

Suunnitelma ei mennyt nappiin. Väärä ihminen tuli surmatuksi. Mutta edelleen isoäiti pyrkii kasvattamaan Parisista itselleen psykopojan. Koska edelleen isoäiti lähettelee Parisille väkivaltaisia sarjakuvia vankilaan. Tytär luulee että se on isoäidiltä "lack of judgement" eli ihan vain harkitsematon virhe. Mutta todellisuudessa isoäiti tietää tasan mitä tekee. Harkittua ja määrätietoista pojan kasvattamista psykopaatiksi.

Tuollainen isoäidin kaltainen psykonarsistinainen todella usein yrittää kasvattaa pojastaan, pojanpojastaan sekä pojanpojanpojastaan rinnalleen psykomiehen. Tuollainen psykonainen tykkää naispuolisista ihmisistä vain niin kauan kuin ne ovat pieniä lapsia. Kun ne kasvavat aikuisiksi niin niistä tulee psykon mielessä kilpailijoita ja niistä täytyy päästä eroon. Hän ei voi pitää rinnallaan muita naisia. Miehiä hän voi pitää rinnallaan, palveluksessaan. Siis psykomiehiä. Usein yhtä kerrallaan, mutta joskus myös useita kerralla. Kuten Star Wars leffoissa se Kansleri joka kasvatti itselleen Darth Vaderin ja ties kuinka monta muutakin seuraajaa. Aina oli yksi seuraaja kerrallaan kaikista lähimpänä Kansleria.

Aivan älytöntä että ihmiset eivät näe mikä hirviö tuo isoäiti on, että hän on kaiken pahan aiheuttanut ja pyrkii aiheuttamaan vielä lisää pahaa. Välit poikki! Kaikki sukulaiset kauas pakoon! Isoäidillä on aivan uskomattoman paljon väkivaltafantasioita.

Paris ei vieläkään ole paha. Mutta hän saattaa elämänsä aikana tehdä vielä vaikka kuinka paljon pahaa, koska hänen mieltään sekoitetaan, häntä painostetaan, manipuloidaan, kaltoinkohdellaan, vainotaan, kohdellaan kuin roskaa,...

Paris ei voi tietää mitä hänen isoäitinsä on hänelle tehnyt ja tekee yhä. Ei tietenkään voi. Kun muutkaan ihmiset eivät näe totuutta niin miten ihmeessä Pariskaan voisi? Ja sitäpaitsi: kaikki mahdolliset terapeutit ynnä muut vankilassa aivan varmasti miljoona kertaa paasaavat Parisille että HÄNEN täytyy ottaa TÄYSI VASTUU omista teoistaan, että hän on syypää, hän on paha, hän tiesi mitä teki kun surmasi, hän itse päätti pahan tekonsa tehdä, hänen rikoksensa oli hänen halunsa, hänen täytyy ottaa vastuu itsestään, hän, hän, hän. Häntä kielletään monet kerrat etsimästä tekosyitä rikokselleen, kielletään pohtimasta muiden osuutta asioihin. Ja kun ihmiselle vuosikausia noin paasataan niin eihän ihminen voi mitään muuta kuin toimia tuon paasauksen mukaisesti.

Kun Paris puhuu katumuksesta jne, niin ei se ole sitä että hän valehtelisi ja yrittäisi manipuloida meitä uskomaan että hän tahtoo tulla hyväksi. Osittain hän katuu. Osittain hän puhuu asioita joita paasaajat pakottavat hänet puhumaan.

Kotona lapsena Parisia painosti isoäiti. Nyt vankilassa Parisia painostavat ties kuinka monet ihmiset. Parisilla saattaa mennä huonosti vielä todella pitkään. Aina vain häntä pakotetaan pahan ihmisen muottiin vaikka hän sisimmiltään on hyvä. Hänellä on toivoa löytää oma hyvä sisimpänsä vain jos hän pääsee kauas pois turvaan painostajiltaan ja manipuloijiltaan.

Ihan tosi uskon nämä hullut teoriani. Vanhempani olivat väkivaltaisia narsistipsykoja. Minä olin herkkä, pelokas, heikko nössöpoika. Minua kiusattiin koulussa paljon. Silti äitini kertoi minulle toisinaan hurjasti hymyillen väkivaltaisia tarinoita/uutisia/legendoja. Kertoi miten joku kiusattu lapsi oli ottanut puu'kon mukaansa kouluun ja puu'kottanut kiusaajiaan. Kertoi miten jotkut namu'sedän uhreiksi joutuneet lapset olivat kostaneet leikkaamalla namu'sedän kikkelin irti. Ja niin edelleen. Vaikka mitä älyttömiä väkivaltatarinoita, useimmiten sellaisia joissa väkivallan tekijä oli lapsi, todella sopimattomia juttuja kerrottaviksi pienelle lapselle niinkuin minulle, ja äitini mielestä niitä oli hurjan mukava kertoa, suuri ilon aihe.

