Lue keskustelun säännöt.
Miten laihduttaa painoindeksin alarajalle....ja onko väärin pitää tavoiteltavana alipainoon kallistuvaa vartaloa?
03.06.2020 |
Olen aina ihaillut ja tavoitellut hentoista, keijukaismaista tai balleriinamaista vartaloa...ongelma kuitenkin on siinä että pidän liiaksi ruuasta ja herkuista joten tuollaisen vartalon ylläpitäminen ja ylipäätään saavuttaminen on aika haastavaa, vaikka olenkin ns.normaalinpainoinen jo nyt. Mietinkin osaisiko joku sanoa miten kurinalaisesti todellisuudessa pitäisi syödä...ei ollenkaan herkkuja? lähinnä mietin miten mahdollista olisi ylläpitää unelmavartalon mukaisia elintapoja ja valintoja.
Painottaisin vielä että tässä nyt ei haeta mitään epätervettä ja anorektista sairaan laihaa ihannetta, vaan balleriinamaista hoikkuutta, jollainen käsittääkseni kuitenkin on erittäin terveellinen ja elinvoimainen vartalo vaikka hoikka onkin. En nyt jaksa käyttää aloitukseen enempää vaivaa, kun pahoin pelkään että se poistetaan, joka todellakin olisi suuri vääryys näin kehopositiivisuuden aikakautena
Kommentit (73)
Kaipa tuollainen on ihan mahdollista, siis ruumiinrakenteen puolesta notkeuteen ja lihaksistoon yms. ei tuskin ilman tanssimista pääse, mutta ymmärsin ettei se varsinaisesti ollut tavoitteenakaan.
Aika kurinalaisesti saa kyllä opetella elämään ja ruoka tulisi olla todella puhdasta ja ravinnerikasta ettei mitään puutostiloja synny. Toisaalta juuri tuollaista aika niukkaenergistä ruokavaliotahan pidetään terveellisimpinä että on tuossa jotain ideaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap: valitettavasti kaikki ei vain synny sellaisiksi, että siroksi pääseminen ja pysyminen olisi helppoa, olen elänyt yhdessä kaksi vuotta 163/42 kaverin kanssa, joka ihan oikeasti syö enemmän kuin minä 168/58 ja pysyy silti hirveän laihana. Hän pystyy syödä valtavan 200g sipsipussin kerralla tuntematta ähkyä, mutta itselleni jo 30g sipsiä on täyttävä annos, hän pystyy syömään mielettömiä määriä ruokaa ja herkkuja lihomatta ja jos itse söisin noin paljon kaikkea niin painaisin oikeasti jo yli 100 kiloa. Joudun elää 800 kalorilla päivässä, koska minulla on lihomisgeeni. Jos päivän kalorimäärä ylittyy tuhannella niin paino alkaa nousta heti. Vanhemmat ja sisarukset ovat kaikki lihavia joten turha väittää, että lihavuustaipumusta ei olisi olemassa.
Mutta 200g sipsipussin vetäminen ei kyllä toisaalta ole mikään terveysteko, vaikka laihana pysyisikin, joten tavallaan me herkemmin painoa keräävät ollaan onnekaitakin kun ei voida syödä niin paljoa ilman että se alkaa näkyä. Tällätavalla positiivisesti asiaa ajatellen :D
Olen muuten neljästä sisaruksesta ainut hoikka tai normaalin painoinen, mutta äitini onkin taas aina ollut aika hoikka...toisaalta hänen äitinsä taas oli todella ylipainoinen jne, että en sitten tiedä mitkä geenit minulle on tullut, luulen kyllä että elintavat/ruokavalio vaikuttavat tässä enemmän. Lapsuudessa taisin olla aika pyöreä, eikä mikään ihme kun olin todellinen herkkuhamsteri :D Hieman vanhempana aloin syömään terveellisemmin ja painokin normalisoitui.
-ap
Olen 160cm pitkä ja laihimmillanikin vain n 47. En silloin syönyt juuri mitään siis todella pitkään aikaan, multa lähti tukkaa päästä ja menkat loppui jo ennen sitä vaikka alipaino oli hyvin lievää.
50 kiloisena söin n 500 kcal päivässä ja lenkkeilin ja liikuin hulluna, olo oli kamala koko ajan, en nukkunut ja olin kai kroonisessa ylikunnossa. Ei ollut sen arvoista. Kummaltakin puolelta koko lähisuku on hieman pulleaa, geenit voittaa lopulta.
Nyt oon 32v ja painoa 55 ja syön kutakuinkin mitä haluan ja se pysyy tässä. Tekis mieli tähdätä siihen 50 kiloon (mielummin alle) mutta se edellytti tosiaan pelkkää salaatti+joku proteiinin lähde-ruokavaliota.
