Lue keskustelun säännöt.
Pää ihan oikeasti on hajoamassa. Ihan kuin vankilassa olisi. Olen uupunut parisuhteeseeni ja elämääni!
02.06.2020 |
Niin järkyttävä kriisi ja turhautuneisuus päällä.
Luojan kiitos ei ole lapsia, ei mitään yhteisiä velkoja, vain sama asunto.
Tuntuu, että olen aivan väärillä teillä elämässäni. Väärä mies, kaupunki, "ystävät", elämäntapa ja töitäkään ei enää ole.
En jaksa tätä enää! Tuntuu kun hukkuisin ja että tavallaan olisin näkymätön.
Jospa en koskaan olisi tavannut miesystävääni.
Hilalleen tuli henkinen väkivalta, jopa fyysistä ollut(kun mies on ollut humalassa) ja sekin kuulemma oma vikani. Koskaan ei ole naista satuttanut paitsi minua koska minussa on jotain joka häntä niin kovin joskus ärsyttää. Näin hän kertoi myöhemmin ja sanoi olevansa huolissaan siitä.
Tunteita ei saa näyttää, jos on huono päivä niin mies keksii siitäkin pitkän litanian kuinka olen vääränlainen ja lisäksi pilaan hänen päivänsä, vääntelee ja ilmeilee hölmösti niin kuin esittäisi omaa ilmettäni.
Olen ollut typerä kun olen jatkanut eikä tilanne ole parantunut.
Tietysti syyttelen nyt miestä jatkuvasti ja se on väärin mutta olen äärimmäisen ahdistunut, tahdon kirjoittaa.
Ennen häntä minulla oli asiat aika paljonkin paremmin.
Töitä oli niin paljon kun jaksoi tehdä hyvässä työpaikassa, rahaa tuli ja sitä pystyi laittamaan säästöön, nautin elänästäni ja pyrin paremipiin valintoihin monella osa-alueella itseni suhteen. Ei ollut valittamista.
Tyhmänä menin rakastumaan ja sen huumassa uuvutin itseni täysin kun tapasin miestä kierrellen eri paikkakuntia, tehdä pitkiä päiviä töitä ja aina viikonloput juosten junaan, jotta ehtisimme viettämään aikaa yhdessä.
Viikonloput olivat aika rankkoja eikä palautumista kuukausiin oikeastaan tapahtunut, sillä menoa ja kiirettä riitti myöskin juhlimisen muodossa.
Lopulta päätimme muuttaa yhteen koska tilanne oli raskas kaiken kulkemisen suhteen ja parisuhteessa tuntui olevan potentilaalia eikä työtkään enää jatkuneet koronan vuoksi.
Rahaa ei juuri ole minulla, mies nälvii, elän ihan kuin olisin hänen henkilökohtainen kotiapulainen ja teen ruoat tietenkin myös hänen lapsilleen. En viihdy kaupungissa, en saa täältä töitä josta kuulen myös paljon veetuilua. Tai joudun nöyrtymään töihin, jotka eivät kehitä itseäni siinä määrin mikä olisi kannattavaa tulevaisuutta ajatellen ja palkkakin olisi todella huono ja joka olisi entisiin työkuvioihini verrattuna aika masentava tilanne.
Toisin kun mies juuri nyt on uransa huipulla, palkankorotuksia tulee ja tykkää tuoda omaa asemaansa esille ja ilkeilee minulle mahdollisesta "huono-osaisemmasta" työpaikasta, johon ehkä nyt toistaiseksi tyydyn.
Eikä täällä kaupungissa tunnu kyllä olevan paljon muutakaan annettavaa minulle
En vain pysty nauttimaan mistään, tekisi mieli juosta pois nopeasti tästä kaupungista ja jättää lähes jokainen ihminen taakseni.
Odotan vain, että saisin sen verran rahaa, että voisin aloittaa puhtaalta pöydältä, olen niin hermoromahduksen partaalla että en tiedä miten päin olisin. Huokailen ihan liikaa nykyään.
En luota lainkaan enää itseeni. Kärsin monin tavoin.
Itken kun katson itseäni peilistä, vihaan naamaani ja kroppaani, vihaan itseäni, uupumustani, turhuuttani, olen täynnä ahdistusta. Ei olisi pitänyt koskaan ymmärtää toista omien hälytyskellojen soidessa taustalla koska nyt tuntuu kuin minut olisi tahallisesti murjottu ja henkisesti r--skattu.
