Lue keskustelun säännöt.
Muita naisia joita kukaan ei ole halunnut?
31.05.2020 |
En oikein tiedä mikä minussa on vikana, mutta olen alkanut kokea että kukaan ei ole koskaan oikeasti halunnut minua. Kukaan ei ole yrittänyt minua kunnolla, jos joku vähän jotain yrittää niin kaikkoavat todella helposti hyvä että kerkeän edes suuta avata. Sitten kun olen itse yrittänyt niin minut on torjuttu tai sitten vajaa vuoden tapailun jälkeen jätetty.
En ymmärrä mitä teen väärin. Tuntuu että monilla naisilla miehet oikeasti yrittävät kunnolla, mutta minulla ei.
Olen yrittänyt myös kehittää itseäni ja olla naisellisempi, mutta ei ole hirveästi auttanut ja tää panostus alkaa tuntua melkeen säälittävältä vaikka toisaalta koen olevani oma itseni.
Tuntuu että joidenkin naisten ei tarvitse tehdä yhtään mitään ja silti saavat huomiota ja iskuyrityksiä.
En ole edes koskaan ollut treffeillä.
Ulkonäöllisesti olen ihan nätti, on ainakin sen verran kehuttu. Kroppa ei ole koskaan ollut erityisen hyvä, normaalipainoinen olen kuitenkin ollut suurimman osan elämästä, tällä hetkellä keikkuu kuitenkin ylipainon rajoilla.
Johtuneeko se sitten tuosta kropasta, olen aina inhonnut sitä. Masentavaa.
Kommentit (593)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehonkielestä esimerkkinä tuttu nainen.
Karkoittaa miehet ympäriltään todella tehokkaasti. Miksikö? Ei siksi koska on naiseksi kookas, siis pitkä ja roteva. Vaan siksi koska ilme viestittää että "läsnäolosi loukkaa minua, mene pois". Koko muuttuu ongelmaksi koska totta kai jokainen alle 185-senttinen ja ei-roteva mies ajattelee että ok, tämähän tässä on ongelmana, nainen inhoaa sitä kun mies on pienempi kuin hän itse.
Noin ajattelin minäkin, vaikken ole koskaan pitänyt sitä ongelmana jos nainen on isompi (exäkin oli minua 5cm pidempi). Meistä tuli ystävät vain koska nainen sitten myöhemmin hivuttautui seuraan ja huomasin että ok, eihän se inhoakaan.
Tuossahan sitten aloitteet jäävät saamatta. Suurin osa miehistä ei uskalla lähestyä ja ne jotka uskaltaisivat, ovat niillä joilla raamien puolesta riittää valinnanvaraa, ja syystä tai toisesta nämä raamikkaat urokset harvemmin suosivat pitkiä ja rotevia naisia.
Väitän että jos tämä ystävänainen kiinnittäisi huomiota kehonkieleen, tilanne muuttuisi heti. Vähän hymyä ja rohkaisua peliin, tai voisi toki olla itsevarma ja aloitteellinenkin koska siitä pitäviä miehiä riittää.
Alkaa pikku hiljaa ärsyttämään tämä kuvailu naisista ”yrmeä ilme” jne. Tuskin kukaan vaivalla katselee muita ihmisiä noin, tulkitsette sen vaan niin. Monella on perusilme sellainen eikä sitä yritetä mitenkään korostaa, tuskin edes itse tajuaa miltä se näyttää.
En todellakaan rupea vetämään hammashymyä koko ajan jotta joku ei luokittelisi minua yrmeäksi.No älä sitten ala.
En minäkään ala opettelemaan kuinka vaikuttaa itsevarmalta urokselta joka ottaa tilanteen haltuun. Kuinka kävellä reippaammin elkein, istua siten että näyttää miehekkäältä, kuinka vähän madaltaa ääntä ettei kuulostaisi kimittävältä, tai muuta vastaavaa. Ei huvita kisata sosiaalisesti porukassa tai puhua kovemmalla äänellä etten jäisi luontaisesti reippaampien ja äänekkäämpien varjoon. Enkä ala tekemään aloitteita tai viemään treffeillä, se on tasa-arvo joten miksi miehen pitäisi aina ottaa vetovastuu?
Juu enkä hymyile, miksi virnuilla mitään pelimieshymyä kun ei hymyilytä? Sitten voi hymyillä tai nauraa jos nainen sanoo jotain hauskaa, mitä harvemmin tapahtuu.
Pariutumismahdollisuudet ovat sitten 0%.
-mies
Jokainen olkoon oma itsensä.
Miehen näkökulmasta voin sanoa että se ei riitä.
Miehistä ani harva on "omana itsenään" sellainen että miellyttää naisia. Puhutaan niistä muutamista luontaisista naistenmiehistä joilla on joka viikko vaihtuvat tyttöystävät jo alakouluiässä. Eivätkä nämäkään ole oikeasti luontaisia, heille se opettelu ja jahti vain sattuu olemaan nautinto.
Muille se on kasvuprosessi jossa opetellaan, kokeillaan, tutkitaan ja tarkkaillaan kunnes hiffataan miten nainen saadaan kiinnostumaan. Se kun ei riitä herättämään kiinnostusta että on nätit kasvot, peppu tai tissit. Pitää demonstroida miehekkyyttä, itsevarmuutta, sosiaalista nokkeluutta, tai muuta. Ja erottua, eikä saa olla pahnanpohjimmainen, mistä syntyy se urosten välinen kilpailu.
Ehkä sitten on naisiakin jiden pitäisi vähän kiinnittää huomiota siihen miten käyttäytyy ja millaisia signaaleja antaa ulos. Se on semmoista. Kaikille pariutuminen ei ole huvipuistoajelu jossa vain odotellaan että prinssi ilmestyy jostain luomaan rakkaustarinan.
Se on joskus vaikeaa keksiä mikä klikkaa ja mitä oikeastaan pitäisi tehdä. Siis meille miehille, ehkä sitten joillekin teistä naisistakin. Ei auta kuin tehdä töitä asian eteen tai luovuttaa. Oma valinta.
Pointtihan oli se että kun kukaan ei halua.
Miksi pitäisi tehdä töitä ja tyrkyttää itseään jollekin joka sitten ehkä kelpuuttaa? Ei se silti _halua_ sua.Lähtökohtaisesti hyvin harvaa miestäkään tuosta noin vain halutaan. Miesten täytyy nähdä kovasti vaivaa ja ottaa lannistumatta lukuisia pakkeja vastaan, ja sitten taas kerätä itsensä ja yrittää uudestaan. Jos miehet ajattelisivat samalla tavalla kuin naiset, ei parisuhteita juurikaan olisi.
Niin? Miehet ja naiset ovat erilaisia, erilaiset ominaisuudet. Tietenkään emme toimi ja ajattele samalla tavalla.
Yksi sama ominaisuus on kuitenkin molemmissa: ihminen on vain tekojensa summa. Jos et tee mitään, et ole mitään.
Tuntuu että naisissa on enemmän vallalla tätä "mä olen niin mahtava" -ajattelua. Jos vain olla möllöttää ja miettii hiustensa väriä, niin aika vähiin jää sisältö ihmisessä.
Vähän sama kuin yksinäinen ihmisen, joka ei tarjoa potentiaalisille ystävilleen "sosiaalisessa vaihtokaupassa" mitään, ja ihmettelee kun on niin vaikea ystävystyä kenenkään kanssa vaikka on niin kauhean mukava ihminen. Millaisina TEKOINA se mukavuus ilmenee?
Naisiahan arvostellaan ulkonäön perusteella! Mieti poliitikotkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin voi jäädyttää ikisinkkunaisia, jos miehen silmissä kiiluu liikaa - eli näkyy liian selvästi, että on seksi ekana mielessä, eikä nainen ole sellainen, että hyppäisi kevyesti petiin, vaan haluaa rakkautta myös.
Kiva ja toverillinen lähestyminen miellyttää ujompia naisia.
Oli kyseessä ikisinkkunainen tai kuka tahansa nainen, mikään lähestyminen ei miellytä jos mies on väärä. Aina yhtä ahdistavaa.
Kannattaisiko sitten ne paukut käyttää siihen, että yrittää itse lähestyä miehiä? Silloin voi itse valita millaista ihmistä lähestyy. Ei se ole maailmanloppu jos joku ei kiinnostu tai sattuu olemaan varattu.
Tämä on juuri se, mistä itsekin puhuin. Eli miehiä kyllä lähestyy, mutta kun ne miehet ovat vääränlaisia, niin naiset eivät laske niitä lähestymisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehonkielestä esimerkkinä tuttu nainen.
Karkoittaa miehet ympäriltään todella tehokkaasti. Miksikö? Ei siksi koska on naiseksi kookas, siis pitkä ja roteva. Vaan siksi koska ilme viestittää että "läsnäolosi loukkaa minua, mene pois". Koko muuttuu ongelmaksi koska totta kai jokainen alle 185-senttinen ja ei-roteva mies ajattelee että ok, tämähän tässä on ongelmana, nainen inhoaa sitä kun mies on pienempi kuin hän itse.
Noin ajattelin minäkin, vaikken ole koskaan pitänyt sitä ongelmana jos nainen on isompi (exäkin oli minua 5cm pidempi). Meistä tuli ystävät vain koska nainen sitten myöhemmin hivuttautui seuraan ja huomasin että ok, eihän se inhoakaan.
Tuossahan sitten aloitteet jäävät saamatta. Suurin osa miehistä ei uskalla lähestyä ja ne jotka uskaltaisivat, ovat niillä joilla raamien puolesta riittää valinnanvaraa, ja syystä tai toisesta nämä raamikkaat urokset harvemmin suosivat pitkiä ja rotevia naisia.
Väitän että jos tämä ystävänainen kiinnittäisi huomiota kehonkieleen, tilanne muuttuisi heti. Vähän hymyä ja rohkaisua peliin, tai voisi toki olla itsevarma ja aloitteellinenkin koska siitä pitäviä miehiä riittää.
Alkaa pikku hiljaa ärsyttämään tämä kuvailu naisista ”yrmeä ilme” jne. Tuskin kukaan vaivalla katselee muita ihmisiä noin, tulkitsette sen vaan niin. Monella on perusilme sellainen eikä sitä yritetä mitenkään korostaa, tuskin edes itse tajuaa miltä se näyttää.
En todellakaan rupea vetämään hammashymyä koko ajan jotta joku ei luokittelisi minua yrmeäksi.No älä sitten ala.
En minäkään ala opettelemaan kuinka vaikuttaa itsevarmalta urokselta joka ottaa tilanteen haltuun. Kuinka kävellä reippaammin elkein, istua siten että näyttää miehekkäältä, kuinka vähän madaltaa ääntä ettei kuulostaisi kimittävältä, tai muuta vastaavaa. Ei huvita kisata sosiaalisesti porukassa tai puhua kovemmalla äänellä etten jäisi luontaisesti reippaampien ja äänekkäämpien varjoon. Enkä ala tekemään aloitteita tai viemään treffeillä, se on tasa-arvo joten miksi miehen pitäisi aina ottaa vetovastuu?
Juu enkä hymyile, miksi virnuilla mitään pelimieshymyä kun ei hymyilytä? Sitten voi hymyillä tai nauraa jos nainen sanoo jotain hauskaa, mitä harvemmin tapahtuu.
Pariutumismahdollisuudet ovat sitten 0%.
-mies
Jokainen olkoon oma itsensä.