Pitkään luulin että äitini vain puhui sattumanvaraisia asioita, sitäsuntätä. Katkaisin välit vanhempiini 12 vuotta sitten ja vihdoin olen oppinut että eivät psykopaatit puhu sattumanvaraisesti. Mitä hyvänsä he puhuvatkin, sillä on merkitys, usein myös päämäärä. Äitini puhui väkivaltatarinoita kahdesta syystä:

1. Hän rakasti väkivaltaa. Hän puhui minulle asioista jotka tuottivat hänelle iloa. Siis tahtoi jakaa lapsensa kanssa ilon aiheensa.

2. Hän yritti kasvattaa minusta väkivaltaista, yritti sytyttää minun aivoihini pahanteon kipinää.

--

Ja ai niin: ei ole mikään ihme jos Parisilla oli seksuaalisia mieltymyksiä pikkusiskoaan kohtaan. Yksinäiset, rakkaudenkipeät, traumatisoituneet, ahdistuneet, heitteille jätetyt, painostetut, kaltoinkohdellut, vainotut, ajatuksiltaan sekoitetut yms lapset/nuoret... heillä esiintyy huomattavasti keskimääräistä useammin seksuaalista käytöstä sisaruksiaan tai muita lapsia kohtaan. Osalla tuo seksuaalinen mieltymys lapsia kohtaan on väliaikaista, vain lyhyt vaihe lapsuudessa/nuoruudessa. Se ei kerro nuoren todellisesta seksuaalisesta identiteetistä mitään, se on vain oireilua pahoinvoinnista.

Noiden lasten kotiolot EIVÄT olleet hyvät! Heillä ei ollut elämässä läsnä läheskään riittävän useita läheisiä turvallisia välittäviä rakastavia aikuisia.

Huohh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiopaatti (käytetäänkö moista sanaa enää, ainakaan Suomessa) tai pikemminkin psykopaatti voi vakuuttavasti kertoa katuvansa asioita ja tuntevansa syyllisyyttä. Sillä ei ole mitään merkitystä, koska psykopaatti on taitava näyttelemään tunteita. Oikeasti hän on kykenemätön tuntemaan empatiaa muita kohtaan tai tuntemaan syyllisyyttä (siksi valehteleminenkin sujuu hyvin).

Diagnoosit näissä persoonallisuushäiriöissä (mm. narsismi) ovat yleensä erittäin vaikea tehdä, mutta dokumentin mukaan psykiatrit yms. olivat olleet harvinaisen yksimielisiä. Dokumentissa kerrottiin myös, että poika oli alusta asti ollut erikoinen ja poikkeava ja oli myös kerran aikaisemmin yrittänyt puukottaa siskoaan.

Psykopatiasta ei voi parantua, sillä siihen tarvittaisiin aitoa sairauden tunnetta, jota näillä ihmisillä ei ole. He voivat olla myös äärettömän taitavia manipuloimaan terapeuttiaan. Tämä poika oli todettu myös poikkeuksellisen älykkääksi, joten se vain lisää sitä mahdollisuutta, että näyttelee ihan jotain muuta kuin mitä on.  Mahdollista on, että vapauteen päästyään (tuomiosta ei kerrotti tarkemmin mitään) Paris ei enää syyllistyisi uusiin väkivallantekoihin. Kyse ei kuitenkaan olisi paranemisesta vaan siitä, ettei halua enää palata vankilaan.

Minä taas muistelisin että yritti puukottaa äitiään, ei siskoaan.

Erikoinen ja poikkeava, no, siihen riittää se että olet huippuälykäs, kuten Paris oli. Sellaiset ihmiset kokevat monesti vaikeuksia luoda suhteita toisiin ihmisiin.

En ota kantaa hänen antisosiaaliseen persoonallisuuteensa, kuten termi nykyään kuuluu, koska en ole häntä diagnosoinut. Pidän sitä kyllä mahdollisena.

Huippuälykkyys ei tee ihmisestä antisosiaalista sosiopaattia saati oikeudentunnotonta, manipuloivaa murhaajaa. Nämä ovat täysiä kliseitä.