Tuntuu, että "kaikki" on mennyt miehen myötä, hän tuntuu jopa tuovan huonoa onnea minulle.
On hänessä hyviäkin puolia mutta enää mikään ei tunnu tarpeeksi hyvältä, että kestäisin kitua ja odotella, että tästä jotain hyvääkin tulisi tisellenikin kun ei tule.
Tahdon olla vain yksin ja hengittää taas joku päivä.
Kommentit (64)
Tulipa kirjoitusvirheitä! Kirjoitin aika vauhdilla tämän. :D
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, eli miehen rahojen takia olet siellä.
onko ne vuittonit niin tärkeitä ?
En todellakaan ole ollut materiaalisesti arvokkaan roinan perään.
Enkä taloudellisesti hyödy hänestä juuri mitenkään. No ruokaa toki on kaapissa mutta osallistun itsekin kustannuksiin ja mies lyhentää lainaansa talosta omillaan. Pian minäkin siihen kustannukseen olen osallistumassa jos niitä töitäkin tässä joskus rupeaisi saamaan.
Lisäksi enemmän minulla oli rahaa ja etenkin vain ja ainoastaan omaan käyttööni ollessani yksin.
Joten en nyt sanoisi, että taloudellinen tilanne tässä vetää puoleensa ja lisäksi olisi ollut todella ihanaa, jos itsekin olisin voinut osallistua enemmän, ostaa jotain omaa mutta kaikki tämä on miehen omaisuutta.
En ole saavuttanut juuri mitään omalla vaivanäöllä hankittua pitkään aikaan ja sekin masentaa.
Lähinnä roikun tässä siivoojana sekä ruoanlaittajana, perheen "emäntänä" saamatta siitä nyt itselleni juuri mitään mainitsemisen arvoista.
Hieno talo toki on mutta se ei ole läheskään tarpeeksi hyvä syy jäädä ja suunnitella lähtöä.
Pinnalliseen lokeroon en ole sopinut oikeastaan koskaan mutta kieltämättä juuri pinnalliselta kaikki alkaa tuntumaan kun tätä suhdetta katsoo ja mies siitä erityisesti nauttii.
AP
Lähde hyvä ihminen. Selvitä pikaisesti miten pääset pois. Sinussa ei ole vikaa, miehesi on väkivaltainen. Myös henkinen väkivalta on väkivaltaa. Hän haluaa nujertaa sinut. Lähde pois. Käytä kaikki tukiverkot hyväksi. Etsi apua netin kautta. Diakonia voi auttaa, ei tarvitse kuulua kirkkoon tai olla uskis. Naistenlinja yms saa keslusteluapua.
Tärkeintä on lähteä pois. Mikäli omistatte asunnon yhdessä, voit hakea myöhemmin käräjäoikeudelta yhteisomistuksen purkua jos mies alkaa hankalaksi.
Lähde nyt heti. Pakkaa laukut ja soitta jollekin ystävälle ja pyydä saatko tulla pariksi päiväksi. Miksi ihmeessä jäisit tuohon tilanteeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi et eroa ja muuta pois?
No se tässä on ajatuksissani työn alla.
Yritän kerätä rahaa nyt ensin uuteen vuokra-asuntoon, siihen menee varmaan se tonni ainakin, lisäksi muuttoapu, pakettiauto sekä pitäisi saada töitä.
Tahdon pois koko kaupungista kun lähden ja aloittaa puhtaalta pöydältä.
Näillä tiedoilla se onnistuu aikasintaan elokuussa jos tahdon, että kaikki menee kivuttomasti.
Tietysti jos oikeasti sekoan päästäni niin lähden vaikka ohjuksena minne lie mutta yritän nyt suunnitella että edes erossa onnistuisin.
Ap
Et voi jäädä kesäksi roikkumaan noin kamalaan tilanteeseen. Raha-asiat kyllä järjestyvät jotenkin. Otat paljon isomman riskin, kun annat henkisen terveytesi murjoutua yhä huonommaksi.
Neuvoisitko ystävääsi jäämään suhteeseen ja säästämään rahaa? Löydätkö voimia lähteä vielä elokuussa? Uskallatko ottaa sen riskin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun luet kirjoittamasi aloituksen huolella niin ymmärrät että sinun on lähdettävä. Muuta jonnekin mistä löytyy työpaikka. Aloitat alusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa painajaismaiselta. Sinun on lähdettävä.