Miehen näkökulmasta voin sanoa että se ei riitä.
Miehistä ani harva on "omana itsenään" sellainen että miellyttää naisia. Puhutaan niistä muutamista luontaisista naistenmiehistä joilla on joka viikko vaihtuvat tyttöystävät jo alakouluiässä. Eivätkä nämäkään ole oikeasti luontaisia, heille se opettelu ja jahti vain sattuu olemaan nautinto.
Muille se on kasvuprosessi jossa opetellaan, kokeillaan, tutkitaan ja tarkkaillaan kunnes hiffataan miten nainen saadaan kiinnostumaan. Se kun ei riitä herättämään kiinnostusta että on nätit kasvot, peppu tai tissit. Pitää demonstroida miehekkyyttä, itsevarmuutta, sosiaalista nokkeluutta, tai muuta. Ja erottua, eikä saa olla pahnanpohjimmainen, mistä syntyy se urosten välinen kilpailu.
Ehkä sitten on naisiakin jiden pitäisi vähän kiinnittää huomiota siihen miten käyttäytyy ja millaisia signaaleja antaa ulos. Se on semmoista. Kaikille pariutuminen ei ole huvipuistoajelu jossa vain odotellaan että prinssi ilmestyy jostain luomaan rakkaustarinan.
Se on joskus vaikeaa keksiä mikä klikkaa ja mitä oikeastaan pitäisi tehdä. Siis meille miehille, ehkä sitten joillekin teistä naisistakin. Ei auta kuin tehdä töitä asian eteen tai luovuttaa. Oma valinta.
Pointtihan oli se että kun kukaan ei halua.
Miksi pitäisi tehdä töitä ja tyrkyttää itseään jollekin joka sitten ehkä kelpuuttaa? Ei se silti _halua_ sua.Lähtökohtaisesti hyvin harvaa miestäkään tuosta noin vain halutaan. Miesten täytyy nähdä kovasti vaivaa ja ottaa lannistumatta lukuisia pakkeja vastaan, ja sitten taas kerätä itsensä ja yrittää uudestaan. Jos miehet ajattelisivat samalla tavalla kuin naiset, ei parisuhteita juurikaan olisi.
Niin? Miehet ja naiset ovat erilaisia, erilaiset ominaisuudet. Tietenkään emme toimi ja ajattele samalla tavalla.
Yksi sama ominaisuus on kuitenkin molemmissa: ihminen on vain tekojensa summa. Jos et tee mitään, et ole mitään.
Tuntuu että naisissa on enemmän vallalla tätä "mä olen niin mahtava" -ajattelua. Jos vain olla möllöttää ja miettii hiustensa väriä, niin aika vähiin jää sisältö ihmisessä.
Vähän sama kuin yksinäinen ihmisen, joka ei tarjoa potentiaalisille ystävilleen "sosiaalisessa vaihtokaupassa" mitään, ja ihmettelee kun on niin vaikea ystävystyä kenenkään kanssa vaikka on niin kauhean mukava ihminen. Millaisina TEKOINA se mukavuus ilmenee?
Tarkoitus on tulla naisellisemmaksi, eikä muuttaa itseään miehekkäämmäksi.
Ei naisellinen nainen ole mikään passiivinen pokaali takan reunuksella. Nyt vähän yritystä naiset!
Jos haluatte että joku teistä haluaa muutakin kuin seksiä, niin teillä pitäisi olla jotain muuta annettavaa myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä aloitukset ovat käsittämättömiä. Jos ei ole tehnyt mitään löytääkseen miesseuraa, niin onko ihme että on yksin? Netin kautta muutkin naiset seuraa hakevat. Ei Suomessa ihmisiä livenä niin kovin helposti lähestytä.
Valtaosa naisista vain odottaa parisuhdetta ilmaantuvaksi. Usein tämä tyyli onnistuukin, koska perinteisesti aloitteiden teko on jäänyt miesten vastuulle. Sitten sen kerran kun mitään ei tapahdukaan, niin ihmetellään että joudunko MINÄ olemaan aktiivinen?! Tervetuloa miesten maailmaan...
Toistan uudestaan - tässäkin ketjussa moni nainen on kertonut olleensa itse aktiivinen niin netissä kuin tosielämässäkin ja silti kukaan ei ole kiinnostunut. Tervetuloa ihan ihmisten maailmaan, jossa osalle on helppoa löytää seuraa ja osalle vaikeaa. Sukupuolesta riippumatta.
Tuo on vain illuusio. Jos nämä naiset ryhtyisivät tarkemmin pohtimaan, niin kummasti muistuu mieleen että no kyllä siellä baarissa se yksi mies kerran lähestyi ja kyllähän siellä festareilla muutama mies tuli juttusille. Mutta kun nämä miehet eivät olleet niitä pitkiä, harteikkaita, isokätisiä ja -munaisia uroita, niin niitä ei iskuyrityksiksi edes lasketa.
Mistä voin tietää festareilla juttelevan miehen munan koon? :D
Kamalinta on se että nämä viestit eivät edes ole trollausta vaan on paljon miehiä jotka luulevat oikeasti että kaikkia naisia jututetaan koko ajan jossain...
Se oli vain esimerkkinä naisten vaatimuksille. Ilmeisesti missasit sen toisen, muutaman sadan kommentin ketjun, jossa naiset luettelivat kerta toisensa jälkeen ne samat ulkoiset speksit, mitä miehissä ihailevat. Sitten petytään, kun sellaisia miehiä ei tosielämässä tulekaan vastaan joka nurkan takaa.
Ja sinä missaat ne viestit joissa naiset kertovat että ovat joutuneet olemaan yksin koko elämänsä. Jollakuilla yksinäisillä toki on pitkä lista vaatimuksia, joillakin on vienoja toiveita ja jotkut ovat hyvin suvaitsevaisia kumppaninsa ensivaikutelmaa kohtaan. Tämä koskee sekä miehiä että naisia. Mutta yksinäisten naisten olemassaolo kielletään kokonaan.
Tiedän tällaisia naisia. Mutta olen myös nähnyt tilanteita joissa mies on lähestynyt tällaista naista kevyen seksuaalista flirttailevaa juttua heittäen. Näissä tilanteissa olen nähnyt naisikisinkun jäätyvän täysin kuin ei lainkaan ymmärtäisi mihin suuntaan mies tilannetta yrittää kuljetella. Ei ihme, ettei lähestyminen tämän jälkeen toistu. Toisenlaisella suhtautumisella kevyt huulenheitto todennäköisesti olisi johtanut treffikutsuun.
Mulle itse asiassa kävi kerran näin. Yhdessä tapahtumassa tosi hyvännäköinen ja kiinnostava mies tuli rennosti heittämään juttua ja vaikutti olevan kiinnostunut minusta, mutta menin tilanteessa jotenkin paniikkin ja vastasin aika tympeästi. Vaikka mies oli kaikin puolin miellyttävän oloinen, jostain syystä halusin vain paeta äkkiä siitä tilanteesta. Toisenlaisella vastauksella olisin todennäköisesti saanut hänestä koko tapahtuman loppuajaksi seuraa ja ehkä siitä eteenpäinkin. Mies vaikutti vastauksestani vähän harmistuneelta ja jälkikäteen itseänikin harmitti se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehonkielestä esimerkkinä tuttu nainen.
Karkoittaa miehet ympäriltään todella tehokkaasti. Miksikö? Ei siksi koska on naiseksi kookas, siis pitkä ja roteva. Vaan siksi koska ilme viestittää että "läsnäolosi loukkaa minua, mene pois". Koko muuttuu ongelmaksi koska totta kai jokainen alle 185-senttinen ja ei-roteva mies ajattelee että ok, tämähän tässä on ongelmana, nainen inhoaa sitä kun mies on pienempi kuin hän itse.
Noin ajattelin minäkin, vaikken ole koskaan pitänyt sitä ongelmana jos nainen on isompi (exäkin oli minua 5cm pidempi). Meistä tuli ystävät vain koska nainen sitten myöhemmin hivuttautui seuraan ja huomasin että ok, eihän se inhoakaan.
Tuossahan sitten aloitteet jäävät saamatta. Suurin osa miehistä ei uskalla lähestyä ja ne jotka uskaltaisivat, ovat niillä joilla raamien puolesta riittää valinnanvaraa, ja syystä tai toisesta nämä raamikkaat urokset harvemmin suosivat pitkiä ja rotevia naisia.
Väitän että jos tämä ystävänainen kiinnittäisi huomiota kehonkieleen, tilanne muuttuisi heti. Vähän hymyä ja rohkaisua peliin, tai voisi toki olla itsevarma ja aloitteellinenkin koska siitä pitäviä miehiä riittää.
Alkaa pikku hiljaa ärsyttämään tämä kuvailu naisista ”yrmeä ilme” jne. Tuskin kukaan vaivalla katselee muita ihmisiä noin, tulkitsette sen vaan niin. Monella on perusilme sellainen eikä sitä yritetä mitenkään korostaa, tuskin edes itse tajuaa miltä se näyttää.
En todellakaan rupea vetämään hammashymyä koko ajan jotta joku ei luokittelisi minua yrmeäksi.No älä sitten ala.
En minäkään ala opettelemaan kuinka vaikuttaa itsevarmalta urokselta joka ottaa tilanteen haltuun. Kuinka kävellä reippaammin elkein, istua siten että näyttää miehekkäältä, kuinka vähän madaltaa ääntä ettei kuulostaisi kimittävältä, tai muuta vastaavaa. Ei huvita kisata sosiaalisesti porukassa tai puhua kovemmalla äänellä etten jäisi luontaisesti reippaampien ja äänekkäämpien varjoon. Enkä ala tekemään aloitteita tai viemään treffeillä, se on tasa-arvo joten miksi miehen pitäisi aina ottaa vetovastuu?
Juu enkä hymyile, miksi virnuilla mitään pelimieshymyä kun ei hymyilytä? Sitten voi hymyillä tai nauraa jos nainen sanoo jotain hauskaa, mitä harvemmin tapahtuu.
Pariutumismahdollisuudet ovat sitten 0%.
-mies
Jokainen olkoon oma itsensä.
Miehen näkökulmasta voin sanoa että se ei riitä.
Miehistä ani harva on "omana itsenään" sellainen että miellyttää naisia. Puhutaan niistä muutamista luontaisista naistenmiehistä joilla on joka viikko vaihtuvat tyttöystävät jo alakouluiässä. Eivätkä nämäkään ole oikeasti luontaisia, heille se opettelu ja jahti vain sattuu olemaan nautinto.
Muille se on kasvuprosessi jossa opetellaan, kokeillaan, tutkitaan ja tarkkaillaan kunnes hiffataan miten nainen saadaan kiinnostumaan. Se kun ei riitä herättämään kiinnostusta että on nätit kasvot, peppu tai tissit. Pitää demonstroida miehekkyyttä, itsevarmuutta, sosiaalista nokkeluutta, tai muuta. Ja erottua, eikä saa olla pahnanpohjimmainen, mistä syntyy se urosten välinen kilpailu.
Ehkä sitten on naisiakin jiden pitäisi vähän kiinnittää huomiota siihen miten käyttäytyy ja millaisia signaaleja antaa ulos. Se on semmoista. Kaikille pariutuminen ei ole huvipuistoajelu jossa vain odotellaan että prinssi ilmestyy jostain luomaan rakkaustarinan.
