Mielenterveysongelmiin on tosi vaikeaa saada apua oikeesti

Hyvä ap, kanavoi tuo ärtymyksesi, turhautumisesi ja syyttelysi kiukuksi, jonka voimin haet apua ja raahaudut sinne postiaatikolle edes joka toinen päivä.

Lasten suhteen tilanne on todella harmillinen, mutta ei kai se voi olla paha asia, jos hakee ja vastaanottaa apua? Sehän olisi todella kieroa ja väärin! Voiko tilanne tosiaan olla noin? Uskomatonta! 

Mutta jos voimavarasi eivät riitä edes postinhakuun, on ehkä lastsesi kannalta parempi, että keskityt nyt itsesi hoitamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pitää sitä aikuisen itsekin tehdä jotain eikä odottaa että  muut tulevat sun luo paapomaan.

t.psyk.hoitsu

Tämä kommentti kuvaa hyvin psyk.sairaanhoitajien älykkyyttä, koulutustasoa ja ammattitaitoa. Eli ne ovat alhaisella tasolla. Kokemusta on, valitettavasti.

Psyk. poli ainakin meilläpäin on selkävikaisten hoitsujen loppusijoituspaikka. Sinne tuupataan työhön ne, jotka eivät muualle enää kelpaa ja sen valitettavasti huomaa tasossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pitää sitä aikuisen itsekin tehdä jotain eikä odottaa että  muut tulevat sun luo paapomaan.

t.psyk.hoitsu

Et varmasti ole psykiatrinen sairaanhoitaja.

Enäähän ei ole hoitsuille erikoistumisjaksoja vaan kaikki on olevinaan päteviä kaikkeen. Tommosia kommentteja kuin tolla itseään psyk. hoitsuksi tituleeraavalla kuulee oikeasti tuolla psykkapuolella valtavasti. Lopulta sentään reilun kymmenen vuoden tappelun jälkeen tommosten pöljien kanssa, sain ihan oikeen tutkimuksen ja diagnoosin ja hoidon. Nää pilipalihoiturit ois jatkaneet syyttelyä varmaan maailman tappiin saakka tekemättä mitään muuta, jos en olisi jaksanut käydä todella pitkällistä ja voimia vievää tappelua ihan oikean hoidon saamiseksi.

Psyk.hoitsut on pahimmillaan vaarallisia. Jos ei itse oikein osaa tunnistaa, mistä se paha olo johtuu, ja sattuu kohdalle joku ammattitaidoton hoitsu, voi terapia lähteä aivan väärille raiteille. Siinä sitten tuhlataan aikaa ja resursseja, kun selvitellään jotain hoitsun projisoimaa problemoa viikkotolkulla.

Kieltämättä kummallista jos ei posteja viitsi edes katsoa,ja harvoin kirjeissä on mitään akuuttia mikä juuri samantien tapahtuu samalla sekunnilla.

Useinhan ne on jotain tyyliin 2 viikon päästä aika tms . eli riittää ku etes joskus lukee ne.

Vierailija kirjoitti:

[qu eiote=Vierailija]

Vierailija kirjoitti:

Tuollaista se on. Ei mielenterveysongelmiin saa apua julkiselta puolelta. Ainakaan, jos ne ovat todellisia ja vakavia.

Lähipiiristä on kyllä toisenlainen kokemus. Sairaalapäivystyksen kautta ambulanssilla suljetulle osastolle ja siellä kolmen viikon tutkintajakso, jonka aikana diagnoosi muuttui alkuperäisestä, kun tutkittiin tarkemmin ja otettiin verikokeita. Tämän jälkeen ollut säännöllinen seuranta, välillä säädetty lääkitystä ja yritetään löytää sitä hyvää hoitotasapainoa. Pelkillä lääkkeillä ei ole onnistunut ja nyt 1,5 säätämisen jälkeen tarjottu lisäksi käyntejä psykologilla, joka toivottavasti osaa antaa lisää työkaluja sairauden kanssa elämiseen.

Ap:lla on lähtenyt menemään vähän väärille raiteille, kun hän on lähtenyt etsimään apua alkoholismiin, joka on seurausta alkuperäisestä ongelmasta, joka jäänyt käsittelemättä. 

