Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaa miten tätimäistyitte - vertaistukiketju
Oon 46 v ja omasta mielestä näpsäkkä ja nuorekas. Edestäpäin. Nyt näin pari kuvaa itsestä sivusta päin ja mikäs täti Tomera niissä näkyykään. Mulla on lyhyt tukka ja se korostaa paksua niskaa ja tuhtia ylävartaloa. Näytän rintavalta maatalon pehroorinnalta, vaikka en edes ole ylipainoinen, ihan samalta kuin suvun vanhemmat rouvat. Naurattaa olla tällanen muhkea rouva. Kaveriakin nauratti, sanoi että no nyt on.
Kommentit (1764)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on liian nuorekas vaate tähdille? -sivusta
Kaikki muodista poistuneet liian vartalonmyötäiset ja seksikkäiksi tarkoitetut paljastavat vaatteet näyttää just sellaisilta, että ne on hankittu nuorena (10-15 vuotta sitten) ja niitä käytetään edelleen. Tämä ei ole n.s. läskikysymys vaan pahiten tähän sortuvat juuri ne luisevan laihat ja kapeahuuliset Rouva Vilijonkat, jotka kuvittelevat näyttävänsä niissä hyviltä vielä viidenkympin lähestyessäkin. Kuvittelevat varmaan, että sillä tavalla voisivat elää siinä 15 vuoden takaisessa nuoruudessa edelleen.
Rouva Vilijonkka! Osuva nimitys heille, joille läski on kaikista pahinta, mutta jotka eivät niin kovin kiinnitä huomiota lihaksiin tai ryhtiin. KUNHAN ON LAIHA.
No ihan samalla tavalla monelta pullukalta puuttuu ne lihakset ja ryhti. Harva on geneettisesti lihaksikasta tyyppiä.
Lihavilla tulee leskenkyttyrä esiin, rasvaa ja kuonaa kertyy hartioille.
Joo, niin tulee, mutta miten se tätimäistymiseen liittyy?
Ei mun mielestä ainakaan lihavuus liity tätimäistymiseen. Voihan nuorikin olla lihava. Moni voi iän myötä vähän pyöristyä, mutta ei se leskenkyttyrä kyllä mistään ihan pikku pyöreydestä tule. Sitä paitsi laihakin voi olla tosi tätimäinen.
Minun mielestäni nimenomaan ylipaino vaikuttaa tätimäistymiseen. Minä ainakin näytän itseni äidiltä kun pitkien hiusten ja hoikan vartalon sijaan on polkkatukka ja keskivartalolihavuus. Tiedän myös kokemuksesta, että 10-15 kilon painonpudotus ja vähän pidempi tukka tekee heti tyttömäisemmäksi vaikka keski-ikäisellä laihtumisen pitäisi vaikuttaa epäedullisesti kasvoihin. Eipä vaikuta minulla. Toki on niitäkin, joilla on jo lähtökohtaisesti laihat kasvot ja näyttävät reippaan laihtumisen jälkeen lähinnä sairaalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tätimäistyminen on karmea kokemus! Toivoisin, että voisin löytää jostain takaraivosta piilosta vetoketjun alun, ja sitten voisin vetää sen vetoketjun auki alaselkään asti. Kuorisin tämän jostain ihmeestä tulleen päällikerroksen pois, astuisin siitä ulos kuin sukelluspuvusta ja sisältä paljastuisi todellinen minä!
Ihan hirveää katsoa "työpaikan akkoja" ja tajuta, että melkein kuulun ulkonaisesti samaan joukkoon. Farkut, järkevät kengät, musta puolipituinen toppatakki, lyhyt tukka, ylipainoa... Vain silmälasit, joiden sanka on sivusta katsoen leveä, puuttuu.
