Lue keskustelun säännöt.
Muita naisia joita kukaan ei ole halunnut?
31.05.2020 |
En oikein tiedä mikä minussa on vikana, mutta olen alkanut kokea että kukaan ei ole koskaan oikeasti halunnut minua. Kukaan ei ole yrittänyt minua kunnolla, jos joku vähän jotain yrittää niin kaikkoavat todella helposti hyvä että kerkeän edes suuta avata. Sitten kun olen itse yrittänyt niin minut on torjuttu tai sitten vajaa vuoden tapailun jälkeen jätetty.
En ymmärrä mitä teen väärin. Tuntuu että monilla naisilla miehet oikeasti yrittävät kunnolla, mutta minulla ei.
Olen yrittänyt myös kehittää itseäni ja olla naisellisempi, mutta ei ole hirveästi auttanut ja tää panostus alkaa tuntua melkeen säälittävältä vaikka toisaalta koen olevani oma itseni.
Tuntuu että joidenkin naisten ei tarvitse tehdä yhtään mitään ja silti saavat huomiota ja iskuyrityksiä.
En ole edes koskaan ollut treffeillä.
Ulkonäöllisesti olen ihan nätti, on ainakin sen verran kehuttu. Kroppa ei ole koskaan ollut erityisen hyvä, normaalipainoinen olen kuitenkin ollut suurimman osan elämästä, tällä hetkellä keikkuu kuitenkin ylipainon rajoilla.
Johtuneeko se sitten tuosta kropasta, olen aina inhonnut sitä. Masentavaa.
Kommentit (593)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehonkielestä esimerkkinä tuttu nainen.
Karkoittaa miehet ympäriltään todella tehokkaasti. Miksikö? Ei siksi koska on naiseksi kookas, siis pitkä ja roteva. Vaan siksi koska ilme viestittää että "läsnäolosi loukkaa minua, mene pois". Koko muuttuu ongelmaksi koska totta kai jokainen alle 185-senttinen ja ei-roteva mies ajattelee että ok, tämähän tässä on ongelmana, nainen inhoaa sitä kun mies on pienempi kuin hän itse.
Noin ajattelin minäkin, vaikken ole koskaan pitänyt sitä ongelmana jos nainen on isompi (exäkin oli minua 5cm pidempi). Meistä tuli ystävät vain koska nainen sitten myöhemmin hivuttautui seuraan ja huomasin että ok, eihän se inhoakaan.
Tuossahan sitten aloitteet jäävät saamatta. Suurin osa miehistä ei uskalla lähestyä ja ne jotka uskaltaisivat, ovat niillä joilla raamien puolesta riittää valinnanvaraa, ja syystä tai toisesta nämä raamikkaat urokset harvemmin suosivat pitkiä ja rotevia naisia.
Väitän että jos tämä ystävänainen kiinnittäisi huomiota kehonkieleen, tilanne muuttuisi heti. Vähän hymyä ja rohkaisua peliin, tai voisi toki olla itsevarma ja aloitteellinenkin koska siitä pitäviä miehiä riittää.
Alkaa pikku hiljaa ärsyttämään tämä kuvailu naisista ”yrmeä ilme” jne. Tuskin kukaan vaivalla katselee muita ihmisiä noin, tulkitsette sen vaan niin. Monella on perusilme sellainen eikä sitä yritetä mitenkään korostaa, tuskin edes itse tajuaa miltä se näyttää.
En todellakaan rupea vetämään hammashymyä koko ajan jotta joku ei luokittelisi minua yrmeäksi.No älä sitten ala.
En minäkään ala opettelemaan kuinka vaikuttaa itsevarmalta urokselta joka ottaa tilanteen haltuun. Kuinka kävellä reippaammin elkein, istua siten että näyttää miehekkäältä, kuinka vähän madaltaa ääntä ettei kuulostaisi kimittävältä, tai muuta vastaavaa. Ei huvita kisata sosiaalisesti porukassa tai puhua kovemmalla äänellä etten jäisi luontaisesti reippaampien ja äänekkäämpien varjoon. Enkä ala tekemään aloitteita tai viemään treffeillä, se on tasa-arvo joten miksi miehen pitäisi aina ottaa vetovastuu?
Juu enkä hymyile, miksi virnuilla mitään pelimieshymyä kun ei hymyilytä? Sitten voi hymyillä tai nauraa jos nainen sanoo jotain hauskaa, mitä harvemmin tapahtuu.
Pariutumismahdollisuudet ovat sitten 0%.
-mies
Jokainen olkoon oma itsensä.
Miehen näkökulmasta voin sanoa että se ei riitä.
Miehistä ani harva on "omana itsenään" sellainen että miellyttää naisia. Puhutaan niistä muutamista luontaisista naistenmiehistä joilla on joka viikko vaihtuvat tyttöystävät jo alakouluiässä. Eivätkä nämäkään ole oikeasti luontaisia, heille se opettelu ja jahti vain sattuu olemaan nautinto.
Muille se on kasvuprosessi jossa opetellaan, kokeillaan, tutkitaan ja tarkkaillaan kunnes hiffataan miten nainen saadaan kiinnostumaan. Se kun ei riitä herättämään kiinnostusta että on nätit kasvot, peppu tai tissit. Pitää demonstroida miehekkyyttä, itsevarmuutta, sosiaalista nokkeluutta, tai muuta. Ja erottua, eikä saa olla pahnanpohjimmainen, mistä syntyy se urosten välinen kilpailu.
Ehkä sitten on naisiakin jiden pitäisi vähän kiinnittää huomiota siihen miten käyttäytyy ja millaisia signaaleja antaa ulos. Se on semmoista. Kaikille pariutuminen ei ole huvipuistoajelu jossa vain odotellaan että prinssi ilmestyy jostain luomaan rakkaustarinan.
Se on joskus vaikeaa keksiä mikä klikkaa ja mitä oikeastaan pitäisi tehdä. Siis meille miehille, ehkä sitten joillekin teistä naisistakin. Ei auta kuin tehdä töitä asian eteen tai luovuttaa. Oma valinta.
Pointtihan oli se että kun kukaan ei halua.
Miksi pitäisi tehdä töitä ja tyrkyttää itseään jollekin joka sitten ehkä kelpuuttaa? Ei se silti _halua_ sua.Tervetuloa miesten maailmaan.
Juuri tuota se on enemmistölle miehistä.
Jos jäät odottelemaan että jokua haluaa juuri sinua, sinuna itsenäsi, tulevaisuus "pastau.lina" on taattu. Niin ei tule tapahtumaan.
Täsä asemassa on valtava enemmistö miehistä, ja pieni vähemmistö naisista. Kuten jo sanoin, se on oma valinta haluaako toimia niin kuin miehetkin, vai päättää että se on prinsessatarina (mies ihastuu ja tavoittelee, koska olet omana itsenäsi erityinen) tai ei mitään.
Tietenkin se on sitten ei mitään. Ei kai kukaan ryhdy suhteeseen jossa sinua ei haluta omana itsenäsi. Outoa että kuvittelet ettei ketään haluta omana itsenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehonkielestä esimerkkinä tuttu nainen.
Karkoittaa miehet ympäriltään todella tehokkaasti. Miksikö? Ei siksi koska on naiseksi kookas, siis pitkä ja roteva. Vaan siksi koska ilme viestittää että "läsnäolosi loukkaa minua, mene pois". Koko muuttuu ongelmaksi koska totta kai jokainen alle 185-senttinen ja ei-roteva mies ajattelee että ok, tämähän tässä on ongelmana, nainen inhoaa sitä kun mies on pienempi kuin hän itse.
Noin ajattelin minäkin, vaikken ole koskaan pitänyt sitä ongelmana jos nainen on isompi (exäkin oli minua 5cm pidempi). Meistä tuli ystävät vain koska nainen sitten myöhemmin hivuttautui seuraan ja huomasin että ok, eihän se inhoakaan.
Tuossahan sitten aloitteet jäävät saamatta. Suurin osa miehistä ei uskalla lähestyä ja ne jotka uskaltaisivat, ovat niillä joilla raamien puolesta riittää valinnanvaraa, ja syystä tai toisesta nämä raamikkaat urokset harvemmin suosivat pitkiä ja rotevia naisia.
