Kateus: onko sinua kadehdittu tai oletko sinä kadehtinut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aidosti kateelliset eivät sitä tietenkään ääneen myönnä.

Totta. Kateutta on vaikea myöntää ja harvemmin sitä ääneen sanotaan, mutta käyttäytymisestä voi päätellä jotain.

Ja sitten taas ne jotka ääneen sen sanovat "ai että mä oon niin kateellinen noista sun hiuksista" ni se on vaan kehu joilla pönkitetään toisen itseluottamusta eikä ne oikeasti nyt niin kateellisia ole :)

Toiset tykkää kehua muita ja se on hyvä asia! Kunhan ei mene mielistelyksi ja motiivi on normaali.

Jokainen on varmasti kadehtinut joskus jotain. Ihan perusinhimillistä.

Mutta kyllä se voi kuolemansyntisen sairaalloiseksikin muuttua, jos esim. kateuden takia alkaa työkaveria savustaa työpaikalta ulos.

En kadehdi muita. Minulla on ihan omia tavoitteita, miksi haluaisin toisen omaa. Sellainen on todella itsekästä.

Enkä tiedä onko minua kadehdittu, ilkeitä ihmisiä kyllä riittää

Rikkaan perheen kersoille ollaan yleensä kateellisia ja heitä jopa vihataan siitä syystä. Minkäs he sille mahtavat mihin perheeseen ovat syntyneet. Hjalliksen lapsiakin on kaikkia kolmea poikaa kiusattu.

Haluaisin osata laulaa...tosin musiikin numero oli 9. Mutta en ole tarpeeksi musikaalinen.

Mua on kadehdittu hoikkuudesta ja hyvästä akateemisesta menestyksestä.

Itse olin lapsena tosi tyytyväinen olento, en kadehtinut mitään. Siksi olikin aika karmivaa huomata kolmekymppisenä yhtäkkiä tuntevansa voimakasta kateutta. Häpeän sitä tosi paljon. Kateuteni aiheet liittyvät nimenomaan siihen, mitä olisin itselleni kovasti toivonut, mutta en saanut, eli perheeseen ja asumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Rikkaan perheen kersoille ollaan yleensä kateellisia ja heitä jopa vihataan siitä syystä. Minkäs he sille mahtavat mihin perheeseen ovat syntyneet. Hjalliksen lapsiakin on kaikkia kolmea poikaa kiusattu.

Tämä on niin totta.

Olen todella kateellinen niille, jotka voivat saada lapsia, ja erityisesti niille, jotka voivat saada niitä ilman kauheita lapsettomuushoitoja.

Vierailija kirjoitti:

On oltu esim. miehestäni joka on todella hyvä isä ja arki sujuu mutkattomasti lasten kanssa. Toimitaan yhdessä kuin ajatus. Tästä on ihan sanottu suoraankin.

Olen sellainen ettei muiden mielipiteet kiinnosta, elän niinkuin elän niin sekin tuntuu joitakin ärsyttävän. En tiedä onko se kateutta nyt kuitenkaan vai jotain muuta.

Itse en oikein osaa olla kateellinen. Jotkut luulee että olen kun puhun jostain mistä en ole kiinnostunut esim. en ole koskaan kokenut matkakuumetta niin olen kuulemma kateellinen? Ei. En oikeasti ole ikinä ollut kiinnostunut matkailusta ja ikää on yli 30. Tämä on häirinnyt yllättävän monia enkä ymmärrä miksi.

Mulla on sama homma. En matkustele oikeastaan ollenkaan. Tuttavapiirissä matkustellaan paljon ja olen sanonut, että itse en välitä matkustamisesta. Tämä tulkitaan helposti kateudeks.

Vierailija kirjoitti:

Olen todella kateellinen niille, jotka voivat saada lapsia, ja erityisesti niille, jotka voivat saada niitä ilman kauheita lapsettomuushoitoja.

Sama. Hävettää myöntää, mutta teininä ja parikymppisenä ajattelin itse lapsettomuushoitojen olevan luonnottomia ja jotenkin luusereiden juttu. Siitä sitten aikuistuin. Lopulta lapsettomuushoidot kaikkine piikittämisineen ja epäonnistumisineen osuivat sitten omalle kohdalle. Olen yhtä luonnoton kuin se syy, miksi kärsin lapsettomuudesta. Olen yhtä luonnoton kuin syöpähoidot ja lääkkeet.

Vierailija kirjoitti:

Meille syntyi pojan jälkeen tyttö vaikkei sukupuolella ollut meille merkitystä. Sukulaisen naama meni ihan vihreällerusinalle kun kerrottiin.. ei kunnollisia onnitteluja tytön kohdalla. Surullista tuollainen ylimenevä kateus.

Osaatko sanoa miksi olivat kateellisia tytöstä. Olisivatko itsekin halunneet tytön?

Minä kahehdin kaikkia. Hoikkia. Hyviä suhteita, heitä joilla aktiivisia nuoria, kiva koti, mökki..

Sisko minua kun olen päässyt etelään ja hän ei

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen todella kateellinen niille, jotka voivat saada lapsia, ja erityisesti niille, jotka voivat saada niitä ilman kauheita lapsettomuushoitoja.