Kun olin täyttämässä 40, joku kysyi töissä, että et kai sä vielä kolmeakymmentä ole? Vielä 50-vuotiaana pystyin uskottavasti väittämään, että olen kymmenen vuotta nuorempi: hyvä iho (kiitos geenit!), olemus, asenne, jutut. Siitä lähtien kaikki onkin mennyt alaspäin. Kaupassa teititellään. Kukaan nuorempi ei ota vakavasti. Ketään ei kiinnosta mitä tätikuoren sisällä on. Tämä on ihan kamalaa!
Oon tainnu tässä hiljattain saavuttaa jonkin esitätiytymisen ensimmäisen vaiheen. Viime vuonna pystyin vielä ihan hyvin esim. kävelemään ulkona pakkasessa nilkat paljaana eikä palellu yhtään. Siis oikeasti, ei vaan ollu kylmä, tuntui vaan mukavalta sellanen pieni tuulenvire nilkoissa. Vaan eipä onnistu enää. Tänä vuonna ensimmäisten viileämpien ilmojen saavuttua tajusin että täällähän on perhana oikeesti KYLMÄ! Toppahousut otin käyttöön jo syksyllä, villasukat jalassa joka päivä. Söpöt neulelapaset ovat vaihtuneet villavuorillisiin nahkarukkasiin. Pari viikkoa sitten ostin prismasta kuomat (sai kätevästi bonukset siinä samalla). Huomaa, että pukeutumisessa mukavuus alkaa mennä kaiken muun edelle. Muutaman vuoden takainen minä olisi järkyttynyt.
Kävin myös yks päivä Tokmannilla ja ihmettelin, että mistä lähtien täällä on myyty näin kivoja vaatteita. Nyt en enää ole varma, että onko valikoima tosiaan muuttunut vai olenko vain tätiytymässä.
T. N23 esitäti
- Pukeutumisessa mukavuus menee muodikkuuden edelle
- Vaatekaupoilla tihrustan heti pesulapusta, mitä materiaaleja vaatteessa on käytetty. Ennen ei olisi tullut mieleenkään, riitti että vaate oli hyvännäköinen.
- Korkokengät nykyään tuskaa jaloille, ja vaikka luulisi että korkkarikävelytaito säilyisi edes jotenkuten, niin ehei, nykyään se on säälittävää vaappumista polvet koukussa kuin mikäkin täti moonika.
- Nastakengät talvien pelastus.
- Emoijit on ikuisesti hymiöt! Vanhan ajan hymiöt edelleen käytössä :-)
- Allit pullistuneet ja lantio levinnyt mystisesti, eikä tätä kroppaa saa enää simpsakaksi todellakaan yhtä helposti kuin silloin parikymppisenä.
- Hetken mielijohteesta leikattu polkka kruunaa koko tätimäisen olemuksen 😂 Peli on menetetty.
N30
Vierailija kirjoitti:
Oon tainnu tässä hiljattain saavuttaa jonkin esitätiytymisen ensimmäisen vaiheen. Viime vuonna pystyin vielä ihan hyvin esim. kävelemään ulkona pakkasessa nilkat paljaana eikä palellu yhtään. Siis oikeasti, ei vaan ollu kylmä, tuntui vaan mukavalta sellanen pieni tuulenvire nilkoissa. Vaan eipä onnistu enää. Tänä vuonna ensimmäisten viileämpien ilmojen saavuttua tajusin että täällähän on perhana oikeesti KYLMÄ! Toppahousut otin käyttöön jo syksyllä, villasukat jalassa joka päivä. Söpöt neulelapaset ovat vaihtuneet villavuorillisiin nahkarukkasiin. Pari viikkoa sitten ostin prismasta kuomat (sai kätevästi bonukset siinä samalla). Huomaa, että pukeutumisessa mukavuus alkaa mennä kaiken muun edelle. Muutaman vuoden takainen minä olisi järkyttynyt.
Kävin myös yks päivä Tokmannilla ja ihmettelin, että mistä lähtien täällä on myyty näin kivoja vaatteita. Nyt en enää ole varma, että onko valikoima tosiaan muuttunut vai olenko vain tätiytymässä.