Se on joskus vaikeaa keksiä mikä klikkaa ja mitä oikeastaan pitäisi tehdä. Siis meille miehille, ehkä sitten joillekin teistä naisistakin. Ei auta kuin tehdä töitä asian eteen tai luovuttaa. Oma valinta.
Pointtihan oli se että kun kukaan ei halua.
Miksi pitäisi tehdä töitä ja tyrkyttää itseään jollekin joka sitten ehkä kelpuuttaa? Ei se silti _halua_ sua.Lähtökohtaisesti hyvin harvaa miestäkään tuosta noin vain halutaan. Miesten täytyy nähdä kovasti vaivaa ja ottaa lannistumatta lukuisia pakkeja vastaan, ja sitten taas kerätä itsensä ja yrittää uudestaan. Jos miehet ajattelisivat samalla tavalla kuin naiset, ei parisuhteita juurikaan olisi.
Niin? Miehet ja naiset ovat erilaisia, erilaiset ominaisuudet. Tietenkään emme toimi ja ajattele samalla tavalla.
Yksi sama ominaisuus on kuitenkin molemmissa: ihminen on vain tekojensa summa. Jos et tee mitään, et ole mitään.
Tuntuu että naisissa on enemmän vallalla tätä "mä olen niin mahtava" -ajattelua. Jos vain olla möllöttää ja miettii hiustensa väriä, niin aika vähiin jää sisältö ihmisessä.
Vähän sama kuin yksinäinen ihmisen, joka ei tarjoa potentiaalisille ystävilleen "sosiaalisessa vaihtokaupassa" mitään, ja ihmettelee kun on niin vaikea ystävystyä kenenkään kanssa vaikka on niin kauhean mukava ihminen. Millaisina TEKOINA se mukavuus ilmenee?
Tarkoitus on tulla naisellisemmaksi, eikä muuttaa itseään miehekkäämmäksi.
Ei naisellinen nainen ole mikään passiivinen pokaali takan reunuksella. Nyt vähän yritystä naiset!
Jos haluatte että joku teistä haluaa muutakin kuin seksiä, niin teillä pitäisi olla jotain muuta annettavaa myös.
Mikä seksissä on vikana? Minulle on sanottu että olen uskomaton pano sen lisäksi että olen todella älykäs. Olin tyytyväinen tähän kohteliaisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehonkielestä esimerkkinä tuttu nainen.
Karkoittaa miehet ympäriltään todella tehokkaasti. Miksikö? Ei siksi koska on naiseksi kookas, siis pitkä ja roteva. Vaan siksi koska ilme viestittää että "läsnäolosi loukkaa minua, mene pois". Koko muuttuu ongelmaksi koska totta kai jokainen alle 185-senttinen ja ei-roteva mies ajattelee että ok, tämähän tässä on ongelmana, nainen inhoaa sitä kun mies on pienempi kuin hän itse.
Noin ajattelin minäkin, vaikken ole koskaan pitänyt sitä ongelmana jos nainen on isompi (exäkin oli minua 5cm pidempi). Meistä tuli ystävät vain koska nainen sitten myöhemmin hivuttautui seuraan ja huomasin että ok, eihän se inhoakaan.
Tuossahan sitten aloitteet jäävät saamatta. Suurin osa miehistä ei uskalla lähestyä ja ne jotka uskaltaisivat, ovat niillä joilla raamien puolesta riittää valinnanvaraa, ja syystä tai toisesta nämä raamikkaat urokset harvemmin suosivat pitkiä ja rotevia naisia.
Väitän että jos tämä ystävänainen kiinnittäisi huomiota kehonkieleen, tilanne muuttuisi heti. Vähän hymyä ja rohkaisua peliin, tai voisi toki olla itsevarma ja aloitteellinenkin koska siitä pitäviä miehiä riittää.
Alkaa pikku hiljaa ärsyttämään tämä kuvailu naisista ”yrmeä ilme” jne. Tuskin kukaan vaivalla katselee muita ihmisiä noin, tulkitsette sen vaan niin. Monella on perusilme sellainen eikä sitä yritetä mitenkään korostaa, tuskin edes itse tajuaa miltä se näyttää.
En todellakaan rupea vetämään hammashymyä koko ajan jotta joku ei luokittelisi minua yrmeäksi.No älä sitten ala.
En minäkään ala opettelemaan kuinka vaikuttaa itsevarmalta urokselta joka ottaa tilanteen haltuun. Kuinka kävellä reippaammin elkein, istua siten että näyttää miehekkäältä, kuinka vähän madaltaa ääntä ettei kuulostaisi kimittävältä, tai muuta vastaavaa. Ei huvita kisata sosiaalisesti porukassa tai puhua kovemmalla äänellä etten jäisi luontaisesti reippaampien ja äänekkäämpien varjoon. Enkä ala tekemään aloitteita tai viemään treffeillä, se on tasa-arvo joten miksi miehen pitäisi aina ottaa vetovastuu?
Juu enkä hymyile, miksi virnuilla mitään pelimieshymyä kun ei hymyilytä? Sitten voi hymyillä tai nauraa jos nainen sanoo jotain hauskaa, mitä harvemmin tapahtuu.
Pariutumismahdollisuudet ovat sitten 0%.
-mies
Jokainen olkoon oma itsensä.
Miehen näkökulmasta voin sanoa että se ei riitä.
Miehistä ani harva on "omana itsenään" sellainen että miellyttää naisia. Puhutaan niistä muutamista luontaisista naistenmiehistä joilla on joka viikko vaihtuvat tyttöystävät jo alakouluiässä. Eivätkä nämäkään ole oikeasti luontaisia, heille se opettelu ja jahti vain sattuu olemaan nautinto.
Muille se on kasvuprosessi jossa opetellaan, kokeillaan, tutkitaan ja tarkkaillaan kunnes hiffataan miten nainen saadaan kiinnostumaan. Se kun ei riitä herättämään kiinnostusta että on nätit kasvot, peppu tai tissit. Pitää demonstroida miehekkyyttä, itsevarmuutta, sosiaalista nokkeluutta, tai muuta. Ja erottua, eikä saa olla pahnanpohjimmainen, mistä syntyy se urosten välinen kilpailu.
Ehkä sitten on naisiakin jiden pitäisi vähän kiinnittää huomiota siihen miten käyttäytyy ja millaisia signaaleja antaa ulos. Se on semmoista. Kaikille pariutuminen ei ole huvipuistoajelu jossa vain odotellaan että prinssi ilmestyy jostain luomaan rakkaustarinan.
Se on joskus vaikeaa keksiä mikä klikkaa ja mitä oikeastaan pitäisi tehdä. Siis meille miehille, ehkä sitten joillekin teistä naisistakin. Ei auta kuin tehdä töitä asian eteen tai luovuttaa. Oma valinta.
Pointtihan oli se että kun kukaan ei halua.
Miksi pitäisi tehdä töitä ja tyrkyttää itseään jollekin joka sitten ehkä kelpuuttaa? Ei se silti _halua_ sua.Lähtökohtaisesti hyvin harvaa miestäkään tuosta noin vain halutaan. Miesten täytyy nähdä kovasti vaivaa ja ottaa lannistumatta lukuisia pakkeja vastaan, ja sitten taas kerätä itsensä ja yrittää uudestaan. Jos miehet ajattelisivat samalla tavalla kuin naiset, ei parisuhteita juurikaan olisi.
Niin? Miehet ja naiset ovat erilaisia, erilaiset ominaisuudet. Tietenkään emme toimi ja ajattele samalla tavalla.
Yksi sama ominaisuus on kuitenkin molemmissa: ihminen on vain tekojensa summa. Jos et tee mitään, et ole mitään.
Tuntuu että naisissa on enemmän vallalla tätä "mä olen niin mahtava" -ajattelua. Jos vain olla möllöttää ja miettii hiustensa väriä, niin aika vähiin jää sisältö ihmisessä.
Vähän sama kuin yksinäinen ihmisen, joka ei tarjoa potentiaalisille ystävilleen "sosiaalisessa vaihtokaupassa" mitään, ja ihmettelee kun on niin vaikea ystävystyä kenenkään kanssa vaikka on niin kauhean mukava ihminen. Millaisina TEKOINA se mukavuus ilmenee?
Tarkoitus on tulla naisellisemmaksi, eikä muuttaa itseään miehekkäämmäksi.
Ei naisellinen nainen ole mikään passiivinen pokaali takan reunuksella. Nyt vähän yritystä naiset!
Jos haluatte että joku teistä haluaa muutakin kuin seksiä, niin teillä pitäisi olla jotain muuta annettavaa myös.
Kerro millainen se on? Äskenkin kysyin että mikä siinä puuttuu? Tuli vaan alapeukkua, mutta ei vastausta. Vastaus ei ole että ala tekemään aloitteita niinkuin mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehonkielestä esimerkkinä tuttu nainen.
Karkoittaa miehet ympäriltään todella tehokkaasti. Miksikö? Ei siksi koska on naiseksi kookas, siis pitkä ja roteva. Vaan siksi koska ilme viestittää että "läsnäolosi loukkaa minua, mene pois". Koko muuttuu ongelmaksi koska totta kai jokainen alle 185-senttinen ja ei-roteva mies ajattelee että ok, tämähän tässä on ongelmana, nainen inhoaa sitä kun mies on pienempi kuin hän itse.
Noin ajattelin minäkin, vaikken ole koskaan pitänyt sitä ongelmana jos nainen on isompi (exäkin oli minua 5cm pidempi). Meistä tuli ystävät vain koska nainen sitten myöhemmin hivuttautui seuraan ja huomasin että ok, eihän se inhoakaan.
Tuossahan sitten aloitteet jäävät saamatta. Suurin osa miehistä ei uskalla lähestyä ja ne jotka uskaltaisivat, ovat niillä joilla raamien puolesta riittää valinnanvaraa, ja syystä tai toisesta nämä raamikkaat urokset harvemmin suosivat pitkiä ja rotevia naisia.
Väitän että jos tämä ystävänainen kiinnittäisi huomiota kehonkieleen, tilanne muuttuisi heti. Vähän hymyä ja rohkaisua peliin, tai voisi toki olla itsevarma ja aloitteellinenkin koska siitä pitäviä miehiä riittää.
Alkaa pikku hiljaa ärsyttämään tämä kuvailu naisista ”yrmeä ilme” jne. Tuskin kukaan vaivalla katselee muita ihmisiä noin, tulkitsette sen vaan niin. Monella on perusilme sellainen eikä sitä yritetä mitenkään korostaa, tuskin edes itse tajuaa miltä se näyttää.
En todellakaan rupea vetämään hammashymyä koko ajan jotta joku ei luokittelisi minua yrmeäksi.No älä sitten ala.
En minäkään ala opettelemaan kuinka vaikuttaa itsevarmalta urokselta joka ottaa tilanteen haltuun. Kuinka kävellä reippaammin elkein, istua siten että näyttää miehekkäältä, kuinka vähän madaltaa ääntä ettei kuulostaisi kimittävältä, tai muuta vastaavaa. Ei huvita kisata sosiaalisesti porukassa tai puhua kovemmalla äänellä etten jäisi luontaisesti reippaampien ja äänekkäämpien varjoon. Enkä ala tekemään aloitteita tai viemään treffeillä, se on tasa-arvo joten miksi miehen pitäisi aina ottaa vetovastuu?
Juu enkä hymyile, miksi virnuilla mitään pelimieshymyä kun ei hymyilytä? Sitten voi hymyillä tai nauraa jos nainen sanoo jotain hauskaa, mitä harvemmin tapahtuu.
