Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa miten tätimäistyitte - vertaistukiketju
Oon 46 v ja omasta mielestä näpsäkkä ja nuorekas. Edestäpäin. Nyt näin pari kuvaa itsestä sivusta päin ja mikäs täti Tomera niissä näkyykään. Mulla on lyhyt tukka ja se korostaa paksua niskaa ja tuhtia ylävartaloa. Näytän rintavalta maatalon pehroorinnalta, vaikka en edes ole ylipainoinen, ihan samalta kuin suvun vanhemmat rouvat. Naurattaa olla tällanen muhkea rouva. Kaveriakin nauratti, sanoi että no nyt on.
Kommentit (1764)
Vierailija kirjoitti:
Rintaliivien jatkopala, ah...mikä ihana asia.
t. juuri 40 vuotta täyttänyt täti in making
miks lihoit?ei ikääntyminen sitä tee ainakaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 49. Tätiytyminen tapahtunut pikkuhiljaa viimeisten 8-9 vuoden aikana. Olen pelästynyt peilikuvaani baarin vessassa katseltuani nuoria naamoja koko illan, ja kaupassa ihmetellyt kiukkuisen näköistä muoria ja tajunnut sen olevan peilikuva...
Enää en saa otettua naamastani mitenkään kelvollista selfietä. Kaksoisleuka, hamsteriksi valahtanut leukalinja, lölleröistyneet käsivarret ja reidet ilman isoa painonnousua, kestokiukkuryppy otsassa. Naamakarvavahaliuskat ovat parhaita ystäviäni, suosittelen, vaaleatkin viiksikarvat vanhentavat kovasti.
Yritän kyllä pukeutua huolitellusti ja korkkareista en aio vielä luopua. Makkarankuorimekot eivät enää houkuta mutta onneksi muoti on nyt vähemmän tyköistuvaa. Meikkaustyylini on tainnut pysyä samana viimeiset 20 vuotta ja ei oikein toimi enää, ihossa kuivia laikkuja ja silmämeikki sotkeutuu lurppaluomien kanssa alle tunnissa.
Muilta osin valvominen on kauhein rangaistus mitä tiedän, liikunta on lenkillä lyllertämistä ja muutenkin kiinnostuksen kohteet ovat ”hiukan” eläneet... Himoitsen kauniita kodintekstiilejä ja astioita uutena ja tietenkin myös nostalgisesti retrona. Liikutuin melkein kyyneliin kun löysin isomummoni 100 vuotta sitten kutomat ja nimikoimat pellavapyyhkeet...
No, kyllähän se elämä on tätinäkin ihan mukavaa.
Kylläpä te jotkut olette etuajassa! Olette ottaneet ihan varaslähdön.
En mä vielä nelikymppisenä täti ollut. Nyt vasta viisikymppisenä se alkaa olla ajankohtaista.
Yritän vieläkin ajoittain sinnitellä korkkareissa yms. mutta kyllähän pehmeät lenkkarit on paljon mukavammat. Etenkin ostosreissuilla kun tulee juostua kaupasta kauppaan.
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä te jotkut olette etuajassa! Olette ottaneet ihan varaslähdön.
En mä vielä nelikymppisenä täti ollut. Nyt vasta viisikymppisenä se alkaa olla ajankohtaista.
Yritän vieläkin ajoittain sinnitellä korkkareissa yms. mutta kyllähän pehmeät lenkkarit on paljon mukavammat. Etenkin ostosreissuilla kun tulee juostua kaupasta kauppaan.
Ostosreissuthan ne vasta tätimäisiä ovatkin (ne eksponentiaalisesti kasvavat nyssykät tulevat juuri niistä). Nuoremmat täsmäshoppaavat verkossa. Ihan teinit sitten pörräävät kaupoilla sosiaalisen aspektin vuoksi, joka tädiltä taas puuttuu.
Huomaan, etten jaksa enää tehdä taidetta tai lukea samanlaisissa oudoissa asennoissa kuin 5 vuotta sitten. Aina kolottaa jostakin seuraavana päivänä, jos erehdyn kuvittelemaan olevani ikäistäni nuorempi.
Harrastan taroteja ja oraakkelikortteja, ja kauhukseni yllätin itseni katselemasta ihastellen niitä hirveitä hempeänkukallisia hippitätipakkoja, joita olen aina inhonnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pönäköitynyt. Olemus kuin tiineellä sammakolla. Oma vika, kun sapettaa eikä jaksa liikkua. Tukka lyhenee lyhenemistään. Jos se nyt on tätiintymisen ilmeisin merkki. Kirppareilta haalin Finel-kulhoja.
En ole vielä kovin tätimäistynyt, olen kolmenkympin plus puolella. Yksi asia mikä ei ainakaan nuorenna minua on isot raskaat rinnat, jotka on F kupin kokoa. Minulla on ollut sellaiset nuoresta pitäen. Ikää myöten ne on alkaneet hiukan "patalappuistua" ja muuttua riippareiksi. Ostan IISOJA rintaliivejä johon kauhon ne valahtaneet tissit ja johan näyttää paremmalta kun rinnat näyttää olevan korkeammalla ja terhakammat liivien kanssa. Mutta karu totuus on - riipparithan ne on. Mutta EVVK elämässä on suurempiakin murheita
Ryppyjäkin on alkanut tulla vaikka muuten en vielä ihan rupsahtanut ole. Katselen nuoria naisia ja miehiä että jestas nuo näyttävät lapsilta - siinä huomaa oman vanhenemisensa.