T. N23 esitäti
Ehkä tuo on vain sitä, että olet aikuinen etkä mikään teini enää. Ja periaatteessa kaikki aikuiset naiset ovat myös tätejä, ainakin lasten silmissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää on mulla, 56-vuotiaalla, uusin juttu:
kun ajan autolla hankalaan risteykseen, laitan radion pois päältä. Näen paremmin.
Voi v.
Mä en kestä, sä oot mun kohtalotoveri!!! Ja kun parkkeeraan autoa hankalaan paikkaan, teen saman. Koska totta kai silloinkin näkee paremmin
Onko teillä muilla parisuhdetta? Mietin vaan että tuleeko tämmöinen tätiytyminen otettua enemmän huumorilla, jos ei tarvitse enää lisäksi pohtia sitä, että pitäisi viehättää jotakin uppo-outoa miestäkin riittävästi? Nimittäin ikä ja ulkonäkökriisiä pukkaa eikä naurata yhtään..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä muilla parisuhdetta? Mietin vaan että tuleeko tämmöinen tätiytyminen otettua enemmän huumorilla, jos ei tarvitse enää lisäksi pohtia sitä, että pitäisi viehättää jotakin uppo-outoa miestäkin riittävästi? Nimittäin ikä ja ulkonäkökriisiä pukkaa eikä naurata yhtään..
Juu, kyllä on parisuhde. Kotona on entinen salskea nuori uros, joka ukkoutuu kovaa vauhtia. Yhdessä ihmetellään, että miten on käynytkin näin, että meillä on mahat pyöristyneet.
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä muilla parisuhdetta? Mietin vaan että tuleeko tämmöinen tätiytyminen otettua enemmän huumorilla, jos ei tarvitse enää lisäksi pohtia sitä, että pitäisi viehättää jotakin uppo-outoa miestäkin riittävästi? Nimittäin ikä ja ulkonäkökriisiä pukkaa eikä naurata yhtään..
On, onneksi. En tällä tätiytymisen asteella uskalla edes kuvitella, minkälaista olisi olla taas vapailla markkinoilla ja parisuhdetta etsimässä. En nimittäin jaksaisi panostaa riittävästi markkina-arvooni kenenkään silmissä.
Toki onneksi ilmeisesti on edelleen ihmisiä, jotka eivät arvota vastakkaista sukupuolta ainoastaan ulkonäön perusteella. Vaikka tälläkin palstalla usko siihen on ajoittain koetuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon tainnu tässä hiljattain saavuttaa jonkin esitätiytymisen ensimmäisen vaiheen. Viime vuonna pystyin vielä ihan hyvin esim. kävelemään ulkona pakkasessa nilkat paljaana eikä palellu yhtään. Siis oikeasti, ei vaan ollu kylmä, tuntui vaan mukavalta sellanen pieni tuulenvire nilkoissa. Vaan eipä onnistu enää. Tänä vuonna ensimmäisten viileämpien ilmojen saavuttua tajusin että täällähän on perhana oikeesti KYLMÄ! Toppahousut otin käyttöön jo syksyllä, villasukat jalassa joka päivä. Söpöt neulelapaset ovat vaihtuneet villavuorillisiin nahkarukkasiin. Pari viikkoa sitten ostin prismasta kuomat (sai kätevästi bonukset siinä samalla). Huomaa, että pukeutumisessa mukavuus alkaa mennä kaiken muun edelle. Muutaman vuoden takainen minä olisi järkyttynyt.
Kävin myös yks päivä Tokmannilla ja ihmettelin, että mistä lähtien täällä on myyty näin kivoja vaatteita. Nyt en enää ole varma, että onko valikoima tosiaan muuttunut vai olenko vain tätiytymässä.
T. N23 esitäti
Tokmannin valikoima on itse asiassa muuttunut parempaan!
