Raskauden yrittäminen - kauanko yrititte esikoista?
Olemme mieheni kanssa jo jonkun aikaa yrittäneet raskautta, olemme molemmat kolmikymppisiä. Raskaus ei ole alkanut ja tämä kuukausittaisessa syklissä eläminen turhauttaa ja väsyttää. Menkkojen alkamisaikaan saa jännittää ja lopulta pettyä, kun menkat alkaa. Sen jälkeen on pari viikkoa ns. normaalia elämää ja sitten yrittämistä ovulaation aikoihin. Yrityksen jälkeen elän seuraavien kuukautisten alkuun niin kuin olisin raskaana, jotta en ruokavaliolla tm. vahingoittaisi mahdollista raskautta. Kuukautisten lähestyessä pohdin, ovatko oireet raskausoireita vai kuukautisiin liittyviä. Kun kuukautiset taas alkaa, niin harmittaa ja olen pettynyt. Kauanko te muut yrititte esikoista? Miltä teistä tuntui, jos lasta ei kuulunut?
Kaipaisin tähän ketjuun vertaistukea. Raskaus on meille molemmille toivottu asia, joten en kaipaa kommentteja, että kannattaisi jättää lapset tekemättä.
Ap
Kommentit (516)
Olen tullut raskaaksi neljä kertaa heti ensimmäisestä kierrosta. Näistä kaksi kertaa vielä niin ettei edes harrastettu "oikeaan" aikaan seksiä. On varmaan totta että keskimäärin menee monta kuukautta tulla raskaaksi, mutta se vaan tarkoittaa sitä että toisilla nappaa nopeasti ja toisilla voi kestää hyvinkin pitkään. En nyt ihan usko että sattumastakaan on ollut kyse.
Ekassa tulin raskaaksi 3. kierrosta. Olin silloin 27 ja mies nelikymppinen. Toinen tuli tokasta kierrosta vaikka ikää 31 ja mies jo lähempänä viittäkymppiä.
Molemmat raskauteni onnistuivat ensiyrittämällä. Tiedän olevani todella onnekas. Pahaa tekee ystävän puolesta joka on vuosia ollut hoidoissa
Ensimmäinen kerta oli huti. Sittemmin tarkkuus parantunut kolme kolmesta. Sen jälkeen vaimoa ei olekkaan kiinnostanut.
Puoli vuotta, jonka aikana ehdin kiristellä hampaita ja pettyä monta kertaa. Päätin antaa itselleni tauon yrittämisen kanssa puoleksi vuodeksi, koska olin silloin vasta 30v. Heti nappasi, kun oikeasti lopetin jännittelyn. Pikkusisarusta sen sijaan ollaan nyt sitten odoteltu nyt kuutisen vuotta eikä minkäänlaista merkkiä, että sellaista olisi tulossa. Olen itkenyt ja surrut asiaa niin monta vuotta, että olisi jo fiksua hyväksyä tilanne eikä tuhlata elämän hyviä vuosia joka kuukausittaiseen pettymiseen.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä AP. Meillä yritystä takana nyt 2 vuotta. Minä täytän kohta 30 ja mies 34. Ajattelin hakeutua tutkimuksiin, jos en 30v syntymäpäiviin mennessä ole raskaana. Elämä on juuri tuota kierrosta toiseen elämistä ja säännöllisiä pettymyksiä kun menkat taas alkaa. Ympärillä ystävät ja tuttavat pamahtavat paksuksi ”ykkösellä” yrittämättä. Ironista, että nuorempana pelkäsi raskautta ja teki kaikkensa, ettei vauvaa tulisi, mutta nyt en mitään muuta toivo kuin lasta.
Jos uskoo henkisiin juttuihin, joku voisi sanoa että kropalla menee aikaa tottua siihen ajatukseen, että raskaus on toivottu ja haluttu, kun sitä on aiemmin pelätty vuosikausia...
3 vuotta eikä ole lasta näkynyt.
Vierailija kirjoitti:
3 vuotta eikä ole lasta näkynyt.