Mutta älykkyys voi sulkea tunteita pois sekä mahdollistaa syyttömyyden järjestelyn paremmin.  Muut jää haaviin.

Juuri katson Areenasta uudestaan. Tämä ketju laittoi katsomaan ihan toisella silmällä ja tosiaan se miten mummo kertoi manipuloineensa valamiestöä ja omahyväinen hymy perään..

Jos oli luonnehäiriö niin se, että pikkusiskon syntymän jälkeen sai kiitosta ja huomiota vain kun hyysäsi, leikki ja hoiti siskoaan. Ihmiset ei tajua mitä tuollainen aiheuttaa. Kuopusta palvotaan ja vanhemmat sisarukset jäävät sivuun elleivät tajua juuri tuolla tavalla saada huomiota ja siinä sitä katkeruutta kertyy

Kun Paris puhui kaikista niistä asioista, joita hän ei ole saanut kokea koska on vankilassa, odotin koko ajan, että hän ottaisi seuraavan loogisen askeleen ja tajuaisi, että Ellakaan ei saa kokea mitään niistä asioista, ja se on hänen syynsä. Mutta ei. Kun Paris sitten mainitsi Ellan ja sanoi toivovansa että tämä olisi vielä elossa, hän ei kuvitellut sitä elämää jota Ella voisi nyt elää. Hänen fantasiansa sen sijaan oli, että Ella tulisi katsomaan häntä vankilaan.

Kun puhe oli Phoenixistä, Paris ei sanonut haluavansa oppia tuntemaan pikkuveljensä vaan että pikkuveli oppii tuntemaan hänet. Hän sanoi, että eniten häntä koko tilanteessa harmittaa se, että nyt Phoenix näkee hänet eri valossa kuin missä Paris haluaisi tulla nähdyksi. Siksi hän kirjoittaa Phoenixille kilometrin mittaisia kirjeitä, jotta hän voisi vaikuttaa siihen mitä pikkuveli hänestä ajattelee. Siis kaiken tapahtuneen jälkeen Parisin suurin huolenaihe on imago, se mitä muut hänestä ajattelevat.

Paris selvästi kokee edelleen olevansa kaiken keskipiste. Hän ei osoita mitään empatiaa muita kohtaan, eikä ymmärrystä, että muilla on oma elämä, joka on erillinen hänen elämästään. Muut ihmiset ovat hänelle vain statisteja, joilla ei ole mitään merkitystä omana itsenään.

Siis sekin, että hän ajatteli olevansa jollain lailla syypää Phoenixin sydänvikaan... Miten narsistinen voi ihminen olla? Eihän sillä ole hänen kanssaan mitään tekemistä! Mutta Paris ei siedä sitä ajatusta, että ihmisillä on elämä, jolla ei ole hänen kanssaan mitään tekemistä... Uskon että hän on edelleen todella vaarallinen ja tappaa uudelleen jos pääsee ulos.

Se mummo oli ihan jäätävä tapaus. Olin lopussa pettynyt kun äiti päätti muuttaa takaisin isoäidin luo. En usko että siitä seuraa mitään hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummo, äiti ja poika kaikki samasta puusta veistettyjä eli sosiopaatteja. Ihan sairaat kuviot niin monella tapaa.

Mummohan kertoi maireasti kuinka hyvä hän on manipuloimaan mutta enää ei ole kuljetusfirman kuskeja eikä valamiehistöä manipuloitavaksi. Ja mummo oli ollut 7 tai 8 kertaa naimisissakin.

Paris olisi saanut jo aikaisemminkin hoitoa kun todettiin vakavaan väkivaltaan taipuvaiseksi mutta äiti ei suostunut  vaikka mummo olisi maksanut.

Tietenkään ei voi tietää millaiset olot perheessä on todellisuudessa ollut, mutta äidistä sai dokumentin ja muiden haastattelujen perusteella ihan järjellisen kuvan ongelmistaan huolimatta.

Mielestäni dokumentin anti oli se, että miten lapsipsykopaatteihin tulisi suhtautua ja voidaanko psykopatiaa hoitaa ylipäätään. Kyseisessä dokumetissa tuli mielestäni myös esille hyvin psykopatian periytyvyys, jota mahdollisesti voitaisiin hyödyntää jo varhaisessa vaiheessa psykopatian tunnistamiseksi ja hoitamiseksi, sekä mahdollisesti vältää ainakin Parisin tapaukset- ja mahdollisesti lievemmätkin.

