Lue keskustelun säännöt.
Lähiomaisen kuolema ja poissaolo töistä
31.05.2020 |
Oletteko olleet töistä pois tai saaneet sairauslomaa lähiomaisen kuoleman vuoksi! Isäni kuoli perjantaina täysin yllättäen ja suru on tällä hetkellä valtava. Tiistaina pitäisi mennä takaisin töihin, mutta suru tulee aaltoillen edelleen vähän väliä samoin itku. En usko, että pystyn palaamaan töihin vielä tiistaina.
Oletteko joutuneet olemaan samasta syystä pois töistä? Ja miten toimitte, saitteko sairaslomaa vai olitteko palkattomasti pois?
Kommentit (31)
Otan osaa. Haet sairaslomaa, jos tuntuu, ettet pysty töihin palaamaan. Usein voi olla helpompaa olla kuitenkin töissä, missä tapaa muitakin ihmisiä ja on pakko ajatella muutakin kuin surua. Riippuu paljon työstäkin kuinka tarkkuutta vaativaa se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa. Ilmeisesti ei oikeuta palkalliseen sairauslomaan, eri asia tietysti jos et esim pysty nukkumaan. Työterveys voi kirjoittaa sairausloman mutta jää työnantajan hyväntahtoisuuden varaan saatko palkallisena. Näin ainakin oli kohdallani kun olin viime syksynä samassa tilanteessa kuin sinä nyt.
Olin viikon poissa töistä josta sain 3 päivää palkallista. Työskentelen yksityisellä terveydenhoidossa.
Olin siksi niin pitkään poissa koska ei sisaruksia tai äitiä jotka olisivat voineet hoitaa osan asioista jotka pitää läheisen kuollessa hoitaa.
Olen hoitoalalla erikoissairaanhoidon puolella töissä. Hoito on vaativaa ja epäilen, etten tällä hetkellä vielä jaksa/pysty vaativaan hoitotyöhön oman suruni keskellä.
Äkillinen stressireaktio -diagnoosilla monet työnantajat myöntävät 3 pv, mutta ei sen pidempään. Ainahan se on diagnoosista riippumatta työnantajan päätös, myöntääkö hän sairausloman palkallisena. Tosin kaikki työnantajatkaan eivät tätä tiedä.
-tkl
Vierailija kirjoitti:
Äkillinen stressireaktio -diagnoosilla monet työnantajat myöntävät 3 pv, mutta ei sen pidempään. Ainahan se on diagnoosista riippumatta työnantajan päätös, myöntääkö hän sairausloman palkallisena. Tosin kaikki työnantajatkaan eivät tätä tiedä.
-tkl
Sain tuolla diagnoosilla kaksi viikkoa palkallisena ja vieläpä puhelimitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äkillisellä stressireaktiolla voi saada pidempään, pari vkoa muistaakseni.
Minun isäni kuoli aikanaan myös perjantaina. Tuli ihan puskan takaa yhtäkkiä, en pystynyt itse oikein suremaan kun äitiä tuin kun häneltä meni elämä raiteiltaan. Soitin silloin perjantaina ja lauantaina sukulaiset läpi äidin puolesta ja piti pysyä kasassa.
Soitin esimiehelle sunnuntaina, että olen pari päivää pois, hieman romahdin tuon puhelun aikana ja suru puski päälle kun ei sillä hetkellä tarvinnut ajatella muita kuin itseäni. Äidin takia oli oltava se tukipilari. Sanoin pomolle myös että autan äitiä hoitamaan asioita. Keskiviikkona menin töihin. Ko. päivät olivat palkallisia. En edes tainnut merkata niitä sairaudeksi vaan henkilökohtaiseksi vapaaksi ja esimies hyväksyi. Henkilöstöpuolella olen töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kommenteista ja osanotoista ❤️
Olin äitini kuoleman jälkeen palkattomalla joitain päiviä sillä tiesin etten saa sairaslomaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini kuoli aikoinaan perjantai-iltana. Maanantaina menin ihan normaalisti töihin. Työt toimistotyötä, ja pystyin hoitamaan hautajaisiin liittyvät järjestelyt oman työpäiväni aikana töiden ohella. Siunauspäivän olin töistä pois. En ymmärrä, mihin olisin sairaslomaa tarvinnut. Yli 90-kymppisen kuolema on kuitenkin aika luonnollinen asia. Inhoan sitä paitsi asioiden teatralisointia, niin kuoleman kuin vakavien sairauksien. Ne kaikki kun kuuluvat elämään.
Suru on ihan normaali asia.
Nykyisin haetaan sairauslomaa, mutta ei se suru siitä katoa. Joka tapauksessa jonain päivänä on pakko jatkaa.
