Onko paha asia tavoitella lähimmäisensä puolisoa jos tämä itse osoittaa kiinnostusta

Sinähän niiden tekojesi kanssa joudut elämään. Mitä sinä sitä muilta kyselet. Lähimmäisen mielestä varmasti on.

ja sinä et ole aiemmin kokenut vastaavaa ihastumista?

ap

Vierailija kirjoitti:

ja sinä et ole aiemmin kokenut vastaavaa ihastumista?

ap

Mitä se tähän kuuluu? Jos isket kaverin puolison niin tuskin sinä siitä saat lohtua vaikka joku muukin olisi niin tehnyt. Hirveä sirkus siitä tulee ja kaverit kaikkoaa ympäriltä ihan varmasti. Vain sinä itse voit tietää onko se kaiken sen arvoista.

Vierailija kirjoitti:

ja sinä et ole aiemmin kokenut vastaavaa ihastumista?

ap

Ihastuksia tulee ja menee. Pysyttele etäällä kohteesta ja keskity muihin ihmisiin, niin löydät uuden ihastuksen. Jos olet itsekäs pskiainen, voit tietysti ottaa ihastumisesta itsellesi hyvän tekosyyn olla mulkvisti, kun "et voinut tunteillesi mitään". Tai sitten voit tunnustaa rehellisesti olevasi mulkvisti ja panna menemään. Muista vaan olla rehellinen lähimmäisellesi ja kertoa hänellekin, mikä mulkvisti olet.

Jaa-a. Tilanne on tuttu. Tunteille ei voi mitään, mutta järkeä kannattaa käyttää. Itselleni tunteiden seuraaminen johtaisi eroon, omaisuuden jakamiseen, talon myyntiin, vuorovanhemmuuteen, monien ystävien menettämiseen, sukulaisten ikävään suhtautumiseen... Ei taida olla sen arvoista, kun ei kuitenkaan tunneta niin hyvin, ei olla eletty arkea yhdessä tms.

Eli onko väärin? Vaikea sanoa, mutta mieti huolellisesti seuraukset, joita tuosta voi olla sekä itsellesi että toiselle osapuolelle. 

Ei kai sille oikein mitään voi, jos tunteet on voimakkaat. Ei toiseen ihmiseen ole omistusoikeutta.

Anna mennä vaan. Tuhoat monta elämää.

Elät sitten loppuelämäsi sen tiedon kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ja sinä et ole aiemmin kokenut vastaavaa ihastumista?

ap

Mitä se tähän kuuluu? Jos isket kaverin puolison niin tuskin sinä siitä saat lohtua vaikka joku muukin olisi niin tehnyt. Hirveä sirkus siitä tulee ja kaverit kaikkoaa ympäriltä ihan varmasti. Vain sinä itse voit tietää onko se kaiken sen arvoista.

Lähimmäinen tarkoittaa ketä tahansa ihmistä.

Ei siitä minulle seuraisi paljoakaan, olen vapaa

Toiselle seuraisi mutta käytöksestä päätellen huolta ei näkyisi olevan. Itse jarruttelen vaikka olen ihastunut. Vaikka luulen että kyllä kiinnostus minustakin näkyy. Toisaalta aika turhauttava rooli olla jonain moraalinvartijana toiselle, eli suojella häntä minulta.

ap

Käyttäjä33400 kirjoitti:

Anna mennä vaan. Tuhoat monta elämää.

Elät sitten loppuelämäsi sen tiedon kanssa.

Omat vanhempani ovat myös eronneet ja tässä sitä elellään..?

ap

Ei ole paha. Kiinnostusta ei synny, jos suhde kunnossa. Mikäli se kiinnostus on aitoa. Toinen lopettaa suhteensa. On yksin jonkin aikaa. Valitsee sit sinut.

Kerranhan täällä vaan eletään ja rakkaus on ihana asia. Jos teistä molemmista tuntuu että olette tarkoitettu toisillenne, niin antaa mennä vaan. Onnea jatkoon.

Onko teillä yhteisiä ystäviä? Jos ei, niin ei ole väärin sinua kohtaan, vaikka antaisitkin mennä. Eikä se sinun tekonasi ole väärin kellekään, josta sulle on väliä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole paha. Kiinnostusta ei synny, jos suhde kunnossa. Mikäli se kiinnostus on aitoa. Toinen lopettaa suhteensa. On yksin jonkin aikaa. Valitsee sit sinut.

Tällälailla se ei juuri koskaan mene, jos se seuraava on jo kiikarissa. Onko riski ap, ettei miehelle tulekaan eroa ja haittaisiko se sinua?

Vastaus aloittajan kysymykseen: On paha asia

Sinä voit tuntea ja rakastua ihan miten haluat ja tahdot. Se ei ole moraalisesti väärin edes varattuun ihmiseen. Mutta sen voit miettiä, että oletko valmis ryhtymään suhteeseen varatun tyypin kanssa ja joka myös kantaa tekonsa seuraukset sinua syyttämättä. 

Vanhan kansan hyvin pureskeltu sanonta "kahden kauppa, kolmannen korvapuusti" osuu nyt ajatuksiesi kanssa. Pidä itsestäsi huoli ja selvitä varatulta ymmärtääkö hän, mihin ryhtyy. Sinua ei tarvitse sekoittaa hänen perheongelmiinsa saati laittaa vastuuseen, jos mies jää kiinni. Miehen on se sotku itse selvitettävä. Sinä pääset helpoimmalla,vaikka moni usein syyttääkin salarakasta tilanteesta ja mikä on täysin väärä kohde kun oma puoliso toilailee ympäriinsä.

Jos kyseessä on ensikertalainen ja joka ei osaa tavata salarakasta, niin  suosittelen miettimään miten toimitte käytännössä. Älä alistu siihen, että hän käy luonasi sotkemassa lakanat ja sinä siivoat sitten jäljet. Yhteistyötä on tehtävä ja laskutat ainakin pyykinpesuaineista. Mikään huvilelu olet.

Myös, jos tunteesi häntä kohtaan syvenee, niin viimeistään siinä vaiheessa on teillä suhdekriisi. Ellei ihastuksesi päätä jäädä luoksesi, jolloin rittää käytännön järjestelyjä. Oletko valmis hätämajoittamaan hänet?

On paha asia, kertoo paljon moraalistasi ja sisäisestä maailmastasi, että edes pohdit tätä.

Ajattelitko pokata ystäväsi puolison? Ja oikeasti kysyt onko se väärin? Onko sinulla kaikki kotona?

Ap:n kaltaiset ihmiset ovat kuvottavia. Minäminäminä!

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä33400 kirjoitti:

Anna mennä vaan. Tuhoat monta elämää.

Elät sitten loppuelämäsi sen tiedon kanssa.

Omat vanhempani ovat myös eronneet ja tässä sitä elellään..?

ap

Eli mitäpä muuta sinulta voisikaan odottaa.

Vierailija kirjoitti:

On paha asia, kertoo paljon moraalistasi ja sisäisestä maailmastasi, että edes pohdit tätä.

Ajattelitko pokata ystäväsi puolison? Ja oikeasti kysyt onko se väärin? Onko sinulla kaikki kotona?

Sehän kertoo hyvää ap:n moraalista, että hän pohtii asiaa sen sijaan, että vain syöksyisi suhteeseen tai sänkyyn. Ajattelu ei ole rikollista.