Onko paha asia tavoitella lähimmäisensä puolisoa jos tämä itse osoittaa kiinnostusta
Kommentit (63)
Se olisi kunnianvastaista ja arvotonta, ja varmasti vailla siunausta.
Itsepetosta se ensisijaisesti on, jännityksellä leikkimistä. Kannattaa kunnioittaa osapuolia niin paljon, että ero ensin esiin. Muuten et voi koskaan olla varma ihastuttiinko Sinuun ihmisenä, vai kiellettyyn leikkiin jossa sinä esität osaa. Jos kielletty on se houkutus ja miehen fetissi, niin tiedät että sinulla on sama kohtalo kuin nykyisellä puolisolla.
Älä himoitse lähimmäisesi aviopuolisoa, palvelijaa tai karjaa, älä mitään mikä on hänen omaansa. Teet suuren virheen ja rikoksen, jos niin toimit. Joudut siitä satavarmasti vastuuseen.
Meillä ei ole sellaista kultuuria missä mies voi ottaa toisen naisen vanhan naisen sivulle. Yleensä homma menee niin että mies vain panee ja se siitä sitten.
Perheeseen on kuitenkin käytetty paljon aikaa ja rahaa, sekä muistot ovat voimakkaat elinrikkaat omaisuudet.
Mikäs siinä jos ei tunne itseään hyväksikäytetyksi. Miehethän ovat joutuneet tekemään tuota jo monta vuosituhatta ellei kymmeniäkin.
Mies on moniavioinen, mutta harvoin jättää entistä pesuetta. Väittäisin että jokaisella avioliitossa olevalla miehellä on ollut ainakin yksi sivusuhde perhe-elämänsä aikana.
Ja tämä on ihan normaalia. Yleensä perheellinen käy työnsä lomassa tai tauolla maksullisella hoitamassa tarpeensa. Tämä on se perinteisin muoto ihmiskunnan historiassa.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä33400 kirjoitti:
Anna mennä vaan. Tuhoat monta elämää.
Elät sitten loppuelämäsi sen tiedon kanssa.
Omat vanhempani ovat myös eronneet ja tässä sitä elellään..?
ap
Pettäminen, eroaminen, toisen puolison vieminen ym tavallisten ihmisten mielestä epämiellyttävä käyttäytyminen periytyy. Niille se on normaalia, jotka ovat siihen lapsesta asti tottuneet. W t
Vierailija kirjoitti:
Kerranhan täällä vaan eletään ja rakkaus on ihana asia. Jos teistä molemmista tuntuu että olette tarkoitettu toisillenne, niin antaa mennä vaan. Onnea jatkoon.
Tarkoitettu toisilleen? Kuka tarkoitti? Ethän vain viittaa johonkin korkeampaan voimaan? Ehkä jopa siihen samaan, joka kielsi himoitsemasta lähimmäisensä puolisoa?
Ajattele loppuun asti. Ei Jumala johdata raamatun vastaiseen toimintaan, se on ihan toisen toimijan alaa.
Tietenkin se on väärin. Lähimmäisen puoliso ei kuulu sinulle, vaikka hän osoittaisikin kiinnostusta.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai sille oikein mitään voi, jos tunteet on voimakkaat. Ei toiseen ihmiseen ole omistusoikeutta.
Ainahan näitä joillain tunteilla selitellään, vaikka motiivit ovat todennäköisesti jotain aivan muuta.
Käyttäjä33400 kirjoitti:
Anna mennä vaan. Tuhoat monta elämää.
Elät sitten loppuelämäsi sen tiedon kanssa.
Tuolla tavoin toimiville ihmisille lienee täysin ok elää sen tiedon kanssa. He eivät huonoa omaatuntoa tunne, se on heille täysin vieras asia.
Ihastuminen on normaalia, myös parisuhteessa eläville. Eikä se kerro muusta kuin siitä, että ihmisillä on erilaisia tunteita.
Ero on siinä, tekeekö tunteella jotain. Eli ryhtyykö ajatuksista tekoihin. Jos ryhtyy, on ylittänyt sen rajan, minkä parisuhde luo.
Ihastuksen tunteen voi myös vaa olla. Nauttia siitä hetki ja sitten kohdistaa se tunne omaan puolisoon. Kyse on tunteiden ja tekojen hallinnasta.
Olen huomannut, että se on joillekin vaikeaa ja sitä esiintyy varsinkin ihmisillä, joilla on taipumusta esimerkiksi mököttämiseen. Eli tunteita on yleensäkin vaikea erotella, käsitellä ja hoitaa. Tällöin tekee tunteiden mukaan, ei niinkään järjen, joka kyllä sallii kaikki tunteet ja käsittelee ne.
