Minkä ikäisenä tapasit elämäsi merkittävimmän rakkauden?

39 vuotiaana ja esikoinen syntyi kun olin 41. Olin jo luopunut toivosta mutta elämä yllätti.

Olin 18-vuotias, ku tapasin mieheni. Nyt oon 28.

Ensitapaamisesta meni melkeen pari vuotta kunnes alettii seurustelemaa. Välimatkaa toisiimme meil oli 400 km. Kahden vuoden seurustelun jälkeen muutettii yhtee. Etenki mulle kaukosuhde oli todella rankkaa, nähtiin 1-2 kertaa kuukaudessa kahden vuoden ajan. Ollaan seurusteltu nyt 8 vuotta. Kaks vuotta sitten saatiin lapsi, vuosi sitten ostettiin omakotitalo ja tänä vuonna mentiin kihloihin.

On ollut kyllä myös alamäkiä suhteessa, mut niistä on aina selvitty ja eiköhän vaikeimmat ajat oo takana. Alamäet on johtunu lähes aina mun henkisestä pahoinvoinnista eikä mieheni oo aiheuttanu sitä, päinvastoin, hän tukee mua parhaansa mukaan. Hän on elämäni rakkaus.

Tapasin mieheni 17 vuotiaana ja nyt takana 37 vuotta yhteiseloa. Vaikeita aikoja on välillä ollut, mutta rakkaus on kantanut niiden yli. En vaihtaisi päivääkään.

30

38

33-vuotiaana ja 39vuotiaana menetin hänet toiselle ihmiselle ja nyt 40v ja tuskin tuun mitään enää löytämään. Se oli mun elämän rakkaustarina ja rakkauslaulu ja elokuvat.

42

19 vuotiaana, nyt olen 37v. ja edelleen onnellisesti yhdessä.

34

16-vuotiaana.

Yhdessä ollaan oltu 31 vuotta.

En ole vielä tavannut.

M44

36

Kaikki ne on olleet merkittäviä, vaikka niistä erosikin.

Ensimmäisen merkittävän rakkauden tapasin joskus parikymppisenä, mutta siitä ei koskaan tullut oikein mitään - ihan hyvä niin, mutta se opetti paljon-,

nykyisen avopuolisoni olen tavannut vähän ennen kuin täytin 30.

N

36-vuotiaana. Sitä ennen olin yksin 7 vuotta, tosin mulla oli jo aika isot lapset ja ns oma elämä hallussa. Elämässä on paljon muutakin kuin parisuhde ja kaikki se muu määrittelee enemmän kuin mikään suhde toisen ihmisen kanssa. Sinulla on kaikki mahdollisuudet tavata joku jonka kanssa synkkaa oikeasti. Kokemuksesta tiedän että on parempi olla itsekseen ja elää omaa elämää lasten kanssa ja itsensä kanssa kuin olla jonkun kompromissin kanssa jatkuvasti puoli- tai täysonnettomana.

Vierailija kirjoitti:

33-vuotiaana ja 39vuotiaana menetin hänet toiselle ihmiselle ja nyt 40v ja tuskin tuun mitään enää löytämään. Se oli mun elämän rakkaustarina ja rakkauslaulu ja elokuvat.

Monet ovat löytäneet toisen eronneen/lesken vanhemmalla iällä. Yksinkin on hyvä.

En ole vielä tavannut. N42

26. Naimisissa 41 vuotta. Olimme opiskelijoita ja tapasimme yliopistokuvioissa. Siitäkin huolimatta kihloihin mentiin puolen vuoden päästä tapaamisesta (mistä meidän vanhempamme saivat tahoillaan päänsärkyä !) ja vuoden kuluttua vanhempien järjestämät hulppeat häät. Pahemmilta riidoilta on vältytty - kiitos mieheni kiltin luonteen. Inttää "jatustettu" harva se viikko jostain tyhmästä. Yksi suloinen lapsi perheineen. Onnellinen. Kaikkea kivaa kesää lukijoille.

45-vuotiaana. Sitä edelsi "oppivuodet" erinäköisten r#nkkareiden kanssa.

Pian kymmenen vuotta yhdessä ja täytyy sanoa, ettei tällaista onnea ja rauhaa olisi aikaisemmin osannut edes kuvitella. Ikä tuo myös sen ettei mietitä sitku, vaan elämä on tässä ja nyt.

18vuotiaana, nyt oli 40vuotiaana edelleen saman kanssa.

16-vuotiaana hänet tapasin.