Lääkäri toki voi tehdä sairauslomalapun 2 vko työkyvyttömyydestä, mutta jotenkin epäreilua, että työnantajan pitää maksaa siitä, että työntekijällä on tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suru on ihan normaali asia.
Nykyisin haetaan sairauslomaa, mutta ei se suru siitä katoa. Joka tapauksessa jonain päivänä on pakko jatkaa.
Lääkäri toki voi tehdä sairauslomalapun 2 vko työkyvyttömyydestä, mutta jotenkin epäreilua, että työnantajan pitää maksaa siitä, että työntekijällä on tunteita.
Ymmärrätkö mitä tarkoittaa työkyvytön? Haluatko asiakaspalveluun ihmisen, joka vain itkee ja itkee koko ajan, ei pysty hoitamaan työtään, ei pysty syömään, juomaan tai ajamaan edes autolla töihin? Kaikkien vanhemmat eivät ole oleet pitkäaikaissairaita ysikymppisiä kuollessaan.
Olihan se Nykäsen leski yli vuoden (onko vieläkin?) sairauslomalla..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa isäsi poismenoon ❤️.
Siinä on varmaankin myös niin, että kun menee töihin, se työmoodi iskee päälle, mutta sitten kotiintullessa voi surrealistinen suru huimata kunnolla. Lisäksi asiakkaista ja työkavereista voi virrata voimaa.
Läheisten hautajaiseni ovat olleet lauantaina, enkä viisipäiväistä työviikkoa tekevänä ole tarvinnut sitä päivää vapaaksi. Tämä vapaapäivä on varmaan laissa.
Vierailija kirjoitti:
Äitini kuoli aikoinaan perjantai-iltana. Maanantaina menin ihan normaalisti töihin. Työt toimistotyötä, ja pystyin hoitamaan hautajaisiin liittyvät järjestelyt oman työpäiväni aikana töiden ohella. Siunauspäivän olin töistä pois. En ymmärrä, mihin olisin sairaslomaa tarvinnut. Yli 90-kymppisen kuolema on kuitenkin aika luonnollinen asia. Inhoan sitä paitsi asioiden teatralisointia, niin kuoleman kuin vakavien sairauksien. Ne kaikki kun kuuluvat elämään.
Oletpa sankari. Kaikkien lähiomaiset eivät ole kuitenkaan ole vanhuksia.
Sisarukset, puoliso, omat lapset ovat kaikki lähiomaisia ja kyllä heitä saa surra.
Mikä on mielestäsi sairasloman arvoista, oma kuolema varmaan?
Sain kaksi tuntia vapaata kun kävin pitämässä isääni kädestä sen aikaa kun kuoli pois. Aamulla töihin, asiakas vain tuumasi että "voisithan sinä tämän kerran venyä" kun yritin saada vapaapäivää. Oli olevinaan hirveän tärkeä juttu hoidettavaksi.
Riippuu ihan tilanteesta ja ihmisestä. Toivottavasti saat olla sen ajan rauhassa mitä tarvitset. Itselläni suru taisi pitkittyä osittain senkin takia, että yrittäjänä en pystynyt pitämään lomaa selvittääkseni asioita ja hoitaakseni asiat.
Lämmin osanottoni <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suru on ihan normaali asia.
Nykyisin haetaan sairauslomaa, mutta ei se suru siitä katoa. Joka tapauksessa jonain päivänä on pakko jatkaa.
Lääkäri toki voi tehdä sairauslomalapun 2 vko työkyvyttömyydestä, mutta jotenkin epäreilua, että työnantajan pitää maksaa siitä, että työntekijällä on tunteita.
Ymmärrätkö mitä tarkoittaa työkyvytön? Haluatko asiakaspalveluun ihmisen, joka vain itkee ja itkee koko ajan, ei pysty hoitamaan työtään, ei pysty syömään, juomaan tai ajamaan edes autolla töihin? Kaikkien vanhemmat eivät ole oleet pitkäaikaissairaita ysikymppisiä kuollessaan.
Ymmärrän. Mutta miksi työnantajan pitää maksaa siitä, että sinä et ole sinut tunteittesi kanssa?
Minusta on ihan OK olla vaikka 3 kk pois töistä, jos on työkyvytön, mutta työnantajan ei tarvitse siltä ajalta palkkaa maksaa.
Pitääkö työantajan maksaa palkkaa jos joku ei tee työtä?
Syyllä ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä!
Minun päiväkoti-ikäinen lapseni oli flunssassa juuri silloin kun isäni kuoli. Päivä oli ma ja lapsen vuoksi minulla oli sairauslomaa ma-ke. Palasin töihin torstaina. Tavallaan se helpotti kun ”sai” keskittyä töihin ja illalla vasta miettiä isää ja surra.