Tässä tapauksessahan Parisin äiti itsekään ei usko, että psykopaatit voisivat koskaan varsinaisesti parantua tai "oppia" tuntemaan empatiaa, vaan se osa ihmisyyttä puuttuu kokonaan, mutta se ei vielä varsinaisesti pois sulje sitä, etteikö voisi löytyä sellaisia keinoja vaikuttaa psykopaatteihin, joka pienentäisi näiden riskiä sortua vastaaviin tekoihin ja auttaa yhteiskuntaan soputumisessa.

Mielestäni vaikea dokumentti kaiken kaikkiaan. Sitä halauaisi ajatella, että kaikki ovat syntyessään "hyviä" ja että kotioloista löytyy aina syy häiriökäyttäytymiseen jne. Vaikka Parisin perhe on kaukana täydellisestä idylistä, niin on siitä kyllä silti vaikea löytää pelkillä olosuhteillakaan selitettäviä tekijöitä.

Tämä Parisin äitihän oli suhtautunut lapsena oman isänsä kuolemaan hyvin kylmäkiskoisesti: "Onneksi se et ollut sinä, äiti". Ja siinä kaikki.

Oikeesti, kyllä tuo on lapselta hyvin kummallinen reaktio, vaikka eivät lähesiä olleet isänsä kanssa, niin kuitenkin.

Ei se ole todellakaan omituinen reaktio. Itse olin aikuinen kun rakastamani isoisä kuoli ja silti olin “salaa onnellinen” ettei se ollut isoäitini, koska hänen kanssaan olin useammin tekemisissä ja siten olisi tuntunut arkielämässäni enemmän. Kaipaan isoisääni kovasti edelleen.

Ei ole normaalia, jos joku kertoo perheenjäsenen surmasta vain alkaa arvottamaan kohtaloita, surematta tai kysymyksiä esittämättä. Ei todellakaan. Ehkä sullakin on jotain tunnepuolella vikana, jos et äkillisen suru-uutisen kuullessasi järkyty tai sure millään tavalla. Toki pienen lapsen on vaikea ymmärtää kuolemaa ja sen lopullisuutta.

Se isoäiti oli mielestäni todella narsistinen (psykopaatin lisäksi). Tällaisten vanhempien lapset oppivat jo pieninä sanomaan oikeat asiat, jotta saavat vanhempansa hyväksynnän. Se on ainoa selviytymiskeino. Ei ole sattumaa että isoäiti muisti juuri tuon kommentin vielä vuosien jälkeen ja halusi kertoa sen kuvausryhmälle; se hiveli hänen egoaan. Samasta syystä hänelle yksi tärkeimmistä muistoista Ellasta oli se, että Ella oli sanonut hänelle rakastavansa häntä vaikka ei saisi. Tuo akkahan muisteli haikeana sitä miten Charityn ollessa pieni lapsi he olivat "erottamattomia" ja tytär oli ihana ja rakastava - kunnes tuli murrosikään. Sitten uhriutui sen takia, että murrosikäinen kasvava lapsi halusi eriytyä äidistään ja kasvaa, se oli selvästi tuolle mummukalle hirveä uhka, ja sen jälkeen hänellä ei ollutkaan tyttärestään mitään hyvää sanottavaa.

Manipuloivan ja kontrolloivan vanhemman perheissä on ihan tyypillistä tuo, että lapsi koulutetaan mielistelemään pers.häiriöistä vanhempaa. Lapsi ei saa olla oma itsensä, aina pitää esittää vanhemmille mieleistä roolia. Siksi niitä lapsen sanomisia ei myöskään voi suoraan uskoa sen lapsen oikeiksi mielipiteiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poika on selvästikin sosiopaatti. Minulle tuli vahvasti mieleen, että myös isoäiti oli (murhautti Georgian osavaltioon mafiasukuun kuuluvan miehensä, ilman rangaistusta), joten kasvatti tyttären aivan väärin, rakkaudettomasti.

Sama kierre jatkui, tytär käytti huumeita ja hankki lapsia epämääräisten hyypiöiden kanssa, oli välillä todella pahassa huumekoukussa jne, joten älykkäästä pojasta, joka takertui äitiinsä, mutta joka "petti" hänet, kasvoi psykopaatti. Se on luonnevika, ei varsinainen mielisairaus, kuten bipolaarinen tai skitsofrenia tms. Jos pojalla olisi ollut kunnon jämäkkä perhe, pojasta olisi voinut kasvaa normaalikin. Hänen mitattu älykkyysosamääränsähän oli 142 eli professoritasoa. Tuli mieleen, että äiti käytti raskausaikanaankin huumeita. Voivatko ne tuhota ns. tunteet kohdussa olevalta lapseltakin, kuten aikuisilta. Ja voiko vaikutus olla noin pitkäikäinen.  

