Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minkä ikäisenä tapasit elämäsi merkittävimmän rakkauden?
Minkä ikäisenä tapasit elämäsi merkittävimmän rakkauden? Pelkään että en tapaa koskaan, koska olen jo 30-vuotias ja sinkku ollut aina..
Kommentit (1372)
23. Ei tullut mitään, toivottavasti kohtaan tulevaisuudessa vielä merkittävämmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
55 vuotiaana - ensimmäinen ja viimeinen avioliitto.
36-vuotiaana. Olin eronnut yh. Ollaan oltu yhdessä 20 vuotta, onnellisesti.
En minkään ikäisenä, koska en ole koskaan kelvannut kenellekkään.
Luulin tavanneeni hänet 21-vuotiaana mutta nyt 28-vuotiaana olen taas yksin.
Myönnän täysin kadehtivani niitä, jotka ovat jo nuorena tavanneet "sen oikean" ja vielä vuosikymmeniä myöhemmin ovat syvästi rakastuneita. Itse kaipaan kovasti läheisyyttä ja rakkautta, joten yksin on rankkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
28-vuotiaana, mutta päädyttiin yhteen vasta 33-vuotiaina, kun molempien edelliset suhteet olivat loppuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän aviomieheni tapasin, kun olin 35. Nyt meillä on perhe, kolme lasta.
Vierailija kirjoitti:
Luulin tavanneeni hänet 21-vuotiaana mutta nyt 28-vuotiaana olen taas yksin.
Myönnän täysin kadehtivani niitä, jotka ovat jo nuorena tavanneet "sen oikean" ja vielä vuosikymmeniä myöhemmin ovat syvästi rakastuneita. Itse kaipaan kovasti läheisyyttä ja rakkautta, joten yksin on rankkaa.
No, sinua voi moni kadehtia. Olet ollut rohkeasti suhteessa ja olet eronnut ja olet oppinut ja nyt olet vapaa. Olet elänyt mielenkiintoista elämää ja uskallat ehkä omia ratkaisuja. Et jää mätänemään johonkin mielikuvaan.
Jotkut kohtaa nuorena, sinä et.
Sinulla on hieno mielenkiintoinen elämä. Jokaisella on, kun sitä katsoo niin.
Miten sinä katsot elämääsi?
Onpas mielenkiintoista vai onpas tylsää?
Voit valita.
Kuiskaan ... valitse se mielenkiintoinen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin tavanneeni hänet 21-vuotiaana mutta nyt 28-vuotiaana olen taas yksin.
Myönnän täysin kadehtivani niitä, jotka ovat jo nuorena tavanneet "sen oikean" ja vielä vuosikymmeniä myöhemmin ovat syvästi rakastuneita. Itse kaipaan kovasti läheisyyttä ja rakkautta, joten yksin on rankkaa.
No, sinua voi moni kadehtia. Olet ollut rohkeasti suhteessa ja olet eronnut ja olet oppinut ja nyt olet vapaa. Olet elänyt mielenkiintoista elämää ja uskallat ehkä omia ratkaisuja. Et jää mätänemään johonkin mielikuvaan.
Jotkut kohtaa nuorena, sinä et.
Sinulla on hieno mielenkiintoinen elämä. Jokaisella on, kun sitä katsoo niin.
Miten sinä katsot elämääsi?
Onpas mielenkiintoista vai onpas tylsää?
Voit valita.
Kuiskaan ... valitse se mielenkiintoinen...
Mua on aina ihmetyttänyt, jos ihmiset rinnastavat sinkkuuden automaattisesti vapauteen. Ehkä se jollekulle sitä tarkottaa, mutta ei minulle suhteessa oleminen tarkoita sitä, etten olisi vapaa (vapaa olemaan oma itseni, vapaa toteuttamaan itseäni, vapaa tekemään omia valintoja). En ole sinkkuna mikään vankilasta vapautunut :D
Ja ei, kaikilla ei ole mielenkiintoista elämää. En näe siinäkään mitään pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minkään ikäisenä, koska en ole koskaan kelvannut kenellekkään.
Kuka kelpaa sinulle?
Anna jonkun kivan löytää Sinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin tavanneeni hänet 21-vuotiaana mutta nyt 28-vuotiaana olen taas yksin.
Myönnän täysin kadehtivani niitä, jotka ovat jo nuorena tavanneet "sen oikean" ja vielä vuosikymmeniä myöhemmin ovat syvästi rakastuneita. Itse kaipaan kovasti läheisyyttä ja rakkautta, joten yksin on rankkaa.
No, sinua voi moni kadehtia. Olet ollut rohkeasti suhteessa ja olet eronnut ja olet oppinut ja nyt olet vapaa. Olet elänyt mielenkiintoista elämää ja uskallat ehkä omia ratkaisuja. Et jää mätänemään johonkin mielikuvaan.
Jotkut kohtaa nuorena, sinä et.
Sinulla on hieno mielenkiintoinen elämä. Jokaisella on, kun sitä katsoo niin.
Miten sinä katsot elämääsi?
Onpas mielenkiintoista vai onpas tylsää?
Voit valita.
Kuiskaan ... valitse se mielenkiintoinen...Mua on aina ihmetyttänyt, jos ihmiset rinnastavat sinkkuuden automaattisesti vapauteen. Ehkä se jollekulle sitä tarkottaa, mutta ei minulle suhteessa oleminen tarkoita sitä, etten olisi vapaa (vapaa olemaan oma itseni, vapaa toteuttamaan itseäni, vapaa tekemään omia valintoja). En ole sinkkuna mikään vankilasta vapautunut :D
Ja ei, kaikilla ei ole mielenkiintoista elämää. En näe siinäkään mitään pahaa.