Väitän että jos tämä ystävänainen kiinnittäisi huomiota kehonkieleen, tilanne muuttuisi heti. Vähän hymyä ja rohkaisua peliin, tai voisi toki olla itsevarma ja aloitteellinenkin koska siitä pitäviä miehiä riittää.
Alkaa pikku hiljaa ärsyttämään tämä kuvailu naisista ”yrmeä ilme” jne. Tuskin kukaan vaivalla katselee muita ihmisiä noin, tulkitsette sen vaan niin. Monella on perusilme sellainen eikä sitä yritetä mitenkään korostaa, tuskin edes itse tajuaa miltä se näyttää.
En todellakaan rupea vetämään hammashymyä koko ajan jotta joku ei luokittelisi minua yrmeäksi.No älä sitten ala.
En minäkään ala opettelemaan kuinka vaikuttaa itsevarmalta urokselta joka ottaa tilanteen haltuun. Kuinka kävellä reippaammin elkein, istua siten että näyttää miehekkäältä, kuinka vähän madaltaa ääntä ettei kuulostaisi kimittävältä, tai muuta vastaavaa. Ei huvita kisata sosiaalisesti porukassa tai puhua kovemmalla äänellä etten jäisi luontaisesti reippaampien ja äänekkäämpien varjoon. Enkä ala tekemään aloitteita tai viemään treffeillä, se on tasa-arvo joten miksi miehen pitäisi aina ottaa vetovastuu?
Juu enkä hymyile, miksi virnuilla mitään pelimieshymyä kun ei hymyilytä? Sitten voi hymyillä tai nauraa jos nainen sanoo jotain hauskaa, mitä harvemmin tapahtuu.
Pariutumismahdollisuudet ovat sitten 0%.
-mies
Jokainen olkoon oma itsensä.
Miehen näkökulmasta voin sanoa että se ei riitä.
Miehistä ani harva on "omana itsenään" sellainen että miellyttää naisia. Puhutaan niistä muutamista luontaisista naistenmiehistä joilla on joka viikko vaihtuvat tyttöystävät jo alakouluiässä. Eivätkä nämäkään ole oikeasti luontaisia, heille se opettelu ja jahti vain sattuu olemaan nautinto.
Muille se on kasvuprosessi jossa opetellaan, kokeillaan, tutkitaan ja tarkkaillaan kunnes hiffataan miten nainen saadaan kiinnostumaan. Se kun ei riitä herättämään kiinnostusta että on nätit kasvot, peppu tai tissit. Pitää demonstroida miehekkyyttä, itsevarmuutta, sosiaalista nokkeluutta, tai muuta. Ja erottua, eikä saa olla pahnanpohjimmainen, mistä syntyy se urosten välinen kilpailu.
Ehkä sitten on naisiakin jiden pitäisi vähän kiinnittää huomiota siihen miten käyttäytyy ja millaisia signaaleja antaa ulos. Se on semmoista. Kaikille pariutuminen ei ole huvipuistoajelu jossa vain odotellaan että prinssi ilmestyy jostain luomaan rakkaustarinan.
Se on joskus vaikeaa keksiä mikä klikkaa ja mitä oikeastaan pitäisi tehdä. Siis meille miehille, ehkä sitten joillekin teistä naisistakin. Ei auta kuin tehdä töitä asian eteen tai luovuttaa. Oma valinta.
Pointtihan oli se että kun kukaan ei halua.
Miksi pitäisi tehdä töitä ja tyrkyttää itseään jollekin joka sitten ehkä kelpuuttaa? Ei se silti _halua_ sua.
Lähtökohtaisesti hyvin harvaa miestäkään tuosta noin vain halutaan. Miesten täytyy nähdä kovasti vaivaa ja ottaa lannistumatta lukuisia pakkeja vastaan, ja sitten taas kerätä itsensä ja yrittää uudestaan. Jos miehet ajattelisivat samalla tavalla kuin naiset, ei parisuhteita juurikaan olisi.
Sekin voi jäädyttää ikisinkkunaisia, jos miehen silmissä kiiluu liikaa - eli näkyy liian selvästi, että on seksi ekana mielessä, eikä nainen ole sellainen, että hyppäisi kevyesti petiin, vaan haluaa rakkautta myös.
Kiva ja toverillinen lähestyminen miellyttää ujompia naisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama mulla. Jos näyttäisin teille kuvani, kukaan ei uskoisi että olen 37v neitsyt. Ikuinen luuseri enkä tiedä miksi. Kavereita saan vaikka 7 viikossa. Romanttista /seksuaalista kiinnostusta en koskaan. Todella turhauttavaa...
Löytyy näitä naisistakin tosiaan paljon kokemattomia, on täysin vaiettu ilmiö, koska naiset eivät juuri koskaan halua leimautua ns. luusereiksi, miksi usein kokemattomat leimataan...
- monet tällaiset naiset vielä kilttejä ja herttaisia luonteeltaan + tietysti uskovaiset sinkkunaiset.
Kun tarkkailee katukuvaa ja lähipiirejä huomaa, miten erittäin moni suomalainen mies tykkää ylipainoisista, ei-niin kovin naisellisista sekä ENNEN KAIKKEA AIKA REMPSEISTÄ JA PÄÄLLEKÄYVISTÄ NAISISTA; siinä hento ja herttainen jää sivuun. Samoin jo on kiltti ja ujo sekä ei-niin kaunis, niin jää helposti sivuun.
Myös mitä ilkeämpi ja aggressiivisempi nainen on, sitä parempi on flaksi. Plussaa on, jos on vielä ylipainoinen tätä sorttia...
- monia miehiä viehättää nainen, joka vie - koska Suomessa miehet eivät ole kovin miehekkäitä, vaan tykkäävät, että nainen on se, joka vie.
Eli aloittajan pitää kehittää itsevarmuutta; alkaa siitä, että hyväksyy itsensä!
- ja mikset tekisi itsestäsi sen parhaimman version ulkonäöllisestikin?! Eli laita itsesi tikkiin, etsi liikuntalajeja, joista nautit. Mieti tyyli, mistä pidät aidosti ja kehitä sitä.
No niin, ja nyt alkaa paljastumaan mikä klikkaa.
Eihä se riitä että mies kiinnostuu. Vaan sen pitää olla miehekäs mies joka tekee aloitteen ja vie koska nainen haluaa olla vietävänä. On itsevarma koska nainen on epävarma.
Pitää saada prinssi ja tuhkimotarina. Semmoinen ei nyt vaan käy että kaksi ujoa tutustuisivat, olisivat molemmat aloitteellisia niin paljon kuin pystyisivät, ja kenties mokailisivat yhdessä kompuroidessa kohti parisuhdetta.
Ei, ei siinä kemiat syty.
Monissa muissa maissa parisuhteet ovat onnellisempia kuin Suomessa - juuri siitä syystä, että sukupuoliroolit ovat perinteisiä.
Jos ujo nainen ei uskalla lähestyä miestä, niin hän ei uskalla lähestyä miestä! Taitaa olla nykyisin yleisempää Suomessa se, että naiset tekevät aloitteet?! Ja ainakin pitää olla skarppina, että tunnistaa suomalaisen miehen tekemän aloitteen aloitteeksi, koska mies ei kysy toista kertaa - toisin kuin monissa muissa maissa.
VINKKINÄ: SUOMALAINEN MIES, OTA MALLIA ULKKIKSISTA, JOS HALUAT NAISEN - MONET ULKKIKSET YRITTÄVÄT, YRITTÄVÄT JA YRITTÄVÄT JOKAISTA NAISTA USEAAN KERTAAN - eikä ole montaa ulkismiestä, jolla ei käy koko ajan flaksi, vaikka toki eksottisuuskinkin auttaa - mutta sitkeä yritys on se pointti.
Jos mielii suomalaista miestä, niin aloittajan pitää kehittää itsevarmuutta, että uskaltaa ryhtyä ns. iskemään miehiä. Mutta rakkautta sekään ei välttämättä takaa ja se on harmi...
Romantikot myös tykkäävät siitä, että mies tekee aloitteen. Suomessa vaan ei oikein ole romantikkoja.
Ja kummasti unohtuu se naisten rooli.
Ovatko suomalaiset naiset sitten perinteisesti naisellisia? Ja ei, naiselliseksi ei todellakaan tulla sillä ettei tehdä aloitteita, tai ylipäätään millään ei-tekemisellä (paitsi ehkä sillä ettei vedetä herkkuja niin että vyötärö paisuu, tai ei harrasteta pelimiesten tyyliin seksisuhteita).