Eli, on, se on väärin yrittää varattua. Tunteita voi käsitellä. Tunteista voi puhua. Mutta tunteiden mukaan ei tarvitse aina toimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä33400 kirjoitti:
Anna mennä vaan. Tuhoat monta elämää.
Elät sitten loppuelämäsi sen tiedon kanssa.
Omat vanhempani ovat myös eronneet ja tässä sitä elellään..?
ap
Pettäminen, eroaminen, toisen puolison vieminen ym tavallisten ihmisten mielestä epämiellyttävä käyttäytyminen periytyy. Niille se on normaalia, jotka ovat siihen lapsesta asti tottuneet. W t
Voi että olet tyhmä. Esimerkiksi prinssi Charles on mielestäsi w t, kun salasuhteili Camillan kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä33400 kirjoitti:
Anna mennä vaan. Tuhoat monta elämää.
Elät sitten loppuelämäsi sen tiedon kanssa.
Omat vanhempani ovat myös eronneet ja tässä sitä elellään..?
ap
Pettäminen, eroaminen, toisen puolison vieminen ym tavallisten ihmisten mielestä epämiellyttävä käyttäytyminen periytyy. Niille se on normaalia, jotka ovat siihen lapsesta asti tottuneet. W t
Eroaminen on epämiellyttävää käyttäytymistä? Kyllähän nyt erota saa! Siihen on monenlaisia motiiveja. Ei ap sanonut, että hänen vanhempiensa ero johtui pettämisestä. Taidat itse olla epämiellyttävä, kun täällä kuljet tuomitsemassa toisia ihmisiä.
Ketjussa loistava moraalinen ylemmyys on naurettavaa. Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä33400 kirjoitti:
Anna mennä vaan. Tuhoat monta elämää.
Elät sitten loppuelämäsi sen tiedon kanssa.
Omat vanhempani ovat myös eronneet ja tässä sitä elellään..?
ap
Pettäminen, eroaminen, toisen puolison vieminen ym tavallisten ihmisten mielestä epämiellyttävä käyttäytyminen periytyy. Niille se on normaalia, jotka ovat siihen lapsesta asti tottuneet. W t
Voi että olet tyhmä. Esimerkiksi prinssi Charles on mielestäsi w t, kun salasuhteili Camillan kanssa?
Todellakin oli! Vai eikö kuninkaallinen muka voi olla käytökseltään w t? Kyllä voi, valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä33400 kirjoitti:
Anna mennä vaan. Tuhoat monta elämää.
Elät sitten loppuelämäsi sen tiedon kanssa.
Omat vanhempani ovat myös eronneet ja tässä sitä elellään..?
ap
Pettäminen, eroaminen, toisen puolison vieminen ym tavallisten ihmisten mielestä epämiellyttävä käyttäytyminen periytyy. Niille se on normaalia, jotka ovat siihen lapsesta asti tottuneet. W t
Voi että olet tyhmä. Esimerkiksi prinssi Charles on mielestäsi w t, kun salasuhteili Camillan kanssa?
Kyllä. Ei erityisen fiksu ja moukka kuten isänsä.
Vierailija kirjoitti:
Ei siitä minulle seuraisi paljoakaan, olen vapaa
Toiselle seuraisi mutta käytöksestä päätellen huolta ei näkyisi olevan. Itse jarruttelen vaikka olen ihastunut. Vaikka luulen että kyllä kiinnostus minustakin näkyy. Toisaalta aika turhauttava rooli olla jonain moraalinvartijana toiselle, eli suojella häntä minulta.ap
Joskus oikein toimiminen on todellakin turhauttavaa, ei helppoa suinkaan!
Jos rakastat toista oikeasti, autat häntä toimimaan moraalisesti oikein, eli kuten sanoit "Olla jonain moraalinvartijana toiselle", SE on oikeata rakkautta! Jos rakastat miestä, tuet häntä pysymään uskollisena puolisolleen, niin kauan kuin he ovat naimisissa.
"Rakkaus ei etsi omaansa"...
Voit tietenkin tavoitella, lopputulos on täysin eri asia.
Olen itse aina tuominnut tuollaiset suhteet, etenkin koska omalla äidilläni on pitkä historia toisena naisena - jokaisen aviomiehensä vei aina joltain muulta. En ole ikinä ymmärtänyt tuollaista. Miten kukaan voisi tehdä toiselle noin, edes tuntemattomalle?
Nykyään kuitenkin olen huomannut itsessäni, että tuo ketjussa aiemmin mainittu vallantunne menee helposti päähän. Olen alkanut pelätä, että mitä jos olenkin loppujen lopuksi ihan kuin äitini.