Minkä ikäisenä tapasit elämäsi merkittävimmän rakkauden?

33, kesti viisi vuotta. Emme ole enää tekemisissä enkä kaipaa häntä, mutta tulen aina muistelemaan hymyssäsuin sitä tunnetta, mitä sain kokea. En sitä ihmistä, mutta sitä tunnetta.

42-vuotiaana

9-vuotiaana tapasin. Tiesin jo silloin, että siinä on jotakin. Poika oli 4 vuotta vanhempi. Oli isoveljen ystävä. Teini-iässä hän deittaili muita tyttöjä, mutta meidän välillä oli aina sähköä. Kun olin 16, teki aloitteen, ja tässä ollaan vieläkin, aviossa ja kolme lasta. Onnellisina. Minä olen nyt 37, laskekaa siitä.

Olin joko 20 tai 21, kun tapasimme. Nyt 31, ja edelleen onnellisia yhdessä eikä loppua näy :)

18 v. Yhdessä vielä 25 vuoden jälkeen.

39

Mjaa, vielä en ole tavannut. En pidätä hengitystä, että tapaisinkaan koskaan.

N43

14-vuotiaana. No, oikeastaan olimme tavanneet jo 13-vuotiaina, mutta tutustuimme kunnolla vasta kun olin 14.

39v , tästäkin aikaa jo 9v mutta unohda en. 6 kk kuumaa huumaa mutta ei muuta. Unohda en

T: mies

21- ja 51-vuotiaana.

21-vuotiaana tapasin miehen, josta tuli sittemmin puolisoni ja lapseni isä. Ilman häntä ei olisi olemassa lastani.

51-vuotiaana tapasin miehen, jonka uskon olevan loppuelämäni kumppani.

15 ja edelleen roihuaa kaikki💞

23

30-vuotiaana tapasin naisen, josta tuli vaimoni ja lasteni äiti. Nainen oli tuolloin 26-vuotias. Erottiin valitettavasti, kun olin 42-vuotias.

25-vuotiaana. Siitä pari vuotta ja menimme naimisiin, nyt 10 vuotta yhteistä elämää takana ja tiedän että liittomme kestää siihen kunnes kuolema meidät erottaa.,

20-vuotiaana ja yhdessä jo kohta 34v

21-vuotiaana, nyt 37 ja edelleen olemme yhdessä.

Varmaan se merkittäväin 23v. Nykyinen mies 28v kun en sitä merkittävää saanut kuin friendzonelle.

Aikaa tuosta neljännesvuosista ja kummankin kanssa väleissä :)

26-vuotiaana

44v. Rakkautta oli pari edellistäkin pitkää suhdetta, mutta niitä varjosti miehen juominen. Nyt oon löytänyt raittiin miehen, jossa on kaikki samassa paketissa :)

Jaa-a, millähän mittarilla tuota merkittävyyttä mittaisin.

Olin juuri täyttämässä 23 kun tapasin miehen, jonka kanssa olin 8 vuotta yksissä. Avoliitto päättyi eroon minun aloitteestani. Hän oli minun elämäni mies ja suuri rakkaus, mutta minä en ollut sitä hänelle. Päästin menemään.

Olin 37 kun tapasin miehen, jonka kanssa sittemmin menin naimisiin. Nyt 17 vuotta yksissä josta 15 naimisissa. Hän on ainoan lapseni isä. Samanlaista rakkautta en ole hänen kanssaan kokenut kuin tuon edellisen miehen kanssa. Mies oli turvallinen ja koinkin meneväni hänen kanssaan järkiliittoon. Kun lapseni täysi-ikäistyy ja muuttaa pois kotoa, lähden myös minä omilleni. Sitten ei minulle enää tule miestä vaan nautin olostani yksin.