Miten mies suhtautuu lapsiinsa? Onko heille kuitenkin ok isä? Ovatko osan aikaa äitinsä luona? Tulee vain mieleen, että onko koti turvallinen lapsille. Sanoit jotain alkoholin käytöstä ja siihen liittyvästä aggressiivisuudesta.
Lähde, jos vielä haluat lapsia joskus. Tuon miehen kanssa niitä ei ainakaan kannata tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä ap.
Nyt taitaa olla sinun aikasi tehdä elämänmuutos.
<3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et eroa ja muuta pois?
No se tässä on ajatuksissani työn alla.
Yritän kerätä rahaa nyt ensin uuteen vuokra-asuntoon, siihen menee varmaan se tonni ainakin, lisäksi muuttoapu, pakettiauto sekä pitäisi saada töitä.
Tahdon pois koko kaupungista kun lähden ja aloittaa puhtaalta pöydältä.
Näillä tiedoilla se onnistuu aikasintaan elokuussa jos tahdon, että kaikki menee kivuttomasti.
Tietysti jos oikeasti sekoan päästäni niin lähden vaikka ohjuksena minne lie mutta yritän nyt suunnitella että edes erossa onnistuisin.
Ap
Henkisesti väkivaltaisesta suhteesta on vaikea irtaantua, ja hyvä että suunnittelet lähtöä. Ala tehdä konkreettisia asioita eron eteen: laita rahaa säästöön, etsi työpaikka jne. Kaikki salassa puolisoltasi.
Itselläni sama työnalla. Eron otan, kunhan saan asiani siihen kuntoon että voin lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et eroa ja muuta pois?
No se tässä on ajatuksissani työn alla.
Yritän kerätä rahaa nyt ensin uuteen vuokra-asuntoon, siihen menee varmaan se tonni ainakin, lisäksi muuttoapu, pakettiauto sekä pitäisi saada töitä.
Tahdon pois koko kaupungista kun lähden ja aloittaa puhtaalta pöydältä.
Näillä tiedoilla se onnistuu aikasintaan elokuussa jos tahdon, että kaikki menee kivuttomasti.
Tietysti jos oikeasti sekoan päästäni niin lähden vaikka ohjuksena minne lie mutta yritän nyt suunnitella että edes erossa onnistuisin.
Ap
Henkisesti väkivaltaisesta suhteesta on vaikea irtaantua, ja hyvä että suunnittelet lähtöä. Ala tehdä konkreettisia asioita eron eteen: laita rahaa säästöön, etsi työpaikka jne. Kaikki salassa puolisoltasi.
Itselläni sama työnalla. Eron otan, kunhan saan asiani siihen kuntoon että voin lähteä.
Juuri näin, ja voit myös ap käydä täällä tuulettamassa tunteitasi ja hakemassa voimaa vaikka joka päivä.
Sä lähdet jos sä haluat lähteä, niin yksinkertaista se on. Selvästi et vielä halua, koska jaksat selostaa tällaisia stooreja ja keksiä syitä mikset voi lähteä. Odottele nyt siellä rauhassa, kyllä se päivä tulee kun oikeasti lähdet. Toivottavasti ehdit tehdä sen ennen kuin vammaudut tai sairastut henkisesti.
Voimia ap.
Minulla on samantyyppinen tilanne henkisesti, tosin mitään fyysistä väkivaltaa ei suhteessamme ole. Piikittelyä ja sen sellaista toisinaan ja se on rikkonut lopulta paljon. Samoin kuin sinä, olen kaikesta hyvästä huolimatta ihan riekaleina ja tunnistan tilanteesi.
Hanki oma asunto niin nopeasti kuin voit, yhteiskuntakin varmasti tarvittaessa auttaa. Mutta älä jää tuohon suhteeseen.
Meillä on yksi ainutkertainen elämä.
En tiedä liittyykö tämä nyt suhteeseen ja sen tuomaan oireiluun.
Sen myönnän, että jollakin tasolla olen masentunut, mietin jopa sitä viimeistä vaihtoehtoa vaikka oikeasti en sitä tekisi, en usko. Ajattelun tasolla se kuitenkin tuntuu joskus lohduttavalta kun on kova tuska päällä.