Miehekästä miestä kyllä tekisi mieli, mutta sen vaadittavan naisellisuuden tason eteen ei jakseta tehdä töitä. Siihen vaaditaan muutakin kuin mekko ja kampaajalla käyminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehonkielestä esimerkkinä tuttu nainen.
Karkoittaa miehet ympäriltään todella tehokkaasti. Miksikö? Ei siksi koska on naiseksi kookas, siis pitkä ja roteva. Vaan siksi koska ilme viestittää että "läsnäolosi loukkaa minua, mene pois". Koko muuttuu ongelmaksi koska totta kai jokainen alle 185-senttinen ja ei-roteva mies ajattelee että ok, tämähän tässä on ongelmana, nainen inhoaa sitä kun mies on pienempi kuin hän itse.
Noin ajattelin minäkin, vaikken ole koskaan pitänyt sitä ongelmana jos nainen on isompi (exäkin oli minua 5cm pidempi). Meistä tuli ystävät vain koska nainen sitten myöhemmin hivuttautui seuraan ja huomasin että ok, eihän se inhoakaan.
Tuossahan sitten aloitteet jäävät saamatta. Suurin osa miehistä ei uskalla lähestyä ja ne jotka uskaltaisivat, ovat niillä joilla raamien puolesta riittää valinnanvaraa, ja syystä tai toisesta nämä raamikkaat urokset harvemmin suosivat pitkiä ja rotevia naisia.
Väitän että jos tämä ystävänainen kiinnittäisi huomiota kehonkieleen, tilanne muuttuisi heti. Vähän hymyä ja rohkaisua peliin, tai voisi toki olla itsevarma ja aloitteellinenkin koska siitä pitäviä miehiä riittää.
Alkaa pikku hiljaa ärsyttämään tämä kuvailu naisista ”yrmeä ilme” jne. Tuskin kukaan vaivalla katselee muita ihmisiä noin, tulkitsette sen vaan niin. Monella on perusilme sellainen eikä sitä yritetä mitenkään korostaa, tuskin edes itse tajuaa miltä se näyttää.
En todellakaan rupea vetämään hammashymyä koko ajan jotta joku ei luokittelisi minua yrmeäksi.No älä sitten ala.
En minäkään ala opettelemaan kuinka vaikuttaa itsevarmalta urokselta joka ottaa tilanteen haltuun. Kuinka kävellä reippaammin elkein, istua siten että näyttää miehekkäältä, kuinka vähän madaltaa ääntä ettei kuulostaisi kimittävältä, tai muuta vastaavaa. Ei huvita kisata sosiaalisesti porukassa tai puhua kovemmalla äänellä etten jäisi luontaisesti reippaampien ja äänekkäämpien varjoon. Enkä ala tekemään aloitteita tai viemään treffeillä, se on tasa-arvo joten miksi miehen pitäisi aina ottaa vetovastuu?
Juu enkä hymyile, miksi virnuilla mitään pelimieshymyä kun ei hymyilytä? Sitten voi hymyillä tai nauraa jos nainen sanoo jotain hauskaa, mitä harvemmin tapahtuu.
Pariutumismahdollisuudet ovat sitten 0%.
-mies
Jokainen olkoon oma itsensä.
Miehen näkökulmasta voin sanoa että se ei riitä.
Miehistä ani harva on "omana itsenään" sellainen että miellyttää naisia. Puhutaan niistä muutamista luontaisista naistenmiehistä joilla on joka viikko vaihtuvat tyttöystävät jo alakouluiässä. Eivätkä nämäkään ole oikeasti luontaisia, heille se opettelu ja jahti vain sattuu olemaan nautinto.
Muille se on kasvuprosessi jossa opetellaan, kokeillaan, tutkitaan ja tarkkaillaan kunnes hiffataan miten nainen saadaan kiinnostumaan. Se kun ei riitä herättämään kiinnostusta että on nätit kasvot, peppu tai tissit. Pitää demonstroida miehekkyyttä, itsevarmuutta, sosiaalista nokkeluutta, tai muuta. Ja erottua, eikä saa olla pahnanpohjimmainen, mistä syntyy se urosten välinen kilpailu.
Ehkä sitten on naisiakin jiden pitäisi vähän kiinnittää huomiota siihen miten käyttäytyy ja millaisia signaaleja antaa ulos. Se on semmoista. Kaikille pariutuminen ei ole huvipuistoajelu jossa vain odotellaan että prinssi ilmestyy jostain luomaan rakkaustarinan.
Se on joskus vaikeaa keksiä mikä klikkaa ja mitä oikeastaan pitäisi tehdä. Siis meille miehille, ehkä sitten joillekin teistä naisistakin. Ei auta kuin tehdä töitä asian eteen tai luovuttaa. Oma valinta.
Pointtihan oli se että kun kukaan ei halua.
Miksi pitäisi tehdä töitä ja tyrkyttää itseään jollekin joka sitten ehkä kelpuuttaa? Ei se silti _halua_ sua.Lähtökohtaisesti hyvin harvaa miestäkään tuosta noin vain halutaan. Miesten täytyy nähdä kovasti vaivaa ja ottaa lannistumatta lukuisia pakkeja vastaan, ja sitten taas kerätä itsensä ja yrittää uudestaan. Jos miehet ajattelisivat samalla tavalla kuin naiset, ei parisuhteita juurikaan olisi.
Niin? Miehet ja naiset ovat erilaisia, erilaiset ominaisuudet. Tietenkään emme toimi ja ajattele samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama mulla. Jos näyttäisin teille kuvani, kukaan ei uskoisi että olen 37v neitsyt. Ikuinen luuseri enkä tiedä miksi. Kavereita saan vaikka 7 viikossa. Romanttista /seksuaalista kiinnostusta en koskaan. Todella turhauttavaa...
Löytyy näitä naisistakin tosiaan paljon kokemattomia, on täysin vaiettu ilmiö, koska naiset eivät juuri koskaan halua leimautua ns. luusereiksi, miksi usein kokemattomat leimataan...
- monet tällaiset naiset vielä kilttejä ja herttaisia luonteeltaan + tietysti uskovaiset sinkkunaiset.
Kun tarkkailee katukuvaa ja lähipiirejä huomaa, miten erittäin moni suomalainen mies tykkää ylipainoisista, ei-niin kovin naisellisista sekä ENNEN KAIKKEA AIKA REMPSEISTÄ JA PÄÄLLEKÄYVISTÄ NAISISTA; siinä hento ja herttainen jää sivuun. Samoin jo on kiltti ja ujo sekä ei-niin kaunis, niin jää helposti sivuun.
Myös mitä ilkeämpi ja aggressiivisempi nainen on, sitä parempi on flaksi. Plussaa on, jos on vielä ylipainoinen tätä sorttia...
- monia miehiä viehättää nainen, joka vie - koska Suomessa miehet eivät ole kovin miehekkäitä, vaan tykkäävät, että nainen on se, joka vie.
Eli aloittajan pitää kehittää itsevarmuutta; alkaa siitä, että hyväksyy itsensä!
- ja mikset tekisi itsestäsi sen parhaimman version ulkonäöllisestikin?! Eli laita itsesi tikkiin, etsi liikuntalajeja, joista nautit. Mieti tyyli, mistä pidät aidosti ja kehitä sitä.
No niin, ja nyt alkaa paljastumaan mikä klikkaa.
Eihä se riitä että mies kiinnostuu. Vaan sen pitää olla miehekäs mies joka tekee aloitteen ja vie koska nainen haluaa olla vietävänä. On itsevarma koska nainen on epävarma.
Pitää saada prinssi ja tuhkimotarina. Semmoinen ei nyt vaan käy että kaksi ujoa tutustuisivat, olisivat molemmat aloitteellisia niin paljon kuin pystyisivät, ja kenties mokailisivat yhdessä kompuroidessa kohti parisuhdetta.
Ei, ei siinä kemiat syty.
Monissa muissa maissa parisuhteet ovat onnellisempia kuin Suomessa - juuri siitä syystä, että sukupuoliroolit ovat perinteisiä.