Sitä voi aina jossitella, mutta psykopatiakin on vahvasti perinnöllinen, joten on todennäköisempää, että Parisilla on psykopatia geeneissä kuin se, että äidin huumetausta olisi tehnyt Parisista mummonsa kaltaisen (mummo sekä Paris ovat toistuvasti painottaneet olevansa samasta puusta).

Luulen, että äidin huumetausta on tuotu esiin ainoastaan siksi, että tälläiset tuppaavat tulemaan joka tapauksessa ilmi, koska tälläiset kiinnostavat ihmisiä.

On ihan fiksua olla aiheesta avoin ja katkoa huhuilta siivet, jotta voidaan keskittyä pääasiaan.

Uskon että kasvatuksella voi olla osansa, mutta myös sen että on vähän naivia ajatella että tunnevammaisesta lapsesta kasvaa automaattisesti"normaali" jos perhe on "hyvä".

Ongelmia enemmän dokumetissa kiinnitti huomion kaikki se mikä oli hyvin ja se hyvä oli paljon enemmän kuin useissa muissa perheissä, joista ei kuitenkaan kasva murhaavia psykopaatteja.

Kaikki se mikä oli hyvin? Mikä heidän perheessään sinun mielestäsi oli hyvin? Itsetuhoinen teiniäiti, jonka lapselle on sälytetty vastuu siitä, että äiti pysyy hengissä. Päihderiippuvuus, huumeita ostetaan, käytetään ja myydään. Hirveitä perhesalaisuuksia. Rakkaudettomat välit aikuisten välillä. Juoppo isä. Epämääräisiä miehiä, jotka tulevat ja menevät. Täysin moraaliton mummo joka on ylpeä siitä miten hyvin manipuloi muita ihmisiä ja kilpailee tyttärensä kanssa. Pieni poika, jonka täytyy olla aviomiehenkorvike äidilleen (ei seksuaalisesti, vaan emotionaalisesti) ja isänkorvike pikkusiskolleen.

Kenellä tuossa suvussa on terve ihmissuhde? Kuka noista ihmisistä kykeni tarjoamaan turvallisen aikuisen mallin Parisille, kun hän oli ihan pieni? Ei kenelläkään ja ei kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poika on selvästikin sosiopaatti. Minulle tuli vahvasti mieleen, että myös isoäiti oli (murhautti Georgian osavaltioon mafiasukuun kuuluvan miehensä, ilman rangaistusta), joten kasvatti tyttären aivan väärin, rakkaudettomasti.

Sama kierre jatkui, tytär käytti huumeita ja hankki lapsia epämääräisten hyypiöiden kanssa, oli välillä todella pahassa huumekoukussa jne, joten älykkäästä pojasta, joka takertui äitiinsä, mutta joka "petti" hänet, kasvoi psykopaatti. Se on luonnevika, ei varsinainen mielisairaus, kuten bipolaarinen tai skitsofrenia tms. Jos pojalla olisi ollut kunnon jämäkkä perhe, pojasta olisi voinut kasvaa normaalikin. Hänen mitattu älykkyysosamääränsähän oli 142 eli professoritasoa. Tuli mieleen, että äiti käytti raskausaikanaankin huumeita. Voivatko ne tuhota ns. tunteet kohdussa olevalta lapseltakin, kuten aikuisilta. Ja voiko vaikutus olla noin pitkäikäinen.  

Poika on sosiopaatti. Jos nyt edes katsoit dokkaria, niin siinä tuotiin selvästi esille monen asiantuntijalausunnon puoltaneen pojan olevan sosiopaatti. Joten kenelläkään maallikolla ei ole syytä kyseenalaistaa asiaa.

Ensinnäkin, sen enempää sosiopaatti kuin psykopaattikaan eivät ole ainakaan Yhdysvalloissa mitään oikeita diagnooseja, vaan populaarikulttuurissa käytettyjä termejä, joilla ei edes ole tarkkaa määritelmää. Oikea nimitys on antisosiaalinen persoonallisuushäiriö.

Toisekseen, persoonallisuushäiriötä ei voida diagnosoida alaikäisellä. Täytyy olla täysi-ikäinen.

Että semmoisia asiantuntijoita ollut antamassa lausuntoja.