Tätimäistymiseni huomaa myös siitä, että en osaa enää kuunnella nykymusiikkia. Olen pudonnut täysin kartalta. Joudun jo kuuntelemaan musiikkia kauan ajan takaa, uudet ei enää sytytä. Nykynuorten musiikki on jotain jota en vain tajua. Moni uutuuskappale kuulostaa suorastaan aneemiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tätimäistynyt, vaikka täytin juuri 45v. Kroppa on hyvässä kunnossa, treenaan monipuolisesti. Oon aina tykännyt vaatteista, joten tykkään seurata trendejä
Miksette liiku jos ylipainoa on tullut?
Niin, omasta mielestäsi. Ei se hoikkuus nyt kaikke anna anteeksi, vaikka niin haluat uskotella. Ei siinä trendein seurailut auta, kun ikää kertyy ja kaikki me muutumme.
Vartalo voi olla paremman näköinen kuin parikymppisenä jos on treenannut säännöllisesti ja ruokavalio on terveellinen. Tätä faktaa on turha kieltää.
N51
No ei voi. Viisikymppisenä ei vaan enää näytä millään paremmalta kuin kaksikymppisenä vaikka olisi kuinka hyvässä kunnossa ja timmimpi kuin silloin.
Jos ei muuta niin ihossa näkyy jo veltostuminen ja ajan kuluminen.
Tarvitsee paremmat lasit jos muuta luulee.
Sori.
Aikuinen nainen voi olla myös realisti.Onko oikeasti noin vaikeaa tajuta, että jotkut tosiaan voi näyttää nuoremmilta kuin ovat?
Itselleni siis käy näin jatkuvasti, koska olen timmi ja freesin näköinen. Kasvot ovaalit ja korkeat poskipäät tekee myös nuoremman näköiseksi. En toki ole kasvoista parikymppisen näköinen, mutta kroppa on parempi kuin monella nuoremmalla. Olen aina treenannut, eri lajeja. Oon huomannut, että katkerimpia vastauksia tulee itseensä tyytymättömiltä..Oletko miettinyt, että ketä muuta kuin sinua, tuo kiinnostaa...
Sua näkyy kiinnostavan kun jaksat kommentoida. 😁 Täällä luetellut vaivat kuulostaa ihan 70v krempoilta. Nelikymppinen on suht nuori vielä, jos on rapakunnossa niin olisko syytä tehdä asialle jotain? Miksi nelikymppisen pitäis olla elämäänsä kyllästynyt katkera keski-ikäinen....?? 😎
Katkeria keski-ikäisiä?!? Mitä ketjua oikein luet!
Närkästyn kun menen lääkäriin ja suurin osa erikoislääkäreistäkin on nykyään mielestäni pojankloppeja tai tytönhupakkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tätiydyin kun lihoin yhtäkkiä. En siis väitä, että lihominen ja tätiytyminen kulkevat käsi kädessä, minulla se vain alkoi siitä. Parissa vuodessa hoikasta ylipainoiseksi ja menetin totaalisesti kiinnostuksen ulkonäkööni. En ostanut uusia kivoja vaatteita pieneksi menneiden tilalle, vaan ostinkin isommat vaatteet mukavina. Kengät ovat lähestulkoon aina mukavat lenkkarit, joilla jaksan ylipainoni kanssa lyllertää. Olen lopettanut meikkaamisen nyt koronan aikaan täysin, vielä tätä ennen meikkasin kauppaankin edes hieman. Luulen etten enää palaa meikkaamiseen. Iltapesu on niin helppo, kun ei tarvitse hangata silmistä ripsiväriä pois! Hiusten laittaminen jäi jo vuosi sitten pois. Olo on paljon puhtaampi ja mukavampi ilman meikkejä ja hiustököttejä. Baariin en lähtisi ilman painavaa syytä, vaikka kalsarikännit vielä kiinnostaakin... Krapula kyllä pahenee vain, joten jäänee nuokin pian pois.
Onkohan nämä tätiytymistä oikeastaan, vaiko rupsahtamista vain... Ehkä tätiä, koska enää minua ei haittaa hehkeyteni täysi katoaminen :)
Tätiys ilmenee fyysisessä kunnossa ja ulkomuodossa, elämänasenteessa ja kiinnostuksen kohteissa.
Olen aina ollut liikunnallinen ja urheilullinen. Olen huomannut kehoni tulleen jäykemmäksi, ei auta venyttely eikä oikein hierontakaan. Liikunta on lähinnä siedettävän painon ja kunnon ylläpitoa, taistelua painovoimaa vastaan.