Jos ujo nainen ei uskalla lähestyä miestä, niin hän ei uskalla lähestyä miestä! Taitaa olla nykyisin yleisempää Suomessa se, että naiset tekevät aloitteet?! Ja ainakin pitää olla skarppina, että tunnistaa suomalaisen miehen tekemän aloitteen aloitteeksi, koska mies ei kysy toista kertaa - toisin kuin monissa muissa maissa.
VINKKINÄ: SUOMALAINEN MIES, OTA MALLIA ULKKIKSISTA, JOS HALUAT NAISEN - MONET ULKKIKSET YRITTÄVÄT, YRITTÄVÄT JA YRITTÄVÄT JOKAISTA NAISTA USEAAN KERTAAN - eikä ole montaa ulkismiestä, jolla ei käy koko ajan flaksi, vaikka toki eksottisuuskinkin auttaa - mutta sitkeä yritys on se pointti.
Jos mielii suomalaista miestä, niin aloittajan pitää kehittää itsevarmuutta, että uskaltaa ryhtyä ns. iskemään miehiä. Mutta rakkautta sekään ei välttämättä takaa ja se on harmi...
Romantikot myös tykkäävät siitä, että mies tekee aloitteen. Suomessa vaan ei oikein ole romantikkoja.
Ja kummasti unohtuu se naisten rooli.
Ovatko suomalaiset naiset sitten perinteisesti naisellisia? Ja ei, naiselliseksi ei todellakaan tulla sillä ettei tehdä aloitteita, tai ylipäätään millään ei-tekemisellä (paitsi ehkä sillä ettei vedetä herkkuja niin että vyötärö paisuu, tai ei harrasteta pelimiesten tyyliin seksisuhteita).
Miehekästä miestä kyllä tekisi mieli, mutta sen vaadittavan naisellisuuden tason eteen ei jakseta tehdä töitä. Siihen vaaditaan muutakin kuin mekko ja kampaajalla käyminen.
Anna tulla? Mielelläni haluan tietää mikä puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama mulla. Jos näyttäisin teille kuvani, kukaan ei uskoisi että olen 37v neitsyt. Ikuinen luuseri enkä tiedä miksi. Kavereita saan vaikka 7 viikossa. Romanttista /seksuaalista kiinnostusta en koskaan. Todella turhauttavaa...
Löytyy näitä naisistakin tosiaan paljon kokemattomia, on täysin vaiettu ilmiö, koska naiset eivät juuri koskaan halua leimautua ns. luusereiksi, miksi usein kokemattomat leimataan...
- monet tällaiset naiset vielä kilttejä ja herttaisia luonteeltaan + tietysti uskovaiset sinkkunaiset.
Kun tarkkailee katukuvaa ja lähipiirejä huomaa, miten erittäin moni suomalainen mies tykkää ylipainoisista, ei-niin kovin naisellisista sekä ENNEN KAIKKEA AIKA REMPSEISTÄ JA PÄÄLLEKÄYVISTÄ NAISISTA; siinä hento ja herttainen jää sivuun. Samoin jo on kiltti ja ujo sekä ei-niin kaunis, niin jää helposti sivuun.
Myös mitä ilkeämpi ja aggressiivisempi nainen on, sitä parempi on flaksi. Plussaa on, jos on vielä ylipainoinen tätä sorttia...
- monia miehiä viehättää nainen, joka vie - koska Suomessa miehet eivät ole kovin miehekkäitä, vaan tykkäävät, että nainen on se, joka vie.
Eli aloittajan pitää kehittää itsevarmuutta; alkaa siitä, että hyväksyy itsensä!
- ja mikset tekisi itsestäsi sen parhaimman version ulkonäöllisestikin?! Eli laita itsesi tikkiin, etsi liikuntalajeja, joista nautit. Mieti tyyli, mistä pidät aidosti ja kehitä sitä.
No niin, ja nyt alkaa paljastumaan mikä klikkaa.
Eihä se riitä että mies kiinnostuu. Vaan sen pitää olla miehekäs mies joka tekee aloitteen ja vie koska nainen haluaa olla vietävänä. On itsevarma koska nainen on epävarma.
Pitää saada prinssi ja tuhkimotarina. Semmoinen ei nyt vaan käy että kaksi ujoa tutustuisivat, olisivat molemmat aloitteellisia niin paljon kuin pystyisivät, ja kenties mokailisivat yhdessä kompuroidessa kohti parisuhdetta.
Ei, ei siinä kemiat syty.
Monissa muissa maissa parisuhteet ovat onnellisempia kuin Suomessa - juuri siitä syystä, että sukupuoliroolit ovat perinteisiä.
Jos ujo nainen ei uskalla lähestyä miestä, niin hän ei uskalla lähestyä miestä! Taitaa olla nykyisin yleisempää Suomessa se, että naiset tekevät aloitteet?! Ja ainakin pitää olla skarppina, että tunnistaa suomalaisen miehen tekemän aloitteen aloitteeksi, koska mies ei kysy toista kertaa - toisin kuin monissa muissa maissa.
VINKKINÄ: SUOMALAINEN MIES, OTA MALLIA ULKKIKSISTA, JOS HALUAT NAISEN - MONET ULKKIKSET YRITTÄVÄT, YRITTÄVÄT JA YRITTÄVÄT JOKAISTA NAISTA USEAAN KERTAAN - eikä ole montaa ulkismiestä, jolla ei käy koko ajan flaksi, vaikka toki eksottisuuskinkin auttaa - mutta sitkeä yritys on se pointti.
Jos mielii suomalaista miestä, niin aloittajan pitää kehittää itsevarmuutta, että uskaltaa ryhtyä ns. iskemään miehiä. Mutta rakkautta sekään ei välttämättä takaa ja se on harmi...
Romantikot myös tykkäävät siitä, että mies tekee aloitteen. Suomessa vaan ei oikein ole romantikkoja.
Ei toimi Suomessa. Saat hyvin äkkiä lähestymiskiellon ja pahimmillaan syytteen vainoamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama mulla. Jos näyttäisin teille kuvani, kukaan ei uskoisi että olen 37v neitsyt. Ikuinen luuseri enkä tiedä miksi. Kavereita saan vaikka 7 viikossa. Romanttista /seksuaalista kiinnostusta en koskaan. Todella turhauttavaa...
Löytyy näitä naisistakin tosiaan paljon kokemattomia, on täysin vaiettu ilmiö, koska naiset eivät juuri koskaan halua leimautua ns. luusereiksi, miksi usein kokemattomat leimataan...
- monet tällaiset naiset vielä kilttejä ja herttaisia luonteeltaan + tietysti uskovaiset sinkkunaiset.
Kun tarkkailee katukuvaa ja lähipiirejä huomaa, miten erittäin moni suomalainen mies tykkää ylipainoisista, ei-niin kovin naisellisista sekä ENNEN KAIKKEA AIKA REMPSEISTÄ JA PÄÄLLEKÄYVISTÄ NAISISTA; siinä hento ja herttainen jää sivuun. Samoin jo on kiltti ja ujo sekä ei-niin kaunis, niin jää helposti sivuun.
Myös mitä ilkeämpi ja aggressiivisempi nainen on, sitä parempi on flaksi. Plussaa on, jos on vielä ylipainoinen tätä sorttia...
- monia miehiä viehättää nainen, joka vie - koska Suomessa miehet eivät ole kovin miehekkäitä, vaan tykkäävät, että nainen on se, joka vie.
Eli aloittajan pitää kehittää itsevarmuutta; alkaa siitä, että hyväksyy itsensä!
- ja mikset tekisi itsestäsi sen parhaimman version ulkonäöllisestikin?! Eli laita itsesi tikkiin, etsi liikuntalajeja, joista nautit. Mieti tyyli, mistä pidät aidosti ja kehitä sitä.
No niin, ja nyt alkaa paljastumaan mikä klikkaa.
Eihä se riitä että mies kiinnostuu. Vaan sen pitää olla miehekäs mies joka tekee aloitteen ja vie koska nainen haluaa olla vietävänä. On itsevarma koska nainen on epävarma.
Pitää saada prinssi ja tuhkimotarina. Semmoinen ei nyt vaan käy että kaksi ujoa tutustuisivat, olisivat molemmat aloitteellisia niin paljon kuin pystyisivät, ja kenties mokailisivat yhdessä kompuroidessa kohti parisuhdetta.
Ei, ei siinä kemiat syty.