Joka tapauksessa keskittymiskykyni on aika olematon, jollain tasolla olen kuin koomassa tai jossain ihan muualla. Yritän tsempata itseäni ja tehdä jotain! Ihan mitä vain, laihduttaa, paastota, liikkua, laittatua..
Yritän saada mielihyvää ulkoisella muutoksella joka tietysti ei vie kun ojasta allikkoon varsinkin kun tunnen syyllisyyttä siitä, etten onnistu oikein missään tai koe itseäni tarpeeksi riittäväksi kuitenkaan.
Tuntuu, että kuulostankin todella tyhmältä ja äänestäkin on tullut varovaisempi ja joudun useammin "korjailemaan" kurkkuani koska itsevarmuus jopa puhumisen muodossa on välillä sellaista ponnistelua.
Unohtelen myöskin sanoja ja mietin monesti miten ja missä muodossa joitakin juttujani kertoisin. Tai kannattaako edes kertoa mitään koska kuulostankin jo typerältä eikä jutuissani ole mitään mielenkiintoa.
Kamalaa!! Olen kuin kuiviin imetty.
Oli hauskaa ennen seurustella ja miettiä ihmisten kanssa niitä ja näitä, tuoda omia näkemyksiä hyvällä mielellä esille ja ihanaa kun jonkun kanssa synkkasi. Nyt vaan tuntuu kuin olisin jonnekkin ahtaalle työnnetty yksinkertainen reppana. Nöyryyttävää.
Hävettääkin niin paljon moni asia, olemassaolokin ja kaikki. Mikä ihme minua vaivaa?
Käyn aivan oudoissa sfääreissä nyt elämässäni enkä kestä tätä tukahtumisen tunnetta ja lähimuisti ei pelaa kunnolla.
Yritän kuitenkin peitellä näitä "oireita" mutta se ryhdistäytyminen vaatii energiaa seurassa ja muutenkin uupuneena tulos on tämä hermoromahduksen ja valtava ahdistuksen tunne.
Että joo, en kyllä todellakaan ole varma jaksanko sinnitellä sinne elokuulle saakka vaikka tavallaan se olisi ainakin taloudellisesti se kivuttomin vaihtoehto.
Mies on aika hyvä manipuloimaan, joten lähtöaikeet saavat myös minut tuntemaan syyllisyyttä siis jos niistä etukäteen kerron ja yrittää kaikin konstein saada minua jäämään. Tätä en osaa selittää kovinkaan hyvin mutta mies tosiaan ajaa omaa etuaan ja osaa sen salakalavastikin.
No mutta kunhan pääsen joskus pois tästä jotenkuten kaikista mieluiten silloin elokuussa viimeistään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et eroa ja muuta pois?
No se tässä on ajatuksissani työn alla.
Yritän kerätä rahaa nyt ensin uuteen vuokra-asuntoon, siihen menee varmaan se tonni ainakin, lisäksi muuttoapu, pakettiauto sekä pitäisi saada töitä.
Tahdon pois koko kaupungista kun lähden ja aloittaa puhtaalta pöydältä.
Näillä tiedoilla se onnistuu aikasintaan elokuussa jos tahdon, että kaikki menee kivuttomasti.
Tietysti jos oikeasti sekoan päästäni niin lähden vaikka ohjuksena minne lie mutta yritän nyt suunnitella että edes erossa onnistuisin.
Ap
Henkisesti väkivaltaisesta suhteesta on vaikea irtaantua, ja hyvä että suunnittelet lähtöä. Ala tehdä konkreettisia asioita eron eteen: laita rahaa säästöön, etsi työpaikka jne. Kaikki salassa puolisoltasi.
Itselläni sama työnalla. Eron otan, kunhan saan asiani siihen kuntoon että voin lähteä.
Juuri näin, ja voit myös ap käydä täällä tuulettamassa tunteitasi ja hakemassa voimaa vaikka joka päivä.
Kiitos!! <3
Todella tärkeää tämä tuki, on edes joku paikka jossa voin nyt ensisijaisesti näitä purkaa.
Kaikki salassa kumppanilta, ehdottomasti. Minun tapauksessani myöskin, muuten riskit jäämiseen ovat hyvin huomattavasti suuremmat.
Tsemppiä sinullekin muutokseen, me selviämme kyllä!
Ap
Aloita meditointi. Rauhoittaa mieltä ja antaa voimia aloittaa uusi elämä.
..