Pariutumismahdollisuudet ovat sitten 0%.
-mies
Jokainen olkoon oma itsensä.
Miehen näkökulmasta voin sanoa että se ei riitä.
Miehistä ani harva on "omana itsenään" sellainen että miellyttää naisia. Puhutaan niistä muutamista luontaisista naistenmiehistä joilla on joka viikko vaihtuvat tyttöystävät jo alakouluiässä. Eivätkä nämäkään ole oikeasti luontaisia, heille se opettelu ja jahti vain sattuu olemaan nautinto.
Muille se on kasvuprosessi jossa opetellaan, kokeillaan, tutkitaan ja tarkkaillaan kunnes hiffataan miten nainen saadaan kiinnostumaan. Se kun ei riitä herättämään kiinnostusta että on nätit kasvot, peppu tai tissit. Pitää demonstroida miehekkyyttä, itsevarmuutta, sosiaalista nokkeluutta, tai muuta. Ja erottua, eikä saa olla pahnanpohjimmainen, mistä syntyy se urosten välinen kilpailu.
Ehkä sitten on naisiakin jiden pitäisi vähän kiinnittää huomiota siihen miten käyttäytyy ja millaisia signaaleja antaa ulos. Se on semmoista. Kaikille pariutuminen ei ole huvipuistoajelu jossa vain odotellaan että prinssi ilmestyy jostain luomaan rakkaustarinan.
Se on joskus vaikeaa keksiä mikä klikkaa ja mitä oikeastaan pitäisi tehdä. Siis meille miehille, ehkä sitten joillekin teistä naisistakin. Ei auta kuin tehdä töitä asian eteen tai luovuttaa. Oma valinta.
Pointtihan oli se että kun kukaan ei halua.
Miksi pitäisi tehdä töitä ja tyrkyttää itseään jollekin joka sitten ehkä kelpuuttaa? Ei se silti _halua_ sua.Lähtökohtaisesti hyvin harvaa miestäkään tuosta noin vain halutaan. Miesten täytyy nähdä kovasti vaivaa ja ottaa lannistumatta lukuisia pakkeja vastaan, ja sitten taas kerätä itsensä ja yrittää uudestaan. Jos miehet ajattelisivat samalla tavalla kuin naiset, ei parisuhteita juurikaan olisi.
Niin? Miehet ja naiset ovat erilaisia, erilaiset ominaisuudet. Tietenkään emme toimi ja ajattele samalla tavalla.
Yksi sama ominaisuus on kuitenkin molemmissa: ihminen on vain tekojensa summa. Jos et tee mitään, et ole mitään.
Tuntuu että naisissa on enemmän vallalla tätä "mä olen niin mahtava" -ajattelua. Jos vain olla möllöttää ja miettii hiustensa väriä, niin aika vähiin jää sisältö ihmisessä.
Vähän sama kuin yksinäinen ihmisen, joka ei tarjoa potentiaalisille ystävilleen "sosiaalisessa vaihtokaupassa" mitään, ja ihmettelee kun on niin vaikea ystävystyä kenenkään kanssa vaikka on niin kauhean mukava ihminen. Millaisina TEKOINA se mukavuus ilmenee?
Tarkoitus on tulla naisellisemmaksi, eikä muuttaa itseään miehekkäämmäksi.
Ei naisellinen nainen ole mikään passiivinen pokaali takan reunuksella. Nyt vähän yritystä naiset!
Jos haluatte että joku teistä haluaa muutakin kuin seksiä, niin teillä pitäisi olla jotain muuta annettavaa myös.
Mitä siitä saa vastineeksi? Haluan vastauksen tähän. Ulkomailla naisten on vähän pakko keikistellä ja mielistellä johtuen elättäjä-elätettävä asetelmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin on miehenä myönnettävä ettei näitä kertomuksia ole helppoa uskoa.
Oma naispuolinen ystäväpiiri on varmasti laidasta laitaan mitä tulee miesten suosioon, mutta on vaikeaa keksiä naista joka olisi saanut vähemmän huomiota ja lähestymisiä kuin minä. Ja muutaman lähestymisen olen minäkin elämäni aikana saanut.
Tulee mieleen raflojen nurkkapöydissä istuvat, ihan perusnätit tai jopa kauniitkin, naiset joilla on yrmeä ilme joka viestittää jokaiselle vastaantulevalle miehelle että älä lähesty, et ole riittävän pitkä/komea/rikas/tms. Totta kai sellainen karkoittaa muut paitsi kaikkein itsevarmimmat miehet, joille nämä naiset eivät puolestaan ole riittävän kiinnostavia.
Jos joku väittää ettei saa matcheja Tinderissä, tasan ainoa mahdollisuus on nirsous. Katsotaan nyt vaikka sitä Tinder-testiä: tärähtäneellä kuvalla jossa ei näkynyt ollenkaan kasvoja, kolmekymppinen nainen sai 180/300 matchia. Se on eri asia kuinka moni tykkääjistä on kiinnostunut tosissaan, mutta sehän selviää sitten viestittelemällä.
Jotain näissä jätetään kertomatta. Etteikö perusnätti, hoikka ja elämässä mukana oleva nainen olisi koskaan saanut osakseen kiinnostusta? En usko.
Mitä ihmettä sitten minun pitäisi tehdä tai sanoa, kun elämäni tarina on juuri tuo? Olen juu minä jutellut sadoille, varmasti tuhansille miehille elämäni aikana. Olen normaalin näköinen ja muutenkin tavallisen sosiaalinen persoona. En voi valehdella asiasta, koska totta on että kiinnostusta minuun ei ole ollut. Koskaan. Kertaakaan elämäni aikana. En voi tietää onko joku salaa ihaillut. Mutta minulle ei tulla juttelemaan, vääntämään tikusta asiaa, pyydetä numeroa, tarjota juomia, pyydetä treffeille jne. Minulle ei flirttailla eikä viestitellä. Tinderissä sain jonkin verran matcheja mutta kukaan ei jaksanut vastailla viesteihini saati sitten että olisi halunnut tavata. Mitään en tietoisesti jätä kertomatta: olen tavallinen kiva nainen, mutta jostain syystä näkymätön.
Millaisista miehistä tykkäilit Tinderissä?
Nyt haiskahtaa vahvasti siltä että olet tykkäillyt vain niistä astetta komeammista miehistä.
Ihan kuule kaikenlaisista. Eniten kiinnostuin 174-senttisestä blondista markkinoijasta. Yritin kysellä kahville muttei lähtenyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama mulla. Jos näyttäisin teille kuvani, kukaan ei uskoisi että olen 37v neitsyt. Ikuinen luuseri enkä tiedä miksi. Kavereita saan vaikka 7 viikossa. Romanttista /seksuaalista kiinnostusta en koskaan. Todella turhauttavaa...
Löytyy näitä naisistakin tosiaan paljon kokemattomia, on täysin vaiettu ilmiö, koska naiset eivät juuri koskaan halua leimautua ns. luusereiksi, miksi usein kokemattomat leimataan...
- monet tällaiset naiset vielä kilttejä ja herttaisia luonteeltaan + tietysti uskovaiset sinkkunaiset.
Kun tarkkailee katukuvaa ja lähipiirejä huomaa, miten erittäin moni suomalainen mies tykkää ylipainoisista, ei-niin kovin naisellisista sekä ENNEN KAIKKEA AIKA REMPSEISTÄ JA PÄÄLLEKÄYVISTÄ NAISISTA; siinä hento ja herttainen jää sivuun. Samoin jo on kiltti ja ujo sekä ei-niin kaunis, niin jää helposti sivuun.
Myös mitä ilkeämpi ja aggressiivisempi nainen on, sitä parempi on flaksi. Plussaa on, jos on vielä ylipainoinen tätä sorttia...
- monia miehiä viehättää nainen, joka vie - koska Suomessa miehet eivät ole kovin miehekkäitä, vaan tykkäävät, että nainen on se, joka vie.
Eli aloittajan pitää kehittää itsevarmuutta; alkaa siitä, että hyväksyy itsensä!
- ja mikset tekisi itsestäsi sen parhaimman version ulkonäöllisestikin?! Eli laita itsesi tikkiin, etsi liikuntalajeja, joista nautit. Mieti tyyli, mistä pidät aidosti ja kehitä sitä.
No niin, ja nyt alkaa paljastumaan mikä klikkaa.
Eihä se riitä että mies kiinnostuu. Vaan sen pitää olla miehekäs mies joka tekee aloitteen ja vie koska nainen haluaa olla vietävänä. On itsevarma koska nainen on epävarma.
Pitää saada prinssi ja tuhkimotarina. Semmoinen ei nyt vaan käy että kaksi ujoa tutustuisivat, olisivat molemmat aloitteellisia niin paljon kuin pystyisivät, ja kenties mokailisivat yhdessä kompuroidessa kohti parisuhdetta.
Ei, ei siinä kemiat syty.
Monissa muissa maissa parisuhteet ovat onnellisempia kuin Suomessa - juuri siitä syystä, että sukupuoliroolit ovat perinteisiä.
Jos ujo nainen ei uskalla lähestyä miestä, niin hän ei uskalla lähestyä miestä! Taitaa olla nykyisin yleisempää Suomessa se, että naiset tekevät aloitteet?! Ja ainakin pitää olla skarppina, että tunnistaa suomalaisen miehen tekemän aloitteen aloitteeksi, koska mies ei kysy toista kertaa - toisin kuin monissa muissa maissa.
VINKKINÄ: SUOMALAINEN MIES, OTA MALLIA ULKKIKSISTA, JOS HALUAT NAISEN - MONET ULKKIKSET YRITTÄVÄT, YRITTÄVÄT JA YRITTÄVÄT JOKAISTA NAISTA USEAAN KERTAAN - eikä ole montaa ulkismiestä, jolla ei käy koko ajan flaksi, vaikka toki eksottisuuskinkin auttaa - mutta sitkeä yritys on se pointti.
Jos mielii suomalaista miestä, niin aloittajan pitää kehittää itsevarmuutta, että uskaltaa ryhtyä ns. iskemään miehiä. Mutta rakkautta sekään ei välttämättä takaa ja se on harmi...
Romantikot myös tykkäävät siitä, että mies tekee aloitteen. Suomessa vaan ei oikein ole romantikkoja.
Ja kummasti unohtuu se naisten rooli.
Ovatko suomalaiset naiset sitten perinteisesti naisellisia? Ja ei, naiselliseksi ei todellakaan tulla sillä ettei tehdä aloitteita, tai ylipäätään millään ei-tekemisellä (paitsi ehkä sillä ettei vedetä herkkuja niin että vyötärö paisuu, tai ei harrasteta pelimiesten tyyliin seksisuhteita).
Miehekästä miestä kyllä tekisi mieli, mutta sen vaadittavan naisellisuuden tason eteen ei jakseta tehdä töitä. Siihen vaaditaan muutakin kuin mekko ja kampaajalla käyminen.
Ei ole suomalaiset naiset perinteisesti naisellisia monetkaan, vaan miesmäisiä ja tekevät aloitteita, siksi juuri perinteiset sekä ujommat suomalaisnaiset jäävät helposti kumppanitta!
Minusta olisi hienoa, jos Suomessa olisi perinteisemmät sukupuoliroolit: miehet olisivat miehekkäitä ja naiset naisellisia. Ja että olisi enemmän rakkautta ja romantiikkaa yhdenyönsuhteiden ja viinanhuuruisen rakkikoiramaisen pa*emisen tilalla.