Huh miten masentavia tekstejä! Itse olen 73-vee enkä tunne olevani tippaakaan tätimäinen. Enkä olekaan! Ei pidä antaa periksi kun hyvää elämää voi olla edessä vaikka kuinka pitkään. On tukka pitkä tai lyhyt, on keskivartalo kovera tai kupera, aina kannattaa etsiä se paras minä/sinä. Ja tuohan on vain ulkoista. Sisältä se säihke lopulta tulee! Ytitetään säilyttää pää kuin rippikoulutytöllä. Hyvä siitä tulee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen alkanut leipoa kuivakakkuja 😬
Olen tätimäistynyt niin ettei huvita ollenkaan kokeilla mitään uusia hienoja kaarnan ja parfyyminmakuisia leivonnaisia, haluan vain mummopullaa ja vanhat tutut runebergit.
Olin ennen täti. Uskon. Nyt 67 vuotias meikkaan, hillitysti,. Kasvatin pidemmät hiukset joihin otan raitoja. Luulen että olen nyt huolitullamman näköinen, paremman näköinen kuin 20 v taaksepäin. Halusin pois tätimäisyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huh miten masentavia tekstejä! Itse olen 73-vee enkä tunne olevani tippaakaan tätimäinen. Enkä olekaan! Ei pidä antaa periksi kun hyvää elämää voi olla edessä vaikka kuinka pitkään. On tukka pitkä tai lyhyt, on keskivartalo kovera tai kupera, aina kannattaa etsiä se paras minä/sinä. Ja tuohan on vain ulkoista. Sisältä se säihke lopulta tulee! Ytitetään säilyttää pää kuin rippikoulutytöllä. Hyvä siitä tulee!
En halua rippikoulutytön päätä. Olen aikuinen nainen.
Olen tätiytynyt, itse asiassa ihan pidän siitä ja hyvää elämää voi olla edessä vaikka kuinka pitkään.
Olen jo mummo. Ylipainoa ei automaattisesti tule yli viisikymppisille. Syö säännöllisesti ja valitsee ruokansa oikein. Liikun, mutta mieleni iloksi.
Vierailija kirjoitti:
Jos tätillä olisi munat, se olisi setä.🤔
Niinhän me tädit luullaan mutta oikeasti se voi olla jokin LBGTQWCXZ vai mitä hittoja ne on.
Kaikki kirjainlyhenteet ovat ihan hepreaa eivätkä jää mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Olin ennen täti. Uskon. Nyt 67 vuotias meikkaan, hillitysti,. Kasvatin pidemmät hiukset joihin otan raitoja. Luulen että olen nyt huolitullamman näköinen, paremman näköinen kuin 20 v taaksepäin. Halusin pois tätimäisyydestä.
Ei tosiaan kannata leikkauttaa sitä uutistenlukijapolkkaa, se tätimäistää heti. Polkka on kaikkein vaikein hiusmalli vaikka kampaajat aina väittää päinvastoin ja tykkää leikata sen. Kaikissa muuttumisjutuissa aina leikataan se "kiva nuorekas kerrostettu polkka". Mutta kellään "nuorella" ei ikinä ole sellasta polkkaa, (paitsi ysärillä oli).
Vierailija kirjoitti:
Olen jo mummo. Ylipainoa ei automaattisesti tule yli viisikymppisille. Syö säännöllisesti ja valitsee ruokansa oikein. Liikun, mutta mieleni iloksi.
Totta. On outoa että ylipaino jotenkin katsotaan normaaliksi ikääntymiseksi. Ei, se tarkoittaa että elimistö on epätasapainossa.
Alue: Aihe vapaa
No aikamoinen tätiyden merkki on tuo ikänäkö. Täti tihruttaa puhelinta eikä nää mitä kirkoittaa :D
Jollakin kasvaa jalka tätiyden myötä ja toinen ei nää puhelinta.
Ja pakko kehaista, että minä nään vieläkin omilla silmillä puhelimen ja kaiken pienellä präntätyn, vaikka ikää 60v.
Mutta kyllähän sitä tädiksi muututaan, kun tarpeeksi vanhaksi eletään, vaikka moni sen yrittää kieltää ja itsestä tuntuu, etttä minähän olen niiiiin nuorekas.