Eihän tossa verrataan vapautta tai vankilaa vaan uskallusta elää... että voi rutista tai olla kiinnostunut tai vaan olla.
Mun mielestä jokaisella on mielenkiintoinen elämä.
Sinullakin- kai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin tavanneeni hänet 21-vuotiaana mutta nyt 28-vuotiaana olen taas yksin.
Myönnän täysin kadehtivani niitä, jotka ovat jo nuorena tavanneet "sen oikean" ja vielä vuosikymmeniä myöhemmin ovat syvästi rakastuneita. Itse kaipaan kovasti läheisyyttä ja rakkautta, joten yksin on rankkaa.
No, sinua voi moni kadehtia. Olet ollut rohkeasti suhteessa ja olet eronnut ja olet oppinut ja nyt olet vapaa. Olet elänyt mielenkiintoista elämää ja uskallat ehkä omia ratkaisuja. Et jää mätänemään johonkin mielikuvaan.
Jotkut kohtaa nuorena, sinä et.
Sinulla on hieno mielenkiintoinen elämä. Jokaisella on, kun sitä katsoo niin.
Miten sinä katsot elämääsi?
Onpas mielenkiintoista vai onpas tylsää?
Voit valita.
Kuiskaan ... valitse se mielenkiintoinen...Mua on aina ihmetyttänyt, jos ihmiset rinnastavat sinkkuuden automaattisesti vapauteen. Ehkä se jollekulle sitä tarkottaa, mutta ei minulle suhteessa oleminen tarkoita sitä, etten olisi vapaa (vapaa olemaan oma itseni, vapaa toteuttamaan itseäni, vapaa tekemään omia valintoja). En ole sinkkuna mikään vankilasta vapautunut :D
Ja ei, kaikilla ei ole mielenkiintoista elämää. En näe siinäkään mitään pahaa.
Niin sehän on katsantokanta. Ei kaikki tarvitse kiinnostavaa.
Mutta, jos on semmoinen, joka ulisee tyhjyyttä ilman parisuhdetta, niin voi miettiä mitä siihen elämäänsä tarvitsee.
Sinä olet tyytyväinen noin:) Ole, mutta anna jonkun uuden nauttia mielenkiintoisesta elämästä. Hänelle ei ehkä psyykkisesti tällä hetkellä riitä se mikä sinulle riittää.
Sinä olet tyytyväinen ja balanssissa... älä oleta, että kaikki muut ovat. 👍🏻🤗
Rankkaa rankkaa.
Onko missään kevyempää?
Mitä voisi tehdä, että olo helpottaisi?
Ymmärrän. Toivon hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin tavanneeni hänet 21-vuotiaana mutta nyt 28-vuotiaana olen taas yksin.
Myönnän täysin kadehtivani niitä, jotka ovat jo nuorena tavanneet "sen oikean" ja vielä vuosikymmeniä myöhemmin ovat syvästi rakastuneita. Itse kaipaan kovasti läheisyyttä ja rakkautta, joten yksin on rankkaa.
No, sinua voi moni kadehtia. Olet ollut rohkeasti suhteessa ja olet eronnut ja olet oppinut ja nyt olet vapaa. Olet elänyt mielenkiintoista elämää ja uskallat ehkä omia ratkaisuja. Et jää mätänemään johonkin mielikuvaan.
Jotkut kohtaa nuorena, sinä et.
Sinulla on hieno mielenkiintoinen elämä. Jokaisella on, kun sitä katsoo niin.
Miten sinä katsot elämääsi?
Onpas mielenkiintoista vai onpas tylsää?
Voit valita.
Kuiskaan ... valitse se mielenkiintoinen...Mua on aina ihmetyttänyt, jos ihmiset rinnastavat sinkkuuden automaattisesti vapauteen. Ehkä se jollekulle sitä tarkottaa, mutta ei minulle suhteessa oleminen tarkoita sitä, etten olisi vapaa (vapaa olemaan oma itseni, vapaa toteuttamaan itseäni, vapaa tekemään omia valintoja). En ole sinkkuna mikään vankilasta vapautunut :D
Ja ei, kaikilla ei ole mielenkiintoista elämää. En näe siinäkään mitään pahaa.
Oletpa mustavalkoinen kaikessa suvaitsevaisuudessasi ja yltiöystävällisyydessäsi.
:)
:)
:)
Et kyllä lukenut... tai sitten et vaan TA ju a.
Olin pari kuukautta vajaa 15, juuri rippikoulun käynyt pojankoltiainen.
Noita riparimuistoja ja siellä tapahtuneita ”romansseja” kelaillessani yhtäkkiä tajusin että olen rakastunut täydelliseen olentoon, siis itseeni... 🤗
Tämä havainto (naiset ovat vain lihallisen nautinnon välikappaleita, mihinkään syvempään, emotionaaliseen yhteyteen heistä ei ole), tämä havainto on kantanut näihin päiviin asti, ja vain vahvistunut vuosien saatossa.
Tapasin elämäni ainoan oikean rakkauden 36-vuotiaana.
Alue: Aihe vapaa
19-vuotiaana, ei olla enää yhdessä monista syistä mutta edelleen silloin tällöin nähdään ihan kaverilliselta pohjalta vaikkakin veikkaan et kumpikin meistä aina jollain tavalla toista rakastaakin ja molemmat kyllä se tiedetään. :) Kohta täytän 25 ja hän on vuoden vanhempi. En odota että samanlaista tunnetta tulis enää koskaan mut jos niin käy niin sit on onni matkassa.