Kommenttisi on tarkoitettu julkista terveydenhoitoa puolustavaksi, mutta viestistäsi luen, että 1,5 v säätämisen jälkeenkään oireileva ei ole päässyt puusta pitkään. Lääkkeitä on syöty ja toimenpiteitä on tehty, mutta niistä ei ole ollut apua. Toisin sanoen, ns. apu ei auta. Tätä ulkopuoliset eivät usein tajua, kun on mt-ongelmista kysymys. Jos antibiootti ei tehoa tai leikkaus ei tuottanut toivottua tulosta, on selvää, että hoito epäonnistui. Kun näin käy mt-sairauksissa, hyssytellään hoitajia ja syyllistetään hoidettavaa. Ns. hoidon tehottomuus onkin sairaan vika.

Jep, niille ilmeisesti tolkutetaan ylilääkäreitä myöten perusteellisesti ""koulutuksessa"', että syyttäkää sitten asiakasta kaikesta,kun se on muutenkin jo heikoilla, ja suurin osa ei varmaan jaksa puolustaa itseään. Luojalle kiitos itse olen pystynyt. Yksikin oli paikalla sekä siinä, kun heittivät mut pihalle polilta, kun " mulla menee niin hyvin", itse olin eri mieltä, sekä sitten taas takaisin hakeuduttuani syyllistämässä, miksi en hakenut aiemmin apua :D Kyseessä ylilääkäri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun vaan täytyy opetella avaamaan ne kirjeet ja hoitamaan asioita kuin aikuinen ihminen. Jos et ala olla omatoiminen, tehdä sellaisia valintoja elämässä jotka edistää toipumista, niin ei sitä terveyttä kukaan pysty sinuun kaatamaan eikä se sinussa pysy. Traumoista parannutaan kun treenataan sitä lihasta siellä korvien välissä ja ratkotaan mielen ongelmia. Se vaatii silloin sitä, että sinä teet työn aivan kaikessa. Hoitava taho on vain tukena.

Miltä sinusta tuntuisi jos oma isäsi/sukulainen olisi käyttänyt sinua hyvä kseen kun olit lapsi? Koko elämä on rikki ja pilalla eikä siitä kasveta omia asioitaan ja oikeuksiaan ajavaksi omatoimiseksi kokonaisvaltaiseksi kansalaiseksi. Kuvittele kaikki isänpäivät ja joulut joita joutuisit kestämään henkilön kanssa joka ei edes myönnä mitään tapahtuneen etkä uskalla muulle perheelle totuutta kertoa, tässäkö kasvuympäristössä sinä voisit olla ja toimia kuin terve ihminen? Ei ollut mitään lapsuutta enkä ole normaali olen pahoin haavoittunut mutta sinä et näe sitä haavaa. Jos olisi kyse fyysisestä vaivasta se ilman muuta olisi lääkärin vastuulla. Nyt pallotat vastuuta mulle kun makaan maassa ja muut kävelee mun ylitse kun minä jään jalkoihin eikä kukaan nosta ylös. Montako kertaa pitää hakea apua että saa juuri oikean laatusta? Minä kysyn.

Ap

Sä olet silti se henkilö, joka joutuu ton asian kohtaamaan. Vaikka se on epäreilua ja väärin, se olet sinä joka ne sirpaleet kokoaa ja liimaa, koska sun loppuelämäsi on sinun vastuullasi. Se että sun elämästä tulisi lopulta mahdollisimman hyvää on sun käsissäsi. Terapeutti tai muu hoitava taho vain seurailee ja tukee sua, saattaa antaa neuvoja. Sä joudut opettelemaan rajojen vetoa, itsesi ilmaisua, tunnistamaan ja käsittelemään sun tunteita ja

suojakeinoja, opettelemaan uusia ajatus- ja käytösmalleja, ja eheytyminen vie kauan. Vuosia, eikä susta ikinä tule täysin ehjää, ne kokemukset pysyy sussa. Se on julmaa, mutta

mitkä sun vaihtoehdot on?

Jäädä tuleen makaamaan?

Mulla oli 10 vuotta syömishäiriö ja nyt olen vihdoin siitä vapaa. Siihen liittyviä tunteita ja riittämättömyyden kokemuksia on edelleen. Turvaton perhe ja hyväksikäyttötaustaa.