Monissa muissa maissa parisuhteet ovat onnellisempia kuin Suomessa - juuri siitä syystä, että sukupuoliroolit ovat perinteisiä.
Jos ujo nainen ei uskalla lähestyä miestä, niin hän ei uskalla lähestyä miestä! Taitaa olla nykyisin yleisempää Suomessa se, että naiset tekevät aloitteet?! Ja ainakin pitää olla skarppina, että tunnistaa suomalaisen miehen tekemän aloitteen aloitteeksi, koska mies ei kysy toista kertaa - toisin kuin monissa muissa maissa.
VINKKINÄ: SUOMALAINEN MIES, OTA MALLIA ULKKIKSISTA, JOS HALUAT NAISEN - MONET ULKKIKSET YRITTÄVÄT, YRITTÄVÄT JA YRITTÄVÄT JOKAISTA NAISTA USEAAN KERTAAN - eikä ole montaa ulkismiestä, jolla ei käy koko ajan flaksi, vaikka toki eksottisuuskinkin auttaa - mutta sitkeä yritys on se pointti.
Jos mielii suomalaista miestä, niin aloittajan pitää kehittää itsevarmuutta, että uskaltaa ryhtyä ns. iskemään miehiä. Mutta rakkautta sekään ei välttämättä takaa ja se on harmi...
Romantikot myös tykkäävät siitä, että mies tekee aloitteen. Suomessa vaan ei oikein ole romantikkoja.
Ja kummasti unohtuu se naisten rooli.
Ovatko suomalaiset naiset sitten perinteisesti naisellisia? Ja ei, naiselliseksi ei todellakaan tulla sillä ettei tehdä aloitteita, tai ylipäätään millään ei-tekemisellä (paitsi ehkä sillä ettei vedetä herkkuja niin että vyötärö paisuu, tai ei harrasteta pelimiesten tyyliin seksisuhteita).
Miehekästä miestä kyllä tekisi mieli, mutta sen vaadittavan naisellisuuden tason eteen ei jakseta tehdä töitä. Siihen vaaditaan muutakin kuin mekko ja kampaajalla käyminen.
Ei ole suomalaiset naiset perinteisesti naisellisia monetkaan, vaan miesmäisiä ja tekevät aloitteita, siksi juuri perinteiset sekä ujommat suomalaisnaiset jäävät helposti kumppanitta!
Minusta olisi hienoa, jos Suomessa olisi perinteisemmät sukupuoliroolit: miehet olisivat miehekkäitä ja naiset naisellisia. Ja että olisi enemmän rakkautta ja romantiikkaa yhdenyönsuhteiden ja viinanhuuruisen rakkikoiramaisen pa*emisen tilalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama mulla. Jos näyttäisin teille kuvani, kukaan ei uskoisi että olen 37v neitsyt. Ikuinen luuseri enkä tiedä miksi. Kavereita saan vaikka 7 viikossa. Romanttista /seksuaalista kiinnostusta en koskaan. Todella turhauttavaa...
Löytyy näitä naisistakin tosiaan paljon kokemattomia, on täysin vaiettu ilmiö, koska naiset eivät juuri koskaan halua leimautua ns. luusereiksi, miksi usein kokemattomat leimataan...
- monet tällaiset naiset vielä kilttejä ja herttaisia luonteeltaan + tietysti uskovaiset sinkkunaiset.
Kun tarkkailee katukuvaa ja lähipiirejä huomaa, miten erittäin moni suomalainen mies tykkää ylipainoisista, ei-niin kovin naisellisista sekä ENNEN KAIKKEA AIKA REMPSEISTÄ JA PÄÄLLEKÄYVISTÄ NAISISTA; siinä hento ja herttainen jää sivuun. Samoin jo on kiltti ja ujo sekä ei-niin kaunis, niin jää helposti sivuun.
Myös mitä ilkeämpi ja aggressiivisempi nainen on, sitä parempi on flaksi. Plussaa on, jos on vielä ylipainoinen tätä sorttia...
- monia miehiä viehättää nainen, joka vie - koska Suomessa miehet eivät ole kovin miehekkäitä, vaan tykkäävät, että nainen on se, joka vie.
Eli aloittajan pitää kehittää itsevarmuutta; alkaa siitä, että hyväksyy itsensä!
- ja mikset tekisi itsestäsi sen parhaimman version ulkonäöllisestikin?! Eli laita itsesi tikkiin, etsi liikuntalajeja, joista nautit. Mieti tyyli, mistä pidät aidosti ja kehitä sitä.
No niin, ja nyt alkaa paljastumaan mikä klikkaa.
Eihä se riitä että mies kiinnostuu. Vaan sen pitää olla miehekäs mies joka tekee aloitteen ja vie koska nainen haluaa olla vietävänä. On itsevarma koska nainen on epävarma.
Pitää saada prinssi ja tuhkimotarina. Semmoinen ei nyt vaan käy että kaksi ujoa tutustuisivat, olisivat molemmat aloitteellisia niin paljon kuin pystyisivät, ja kenties mokailisivat yhdessä kompuroidessa kohti parisuhdetta.
Ei, ei siinä kemiat syty.
Monissa muissa maissa parisuhteet ovat onnellisempia kuin Suomessa - juuri siitä syystä, että sukupuoliroolit ovat perinteisiä.
Jos ujo nainen ei uskalla lähestyä miestä, niin hän ei uskalla lähestyä miestä! Taitaa olla nykyisin yleisempää Suomessa se, että naiset tekevät aloitteet?! Ja ainakin pitää olla skarppina, että tunnistaa suomalaisen miehen tekemän aloitteen aloitteeksi, koska mies ei kysy toista kertaa - toisin kuin monissa muissa maissa.
VINKKINÄ: SUOMALAINEN MIES, OTA MALLIA ULKKIKSISTA, JOS HALUAT NAISEN - MONET ULKKIKSET YRITTÄVÄT, YRITTÄVÄT JA YRITTÄVÄT JOKAISTA NAISTA USEAAN KERTAAN - eikä ole montaa ulkismiestä, jolla ei käy koko ajan flaksi, vaikka toki eksottisuuskinkin auttaa - mutta sitkeä yritys on se pointti.
Jos mielii suomalaista miestä, niin aloittajan pitää kehittää itsevarmuutta, että uskaltaa ryhtyä ns. iskemään miehiä. Mutta rakkautta sekään ei välttämättä takaa ja se on harmi...
Romantikot myös tykkäävät siitä, että mies tekee aloitteen. Suomessa vaan ei oikein ole romantikkoja.
Ja kummasti unohtuu se naisten rooli.
Ovatko suomalaiset naiset sitten perinteisesti naisellisia? Ja ei, naiselliseksi ei todellakaan tulla sillä ettei tehdä aloitteita, tai ylipäätään millään ei-tekemisellä (paitsi ehkä sillä ettei vedetä herkkuja niin että vyötärö paisuu, tai ei harrasteta pelimiesten tyyliin seksisuhteita).
Miehekästä miestä kyllä tekisi mieli, mutta sen vaadittavan naisellisuuden tason eteen ei jakseta tehdä töitä. Siihen vaaditaan muutakin kuin mekko ja kampaajalla käyminen.
Anna tulla? Mielelläni haluan tietää mikä puuttuu.
Arvaan. Pitää käyttäytyä kuin tuonti muttet saa veloittaa mitään. Herrasmiesmäisyyskin voipi olla kiven takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehonkielestä esimerkkinä tuttu nainen.
Karkoittaa miehet ympäriltään todella tehokkaasti. Miksikö? Ei siksi koska on naiseksi kookas, siis pitkä ja roteva. Vaan siksi koska ilme viestittää että "läsnäolosi loukkaa minua, mene pois". Koko muuttuu ongelmaksi koska totta kai jokainen alle 185-senttinen ja ei-roteva mies ajattelee että ok, tämähän tässä on ongelmana, nainen inhoaa sitä kun mies on pienempi kuin hän itse.
Noin ajattelin minäkin, vaikken ole koskaan pitänyt sitä ongelmana jos nainen on isompi (exäkin oli minua 5cm pidempi). Meistä tuli ystävät vain koska nainen sitten myöhemmin hivuttautui seuraan ja huomasin että ok, eihän se inhoakaan.