Itse olen aika varma että tuo yläasteella alkanut syömättömyystouhu on tuhonnut osaltaan mun hedelmällisyyden, en tule raskaaksi millään vaikka olen jo jonkun vuoden pysynyt tässä painossa.
Täytyykö aikuisen naisen olla niin laiha että mahtuu xs-kokoon?
Fitness-nettivalmennuksella alkuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos et ole luonnostasi sirorakenteinen, edes läskin alla, niin et tule näyttämään keijukaiselta. Luonnostaan alipainoisilla ihmisillä on "terveet ruumiintoiminnot", koska se on heille normaali tila. Jos normaalipainoinen laihduttaa alipainoiseksi, häneltä voivat lähteä hiukset, loppua menkat, jne.
Tämä!!! Itse kuulun näihin "luonnostaan alipainoisiin" rimpuloihin, oon ollut koko aikuisiän 163cm/47-49kg, rasvaprosentti 9-13%.. Menkat tulivat aina normaalisti, en todellakaan vahdi saati punnitse syömisiäni, toki olen aina treenannut paljon ja monipuolisesti voimaa, notkeutta ja kestävyyttä. Olen siroluinen, ja muhun ei vaan ylimääräinen rasva tai selluliitti tartu... Noi kehon mitat saattaa kuulostaa jonkun mielestä sairailta, ja monesti oon saanut kommentteja siitä, kuinka "sä et varmaan ikinä herkuttele". Voi kun tietäsivät. Pointtini on, että näihin mittoihin pakkolaihduttaminen tuskin olisi tervettä, ellen olisi luonnostani tällainen.
Olen 167cm/59kg ja huomamnut, että on parempi laihduttamisen sijaan käyttää voimakkaasti muotoilevaa korsettia ja bodykorselettia (eivät ole ollenkaan epämukavia, kun niihin tottuu ja paljon kauniita malleja/värejä). Lopputuloksena saa aivan uskomattoman hyvän ryhdin, selkärangan tuen ja ampiaisvyötärön, josta miehet tykkää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 167cm/59kg ja huomamnut, että on parempi laihduttamisen sijaan käyttää voimakkaasti muotoilevaa korsettia ja bodykorselettia (eivät ole ollenkaan epämukavia, kun niihin tottuu ja paljon kauniita malleja/värejä). Lopputuloksena saa aivan uskomattoman hyvän ryhdin, selkärangan tuen ja ampiaisvyötärön, josta miehet tykkää :)
Samanpainoinen lihaksikas ja laihaläski näyttää täysin erilaiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on jo sanottu jonkin verran tätä samaa... mutta siis jokaisella ihmisellä on oma ns. biologinen normaalipaino, johon päätyy, jos ei ole ongelmia syömisen kanssa. Jos ylläpitää painoa, joka on vähemmän kuin biologinen normaalipaino, joutuu olemaan nälässä. Jatkuva syömisen rajoittaminen myös altistaa syömishäiriöille ja muille terveysongelmille.
Balettitanssijat treenaavat 6 krt viikossa useita tunteja päivittäin. Tiedän, koska olen entinen balettitanssija. Lisäksi geenit on sellaiset että
Pysyy helposti hoikkana. Normaali työssäkäyvällä ihmisellä ei ole aikaa eikä jaksamista treenata jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus parikymppisenä olin 166cm/48kg, eli vähän alipainon puolella. En mitenkään tavoitellut sitä, vaan se tuli yrittämättä. Söin kyllä todella vähän silloin. Päivän ruokalista yleensä oli aamulla muroja, päivällä voileipä, iltapäivällä puoliska valmisruoka (esim. puoli roiskeläppää) ja illalla teetä ja pari voileipäkeksiä. Kuten huomaa, ruokavalio ei edes ollut monipuolinen tai terveellinen, mutta painon se piti alhaalla ja tunsin kyllä olevani ihan hyvässä kunnossa.
No, se oli parikymppisenä se. Nyt lähempänä neljääkymmentä ei taitaisi enää onnistua.
Kannattaa miettiä realistisesti, onko valmis näkemään vaivaa sen ihannepainon saavuttamiseen ja etenkin ylläpitoon. Ylläpitohan on vaikeinta! Pitää tasapainotella niin, ettei livahda syömishäiriön puolelle mutta ettei tule lisäkilojakaan. Se vaatii työtä, ja mitä vanhemmaksi tulet, sitä vaikeampaa se on. Jos olet vasta parikymppinen, 35 vuoden rajapyykki voi tuntua hyvinkin kaukaiselta, jostain menopaussista nyt puhumattakaan. Mutta vuodet vierivät yllättävänkin nopeasti...
