Minkä ikäisenä tapasit elämäsi merkittävimmän rakkauden?

Enpä ole vielä tavannut minkäänlaista, en merkittävää enkä merkityksetöntä. Ja tuskinpa ikinä tapaankaan.

N46v

Olen tavannut hänet nyt 43-vuotiaana. Odottelen, että eroaa vaimostaan.

44 v. Nyt 11 vuotta yhdessä.

En ole koskaan ollut kunnolla rakastunut, en tiedä onko sitä tunnetta sisälläni ollenkaan.

Ei siinä, en ole koskaan saanut minkäänlaista huomiota naisilta. Nyt on kuitenkin jo liian myöhäistä iän suhteen.. ei sinänsä haittaa, viihdyn hyvin yksinkin.

m38

32 

Aviopuolisoni 29v, leskeyden jälkeen 46v suuren roihun jota kesti 2,5v.

Olin 45-vuotias, kun tavattiin harrastuksen parisss. Sitten olemme hiljalleen ystävystyneet ja nyt 50- vuotiaana olen sekaisin teräsnaisesta. Huippuälykäs, mukava, rohkea, vahva ja tyrmäävän kaunis - yksisarvinen. Mihin erityinen ystävyys johtaakaan...

21

Heti kun synnyin. 

26-vuotiaana

19

17 vuotiaana tapasin pojanklopin joka oli parivuotta vanhempi. Ihastuin joka asiaan hänessä. Hänellä parisuhde silloin, ja asia jäi sikseen, kuitenkin samassa kaveripiirissä oltiin ja aina koin että tuossa on jotain erityistä.

Aloin itsekin parisuhteeseen ja oltiin muutama vuosi yhdessä, en kuitenkaan koskaan tuntenut mitään äärettömän voimakasta tätä suhteen toista osapuolta kohtaan.

Siinä sitten erottiin ja monen mutkan kautta aika pian kohdattiin sen teini-iästä asti olleen ihastuksen kanssa. Olin 23. Nyt ollaan oltu melkein 10 vuotta yhdessä, ja alkuhuuma vaan tuntuu jatkuvan. Tsemppiä sulle! Kyllä se oikea löytyy läheltäkin joskus, ja sen kyllä tuntee kun palanen loksahtaa!

+55

19. 21-vuotiaina naimisiin. Nyt olen 46v.

39. Naimisiin 42-vuotiaana. Avioliitto oli ensimmäinen ja jatkunut 20 vuotto

28 v.

Olin 35. Hän oli 30.

10 v tapasin ensimmäisen, mutta ihastuin pahemmin vasta 13 v, rakastuin noin 14 v. Toisen rakkauden tapasin 26 v. En osaa sanoa varmuudella kumpi oli sitten merkittävämpi. Vastaan nyt, että se ensimmäinen.

33-vuotiaana. Toinen aviomieheni ja elämäni rakkaus.

Mulla on muutama, kaikki eri tavalla merkittäviä. Ensimmäinen oli 17-vuotiaana, ensirakkaus jonka kanssa oltiin yhdessä melkein 7 vuotta. Alkuhuuma muuttui parin vuoden jälkeen henkisesti ja fyysisesti väkivaltaiseksi ja rumaksi suhteeksi. Pelon takia pysyin suhteessa vielä monta vuotta, kunnes sain rohkeutta lähteä. Jätti syvät arvet joita edelleen käsittelen. 

Seuraava oli 25-vuotiaana. Täysin erilainen mies kun tuo edellinen. Kiltti, huomaavainen, teki kaikkensa mun eteen. Suhde ei kuitenkaan kestänyt, koska olin vielä liian rikki edellisestä suhteesta, enkä pystynyt sitoutumaan. 

Tästä seuraava oli 26-vuotiaana. Tunsin jotain käsittämätöntä huumaa tämän ihmisen kanssa. Olin niin ihastunut. Mutta valitettavasti tällä miehellä oli kierroksessa samaan aikaan monta muutakin naista, joista sain tietää ja suhde loppui. Tän miehen perään itkin pitkään.

Viimeisin ja nykyisin suhteeni alkoi myös ollessani 26 vuotta. En oo ikinä ollut näin onnellinen ja oma itseni kenenkään kanssa. Mun lapseni isä ja mun kihlattu. Musta tuntuu, että tämä on se loppuelämän suhde. Tämä on ensimmäinen ketä olen oikeasti ja aidosti rakastanut. Muut ovat olleet hetken huumaa ja ihastusta, vaikkakin vahvaa sellaista.