Tuossahan sitten aloitteet jäävät saamatta. Suurin osa miehistä ei uskalla lähestyä ja ne jotka uskaltaisivat, ovat niillä joilla raamien puolesta riittää valinnanvaraa, ja syystä tai toisesta nämä raamikkaat urokset harvemmin suosivat pitkiä ja rotevia naisia.
Väitän että jos tämä ystävänainen kiinnittäisi huomiota kehonkieleen, tilanne muuttuisi heti. Vähän hymyä ja rohkaisua peliin, tai voisi toki olla itsevarma ja aloitteellinenkin koska siitä pitäviä miehiä riittää.
Alkaa pikku hiljaa ärsyttämään tämä kuvailu naisista ”yrmeä ilme” jne. Tuskin kukaan vaivalla katselee muita ihmisiä noin, tulkitsette sen vaan niin. Monella on perusilme sellainen eikä sitä yritetä mitenkään korostaa, tuskin edes itse tajuaa miltä se näyttää.
En todellakaan rupea vetämään hammashymyä koko ajan jotta joku ei luokittelisi minua yrmeäksi.No älä sitten ala.
En minäkään ala opettelemaan kuinka vaikuttaa itsevarmalta urokselta joka ottaa tilanteen haltuun. Kuinka kävellä reippaammin elkein, istua siten että näyttää miehekkäältä, kuinka vähän madaltaa ääntä ettei kuulostaisi kimittävältä, tai muuta vastaavaa. Ei huvita kisata sosiaalisesti porukassa tai puhua kovemmalla äänellä etten jäisi luontaisesti reippaampien ja äänekkäämpien varjoon. Enkä ala tekemään aloitteita tai viemään treffeillä, se on tasa-arvo joten miksi miehen pitäisi aina ottaa vetovastuu?
Juu enkä hymyile, miksi virnuilla mitään pelimieshymyä kun ei hymyilytä? Sitten voi hymyillä tai nauraa jos nainen sanoo jotain hauskaa, mitä harvemmin tapahtuu.
Pariutumismahdollisuudet ovat sitten 0%.
-mies
Jokainen olkoon oma itsensä.
Miehen näkökulmasta voin sanoa että se ei riitä.
Miehistä ani harva on "omana itsenään" sellainen että miellyttää naisia. Puhutaan niistä muutamista luontaisista naistenmiehistä joilla on joka viikko vaihtuvat tyttöystävät jo alakouluiässä. Eivätkä nämäkään ole oikeasti luontaisia, heille se opettelu ja jahti vain sattuu olemaan nautinto.
Muille se on kasvuprosessi jossa opetellaan, kokeillaan, tutkitaan ja tarkkaillaan kunnes hiffataan miten nainen saadaan kiinnostumaan. Se kun ei riitä herättämään kiinnostusta että on nätit kasvot, peppu tai tissit. Pitää demonstroida miehekkyyttä, itsevarmuutta, sosiaalista nokkeluutta, tai muuta. Ja erottua, eikä saa olla pahnanpohjimmainen, mistä syntyy se urosten välinen kilpailu.
Ehkä sitten on naisiakin jiden pitäisi vähän kiinnittää huomiota siihen miten käyttäytyy ja millaisia signaaleja antaa ulos. Se on semmoista. Kaikille pariutuminen ei ole huvipuistoajelu jossa vain odotellaan että prinssi ilmestyy jostain luomaan rakkaustarinan.
Se on joskus vaikeaa keksiä mikä klikkaa ja mitä oikeastaan pitäisi tehdä. Siis meille miehille, ehkä sitten joillekin teistä naisistakin. Ei auta kuin tehdä töitä asian eteen tai luovuttaa. Oma valinta.
Pointtihan oli se että kun kukaan ei halua.
Miksi pitäisi tehdä töitä ja tyrkyttää itseään jollekin joka sitten ehkä kelpuuttaa? Ei se silti _halua_ sua.Lähtökohtaisesti hyvin harvaa miestäkään tuosta noin vain halutaan. Miesten täytyy nähdä kovasti vaivaa ja ottaa lannistumatta lukuisia pakkeja vastaan, ja sitten taas kerätä itsensä ja yrittää uudestaan. Jos miehet ajattelisivat samalla tavalla kuin naiset, ei parisuhteita juurikaan olisi.
Niin? Miehet ja naiset ovat erilaisia, erilaiset ominaisuudet. Tietenkään emme toimi ja ajattele samalla tavalla.
Yksi sama ominaisuus on kuitenkin molemmissa: ihminen on vain tekojensa summa. Jos et tee mitään, et ole mitään.
Tuntuu että naisissa on enemmän vallalla tätä "mä olen niin mahtava" -ajattelua. Jos vain olla möllöttää ja miettii hiustensa väriä, niin aika vähiin jää sisältö ihmisessä.
Vähän sama kuin yksinäinen ihmisen, joka ei tarjoa potentiaalisille ystävilleen "sosiaalisessa vaihtokaupassa" mitään, ja ihmettelee kun on niin vaikea ystävystyä kenenkään kanssa vaikka on niin kauhean mukava ihminen. Millaisina TEKOINA se mukavuus ilmenee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama mulla. Jos näyttäisin teille kuvani, kukaan ei uskoisi että olen 37v neitsyt. Ikuinen luuseri enkä tiedä miksi. Kavereita saan vaikka 7 viikossa. Romanttista /seksuaalista kiinnostusta en koskaan. Todella turhauttavaa...
Löytyy näitä naisistakin tosiaan paljon kokemattomia, on täysin vaiettu ilmiö, koska naiset eivät juuri koskaan halua leimautua ns. luusereiksi, miksi usein kokemattomat leimataan...
- monet tällaiset naiset vielä kilttejä ja herttaisia luonteeltaan + tietysti uskovaiset sinkkunaiset.
Kun tarkkailee katukuvaa ja lähipiirejä huomaa, miten erittäin moni suomalainen mies tykkää ylipainoisista, ei-niin kovin naisellisista sekä ENNEN KAIKKEA AIKA REMPSEISTÄ JA PÄÄLLEKÄYVISTÄ NAISISTA; siinä hento ja herttainen jää sivuun. Samoin jo on kiltti ja ujo sekä ei-niin kaunis, niin jää helposti sivuun.
Myös mitä ilkeämpi ja aggressiivisempi nainen on, sitä parempi on flaksi. Plussaa on, jos on vielä ylipainoinen tätä sorttia...
- monia miehiä viehättää nainen, joka vie - koska Suomessa miehet eivät ole kovin miehekkäitä, vaan tykkäävät, että nainen on se, joka vie.
Eli aloittajan pitää kehittää itsevarmuutta; alkaa siitä, että hyväksyy itsensä!
- ja mikset tekisi itsestäsi sen parhaimman version ulkonäöllisestikin?! Eli laita itsesi tikkiin, etsi liikuntalajeja, joista nautit. Mieti tyyli, mistä pidät aidosti ja kehitä sitä.
No niin, ja nyt alkaa paljastumaan mikä klikkaa.
Eihä se riitä että mies kiinnostuu. Vaan sen pitää olla miehekäs mies joka tekee aloitteen ja vie koska nainen haluaa olla vietävänä. On itsevarma koska nainen on epävarma.
Pitää saada prinssi ja tuhkimotarina. Semmoinen ei nyt vaan käy että kaksi ujoa tutustuisivat, olisivat molemmat aloitteellisia niin paljon kuin pystyisivät, ja kenties mokailisivat yhdessä kompuroidessa kohti parisuhdetta.
Ei, ei siinä kemiat syty.
Monissa muissa maissa parisuhteet ovat onnellisempia kuin Suomessa - juuri siitä syystä, että sukupuoliroolit ovat perinteisiä.
Jos ujo nainen ei uskalla lähestyä miestä, niin hän ei uskalla lähestyä miestä! Taitaa olla nykyisin yleisempää Suomessa se, että naiset tekevät aloitteet?! Ja ainakin pitää olla skarppina, että tunnistaa suomalaisen miehen tekemän aloitteen aloitteeksi, koska mies ei kysy toista kertaa - toisin kuin monissa muissa maissa.
VINKKINÄ: SUOMALAINEN MIES, OTA MALLIA ULKKIKSISTA, JOS HALUAT NAISEN - MONET ULKKIKSET YRITTÄVÄT, YRITTÄVÄT JA YRITTÄVÄT JOKAISTA NAISTA USEAAN KERTAAN - eikä ole montaa ulkismiestä, jolla ei käy koko ajan flaksi, vaikka toki eksottisuuskinkin auttaa - mutta sitkeä yritys on se pointti.