Ja painon sekä syömisten jatkuva tarkkailu livahtaa kyllä hyvin helposti häiriön puolelle. Se tapahtuu vaivihkaa, eikä sen häiriön tarvitse edes olla mikään full HD -bulimareksia. Täytyy siis olla todella varovainen.
Mielestäni olisi järkevintä ottaa liikunta pysyväksi osaksi elämää (voimaharjoittelua lihaksia tuomaan sekä lisäksi kävelyä, juoksua, joogaa tms.). Silloin saa muokattua kehoa ja alennettua rasvaprosenttia mutta voi syödäkin jotain. Se parantaa ulkonäköä, vaikka painoindeksi ei olisikaan tyyliin 17. BMI:n pitäminen alle 20:ssä on vielä mahdollista ilman äärikeinoja.
Näin lonkalta tulee mieleen pari julkkisesimerkkiä, jotka ovat pystyneet siirtymään siihen keijukaisosastoon aikuisiällä ja pysymään siinä jo yli 10 vuotta: Nicole Richie ja Victoria Beckham. Nicole oli Paris Hiltonin kanssa bilettäessään vielä pullukka, sitten hän sairastui anoreksiaan ja laihtui luurangoksi. On sittemmin lihonut muutaman kilon niin, ettei näytä sairaalta mutta on edelleen laiha.
Victoria puolestaan oli Spice Girlsin alkuaikoina hoikka, mutta ei huomiota herättävän laiha. Sairastui sitten anoreksiaan hänkin, mutta on niistä ajoista lihonut myös terveemmän näköiseksi pysyen silti laihana.
Käsittääkseni ainakin Beckhamilla on todella kurinalainen ruokavalio. Todennäköisesti Richielläkin. Ja nämä naiset ovat julkkiksia, joilla on aikaa ja rahaa keskittyä ulkonäköönsä ihan eri tavalla kuin taviksilla. Että kannattaa tosiaan miettiä, mikä on mahdollista sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 167cm/59kg ja huomamnut, että on parempi laihduttamisen sijaan käyttää voimakkaasti muotoilevaa korsettia ja bodykorselettia (eivät ole ollenkaan epämukavia, kun niihin tottuu ja paljon kauniita malleja/värejä). Lopputuloksena saa aivan uskomattoman hyvän ryhdin, selkärangan tuen ja ampiaisvyötärön, josta miehet tykkää :)
No sitähän tässä vaan tavoitellaan, että miehet tykkää 🙄
Itse laihduin 12 kiloa puolessa vuodessa pelkästään sillä, että lopetin valmisruokien ostamisen, ja aloin valmistaa kaiken alusta asti itse, jotta pystyisin välttämään ylimääräisiä säilöntäaineita, sokeria ja suolaa. Liikuntaa en harrastanut juurikaan, ja annoskoot pysyivät isoina. Suosittelen!
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä realistisesti, onko valmis näkemään vaivaa sen ihannepainon saavuttamiseen ja etenkin ylläpitoon. Ylläpitohan on vaikeinta! Pitää tasapainotella niin, ettei livahda syömishäiriön puolelle mutta ettei tule lisäkilojakaan. Se vaatii työtä, ja mitä vanhemmaksi tulet, sitä vaikeampaa se on. Jos olet vasta parikymppinen, 35 vuoden rajapyykki voi tuntua hyvinkin kaukaiselta, jostain menopaussista nyt puhumattakaan. Mutta vuodet vierivät yllättävänkin nopeasti...
Ja painon sekä syömisten jatkuva tarkkailu livahtaa kyllä hyvin helposti häiriön puolelle. Se tapahtuu vaivihkaa, eikä sen häiriön tarvitse edes olla mikään full HD -bulimareksia. Täytyy siis olla todella varovainen.
Mielestäni olisi järkevintä ottaa liikunta pysyväksi osaksi elämää (voimaharjoittelua lihaksia tuomaan sekä lisäksi kävelyä, juoksua, joogaa tms.). Silloin saa muokattua kehoa ja alennettua rasvaprosenttia mutta voi syödäkin jotain. Se parantaa ulkonäköä, vaikka painoindeksi ei olisikaan tyyliin 17. BMI:n pitäminen alle 20:ssä on vielä mahdollista ilman äärikeinoja.
Näin lonkalta tulee mieleen pari julkkisesimerkkiä, jotka ovat pystyneet siirtymään siihen keijukaisosastoon aikuisiällä ja pysymään siinä jo yli 10 vuotta: Nicole Richie ja Victoria Beckham. Nicole oli Paris Hiltonin kanssa bilettäessään vielä pullukka, sitten hän sairastui anoreksiaan ja laihtui luurangoksi. On sittemmin lihonut muutaman kilon niin, ettei näytä sairaalta mutta on edelleen laiha.