Meillä 7 😔 ei mitään vikaa kummassakaan, joten eletään kai vain kaksistaan, koska ei mitään hoitojakaan haluta. Päätettiin se jo alussa. Joko luomusti tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esikoiseen meni nelisen kuukautta, mutta se meni kesken 8. viikolla. Yli 10 vuoden jälkeen nelikymppisenä kehoni päätti olla tarpeeksi kypsä kantamaan terveen lapsen loppuun saakka.
Vau, varmasti aika mieletön tunne. Onneksi olkoon! :-)
Kiitos! ☺️ Ihan uskomatonta se oli. Ihan parasta maailmassa! Nyt tuo nelivuotias on maailmamme keskipiste.
Kolme vuotta yritettiin aktiivisesti siis laskettiin otollimmat päivät jne.. Ei kuulunut silloin eikä sen jälkeen. Eikä vieläkään. Eikä varmaan koskaan. Oltiin jo 42v molemmat.Aloitettiin yritys 26v. Ollaan itketty ja surtu. Molemmat pitäisi olla kykeneviä lapsen tekoon, kunnes puoli vahingossa selvisi mieheni käyneen leikkauksessa. Eli ns piuhat poikki eikä milloinkaan sitä minulle kertonut.
-raivosin
-oetyin
-suru oli suunaton
-masennuin
-erosin
15 vuotta tais tulla just täyteen.
3 kertaa toivotusti ykkösestä raskaaksi alle 30-vuotiaana. Sen jälkeen en ole kokeillut. Lisäksi teininä tulin yhdestä, siitä ekasta kerrasta raskaaksi (silloisen poikaystävän mukana kantama kondomi oli varmaan vuosia vanha, repesi, emme pitäneet lasta). Ei ole ollut vaikeaa tulla raskaaksi ja saada lapsia vaikka moni asia on vaikeaa ollutkin. Mistään muusta en näin kiitollinen voisi ollakaan.
3kk, olin 26v. Toista 6kk ja olin 28v.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei ole lapsia, mutta tajusin juuri, että olen syntynyt 9kk äitini syntymäpäivän jälkeen ja veljeni on syntynyt 9kk äitini nimipäivän jälkeen.
Tuosta voi olettaa kaksi asiaa:
On tärpännyt aina laakista.
Isällämme ei ole ollut lainkaan mielikuvitusta äidillemme antamiensa lahjojen suhteen.
Minä olen myös syntynyt 9 kk äidin syntymäpäivästä. Mies on syntynyt 9 kk anopin ja apen hääpäivästä ja on ainoa lapsi. Eli sai se appiukkokin kerran.
Toni N. Tinder. Apu on käden ulottuvilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3 vuotta eikä ole lasta näkynyt.
Meillä 7 😔 ei mitään vikaa kummassakaan, joten eletään kai vain kaksistaan, koska ei mitään hoitojakaan haluta. Päätettiin se jo alussa. Joko luomusti tai ei.
Saanko kysyä miksi?
Lupasin, että lapsi saa tulla, jos on tullakseen häiden jälkeen. Mietin mielessäni vuotta tai puolta vuotta vähintään, ennen kuin tärppäisi. Lapsi sai alkunsa heti häämatkalla, ehkä viikko häiden jälkeen. Olin järkyttynyt. Nyt tietysti ymmärrän kuinka onnekkaita olimme.
Heti häitteni jälkeen 28 vuotiaana. Myös toinen lapsi syntyi heti kun haluttiin.
Tsemppiä AP. Meillä yritystä takana nyt 2 vuotta. Minä täytän kohta 30 ja mies 34. Ajattelin hakeutua tutkimuksiin, jos en 30v syntymäpäiviin mennessä ole raskaana. Elämä on juuri tuota kierrosta toiseen elämistä ja säännöllisiä pettymyksiä kun menkat taas alkaa. Ympärillä ystävät ja tuttavat pamahtavat paksuksi ”ykkösellä” yrittämättä. Ironista, että nuorempana pelkäsi raskautta ja teki kaikkensa, ettei vauvaa tulisi, mutta nyt en mitään muuta toivo kuin lasta.