Jos mielii suomalaista miestä, niin aloittajan pitää kehittää itsevarmuutta, että uskaltaa ryhtyä ns. iskemään miehiä. Mutta rakkautta sekään ei välttämättä takaa ja se on harmi...
Romantikot myös tykkäävät siitä, että mies tekee aloitteen. Suomessa vaan ei oikein ole romantikkoja.
Ja kummasti unohtuu se naisten rooli.
Ovatko suomalaiset naiset sitten perinteisesti naisellisia? Ja ei, naiselliseksi ei todellakaan tulla sillä ettei tehdä aloitteita, tai ylipäätään millään ei-tekemisellä (paitsi ehkä sillä ettei vedetä herkkuja niin että vyötärö paisuu, tai ei harrasteta pelimiesten tyyliin seksisuhteita).
Miehekästä miestä kyllä tekisi mieli, mutta sen vaadittavan naisellisuuden tason eteen ei jakseta tehdä töitä. Siihen vaaditaan muutakin kuin mekko ja kampaajalla käyminen.
Ei ole suomalaiset naiset perinteisesti naisellisia monetkaan, vaan miesmäisiä ja tekevät aloitteita, siksi juuri perinteiset sekä ujommat suomalaisnaiset jäävät helposti kumppanitta!
Minusta olisi hienoa, jos Suomessa olisi perinteisemmät sukupuoliroolit: miehet olisivat miehekkäitä ja naiset naisellisia. Ja että olisi enemmän rakkautta ja romantiikkaa yhdenyönsuhteiden ja viinanhuuruisen rakkikoiramaisen pa*emisen tilalla.
Kokeilisin deitata vironvenäläisiä. Niitä meinaa asuu täällä jolloin pääset oikeasti valitsemaan parhaat päältä. Ovat perinteisiä ja aloitteellisia.
Date24.ee, amoremi.ee löytyy. Käytä aikaa äläkä epäröi vaihtaa jos tuntuu huonolta. Tuolla on niitäkin jotka tarvittaessa levittää takinkin lätäkön eteen ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin on miehenä myönnettävä ettei näitä kertomuksia ole helppoa uskoa.
Oma naispuolinen ystäväpiiri on varmasti laidasta laitaan mitä tulee miesten suosioon, mutta on vaikeaa keksiä naista joka olisi saanut vähemmän huomiota ja lähestymisiä kuin minä. Ja muutaman lähestymisen olen minäkin elämäni aikana saanut.
Tulee mieleen raflojen nurkkapöydissä istuvat, ihan perusnätit tai jopa kauniitkin, naiset joilla on yrmeä ilme joka viestittää jokaiselle vastaantulevalle miehelle että älä lähesty, et ole riittävän pitkä/komea/rikas/tms. Totta kai sellainen karkoittaa muut paitsi kaikkein itsevarmimmat miehet, joille nämä naiset eivät puolestaan ole riittävän kiinnostavia.
Jos joku väittää ettei saa matcheja Tinderissä, tasan ainoa mahdollisuus on nirsous. Katsotaan nyt vaikka sitä Tinder-testiä: tärähtäneellä kuvalla jossa ei näkynyt ollenkaan kasvoja, kolmekymppinen nainen sai 180/300 matchia. Se on eri asia kuinka moni tykkääjistä on kiinnostunut tosissaan, mutta sehän selviää sitten viestittelemällä.
Jotain näissä jätetään kertomatta. Etteikö perusnätti, hoikka ja elämässä mukana oleva nainen olisi koskaan saanut osakseen kiinnostusta? En usko.
Mitä ihmettä sitten minun pitäisi tehdä tai sanoa, kun elämäni tarina on juuri tuo? Olen juu minä jutellut sadoille, varmasti tuhansille miehille elämäni aikana. Olen normaalin näköinen ja muutenkin tavallisen sosiaalinen persoona. En voi valehdella asiasta, koska totta on että kiinnostusta minuun ei ole ollut. Koskaan. Kertaakaan elämäni aikana. En voi tietää onko joku salaa ihaillut. Mutta minulle ei tulla juttelemaan, vääntämään tikusta asiaa, pyydetä numeroa, tarjota juomia, pyydetä treffeille jne. Minulle ei flirttailla eikä viestitellä. Tinderissä sain jonkin verran matcheja mutta kukaan ei jaksanut vastailla viesteihini saati sitten että olisi halunnut tavata. Mitään en tietoisesti jätä kertomatta: olen tavallinen kiva nainen, mutta jostain syystä näkymätön.
Oletko itse ollut kiinnostunut jostain miehestä, jutellut mielenkiintoisen miehen kanssa, jos olet, mitä teit itse? Ilmaisitko kiinnostustasi mitenkään? Ja montako kertaa, eli monelleko?
Onko sinulla intohimoja, harrastuksia? Miten ylipäänsä suhtaudut elämään ja ihmisiin? Näillä haen sitä, että jos elät elämää vain virran viemänä tai möllöttäen nurkassa, ei sinua ehkä huomatkaan. Näin miehenä, ja ehkä nykyään vähän huomaamattomana, on pakko sanoa, että jos haluan muiden ihmisten noteeraavan, minun on tehtävä jotain ja oltava kiinnostunut siitä ihmisestä, jonka toivon huomaavan minut.
Viime syksynä tapasin naisen, jota en olisi kadulla vilkaissutkaan, mutta juttelimme melkein katkotta kuusi tuntia putkeen, ihan vain siksi, että hän aloitti juttelemaan minulle töissä. Hän tosin seurusteli jo, joten se jäi siihen, mutta mieleen hän jäi.
Ymmärrän ja symppaan aapeetä täysin. Näin koulukiusauttuna, hiljaisena, ujona, rauhallisena ja väärät harrastukset (videopelit, anime, elokuvat, tv-sarjat, lukeminen, sarjakuvat) yksikään nainen ei ole minkäänlaista huomiota minua kohtaan osoittanut. Tuskin tulee koskaan osoittamaankaan, sillä olen suht matalapalkkaisessa työssä ilman mitään mahdollisuuksia edetä uralla. Ulkomaillakaan en ole matkustellut.
Painoa ja ikää on liikaa, mutta toisaalta en jaksa välittää sillä luovutin parisuhteen löytämisen suhteen useampi vuosi sitten.
Tsemppiä. Naisilla on tilastollisesti kuitenkin parempi mahdollisuus löytää kumppani, toivottavasti onnistut siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehonkielestä esimerkkinä tuttu nainen.
Karkoittaa miehet ympäriltään todella tehokkaasti. Miksikö? Ei siksi koska on naiseksi kookas, siis pitkä ja roteva. Vaan siksi koska ilme viestittää että "läsnäolosi loukkaa minua, mene pois". Koko muuttuu ongelmaksi koska totta kai jokainen alle 185-senttinen ja ei-roteva mies ajattelee että ok, tämähän tässä on ongelmana, nainen inhoaa sitä kun mies on pienempi kuin hän itse.
Noin ajattelin minäkin, vaikken ole koskaan pitänyt sitä ongelmana jos nainen on isompi (exäkin oli minua 5cm pidempi). Meistä tuli ystävät vain koska nainen sitten myöhemmin hivuttautui seuraan ja huomasin että ok, eihän se inhoakaan.
Tuossahan sitten aloitteet jäävät saamatta. Suurin osa miehistä ei uskalla lähestyä ja ne jotka uskaltaisivat, ovat niillä joilla raamien puolesta riittää valinnanvaraa, ja syystä tai toisesta nämä raamikkaat urokset harvemmin suosivat pitkiä ja rotevia naisia.
Väitän että jos tämä ystävänainen kiinnittäisi huomiota kehonkieleen, tilanne muuttuisi heti. Vähän hymyä ja rohkaisua peliin, tai voisi toki olla itsevarma ja aloitteellinenkin koska siitä pitäviä miehiä riittää.
Alkaa pikku hiljaa ärsyttämään tämä kuvailu naisista ”yrmeä ilme” jne. Tuskin kukaan vaivalla katselee muita ihmisiä noin, tulkitsette sen vaan niin. Monella on perusilme sellainen eikä sitä yritetä mitenkään korostaa, tuskin edes itse tajuaa miltä se näyttää.