Sama. Hävettää myöntää, mutta teininä ja parikymppisenä ajattelin itse lapsettomuushoitojen olevan luonnottomia ja jotenkin luusereiden juttu. Siitä sitten aikuistuin. Lopulta lapsettomuushoidot kaikkine piikittämisineen ja epäonnistumisineen osuivat sitten omalle kohdalle. Olen yhtä luonnoton kuin se syy, miksi kärsin lapsettomuudesta. Olen yhtä luonnoton kuin syöpähoidot ja lääkkeet.

Ajatteleekohan moni noin, ennenkuin osuu tarpeeksi lähelle? Suomessakin kuitenkin asia koskettaa henkilökohtaisesti joka viidettä, että aika monta "luonnotonta" meitä täällä sitten taapertaa ja "luonnottomasti syntyneitä lapsia" on joka ikisessä koululuokassa.

Kun olin nuori tai nuori aikuinen en mielestäni ollut kateellinen mistään. Nyt vanhemmiten kun elämässä on ollut paljon kolhuja olen huomannut olevani kateellinen. Erityisesti pitkään jatkunut työttömyys kalvaa. Käy kateeksi ihmiset, jotka aamulla lähtevät kivaan työpaikkaansa ja tienaavat omat rahansa ja voivat ostaa kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta.

Eräs entinen ystäväni kadehti miestäni. Mieheni on akateemisesti koulutettu ja hyväpalkkaisessa työssä. Ystäväni avautui etenkin humalassa, kuinka hänen mielestään mieheni tienaa liikaa, työsuhde-edut ovat liian hyvät eikä mieheni työt ole "oikeita töitä". 

Emme ole enää ystäväni kanssa tekemisissä, koska elämäntyylit ovat liian erilaiset. Nuorempana reissasimme paljon yhdessä, mutta sitten molemmat vain kasvoivat vähän eri suuntiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko minua kadehdittu, mutta olin vihreä kateudesta, kun veljeni muutti Ranskan rivieralle. Olen sanonut, että olen kateellinen.

Miksi olet kateellinen?

Mikä kysymys tämä on? Kateushan ON sitä, että toisella on sitä mitä itselleen haluaisi.

Sitten pitää alkaa toimia siten, että pääsee omassa elämässä samaan kuin hän, jota kadehtii.

Jos vaan ei ole mitään mahdollisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Eräs entinen ystäväni kadehti miestäni. Mieheni on akateemisesti koulutettu ja hyväpalkkaisessa työssä. Ystäväni avautui etenkin humalassa, kuinka hänen mielestään mieheni tienaa liikaa, työsuhde-edut ovat liian hyvät eikä mieheni työt ole "oikeita töitä". 

Emme ole enää ystäväni kanssa tekemisissä, koska elämäntyylit ovat liian erilaiset. Nuorempana reissasimme paljon yhdessä, mutta sitten molemmat vain kasvoivat vähän eri suuntiin. 

Ei ehkä kannattaisi ääneen puhua kuinka hyvää palkkaa miehesi saa se kun voi nostattaa monissa kateutta.

Vierailija kirjoitti:

Rikkaan perheen kersoille ollaan yleensä kateellisia ja heitä jopa vihataan siitä syystä. Minkäs he sille mahtavat mihin perheeseen ovat syntyneet. Hjalliksen lapsiakin on kaikkia kolmea poikaa kiusattu.

Juuri näin. Ja sitten lapset saavat kuulla koulussa olevansa kermaperseitä. Minä olen kermaperseiden äiti. Olen kulkenut pitkän tien, samoin kuin mieheni, köyhän kouluttamattoman pienellä paikkakunnalla asuvan perheen lapsesta akateemiseksi, ahkeraksi pääkaupunkilaiseksi. Tähän väliin on itselläni mahtunut syöpä, kun lapset olivat pieniä, rakkaan vanhemman saattohoitoa ja muuta. Älyttömällä sinnikkyydellä ja pienillä onnen kantamoisilla olemme onnistuneet elämässä kuitenkin taloudellisesti hyvin. Nyt ahkerat, hienosti koulussa menestyvät, käyttäytymään opetetut lapsemme ovat kermaperseitä. Vaikea pala tämä on niellä. Kurjaa on, että tämä kermaperseasenne näkyy monin tavoin juuri siellä ympäristössä, missä lapsemme paljon aikaa viettävät eli koulussa.

Minulle ei ole oltu kateellisia eikä mitään syitäkään siihen ole. Itse olen kateellinen eräälle yli 100-kiloiselle tutulleni; saa miehen kuin miehen, uskomaton itsevarmuus (toki, miksei olisi kun mies kun mies niin aina haluavat hänen kanssaan suhteen).

Vierailija kirjoitti:

Minulle on oltu kateellisia siitä, että kuvaamataito oli aina 10. Eihän tuolla numerolla ole elämässä mitään merkitystä. En edes piirrä tai maalaa toisten kiusaksi vaan omaksi ilokseni. En tyrkytä töitäni kotikaupunki kirjastoon näyttelyyn jne juuri siksi, ettei enää aikuisiällä joutuisi kuuntelemaan kateellisten urputusta.

Miten tää kateus ilmeni?