Sun elämä on sun käsissäsi, ja sun vastuulla. Hae apua ja ala siis töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoita valitus. Ja sä tarvitset kela-terapiaa.

Onhan se hoitovirhe että noin tärkeä asia sivuutetaan, ei varmasti auta yhtään. Sinänsä on oikein, että alkoholiongelma olisi kurissa sillon kun aletaan työstää asioita.

AA on vertaitukeen perustuva yhteisöllinen tapaaminen liittyen alkoholiongelmaan. Siellä ei hoideta menneisyyden traumoja. Ei ole hoitovirhettä, oska tapaaminen ei ole lääkärin antamaan hoitoakaan. 

Joo mä tiedän mikä AA on. Yleensä kela-terapiaa ei vaan aloiteta, jos päihdeongelma on pahana, kun sitä ei katsota kustannustehokkaaksi silloin - potilas pakenee ongelmia päihteisiin samalla kun terapiassa niihin pitää taas pureutua. Olen melko varma, että on hoitovirhe, jos lääkäri ei millään tavalla kommentoi tai noteeraa potilaan kertomaa vakavaa asiaa. Silloin luultavasti tuntuu, että hän ei usko/kuullut/pidä sitä tärkeänä, ja se pahentaa potilaan oloa. Se nyt ainakaan ei voi ihanteellisesti olla minkään hoidon tai tapaamisen tulos.

50/48 jatkaa

Mä tiedän että kuulostan kovalta, mutta sun pitää aidosti haluta apua jos meinaat sitä saada. Sun pitää taistella itsesi kanssa että otat apua vastaan, pakottaa avaamaan ne kirjeet ja käyttää sulle tarjotut mahdollisuudet, tarvittaessa kerjätä ja perustella sun avuntarvetta, uudestaan ja uudestaan.

Kukaan ei hae sua kotoa tai auta sua jos et itse ole aktiivinen. Yhteiskunnan palvelut eivät toimi niin, siihen ei ole resursseja.

Se on ihan sama, miten sen pitäisi mennä oikeasti. Sun on taisteltava itsesi kanssa jos meinaat saada itsesi kuiville.

Mulla on jäänyt kirjeet joskus avaamatta, kun olin erityisen huonossa henkisesti ja fyysisesti. Joskus avasin, joskus en. Jälkikäteen se kyllä kuulostaa vähän huonolta, mutta en sitä itse täysin tajunnut eikä tajunnut kukaan muukaan. Kävin lääkärillä muista syistä monta kertaa sekä minulla oli psykiatrian poliklinikalle hoitosuhde koko ajan. Lisäksi sanoin jatkuvasti, että en pärjää hyvin, eli jollain tasolla tiedostin sen kyllä. Mutta ei se johtanut mihinkään tarkempaan seurantaan tai mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on jäänyt kirjeet joskus avaamatta, kun olin erityisen huonossa henkisesti ja fyysisesti. Joskus avasin, joskus en. Jälkikäteen se kyllä kuulostaa vähän huonolta, mutta en sitä itse täysin tajunnut eikä tajunnut kukaan muukaan. Kävin lääkärillä muista syistä monta kertaa sekä minulla oli psykiatrian poliklinikalle hoitosuhde koko ajan. Lisäksi sanoin jatkuvasti, että en pärjää hyvin, eli jollain tasolla tiedostin sen kyllä. Mutta ei se johtanut mihinkään tarkempaan seurantaan tai mihinkään.

Mulla on ollut samaa ongelmaa. Ammattilaiset ei näe, että joku ihminen voi vikaantua tuolla tavalla, vaan käskevät vain toimia. Kukaan ei kerro miten, mikä on aika heikkoa ammattitaitoa. Luulevat ilmeisesti että ihminen ihan vaan hupiaan siellä käy vastaanotolla ja kerta toisensa jälkeen kertoo samoista ongelmista, joista osasta tulee lisäongelmia. Oon jo kauan sanonut että olen väärällä tavalla sairas kun ne ei hahmota ongelmaa ja niin tavallaan olenkin. Lopulta kävi ilmi että on myös neurologisia ongelmia, eikä pelkästään mielialaongelmaa. Seikka, jota oli alusta saakka kertonut ja jonka hoiturit käänsivät päälaelleen. Että mun ongelmat johtuu masennuksesta, eikä masennus toiminnallisista ongelmista. Ihan sama mitä niille sanoo, on kuin seinälle puhuisi. Nostavat vain palkkaa ja harmittelevat kun ikävästi potilaat häiritsevät työtä ja ovat tiellä.