En todellakaan rupea vetämään hammashymyä koko ajan jotta joku ei luokittelisi minua yrmeäksi.No älä sitten ala.
En minäkään ala opettelemaan kuinka vaikuttaa itsevarmalta urokselta joka ottaa tilanteen haltuun. Kuinka kävellä reippaammin elkein, istua siten että näyttää miehekkäältä, kuinka vähän madaltaa ääntä ettei kuulostaisi kimittävältä, tai muuta vastaavaa. Ei huvita kisata sosiaalisesti porukassa tai puhua kovemmalla äänellä etten jäisi luontaisesti reippaampien ja äänekkäämpien varjoon. Enkä ala tekemään aloitteita tai viemään treffeillä, se on tasa-arvo joten miksi miehen pitäisi aina ottaa vetovastuu?
Juu enkä hymyile, miksi virnuilla mitään pelimieshymyä kun ei hymyilytä? Sitten voi hymyillä tai nauraa jos nainen sanoo jotain hauskaa, mitä harvemmin tapahtuu.
Pariutumismahdollisuudet ovat sitten 0%.
-mies
Jokainen olkoon oma itsensä.
Miehen näkökulmasta voin sanoa että se ei riitä.
Miehistä ani harva on "omana itsenään" sellainen että miellyttää naisia. Puhutaan niistä muutamista luontaisista naistenmiehistä joilla on joka viikko vaihtuvat tyttöystävät jo alakouluiässä. Eivätkä nämäkään ole oikeasti luontaisia, heille se opettelu ja jahti vain sattuu olemaan nautinto.
Muille se on kasvuprosessi jossa opetellaan, kokeillaan, tutkitaan ja tarkkaillaan kunnes hiffataan miten nainen saadaan kiinnostumaan. Se kun ei riitä herättämään kiinnostusta että on nätit kasvot, peppu tai tissit. Pitää demonstroida miehekkyyttä, itsevarmuutta, sosiaalista nokkeluutta, tai muuta. Ja erottua, eikä saa olla pahnanpohjimmainen, mistä syntyy se urosten välinen kilpailu.
Ehkä sitten on naisiakin jiden pitäisi vähän kiinnittää huomiota siihen miten käyttäytyy ja millaisia signaaleja antaa ulos. Se on semmoista. Kaikille pariutuminen ei ole huvipuistoajelu jossa vain odotellaan että prinssi ilmestyy jostain luomaan rakkaustarinan.
Se on joskus vaikeaa keksiä mikä klikkaa ja mitä oikeastaan pitäisi tehdä. Siis meille miehille, ehkä sitten joillekin teistä naisistakin. Ei auta kuin tehdä töitä asian eteen tai luovuttaa. Oma valinta.
Pointtihan oli se että kun kukaan ei halua.
Miksi pitäisi tehdä töitä ja tyrkyttää itseään jollekin joka sitten ehkä kelpuuttaa? Ei se silti _halua_ sua.Lähtökohtaisesti hyvin harvaa miestäkään tuosta noin vain halutaan. Miesten täytyy nähdä kovasti vaivaa ja ottaa lannistumatta lukuisia pakkeja vastaan, ja sitten taas kerätä itsensä ja yrittää uudestaan. Jos miehet ajattelisivat samalla tavalla kuin naiset, ei parisuhteita juurikaan olisi.
Niin? Miehet ja naiset ovat erilaisia, erilaiset ominaisuudet. Tietenkään emme toimi ja ajattele samalla tavalla.
Yksi sama ominaisuus on kuitenkin molemmissa: ihminen on vain tekojensa summa. Jos et tee mitään, et ole mitään.
Tuntuu että naisissa on enemmän vallalla tätä "mä olen niin mahtava" -ajattelua. Jos vain olla möllöttää ja miettii hiustensa väriä, niin aika vähiin jää sisältö ihmisessä.
Vähän sama kuin yksinäinen ihmisen, joka ei tarjoa potentiaalisille ystävilleen "sosiaalisessa vaihtokaupassa" mitään, ja ihmettelee kun on niin vaikea ystävystyä kenenkään kanssa vaikka on niin kauhean mukava ihminen. Millaisina TEKOINA se mukavuus ilmenee?
Tarkoitus on tulla naisellisemmaksi, eikä muuttaa itseään miehekkäämmäksi.
Vierailija kirjoitti:
Sekin voi jäädyttää ikisinkkunaisia, jos miehen silmissä kiiluu liikaa - eli näkyy liian selvästi, että on seksi ekana mielessä, eikä nainen ole sellainen, että hyppäisi kevyesti petiin, vaan haluaa rakkautta myös.
Kiva ja toverillinen lähestyminen miellyttää ujompia naisia.
Oli kyseessä ikisinkkunainen tai kuka tahansa nainen, mikään lähestyminen ei miellytä jos mies on väärä. Aina yhtä ahdistavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin voi jäädyttää ikisinkkunaisia, jos miehen silmissä kiiluu liikaa - eli näkyy liian selvästi, että on seksi ekana mielessä, eikä nainen ole sellainen, että hyppäisi kevyesti petiin, vaan haluaa rakkautta myös.
Kiva ja toverillinen lähestyminen miellyttää ujompia naisia.
Oli kyseessä ikisinkkunainen tai kuka tahansa nainen, mikään lähestyminen ei miellytä jos mies on väärä. Aina yhtä ahdistavaa.
Kannattaisiko sitten ne paukut käyttää siihen, että yrittää itse lähestyä miehiä? Silloin voi itse valita millaista ihmistä lähestyy. Ei se ole maailmanloppu jos joku ei kiinnostu tai sattuu olemaan varattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin voi jäädyttää ikisinkkunaisia, jos miehen silmissä kiiluu liikaa - eli näkyy liian selvästi, että on seksi ekana mielessä, eikä nainen ole sellainen, että hyppäisi kevyesti petiin, vaan haluaa rakkautta myös.
Kiva ja toverillinen lähestyminen miellyttää ujompia naisia.
Oli kyseessä ikisinkkunainen tai kuka tahansa nainen, mikään lähestyminen ei miellytä jos mies on väärä. Aina yhtä ahdistavaa.
Kannattaisiko sitten ne paukut käyttää siihen, että yrittää itse lähestyä miehiä? Silloin voi itse valita millaista ihmistä lähestyy. Ei se ole maailmanloppu jos joku ei kiinnostu tai sattuu olemaan varattu.
Jos alan itse lähestymään kiinnostavia miehiä (joita muuten on todella vähän), se ei tarkoita että ne epäkiinnostavat lopettaisivat lähestymästä minua.
Come on, Tuksukin löytää tuon tuosta miesseuraa itselleen! Vaikea uskoa ettei se joltain muultakin voisi onnistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin voi jäädyttää ikisinkkunaisia, jos miehen silmissä kiiluu liikaa - eli näkyy liian selvästi, että on seksi ekana mielessä, eikä nainen ole sellainen, että hyppäisi kevyesti petiin, vaan haluaa rakkautta myös.
Kiva ja toverillinen lähestyminen miellyttää ujompia naisia.
Oli kyseessä ikisinkkunainen tai kuka tahansa nainen, mikään lähestyminen ei miellytä jos mies on väärä. Aina yhtä ahdistavaa.
Kannattaisiko sitten ne paukut käyttää siihen, että yrittää itse lähestyä miehiä? Silloin voi itse valita millaista ihmistä lähestyy. Ei se ole maailmanloppu jos joku ei kiinnostu tai sattuu olemaan varattu.
Jos alan itse lähestymään kiinnostavia miehiä (joita muuten on todella vähän), se ei tarkoita että ne epäkiinnostavat lopettaisivat lähestymästä minua.
Ei toki. Mutta todennäköisyytesi löytää kiva ihmissuhde kasvaa.
En jaksanut lukea koko ketjua ja tämä on saattanut jo olla täällä, mutta: blondaus! Pelkkä pitkä tukka ei riitä, täytyy olla blondi. Vaikka sitten tekosellainen, mutta kuitenkin blondi. Itse ruskeatukkaisena tajusin tämän, kun flaksi kävi paremmin rumemmilla/lihavammilla/vanhemmilla yms. , ja yhteinen nimittäjä heillä oli vaaleat hiukset. Tämä tosin tapahtui 50 vuotta sitten, nykypäivänä voi olla toisin, vrt. berlööfi, marttiini ym.