En jaksa enää miehen rahattomuutta
Olen ollut nyt mieheni kanssa 4 vuotta yhdessä. Tästä ajasta olemme yhdessä asuneet reilu 3, minä aikana mies on ollu palkkatöissä 2 kk. Muun ajan hän on ollut työttömänä tai opiskellut, jolloin on saanut kuukaudessa 250€ minun tulojeni vuoksi. Tilille minulle palkkaa tulee noin 2000€, josta sitten maksan vuokran, auton kulut, molempien puhelinlaskun, ruuat jne jne jne. Nyt kesän aikana eli kesä-,heinä-, elokuulta mies saa 0€ rahaa, eli eletään 100% minun tuloillani. Alalle johon mies on valmistumassa, vallitsee huono työllisyystilanne.
Rakastan miestäni suunnattomasti, mutta olen alkanut miettiä, tahdonko todella elättää häntä vuodesta toiseen. Tuntuu, että oma elämä jää elämättä rahattomuuden vuoksi. Jos eläisin yksin, 2000€ kuukaudessa olisi valtava summa, saisin säästettyä suuria summia kuukaudessa omaan asuntoon jne. Miehen kanssa sen hankkiminen tuntuu mahdottomalta koskaan hänen työttömyydensä takia. Olenko maailman itsekkäin kun edes ajattelen tällaista, mutta alan olemaan oikeasti todella turhautunut ja kyllästynyt pennin venyttämiseen, ja ero alkanut pyöriä mielessä yhä useammin.
Mies kyllä hakee töitä, mutta aina löytyy joku sopivampi hakia. Olen kyllä sitä mieltä, että hän voisi olla työnhaun suhteen myös aktiivisempi, jos vain viitsisi, omasta mielestään kyllä tekee tarpeeksi.
Kertokaa kokemuksianne vastaavasta.
Tasa-arvoa tuossakin, ei sen kummempaa.