Minkä ikäisenä tapasit elämäsi merkittävimmän rakkauden?

29

29-vuotiaana. Sitä ennen en ollut koskaan seurustellut.

19-vuotiaana

39

40-vuotiaana.

18-vuotiaana, olin juuri päässyt ylioppilaaksi. Nyt jo vuosikymmeniå yhdessä ja rakastan niin.

Välillä tulee pelko mieleen että kuinka pitkään saan tämän pitää. Paljon työikäisiä miehiä kuollut lähipiirissä.

45 -vuotiaana. Nyt 50 ja loistavasti menee tällä toisella kierroksella.

Oon minä pariin mieheen ollut rakastunut, mutta yksipuolisesti. Molemminpuolista rakkautta en ole koskaan kokenut, vaikka olenkin muutaman kerran seurustellut. Tuskin se näin vanhana enää osuu kohdalle, varsinkin kun olen liian erakoitunut jo.

Enkä näe enää mitään syytäkään olla jonkun kanssa jos rakkaus ei ole molemminpuolista. Se on silloin pelkästään kärsimystä.

42-vuotiaana. Järjetön kokemus, huh, kuusi vuotta kesti. Sen jälkeen olen ollut omasta halustani yksin. Vaikea edes ajatella, että joku toinen voisi tulla yhtä lähelle.

45-vuotiaana.

N62

30-vuotiaana. Nyt 5 v. myöhemmin olemme naimisissa ja toinen lapsi tulossa. Olen todella kiitollinen tuuristani. Ensimmäinen parisuhteeni nimittäin päättyi kumppanin itsemurhaan ollessani 28-vuotias.

Yhdessä nyt 38 vuotta, tavattiin, kun olin 17 ja hän vuoden vanhempi.

Kun löytää oikean, kaikki vaan sujuu, ei tarvita mitään ihmeellisiä laatuaikojen järjestämistä tai suhteen hoitamista. True Love ❤️

22-vuotiaana. Nyt 14 vuotta myöhemmin edelleen yhdessä ja mukavaa vieläkin ☺️

27-vuotiaana. Uskomaton sattumusten summa ohjasi minut tämän miehen luo ja uskon, että jokin kohtalonsiemen siinä oli. Nyt ollaan oltu 7 vuotta yhdessä ja rakastan enemmän kuin koskaan <3

Kuusivuotiaana. (Väärinkäsitysten välttämiseksi: hänkin oli kuusivuotias.)

Vierailija kirjoitti:

48v. Tosin roihusi niin kovalla liekillä, että paloi vuodessa loppuun.

Siis sytytitkö tulipalon? Pyrofiliaa?

28 vuotiaana, sitä ennen en ollut seurustellut koskaan kunnolla.

Olin 21.

18 vuotiaana. Oltiin yhdessä 7 vuotta, sitten erosimme. Hän masentui vaikeasti viiden vuoden yhdessäolon jälkeen enkä osannut käsitellä asiaa oikein. En ollut aikuistunut enkä kokenut vielä juuri mitään. Petin ja lähdin. Se kaduttaa vieläkin vaikka olen nyt 45 v. ja naimisissa ja kolmen lapsen äiti. En rakasta häntä enää mutta ikävöin häntä silti.

Molemmat olimme 22 v kun tavattiin, yhdessä ollaan oltu 15 v ja edelleen viihdytään kaksistaan.