Millaista luulet sen touhun ulkomailla olevan?
Ihanko tosissasi kuvittelet ettei niitä naisia sitkeästi piirittäviä soidinmenomiehiä kiinnosta irtopanot tai useiden naisten valloittaminen? Kaikki ulkkismiehet ovat prinssejä jotka aina rakastuvat ikuisesti naiseen jota yrittävät?
Naisille sana "ulkomaa" on jotain ihan käsittämätöntä ja automaattisesti positiivista. Ei tarvitse kuin sanoa että olet "ulkomailla" töissä niin sanalla on heti positiivinen kaiku, ennen kuin on sanottu missä maassa ja missä työssä.
Tunnen henk koht muutaman ulkomaisen naisen, johtuen entisestä työurasta. Ja kuinka ollakaan, he arvostavat suomimiehissä juurikin sitä ettei touhu ole kuvaamaasi rakkikoiramaista panemista ja naisten valloittamista.
ps. Kyllä Suomessa on niitä "miehekkäitä" miehiä. Mutta ne menevät "naisellisille" naisille.
Jos arvostaa perinteisempiä sukupuolirooleja, niin silloin ei heti viitata mihinkään italialaisiin ammattigigoloihin. Vaan näihin perinteisemmän sukupuoliroolin maihin kuuluu hyvinkin erilaisia maita.
Väitän myös, että Suomessa olisi vähemmän yksinäisiä ja perheettömiä naisia sekä miehiä, jos sukupuoliroolit, ja tietysti myös sukupuolimoraalikin, olisivat perinteisempiä. Ihan tutkimusten mukaan USA:ssa naiset olivat 1950-luvulla onnellisempia kuin nykyisin, mutta vaikka ei näin pitkälle mentäisikään, niin pieni romantiikka kukkii kyllä paremmin, jos se pieni ero tunnustetaan ja otetaan huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama mulla. Jos näyttäisin teille kuvani, kukaan ei uskoisi että olen 37v neitsyt. Ikuinen luuseri enkä tiedä miksi. Kavereita saan vaikka 7 viikossa. Romanttista /seksuaalista kiinnostusta en koskaan. Todella turhauttavaa...
Löytyy näitä naisistakin tosiaan paljon kokemattomia, on täysin vaiettu ilmiö, koska naiset eivät juuri koskaan halua leimautua ns. luusereiksi, miksi usein kokemattomat leimataan...
- monet tällaiset naiset vielä kilttejä ja herttaisia luonteeltaan + tietysti uskovaiset sinkkunaiset.
Kun tarkkailee katukuvaa ja lähipiirejä huomaa, miten erittäin moni suomalainen mies tykkää ylipainoisista, ei-niin kovin naisellisista sekä ENNEN KAIKKEA AIKA REMPSEISTÄ JA PÄÄLLEKÄYVISTÄ NAISISTA; siinä hento ja herttainen jää sivuun. Samoin jo on kiltti ja ujo sekä ei-niin kaunis, niin jää helposti sivuun.
Myös mitä ilkeämpi ja aggressiivisempi nainen on, sitä parempi on flaksi. Plussaa on, jos on vielä ylipainoinen tätä sorttia...
- monia miehiä viehättää nainen, joka vie - koska Suomessa miehet eivät ole kovin miehekkäitä, vaan tykkäävät, että nainen on se, joka vie.
Eli aloittajan pitää kehittää itsevarmuutta; alkaa siitä, että hyväksyy itsensä!
- ja mikset tekisi itsestäsi sen parhaimman version ulkonäöllisestikin?! Eli laita itsesi tikkiin, etsi liikuntalajeja, joista nautit. Mieti tyyli, mistä pidät aidosti ja kehitä sitä.
No niin, ja nyt alkaa paljastumaan mikä klikkaa.
Eihä se riitä että mies kiinnostuu. Vaan sen pitää olla miehekäs mies joka tekee aloitteen ja vie koska nainen haluaa olla vietävänä. On itsevarma koska nainen on epävarma.
Pitää saada prinssi ja tuhkimotarina. Semmoinen ei nyt vaan käy että kaksi ujoa tutustuisivat, olisivat molemmat aloitteellisia niin paljon kuin pystyisivät, ja kenties mokailisivat yhdessä kompuroidessa kohti parisuhdetta.
Ei, ei siinä kemiat syty.
Monissa muissa maissa parisuhteet ovat onnellisempia kuin Suomessa - juuri siitä syystä, että sukupuoliroolit ovat perinteisiä.
Jos ujo nainen ei uskalla lähestyä miestä, niin hän ei uskalla lähestyä miestä! Taitaa olla nykyisin yleisempää Suomessa se, että naiset tekevät aloitteet?! Ja ainakin pitää olla skarppina, että tunnistaa suomalaisen miehen tekemän aloitteen aloitteeksi, koska mies ei kysy toista kertaa - toisin kuin monissa muissa maissa.
VINKKINÄ: SUOMALAINEN MIES, OTA MALLIA ULKKIKSISTA, JOS HALUAT NAISEN - MONET ULKKIKSET YRITTÄVÄT, YRITTÄVÄT JA YRITTÄVÄT JOKAISTA NAISTA USEAAN KERTAAN - eikä ole montaa ulkismiestä, jolla ei käy koko ajan flaksi, vaikka toki eksottisuuskinkin auttaa - mutta sitkeä yritys on se pointti.
Jos mielii suomalaista miestä, niin aloittajan pitää kehittää itsevarmuutta, että uskaltaa ryhtyä ns. iskemään miehiä. Mutta rakkautta sekään ei välttämättä takaa ja se on harmi...
Romantikot myös tykkäävät siitä, että mies tekee aloitteen. Suomessa vaan ei oikein ole romantikkoja.
Ja kummasti unohtuu se naisten rooli.
Ovatko suomalaiset naiset sitten perinteisesti naisellisia? Ja ei, naiselliseksi ei todellakaan tulla sillä ettei tehdä aloitteita, tai ylipäätään millään ei-tekemisellä (paitsi ehkä sillä ettei vedetä herkkuja niin että vyötärö paisuu, tai ei harrasteta pelimiesten tyyliin seksisuhteita).
Miehekästä miestä kyllä tekisi mieli, mutta sen vaadittavan naisellisuuden tason eteen ei jakseta tehdä töitä. Siihen vaaditaan muutakin kuin mekko ja kampaajalla käyminen.
Ei ole suomalaiset naiset perinteisesti naisellisia monetkaan, vaan miesmäisiä ja tekevät aloitteita, siksi juuri perinteiset sekä ujommat suomalaisnaiset jäävät helposti kumppanitta!
Minusta olisi hienoa, jos Suomessa olisi perinteisemmät sukupuoliroolit: miehet olisivat miehekkäitä ja naiset naisellisia. Ja että olisi enemmän rakkautta ja romantiikkaa yhdenyönsuhteiden ja viinanhuuruisen rakkikoiramaisen pa*emisen tilalla.
Millaista luulet sen touhun ulkomailla olevan?
Ihanko tosissasi kuvittelet ettei niitä naisia sitkeästi piirittäviä soidinmenomiehiä kiinnosta irtopanot tai useiden naisten valloittaminen? Kaikki ulkkismiehet ovat prinssejä jotka aina rakastuvat ikuisesti naiseen jota yrittävät?
Naisille sana "ulkomaa" on jotain ihan käsittämätöntä ja automaattisesti positiivista. Ei tarvitse kuin sanoa että olet "ulkomailla" töissä niin sanalla on heti positiivinen kaiku, ennen kuin on sanottu missä maassa ja missä työssä.
Tunnen henk koht muutaman ulkomaisen naisen, johtuen entisestä työurasta. Ja kuinka ollakaan, he arvostavat suomimiehissä juurikin sitä ettei touhu ole kuvaamaasi rakkikoiramaista panemista ja naisten valloittamista.
ps. Kyllä Suomessa on niitä "miehekkäitä" miehiä. Mutta ne menevät "naisellisille" naisille.
Jos arvostaa perinteisempiä sukupuolirooleja, niin silloin ei heti viitata mihinkään italialaisiin ammattigigoloihin. Vaan näihin perinteisemmän sukupuoliroolin maihin kuuluu hyvinkin erilaisia maita.
Väitän myös, että Suomessa olisi vähemmän yksinäisiä ja perheettömiä naisia sekä miehiä, jos sukupuoliroolit, ja tietysti myös sukupuolimoraalikin, olisivat perinteisempiä. Ihan tutkimusten mukaan USA:ssa naiset olivat 1950-luvulla onnellisempia kuin nykyisin, mutta vaikka ei näin pitkälle mentäisikään, niin pieni romantiikka kukkii kyllä paremmin, jos se pieni ero tunnustetaan ja otetaan huomioon.
Voihan se olla.
Mutta sitten on hyväksyttävät kolikon molemmat puolet.
Poikkeuksetta kun aiheesta puhutaan, haluttaisiin poimia kirsikat molempien kakkujen päältä. Ja se käsitys perinteisistä rooleista perustuu johonkin muuhun kuin etisajan tavisperheeseen jossa molemmat tekivät kovasti työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama mulla. Jos näyttäisin teille kuvani, kukaan ei uskoisi että olen 37v neitsyt. Ikuinen luuseri enkä tiedä miksi. Kavereita saan vaikka 7 viikossa. Romanttista /seksuaalista kiinnostusta en koskaan. Todella turhauttavaa...
Löytyy näitä naisistakin tosiaan paljon kokemattomia, on täysin vaiettu ilmiö, koska naiset eivät juuri koskaan halua leimautua ns. luusereiksi, miksi usein kokemattomat leimataan...
- monet tällaiset naiset vielä kilttejä ja herttaisia luonteeltaan + tietysti uskovaiset sinkkunaiset.
Kun tarkkailee katukuvaa ja lähipiirejä huomaa, miten erittäin moni suomalainen mies tykkää ylipainoisista, ei-niin kovin naisellisista sekä ENNEN KAIKKEA AIKA REMPSEISTÄ JA PÄÄLLEKÄYVISTÄ NAISISTA; siinä hento ja herttainen jää sivuun. Samoin jo on kiltti ja ujo sekä ei-niin kaunis, niin jää helposti sivuun.
Myös mitä ilkeämpi ja aggressiivisempi nainen on, sitä parempi on flaksi. Plussaa on, jos on vielä ylipainoinen tätä sorttia...
- monia miehiä viehättää nainen, joka vie - koska Suomessa miehet eivät ole kovin miehekkäitä, vaan tykkäävät, että nainen on se, joka vie.
Eli aloittajan pitää kehittää itsevarmuutta; alkaa siitä, että hyväksyy itsensä!
- ja mikset tekisi itsestäsi sen parhaimman version ulkonäöllisestikin?! Eli laita itsesi tikkiin, etsi liikuntalajeja, joista nautit. Mieti tyyli, mistä pidät aidosti ja kehitä sitä.
No niin, ja nyt alkaa paljastumaan mikä klikkaa.
Eihä se riitä että mies kiinnostuu. Vaan sen pitää olla miehekäs mies joka tekee aloitteen ja vie koska nainen haluaa olla vietävänä. On itsevarma koska nainen on epävarma.
Pitää saada prinssi ja tuhkimotarina. Semmoinen ei nyt vaan käy että kaksi ujoa tutustuisivat, olisivat molemmat aloitteellisia niin paljon kuin pystyisivät, ja kenties mokailisivat yhdessä kompuroidessa kohti parisuhdetta.