Iho on ohentunut, kuivettunut, suupielet roikkuvat alaspäin ellen erikseen vedä niitä ylöspäin. Meikkityyli on ollut sama jo vuosikymmenet, en jaksa alkaa uutta opettelemaan.
En juurikaan jaksa välittää mitä muut minusta ajattelevat. Ei haittaa mennä pieruverkkareissa alepaan, jos ei jaksa vaihtaa vaatteita. Osaan kyllä pukeutua tilanteen mukaan, mutta aina ei jaksa. Tunnen suurta hellyyttä ja suojelunhalua nuoria naisia kohtaan, minusta on ihanaa kun saan työssäni kohdata nuoria perheitä ja tulevia vanhempia. Mietin, tuleeko minusta isovanhempi (oma lapsi täytti juuri 18).
Harrastan sauvakävelyä, joogaa, tykkään liikkua luonnossa ja lukea. Suomen lähihistoria on alkanut vasta viime vuosina kiinnostamaan.
Kaiken kaikkiaan minusta on mukavaa olla täti. Turhat suoritus- ja ulkonäköpaineet ovat jääneet pois, tiedän mistä pidän ja mikä tekee minulle hyvää. En haikaile nuoremman itseni perään, tämä elämänvaihe on oikein hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Närkästyn kun menen lääkäriin ja suurin osa erikoislääkäreistäkin on nykyään mielestäni pojankloppeja tai tytönhupakkoja.
Totta. Tai kuka vaan jossain asiantuntijahommassa. "Oletko päässyt edes lukiosta vielä??" Ovat ihan lapsen näköisiä.
Mark Twainia hieman muunnellen..
"Kaksikymppisenä en kestänyt sitä kuinka tyhmä äitini/isäni oli. Nelikymppisenä yllätyin iloisesti siitä kuinka paljon hän/he olivat oppineet kahdessakymmenessä vuodessa"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätiys ilmenee fyysisessä kunnossa ja ulkomuodossa, elämänasenteessa ja kiinnostuksen kohteissa.
Olen aina ollut liikunnallinen ja urheilullinen. Olen huomannut kehoni tulleen jäykemmäksi, ei auta venyttely eikä oikein hierontakaan. Liikunta on lähinnä siedettävän painon ja kunnon ylläpitoa, taistelua painovoimaa vastaan.
Iho on ohentunut, kuivettunut, suupielet roikkuvat alaspäin ellen erikseen vedä niitä ylöspäin. Meikkityyli on ollut sama jo vuosikymmenet, en jaksa alkaa uutta opettelemaan.
En juurikaan jaksa välittää mitä muut minusta ajattelevat. Ei haittaa mennä pieruverkkareissa alepaan, jos ei jaksa vaihtaa vaatteita. Osaan kyllä pukeutua tilanteen mukaan, mutta aina ei jaksa. Tunnen suurta hellyyttä ja suojelunhalua nuoria naisia kohtaan, minusta on ihanaa kun saan työssäni kohdata nuoria perheitä ja tulevia vanhempia. Mietin, tuleeko minusta isovanhempi (oma lapsi täytti juuri 18).
Harrastan sauvakävelyä, joogaa, tykkään liikkua luonnossa ja lukea. Suomen lähihistoria on alkanut vasta viime vuosina kiinnostamaan.
Kaiken kaikkiaan minusta on mukavaa olla täti. Turhat suoritus- ja ulkonäköpaineet ovat jääneet pois, tiedän mistä pidän ja mikä tekee minulle hyvää. En haikaile nuoremman itseni perään, tämä elämänvaihe on oikein hyvä.
Tunnetko siis hellyyttä (ym pos tunteita) vain nimenomaan nuoria naisia kohtaan? Entä tällaiset liki nelikymppiset naiset?
Totta, lyhyet hiukset ja pyöreä olemus rintavalla tätimäistää. Olen 48, laihdutin 15 kg ja kasvatin pitkät hiukset. Olen nuortunut.
Tätimäisyys ilmenee minussa siten, että niinä harvoina kertoina kun pääsen rilluttelemaan bailaan kuin hullu mamma kaverini kans eturivissä ja kiljun ja kerran jopa riisuin rintsikat paitani alta hihasta ja heitin lavalle. On niin kovin harvinaista päästä baariin tai keikalle.
Ihana aloitus. Olet ehkä just sopiva ja asenne kohdallaan. Niin se vain käy, kun tätä ikää tulee.
Koira kuoli, ja kun kolmen viikon kuluttua katsoin peiliin, sieltä näkyi väsynyt ja rupsahtanut keski-ikäinen nainen.
Muhkeat rinnat kasvoivat 12 vuotiaana. Valitettavasti olen ollut täti siitä lähtien. Koko ajan vaan pahenee, kun kilojakin alkanut kertyä.
Minä ostin dosetin.
Kyttään myös kiihkeästi milloin KELAn omavastuu 577e/vuodessa täytyy, vielä puuttuu 150e. Olen 49v.
Eli vaivoja ja kremppoja on yhtäkkiä putkahtanut entisestään, sellaisia joihin en voi elintavoillani vaikuttaa.