Ihan pakko kuitata. Joku käytti kivikautista termiä mielisairas. Kyllä nykyään sanotaan mielenterveyspotilas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pitää sitä aikuisen itsekin tehdä jotain eikä odottaa että  muut tulevat sun luo paapomaan.

t.psyk.hoitsu

Et varmasti ole psykiatrinen sairaanhoitaja.

Enäähän ei ole hoitsuille erikoistumisjaksoja vaan kaikki on olevinaan päteviä kaikkeen. Tommosia kommentteja kuin tolla itseään psyk. hoitsuksi tituleeraavalla kuulee oikeasti tuolla psykkapuolella valtavasti. Lopulta sentään reilun kymmenen vuoden tappelun jälkeen tommosten pöljien kanssa, sain ihan oikeen tutkimuksen ja diagnoosin ja hoidon. Nää pilipalihoiturit ois jatkaneet syyttelyä varmaan maailman tappiin saakka tekemättä mitään muuta, jos en olisi jaksanut käydä todella pitkällistä ja voimia vievää tappelua ihan oikean hoidon saamiseksi.

Niin, psykiatrinen hoitaja ei määrää tutkimuksia eikä tee diagnooseja. Ne tekee psykiatri. 

Mielenterveysongelmat paranee ajan kanssa itsestään jos ovat parantuakseen, joten olettama, että jonkun toisen pitäisi hoitaa päänuppi terveeksi, on vähän huteralla pohjalla, vaikka hyvähän se olisi, jos niin voisi.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon saanut aina apua kun olen pyytänyt( masennus, ocd, ahdistus) Ihan julkiselta puolelta.

Ja mitä ihmettä, kuka ei avaa itselleen tullutta postia?

Niin, kuka ei avaa postia, hmm, varmaan joku sellainen jolla on vaikeita mielenterveyden ongelmia joihin tarvitsee apua?

Jos olet itse saanut apua olet onnekas, hienoa. Älä silti käy ylimieliseksi niitä kohtaan jotka ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Sun vaan täytyy opetella avaamaan ne kirjeet ja hoitamaan asioita kuin aikuinen ihminen. Jos et ala olla omatoiminen, tehdä sellaisia valintoja elämässä jotka edistää toipumista, niin ei sitä terveyttä kukaan pysty sinuun kaatamaan eikä se sinussa pysy. Traumoista parannutaan kun treenataan sitä lihasta siellä korvien välissä ja ratkotaan mielen ongelmia. Se vaatii silloin sitä, että sinä teet työn aivan kaikessa. Hoitava taho on vain tukena.

Taas näitä 'otat vaan itseäsi niskasta kiinni nyt reippaasti' kommentteja.

Ihmisten tiedon vähyys mielenterveysongelmia kohtaan on käsittämätöntä.

Ap, älä ota itseesi tuota kommenttia. Traumaa kyllä käsitellään korvien välin avulla mutta ei silloin kun ensin täytyy päästä vähän ylös.

Siihen on täällä jo neuvoja.

Kommentoijalle, Ei jalkaakaan aleta suoraan kuntouttamaan lihasharjoittelulla kun ihminen makaa maassa ja reisi on auki ja luu törröttää ulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon saanut aina apua kun olen pyytänyt( masennus, ocd, ahdistus) Ihan julkiselta puolelta.

Ja mitä ihmettä, kuka ei avaa itselleen tullutta postia?

Niin, kuka ei avaa postia, hmm, varmaan joku sellainen jolla on vaikeita mielenterveyden ongelmia joihin tarvitsee apua?

Jos olet itse saanut apua olet onnekas, hienoa. Älä silti käy ylimieliseksi niitä kohtaan jotka ei ole.

Varmaan ei kannata kuitenkaan valittaa ettei saa apua, jos itse ei avaa postia ja ole ottamassa apua vastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pitää sitä aikuisen itsekin tehdä jotain eikä odottaa että  muut tulevat sun luo paapomaan.

t.psyk.hoitsu

Et varmasti ole psykiatrinen sairaanhoitaja.