Ei, ei siinä kemiat syty.
Monissa muissa maissa parisuhteet ovat onnellisempia kuin Suomessa - juuri siitä syystä, että sukupuoliroolit ovat perinteisiä.
Jos ujo nainen ei uskalla lähestyä miestä, niin hän ei uskalla lähestyä miestä! Taitaa olla nykyisin yleisempää Suomessa se, että naiset tekevät aloitteet?! Ja ainakin pitää olla skarppina, että tunnistaa suomalaisen miehen tekemän aloitteen aloitteeksi, koska mies ei kysy toista kertaa - toisin kuin monissa muissa maissa.
VINKKINÄ: SUOMALAINEN MIES, OTA MALLIA ULKKIKSISTA, JOS HALUAT NAISEN - MONET ULKKIKSET YRITTÄVÄT, YRITTÄVÄT JA YRITTÄVÄT JOKAISTA NAISTA USEAAN KERTAAN - eikä ole montaa ulkismiestä, jolla ei käy koko ajan flaksi, vaikka toki eksottisuuskinkin auttaa - mutta sitkeä yritys on se pointti.
Jos mielii suomalaista miestä, niin aloittajan pitää kehittää itsevarmuutta, että uskaltaa ryhtyä ns. iskemään miehiä. Mutta rakkautta sekään ei välttämättä takaa ja se on harmi...
Romantikot myös tykkäävät siitä, että mies tekee aloitteen. Suomessa vaan ei oikein ole romantikkoja.
Ja kummasti unohtuu se naisten rooli.
Ovatko suomalaiset naiset sitten perinteisesti naisellisia? Ja ei, naiselliseksi ei todellakaan tulla sillä ettei tehdä aloitteita, tai ylipäätään millään ei-tekemisellä (paitsi ehkä sillä ettei vedetä herkkuja niin että vyötärö paisuu, tai ei harrasteta pelimiesten tyyliin seksisuhteita).
Miehekästä miestä kyllä tekisi mieli, mutta sen vaadittavan naisellisuuden tason eteen ei jakseta tehdä töitä. Siihen vaaditaan muutakin kuin mekko ja kampaajalla käyminen.
Ei ole suomalaiset naiset perinteisesti naisellisia monetkaan, vaan miesmäisiä ja tekevät aloitteita, siksi juuri perinteiset sekä ujommat suomalaisnaiset jäävät helposti kumppanitta!
Minusta olisi hienoa, jos Suomessa olisi perinteisemmät sukupuoliroolit: miehet olisivat miehekkäitä ja naiset naisellisia. Ja että olisi enemmän rakkautta ja romantiikkaa yhdenyönsuhteiden ja viinanhuuruisen rakkikoiramaisen pa*emisen tilalla.
Millaista luulet sen touhun ulkomailla olevan?
Ihanko tosissasi kuvittelet ettei niitä naisia sitkeästi piirittäviä soidinmenomiehiä kiinnosta irtopanot tai useiden naisten valloittaminen? Kaikki ulkkismiehet ovat prinssejä jotka aina rakastuvat ikuisesti naiseen jota yrittävät?
Naisille sana "ulkomaa" on jotain ihan käsittämätöntä ja automaattisesti positiivista. Ei tarvitse kuin sanoa että olet "ulkomailla" töissä niin sanalla on heti positiivinen kaiku, ennen kuin on sanottu missä maassa ja missä työssä.
Tunnen henk koht muutaman ulkomaisen naisen, johtuen entisestä työurasta. Ja kuinka ollakaan, he arvostavat suomimiehissä juurikin sitä ettei touhu ole kuvaamaasi rakkikoiramaista panemista ja naisten valloittamista.
ps. Kyllä Suomessa on niitä "miehekkäitä" miehiä. Mutta ne menevät "naisellisille" naisille.
Jos arvostaa perinteisempiä sukupuolirooleja, niin silloin ei heti viitata mihinkään italialaisiin ammattigigoloihin. Vaan näihin perinteisemmän sukupuoliroolin maihin kuuluu hyvinkin erilaisia maita.
Väitän myös, että Suomessa olisi vähemmän yksinäisiä ja perheettömiä naisia sekä miehiä, jos sukupuoliroolit, ja tietysti myös sukupuolimoraalikin, olisivat perinteisempiä. Ihan tutkimusten mukaan USA:ssa naiset olivat 1950-luvulla onnellisempia kuin nykyisin, mutta vaikka ei näin pitkälle mentäisikään, niin pieni romantiikka kukkii kyllä paremmin, jos se pieni ero tunnustetaan ja otetaan huomioon.
Money, money, do you have it honey? Perinteisissä maissa ja liitoissa edellä mainittu puhuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehonkielestä esimerkkinä tuttu nainen.
Karkoittaa miehet ympäriltään todella tehokkaasti. Miksikö? Ei siksi koska on naiseksi kookas, siis pitkä ja roteva. Vaan siksi koska ilme viestittää että "läsnäolosi loukkaa minua, mene pois". Koko muuttuu ongelmaksi koska totta kai jokainen alle 185-senttinen ja ei-roteva mies ajattelee että ok, tämähän tässä on ongelmana, nainen inhoaa sitä kun mies on pienempi kuin hän itse.
Noin ajattelin minäkin, vaikken ole koskaan pitänyt sitä ongelmana jos nainen on isompi (exäkin oli minua 5cm pidempi). Meistä tuli ystävät vain koska nainen sitten myöhemmin hivuttautui seuraan ja huomasin että ok, eihän se inhoakaan.
Tuossahan sitten aloitteet jäävät saamatta. Suurin osa miehistä ei uskalla lähestyä ja ne jotka uskaltaisivat, ovat niillä joilla raamien puolesta riittää valinnanvaraa, ja syystä tai toisesta nämä raamikkaat urokset harvemmin suosivat pitkiä ja rotevia naisia.
Väitän että jos tämä ystävänainen kiinnittäisi huomiota kehonkieleen, tilanne muuttuisi heti. Vähän hymyä ja rohkaisua peliin, tai voisi toki olla itsevarma ja aloitteellinenkin koska siitä pitäviä miehiä riittää.
Alkaa pikku hiljaa ärsyttämään tämä kuvailu naisista ”yrmeä ilme” jne. Tuskin kukaan vaivalla katselee muita ihmisiä noin, tulkitsette sen vaan niin. Monella on perusilme sellainen eikä sitä yritetä mitenkään korostaa, tuskin edes itse tajuaa miltä se näyttää.
En todellakaan rupea vetämään hammashymyä koko ajan jotta joku ei luokittelisi minua yrmeäksi.No älä sitten ala.
En minäkään ala opettelemaan kuinka vaikuttaa itsevarmalta urokselta joka ottaa tilanteen haltuun. Kuinka kävellä reippaammin elkein, istua siten että näyttää miehekkäältä, kuinka vähän madaltaa ääntä ettei kuulostaisi kimittävältä, tai muuta vastaavaa. Ei huvita kisata sosiaalisesti porukassa tai puhua kovemmalla äänellä etten jäisi luontaisesti reippaampien ja äänekkäämpien varjoon. Enkä ala tekemään aloitteita tai viemään treffeillä, se on tasa-arvo joten miksi miehen pitäisi aina ottaa vetovastuu?
Juu enkä hymyile, miksi virnuilla mitään pelimieshymyä kun ei hymyilytä? Sitten voi hymyillä tai nauraa jos nainen sanoo jotain hauskaa, mitä harvemmin tapahtuu.
Pariutumismahdollisuudet ovat sitten 0%.
-mies
Jokainen olkoon oma itsensä.
Miehen näkökulmasta voin sanoa että se ei riitä.
Miehistä ani harva on "omana itsenään" sellainen että miellyttää naisia. Puhutaan niistä muutamista luontaisista naistenmiehistä joilla on joka viikko vaihtuvat tyttöystävät jo alakouluiässä. Eivätkä nämäkään ole oikeasti luontaisia, heille se opettelu ja jahti vain sattuu olemaan nautinto.
Muille se on kasvuprosessi jossa opetellaan, kokeillaan, tutkitaan ja tarkkaillaan kunnes hiffataan miten nainen saadaan kiinnostumaan. Se kun ei riitä herättämään kiinnostusta että on nätit kasvot, peppu tai tissit. Pitää demonstroida miehekkyyttä, itsevarmuutta, sosiaalista nokkeluutta, tai muuta. Ja erottua, eikä saa olla pahnanpohjimmainen, mistä syntyy se urosten välinen kilpailu.
Ehkä sitten on naisiakin jiden pitäisi vähän kiinnittää huomiota siihen miten käyttäytyy ja millaisia signaaleja antaa ulos. Se on semmoista. Kaikille pariutuminen ei ole huvipuistoajelu jossa vain odotellaan että prinssi ilmestyy jostain luomaan rakkaustarinan.
Se on joskus vaikeaa keksiä mikä klikkaa ja mitä oikeastaan pitäisi tehdä. Siis meille miehille, ehkä sitten joillekin teistä naisistakin. Ei auta kuin tehdä töitä asian eteen tai luovuttaa. Oma valinta.
Pointtihan oli se että kun kukaan ei halua.
Miksi pitäisi tehdä töitä ja tyrkyttää itseään jollekin joka sitten ehkä kelpuuttaa? Ei se silti _halua_ sua.Lähtökohtaisesti hyvin harvaa miestäkään tuosta noin vain halutaan. Miesten täytyy nähdä kovasti vaivaa ja ottaa lannistumatta lukuisia pakkeja vastaan, ja sitten taas kerätä itsensä ja yrittää uudestaan. Jos miehet ajattelisivat samalla tavalla kuin naiset, ei parisuhteita juurikaan olisi.
Niin? Miehet ja naiset ovat erilaisia, erilaiset ominaisuudet. Tietenkään emme toimi ja ajattele samalla tavalla.
Yksi sama ominaisuus on kuitenkin molemmissa: ihminen on vain tekojensa summa. Jos et tee mitään, et ole mitään.
Tuntuu että naisissa on enemmän vallalla tätä "mä olen niin mahtava" -ajattelua. Jos vain olla möllöttää ja miettii hiustensa väriä, niin aika vähiin jää sisältö ihmisessä.
Vähän sama kuin yksinäinen ihmisen, joka ei tarjoa potentiaalisille ystävilleen "sosiaalisessa vaihtokaupassa" mitään, ja ihmettelee kun on niin vaikea ystävystyä kenenkään kanssa vaikka on niin kauhean mukava ihminen. Millaisina TEKOINA se mukavuus ilmenee?
Tarkoitus on tulla naisellisemmaksi, eikä muuttaa itseään miehekkäämmäksi.
Ei naisellinen nainen ole mikään passiivinen pokaali takan reunuksella. Nyt vähän yritystä naiset!
Jos haluatte että joku teistä haluaa muutakin kuin seksiä, niin teillä pitäisi olla jotain muuta annettavaa myös.
Mitä siitä saa vastineeksi? Haluan vastauksen tähän. Ulkomailla naisten on vähän pakko keikistellä ja mielistellä johtuen elättäjä-elätettävä asetelmasta.
Jep. Kyllä Suomessakin naiset olisivat tarkempia ulkonäöstään, jos siitä olisi oma ja lastensa koko elanto kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehonkielestä esimerkkinä tuttu nainen.