Victoria puolestaan oli Spice Girlsin alkuaikoina hoikka, mutta ei huomiota herättävän laiha. Sairastui sitten anoreksiaan hänkin, mutta on niistä ajoista lihonut myös terveemmän näköiseksi pysyen silti laihana.Käsittääkseni ainakin Beckhamilla on todella kurinalainen ruokavalio. Todennäköisesti Richielläkin. Ja nämä naiset ovat julkkiksia, joilla on aikaa ja rahaa keskittyä ulkonäköönsä ihan eri tavalla kuin taviksilla. Että kannattaa tosiaan miettiä, mikä on mahdollista sinulle.
Ihan osuvat esimerkit oikeastaan nuo kaksi. Molemmat just tosi siroja ja hoikkia, mutta kuitenkin terveen rajoissa. Eivätkä kumpikaan ole edes kovin nuoria enää...enkä muuten sitä ole itsekään, että ei tämä ole mikään nuoren tytön päähänpinttymä, vaan ihan aikuisen tytön XD
-ap
Synnynnäinen ruumiinrakenne on tässä se avain. Jos on syntynyt raamikkaammalla kropalla, ei laihduttamalla saa siroa ulkonäköä. Ne, jotka on synnynnäisesti siroja, yleensä pysyy sellaisina. Itse harrastan balettia (en kilpaile tai ole ammattilainen) ja syön suuria annoksia ruokaa sekä herkkuja päivittäin, sillä olen todella riippuvainen sokerista ja hiilareista. Eli sillä ei juurikaan ole merkitystä. Suvussani kaikki vain on pieniä, käytän mm.12-vuotiaan vaatekokoa ja minulla on juuri se mainitsemasi vartalotyyppi - synnynnäisesti, ei millään omalla ansiolla.
Vierailija kirjoitti:
Itse laihduin 12 kiloa puolessa vuodessa pelkästään sillä, että lopetin valmisruokien ostamisen, ja aloin valmistaa kaiken alusta asti itse, jotta pystyisin välttämään ylimääräisiä säilöntäaineita, sokeria ja suolaa. Liikuntaa en harrastanut juurikaan, ja annoskoot pysyivät isoina. Suosittelen!
Tämä toteutuu jo. Mun kohdalla painon näkökulmasta pudotettavaa voisi olla arvioltaan 6-3kg...en osaa sanoa. Minulla nuo isohkot annoskoot voivatkin sitten taas olla jo ongelma, tai/ja säännöllisen epäsäännöllinen pienimuotoinen herkuttelu.
Vierailija kirjoitti:
Synnynnäinen ruumiinrakenne on tässä se avain. Jos on syntynyt raamikkaammalla kropalla, ei laihduttamalla saa siroa ulkonäköä. Ne, jotka on synnynnäisesti siroja, yleensä pysyy sellaisina. Itse harrastan balettia (en kilpaile tai ole ammattilainen) ja syön suuria annoksia ruokaa sekä herkkuja päivittäin, sillä olen todella riippuvainen sokerista ja hiilareista. Eli sillä ei juurikaan ole merkitystä. Suvussani kaikki vain on pieniä, käytän mm.12-vuotiaan vaatekokoa ja minulla on juuri se mainitsemasi vartalotyyppi - synnynnäisesti, ei millään omalla ansiolla.
Okei, kuulostaa joltain pervolta mutta voitko etsiä jonkun havainnollistavan kuvan joka vastaa sun vartalotyyppiä? tai mikä on sun paino/pituus? Olen meinaan myöskin noin 12-vuotiaan tytön kokoinen. Tai enneminkin ollut samaa kokoa siitä asti.
-ap
Ap: valitettavasti kaikki ei vain synny sellaisiksi, että siroksi pääseminen ja pysyminen olisi helppoa, olen elänyt yhdessä kaksi vuotta 163/42 kaverin kanssa, joka ihan oikeasti syö enemmän kuin minä 168/58 ja pysyy silti hirveän laihana. Hän pystyy syödä valtavan 200g sipsipussin kerralla tuntematta ähkyä, mutta itselleni jo 30g sipsiä on täyttävä annos, hän pystyy syömään mielettömiä määriä ruokaa ja herkkuja lihomatta ja jos itse söisin noin paljon kaikkea niin painaisin oikeasti jo yli 100 kiloa. Joudun elää 800 kalorilla päivässä, koska minulla on lihomisgeeni. Jos päivän kalorimäärä ylittyy tuhannella niin paino alkaa nousta heti. Vanhemmat ja sisarukset ovat kaikki lihavia joten turha väittää, että lihavuustaipumusta ei olisi olemassa.