Enäähän ei ole hoitsuille erikoistumisjaksoja vaan kaikki on olevinaan päteviä kaikkeen. Tommosia kommentteja kuin tolla itseään psyk. hoitsuksi tituleeraavalla kuulee oikeasti tuolla psykkapuolella valtavasti. Lopulta sentään reilun kymmenen vuoden tappelun jälkeen tommosten pöljien kanssa, sain ihan oikeen tutkimuksen ja diagnoosin ja hoidon. Nää pilipalihoiturit ois jatkaneet syyttelyä varmaan maailman tappiin saakka tekemättä mitään muuta, jos en olisi jaksanut käydä todella pitkällistä ja voimia vievää tappelua ihan oikean hoidon saamiseksi.

Niin, psykiatrinen hoitaja ei määrää tutkimuksia eikä tee diagnooseja. Ne tekee psykiatri. 

Juu, ei määrää ei. Mutta ne säätelee ainakin meidän polilla pääseekö potilas sinne lääkäriin ees kerran vuodessa ja heitä kuunnellaan huomattavasti enemmän kuin potilasta mitä tulee potilaan vointiin ja toimintakykyyn jne. Psykiatri vastaanotolla on aika vaikea koettaa keskustella, jos hoitaja kiukuttelee ja haukkuu vieressä miten oot liian vaativa, eikä sua muka mikään vaivaa. Vaikka nyt on mustaa valkoisella että todellakin vaivasi. Tutkimuksissa myös katsotaan kirjauksia, myös niitä hoitsujen kirjauksia ja sen pohjalta tehdän kaikenlaisia johtopäätöksiä. Sitten kun sinne on kirjattu ihan kukkua, jopa käyntejä jotka minulle on ilmoitettu peruutetuiksi, niin aika heikoilla ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pitää sitä aikuisen itsekin tehdä jotain eikä odottaa että  muut tulevat sun luo paapomaan.

t.psyk.hoitsu

Et varmasti ole psykiatrinen sairaanhoitaja.

Enäähän ei ole hoitsuille erikoistumisjaksoja vaan kaikki on olevinaan päteviä kaikkeen. Tommosia kommentteja kuin tolla itseään psyk. hoitsuksi tituleeraavalla kuulee oikeasti tuolla psykkapuolella valtavasti. Lopulta sentään reilun kymmenen vuoden tappelun jälkeen tommosten pöljien kanssa, sain ihan oikeen tutkimuksen ja diagnoosin ja hoidon. Nää pilipalihoiturit ois jatkaneet syyttelyä varmaan maailman tappiin saakka tekemättä mitään muuta, jos en olisi jaksanut käydä todella pitkällistä ja voimia vievää tappelua ihan oikean hoidon saamiseksi.

Niin, psykiatrinen hoitaja ei määrää tutkimuksia eikä tee diagnooseja. Ne tekee psykiatri. 

Juu, ei määrää ei. Mutta ne säätelee ainakin meidän polilla pääseekö potilas sinne lääkäriin ees kerran vuodessa ja heitä kuunnellaan huomattavasti enemmän kuin potilasta mitä tulee potilaan vointiin ja toimintakykyyn jne. Psykiatri vastaanotolla on aika vaikea koettaa keskustella, jos hoitaja kiukuttelee ja haukkuu vieressä miten oot liian vaativa, eikä sua muka mikään vaivaa. Vaikka nyt on mustaa valkoisella että todellakin vaivasi. Tutkimuksissa myös katsotaan kirjauksia, myös niitä hoitsujen kirjauksia ja sen pohjalta tehdän kaikenlaisia johtopäätöksiä. Sitten kun sinne on kirjattu ihan kukkua, jopa käyntejä jotka minulle on ilmoitettu peruutetuiksi, niin aika heikoilla ollaan.

Oman kokemukseni mukaan hoitaja on lääkärin vastaanotolla lähinnä hiljaa ellei lääkäri erikseen pyydä häntä kommentoimaan tai toimittamaan jotain. En myöskään ole koskaan ollut lääkärin vastaanotolla, jolla olisi tuhlattu aikaa kirjausten läpikäyntiin arvioinnin sijaan.

Noh, mun mielestä vähän liiankin helppoa...

M1 lähetteellä pakosta maanantaina pakkohoitoon... Helppoa, ainakin Helsingissä