Karkoittaa miehet ympäriltään todella tehokkaasti. Miksikö? Ei siksi koska on naiseksi kookas, siis pitkä ja roteva. Vaan siksi koska ilme viestittää että "läsnäolosi loukkaa minua, mene pois". Koko muuttuu ongelmaksi koska totta kai jokainen alle 185-senttinen ja ei-roteva mies ajattelee että ok, tämähän tässä on ongelmana, nainen inhoaa sitä kun mies on pienempi kuin hän itse.
Noin ajattelin minäkin, vaikken ole koskaan pitänyt sitä ongelmana jos nainen on isompi (exäkin oli minua 5cm pidempi). Meistä tuli ystävät vain koska nainen sitten myöhemmin hivuttautui seuraan ja huomasin että ok, eihän se inhoakaan.
Tuossahan sitten aloitteet jäävät saamatta. Suurin osa miehistä ei uskalla lähestyä ja ne jotka uskaltaisivat, ovat niillä joilla raamien puolesta riittää valinnanvaraa, ja syystä tai toisesta nämä raamikkaat urokset harvemmin suosivat pitkiä ja rotevia naisia.
Väitän että jos tämä ystävänainen kiinnittäisi huomiota kehonkieleen, tilanne muuttuisi heti. Vähän hymyä ja rohkaisua peliin, tai voisi toki olla itsevarma ja aloitteellinenkin koska siitä pitäviä miehiä riittää.
Alkaa pikku hiljaa ärsyttämään tämä kuvailu naisista ”yrmeä ilme” jne. Tuskin kukaan vaivalla katselee muita ihmisiä noin, tulkitsette sen vaan niin. Monella on perusilme sellainen eikä sitä yritetä mitenkään korostaa, tuskin edes itse tajuaa miltä se näyttää.
En todellakaan rupea vetämään hammashymyä koko ajan jotta joku ei luokittelisi minua yrmeäksi.No älä sitten ala.
En minäkään ala opettelemaan kuinka vaikuttaa itsevarmalta urokselta joka ottaa tilanteen haltuun. Kuinka kävellä reippaammin elkein, istua siten että näyttää miehekkäältä, kuinka vähän madaltaa ääntä ettei kuulostaisi kimittävältä, tai muuta vastaavaa. Ei huvita kisata sosiaalisesti porukassa tai puhua kovemmalla äänellä etten jäisi luontaisesti reippaampien ja äänekkäämpien varjoon. Enkä ala tekemään aloitteita tai viemään treffeillä, se on tasa-arvo joten miksi miehen pitäisi aina ottaa vetovastuu?
Juu enkä hymyile, miksi virnuilla mitään pelimieshymyä kun ei hymyilytä? Sitten voi hymyillä tai nauraa jos nainen sanoo jotain hauskaa, mitä harvemmin tapahtuu.
Pariutumismahdollisuudet ovat sitten 0%.
-mies
Jokainen olkoon oma itsensä.
Miehen näkökulmasta voin sanoa että se ei riitä.
Miehistä ani harva on "omana itsenään" sellainen että miellyttää naisia. Puhutaan niistä muutamista luontaisista naistenmiehistä joilla on joka viikko vaihtuvat tyttöystävät jo alakouluiässä. Eivätkä nämäkään ole oikeasti luontaisia, heille se opettelu ja jahti vain sattuu olemaan nautinto.
Muille se on kasvuprosessi jossa opetellaan, kokeillaan, tutkitaan ja tarkkaillaan kunnes hiffataan miten nainen saadaan kiinnostumaan. Se kun ei riitä herättämään kiinnostusta että on nätit kasvot, peppu tai tissit. Pitää demonstroida miehekkyyttä, itsevarmuutta, sosiaalista nokkeluutta, tai muuta. Ja erottua, eikä saa olla pahnanpohjimmainen, mistä syntyy se urosten välinen kilpailu.
Ehkä sitten on naisiakin jiden pitäisi vähän kiinnittää huomiota siihen miten käyttäytyy ja millaisia signaaleja antaa ulos. Se on semmoista. Kaikille pariutuminen ei ole huvipuistoajelu jossa vain odotellaan että prinssi ilmestyy jostain luomaan rakkaustarinan.
Se on joskus vaikeaa keksiä mikä klikkaa ja mitä oikeastaan pitäisi tehdä. Siis meille miehille, ehkä sitten joillekin teistä naisistakin. Ei auta kuin tehdä töitä asian eteen tai luovuttaa. Oma valinta.
Pointtihan oli se että kun kukaan ei halua.
Miksi pitäisi tehdä töitä ja tyrkyttää itseään jollekin joka sitten ehkä kelpuuttaa? Ei se silti _halua_ sua.Lähtökohtaisesti hyvin harvaa miestäkään tuosta noin vain halutaan. Miesten täytyy nähdä kovasti vaivaa ja ottaa lannistumatta lukuisia pakkeja vastaan, ja sitten taas kerätä itsensä ja yrittää uudestaan. Jos miehet ajattelisivat samalla tavalla kuin naiset, ei parisuhteita juurikaan olisi.
Niin? Miehet ja naiset ovat erilaisia, erilaiset ominaisuudet. Tietenkään emme toimi ja ajattele samalla tavalla.
Yksi sama ominaisuus on kuitenkin molemmissa: ihminen on vain tekojensa summa. Jos et tee mitään, et ole mitään.
Tuntuu että naisissa on enemmän vallalla tätä "mä olen niin mahtava" -ajattelua. Jos vain olla möllöttää ja miettii hiustensa väriä, niin aika vähiin jää sisältö ihmisessä.
Vähän sama kuin yksinäinen ihmisen, joka ei tarjoa potentiaalisille ystävilleen "sosiaalisessa vaihtokaupassa" mitään, ja ihmettelee kun on niin vaikea ystävystyä kenenkään kanssa vaikka on niin kauhean mukava ihminen. Millaisina TEKOINA se mukavuus ilmenee?
Tarkoitus on tulla naisellisemmaksi, eikä muuttaa itseään miehekkäämmäksi.
Ei naisellinen nainen ole mikään passiivinen pokaali takan reunuksella. Nyt vähän yritystä naiset!
Jos haluatte että joku teistä haluaa muutakin kuin seksiä, niin teillä pitäisi olla jotain muuta annettavaa myös.
Mitä siitä saa vastineeksi? Haluan vastauksen tähän. Ulkomailla naisten on vähän pakko keikistellä ja mielistellä johtuen elättäjä-elätettävä asetelmasta.
Eikö yksinäisyytesi ole ainoastaan sinun ongelmasi? Tee mitä lystäät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehonkielestä esimerkkinä tuttu nainen.
Karkoittaa miehet ympäriltään todella tehokkaasti. Miksikö? Ei siksi koska on naiseksi kookas, siis pitkä ja roteva. Vaan siksi koska ilme viestittää että "läsnäolosi loukkaa minua, mene pois". Koko muuttuu ongelmaksi koska totta kai jokainen alle 185-senttinen ja ei-roteva mies ajattelee että ok, tämähän tässä on ongelmana, nainen inhoaa sitä kun mies on pienempi kuin hän itse.
Noin ajattelin minäkin, vaikken ole koskaan pitänyt sitä ongelmana jos nainen on isompi (exäkin oli minua 5cm pidempi). Meistä tuli ystävät vain koska nainen sitten myöhemmin hivuttautui seuraan ja huomasin että ok, eihän se inhoakaan.
Tuossahan sitten aloitteet jäävät saamatta. Suurin osa miehistä ei uskalla lähestyä ja ne jotka uskaltaisivat, ovat niillä joilla raamien puolesta riittää valinnanvaraa, ja syystä tai toisesta nämä raamikkaat urokset harvemmin suosivat pitkiä ja rotevia naisia.
Väitän että jos tämä ystävänainen kiinnittäisi huomiota kehonkieleen, tilanne muuttuisi heti. Vähän hymyä ja rohkaisua peliin, tai voisi toki olla itsevarma ja aloitteellinenkin koska siitä pitäviä miehiä riittää.
Alkaa pikku hiljaa ärsyttämään tämä kuvailu naisista ”yrmeä ilme” jne. Tuskin kukaan vaivalla katselee muita ihmisiä noin, tulkitsette sen vaan niin. Monella on perusilme sellainen eikä sitä yritetä mitenkään korostaa, tuskin edes itse tajuaa miltä se näyttää.
En todellakaan rupea vetämään hammashymyä koko ajan jotta joku ei luokittelisi minua yrmeäksi.No älä sitten ala.
En minäkään ala opettelemaan kuinka vaikuttaa itsevarmalta urokselta joka ottaa tilanteen haltuun. Kuinka kävellä reippaammin elkein, istua siten että näyttää miehekkäältä, kuinka vähän madaltaa ääntä ettei kuulostaisi kimittävältä, tai muuta vastaavaa. Ei huvita kisata sosiaalisesti porukassa tai puhua kovemmalla äänellä etten jäisi luontaisesti reippaampien ja äänekkäämpien varjoon. Enkä ala tekemään aloitteita tai viemään treffeillä, se on tasa-arvo joten miksi miehen pitäisi aina ottaa vetovastuu?
Juu enkä hymyile, miksi virnuilla mitään pelimieshymyä kun ei hymyilytä? Sitten voi hymyillä tai nauraa jos nainen sanoo jotain hauskaa, mitä harvemmin tapahtuu.
Pariutumismahdollisuudet ovat sitten 0%.
-mies
Jokainen olkoon oma itsensä.
Miehen näkökulmasta voin sanoa että se ei riitä.
Miehistä ani harva on "omana itsenään" sellainen että miellyttää naisia. Puhutaan niistä muutamista luontaisista naistenmiehistä joilla on joka viikko vaihtuvat tyttöystävät jo alakouluiässä. Eivätkä nämäkään ole oikeasti luontaisia, heille se opettelu ja jahti vain sattuu olemaan nautinto.
Muille se on kasvuprosessi jossa opetellaan, kokeillaan, tutkitaan ja tarkkaillaan kunnes hiffataan miten nainen saadaan kiinnostumaan. Se kun ei riitä herättämään kiinnostusta että on nätit kasvot, peppu tai tissit. Pitää demonstroida miehekkyyttä, itsevarmuutta, sosiaalista nokkeluutta, tai muuta. Ja erottua, eikä saa olla pahnanpohjimmainen, mistä syntyy se urosten välinen kilpailu.
Ehkä sitten on naisiakin jiden pitäisi vähän kiinnittää huomiota siihen miten käyttäytyy ja millaisia signaaleja antaa ulos. Se on semmoista. Kaikille pariutuminen ei ole huvipuistoajelu jossa vain odotellaan että prinssi ilmestyy jostain luomaan rakkaustarinan.
Se on joskus vaikeaa keksiä mikä klikkaa ja mitä oikeastaan pitäisi tehdä. Siis meille miehille, ehkä sitten joillekin teistä naisistakin. Ei auta kuin tehdä töitä asian eteen tai luovuttaa. Oma valinta.
Pointtihan oli se että kun kukaan ei halua.
Miksi pitäisi tehdä töitä ja tyrkyttää itseään jollekin joka sitten ehkä kelpuuttaa? Ei se silti _halua_ sua.Lähtökohtaisesti hyvin harvaa miestäkään tuosta noin vain halutaan. Miesten täytyy nähdä kovasti vaivaa ja ottaa lannistumatta lukuisia pakkeja vastaan, ja sitten taas kerätä itsensä ja yrittää uudestaan. Jos miehet ajattelisivat samalla tavalla kuin naiset, ei parisuhteita juurikaan olisi.
Niin? Miehet ja naiset ovat erilaisia, erilaiset ominaisuudet. Tietenkään emme toimi ja ajattele samalla tavalla.
Yksi sama ominaisuus on kuitenkin molemmissa: ihminen on vain tekojensa summa. Jos et tee mitään, et ole mitään.
Tuntuu että naisissa on enemmän vallalla tätä "mä olen niin mahtava" -ajattelua. Jos vain olla möllöttää ja miettii hiustensa väriä, niin aika vähiin jää sisältö ihmisessä.
Vähän sama kuin yksinäinen ihmisen, joka ei tarjoa potentiaalisille ystävilleen "sosiaalisessa vaihtokaupassa" mitään, ja ihmettelee kun on niin vaikea ystävystyä kenenkään kanssa vaikka on niin kauhean mukava ihminen. Millaisina TEKOINA se mukavuus ilmenee?
Tarkoitus on tulla naisellisemmaksi, eikä muuttaa itseään miehekkäämmäksi.
Ei naisellinen nainen ole mikään passiivinen pokaali takan reunuksella. Nyt vähän yritystä naiset!
Jos haluatte että joku teistä haluaa muutakin kuin seksiä, niin teillä pitäisi olla jotain muuta annettavaa myös.
Mitä siitä saa vastineeksi? Haluan vastauksen tähän. Ulkomailla naisten on vähän pakko keikistellä ja mielistellä johtuen elättäjä-elätettävä asetelmasta.
Jep. Kyllä Suomessakin naiset olisivat tarkempia ulkonäöstään, jos siitä olisi oma ja lastensa koko elanto kiinni.
Käyhän joskus Venäjän maaseudulla. Siellä näkyy vantteria Svetlanoita 😳😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama mulla. Jos näyttäisin teille kuvani, kukaan ei uskoisi että olen 37v neitsyt. Ikuinen luuseri enkä tiedä miksi. Kavereita saan vaikka 7 viikossa. Romanttista /seksuaalista kiinnostusta en koskaan. Todella turhauttavaa...
Löytyy näitä naisistakin tosiaan paljon kokemattomia, on täysin vaiettu ilmiö, koska naiset eivät juuri koskaan halua leimautua ns. luusereiksi, miksi usein kokemattomat leimataan...
- monet tällaiset naiset vielä kilttejä ja herttaisia luonteeltaan + tietysti uskovaiset sinkkunaiset.
Kun tarkkailee katukuvaa ja lähipiirejä huomaa, miten erittäin moni suomalainen mies tykkää ylipainoisista, ei-niin kovin naisellisista sekä ENNEN KAIKKEA AIKA REMPSEISTÄ JA PÄÄLLEKÄYVISTÄ NAISISTA; siinä hento ja herttainen jää sivuun. Samoin jo on kiltti ja ujo sekä ei-niin kaunis, niin jää helposti sivuun.
Myös mitä ilkeämpi ja aggressiivisempi nainen on, sitä parempi on flaksi. Plussaa on, jos on vielä ylipainoinen tätä sorttia...
- monia miehiä viehättää nainen, joka vie - koska Suomessa miehet eivät ole kovin miehekkäitä, vaan tykkäävät, että nainen on se, joka vie.
Eli aloittajan pitää kehittää itsevarmuutta; alkaa siitä, että hyväksyy itsensä!
- ja mikset tekisi itsestäsi sen parhaimman version ulkonäöllisestikin?! Eli laita itsesi tikkiin, etsi liikuntalajeja, joista nautit. Mieti tyyli, mistä pidät aidosti ja kehitä sitä.
No niin, ja nyt alkaa paljastumaan mikä klikkaa.
Eihä se riitä että mies kiinnostuu. Vaan sen pitää olla miehekäs mies joka tekee aloitteen ja vie koska nainen haluaa olla vietävänä. On itsevarma koska nainen on epävarma.
Pitää saada prinssi ja tuhkimotarina. Semmoinen ei nyt vaan käy että kaksi ujoa tutustuisivat, olisivat molemmat aloitteellisia niin paljon kuin pystyisivät, ja kenties mokailisivat yhdessä kompuroidessa kohti parisuhdetta.
Ei, ei siinä kemiat syty.
Monissa muissa maissa parisuhteet ovat onnellisempia kuin Suomessa - juuri siitä syystä, että sukupuoliroolit ovat perinteisiä.
Jos ujo nainen ei uskalla lähestyä miestä, niin hän ei uskalla lähestyä miestä! Taitaa olla nykyisin yleisempää Suomessa se, että naiset tekevät aloitteet?! Ja ainakin pitää olla skarppina, että tunnistaa suomalaisen miehen tekemän aloitteen aloitteeksi, koska mies ei kysy toista kertaa - toisin kuin monissa muissa maissa.
VINKKINÄ: SUOMALAINEN MIES, OTA MALLIA ULKKIKSISTA, JOS HALUAT NAISEN - MONET ULKKIKSET YRITTÄVÄT, YRITTÄVÄT JA YRITTÄVÄT JOKAISTA NAISTA USEAAN KERTAAN - eikä ole montaa ulkismiestä, jolla ei käy koko ajan flaksi, vaikka toki eksottisuuskinkin auttaa - mutta sitkeä yritys on se pointti.
Jos mielii suomalaista miestä, niin aloittajan pitää kehittää itsevarmuutta, että uskaltaa ryhtyä ns. iskemään miehiä. Mutta rakkautta sekään ei välttämättä takaa ja se on harmi...
Romantikot myös tykkäävät siitä, että mies tekee aloitteen. Suomessa vaan ei oikein ole romantikkoja.
Ja kummasti unohtuu se naisten rooli.
Ovatko suomalaiset naiset sitten perinteisesti naisellisia? Ja ei, naiselliseksi ei todellakaan tulla sillä ettei tehdä aloitteita, tai ylipäätään millään ei-tekemisellä (paitsi ehkä sillä ettei vedetä herkkuja niin että vyötärö paisuu, tai ei harrasteta pelimiesten tyyliin seksisuhteita).
Miehekästä miestä kyllä tekisi mieli, mutta sen vaadittavan naisellisuuden tason eteen ei jakseta tehdä töitä. Siihen vaaditaan muutakin kuin mekko ja kampaajalla käyminen.
Ei ole suomalaiset naiset perinteisesti naisellisia monetkaan, vaan miesmäisiä ja tekevät aloitteita, siksi juuri perinteiset sekä ujommat suomalaisnaiset jäävät helposti kumppanitta!
Minusta olisi hienoa, jos Suomessa olisi perinteisemmät sukupuoliroolit: miehet olisivat miehekkäitä ja naiset naisellisia. Ja että olisi enemmän rakkautta ja romantiikkaa yhdenyönsuhteiden ja viinanhuuruisen rakkikoiramaisen pa*emisen tilalla.
Millaista luulet sen touhun ulkomailla olevan?
Ihanko tosissasi kuvittelet ettei niitä naisia sitkeästi piirittäviä soidinmenomiehiä kiinnosta irtopanot tai useiden naisten valloittaminen? Kaikki ulkkismiehet ovat prinssejä jotka aina rakastuvat ikuisesti naiseen jota yrittävät?
Naisille sana "ulkomaa" on jotain ihan käsittämätöntä ja automaattisesti positiivista. Ei tarvitse kuin sanoa että olet "ulkomailla" töissä niin sanalla on heti positiivinen kaiku, ennen kuin on sanottu missä maassa ja missä työssä.
Tunnen henk koht muutaman ulkomaisen naisen, johtuen entisestä työurasta. Ja kuinka ollakaan, he arvostavat suomimiehissä juurikin sitä ettei touhu ole kuvaamaasi rakkikoiramaista panemista ja naisten valloittamista.
ps. Kyllä Suomessa on niitä "miehekkäitä" miehiä. Mutta ne menevät "naisellisille" naisille.
Ai ei täällä ole pllunkiilto silmissä olevia miehiä?!?! Buahhaa , salli mun nauraa. Tämä maa on pullollaan semmoisia miehiä. Joo, ja syy ei ole naisten-sitähän te aina täällä teette, haukuttu suomi-naiset jakorasioiksi, varsinkin ulkomaalaisten miesten suhteen
Vierailija kirjoitti:
ei ole vaikeaa kirjoitti:
SYÖ VÄHEMMÄN
Vaikka tämä saattaisi kuulostaa tylyltä niin tässä on erittäin paljon totuutta mukana.
Jos nainen miettii omaa kelpaamistaan niin kannattaa ihan ensin kysyä itseltään että onko BMI siellä 18-20 ihanteessa. Näin yksinkertaisen pienellä asialla voi saada paljon lisää kysyntää.
Kannattaisiko lukea tarkemmin? Täällä on jo tullut ilmi monta kertaa että vaikka olisi kuinka normaalipainoinen ja alemmanpainoinen niin jos vartalon malli on huono niin ei se auta.
Vierailija kirjoitti:
ei ole vaikeaa kirjoitti:
SYÖ VÄHEMMÄN
Vaikka tämä saattaisi kuulostaa tylyltä niin tässä on erittäin paljon totuutta mukana.
Jos nainen miettii omaa kelpaamistaan niin kannattaa ihan ensin kysyä itseltään että onko BMI siellä 18-20 ihanteessa. Näin yksinkertaisen pienellä asialla voi saada paljon lisää kysyntää.
Saman neuvon voisi antaa miehille, jotka vinkuvat naisettomuuteen. Panistakaa siihen, että olette ihannevartaloisia, eli hoikkia, mutta lihaksikkaita- voitte parantaa parisuhde statustanne huomattavasti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei ole vaikeaa kirjoitti:
SYÖ VÄHEMMÄN
Vaikka tämä saattaisi kuulostaa tylyltä niin tässä on erittäin paljon totuutta mukana.
Jos nainen miettii omaa kelpaamistaan niin kannattaa ihan ensin kysyä itseltään että onko BMI siellä 18-20 ihanteessa. Näin yksinkertaisen pienellä asialla voi saada paljon lisää kysyntää.
Saman neuvon voisi antaa miehille, jotka vinkuvat naisettomuuteen. Panistakaa siihen, että olette ihannevartaloisia, eli hoikkia, mutta lihaksikkaita- voitte parantaa parisuhde statustanne huomattavasti
Nimenomaan ne lihakset. Jos päällepäin näkee ettei mitään liikuntaa ole harrastettu niin kyllä se monen naisen karkottaa. Ainakin ne treenatummat naiset mitä luultavimmin sanoo ei.
Millaista luulet sen touhun ulkomailla olevan?
Ihanko tosissasi kuvittelet ettei niitä naisia sitkeästi piirittäviä soidinmenomiehiä kiinnosta irtopanot tai useiden naisten valloittaminen? Kaikki ulkkismiehet ovat prinssejä jotka aina rakastuvat ikuisesti naiseen jota yrittävät?
Naisille sana "ulkomaa" on jotain ihan käsittämätöntä ja automaattisesti positiivista. Ei tarvitse kuin sanoa että olet "ulkomailla" töissä niin sanalla on heti positiivinen kaiku, ennen kuin on sanottu missä maassa ja missä työssä.
Tunnen henk koht muutaman ulkomaisen naisen, johtuen entisestä työurasta. Ja kuinka ollakaan, he arvostavat suomimiehissä juurikin sitä ettei touhu ole kuvaamaasi rakkikoiramaista panemista ja naisten valloittamista.
ps. Kyllä Suomessa on niitä "miehekkäitä" miehiä. Mutta ne menevät "naisellisille" naisille.