En taida olla ainoa ketä ärsyttää median ja somen suitsutus kympin oppilaista ja ällän ylioppilaista

Valtaosa koulussa opeteltavista asioista on turhia.

Hyödyllisiä aineita ovat:

- äidinkieli

- englannin kieli

- matematiikka

Kaikki muu on enemmän tai vähemmän ajan haaskausta. Sen voisi käyttää elämässä oikeasti tärkeiden taitojen opetteluun.

Vierailija kirjoitti:

Mutta joo, monipuolisuus olisi varmaan ihan kiva lisä. Ois tosi kiva lukea vaikka semmosesta, että joku syrjäytynyt tai ongelmainen ois löytänyt vaikka amiksesta sen oman juttunsa ja päässyt vakityöhön.

mä luin muutama vuosi sitten artikkelin musta_laisesta, joka oli valmistunut merkonomiksi. tykkäsin tosi kovaa siitä artikkelista, tuon tyyppisiä juttuja haluaisin lukea lisää.

Vierailija kirjoitti:

Minua häiritsee näissä se tyyli, että elämä on ikäänkuin määritelty jo tuossa iässä. En ole kateellinen, olen menestynyt elämässä hyvin. Mutta elämäni on ollut vaikeasta lapsuudesta johtuen edennyt vähintäänkin nurin kurisesti. Olin luokkani huonompia oppilaita peruskoulussa ja nyt olen tuplamaisteri joista toinen koulutus on luonnontieteelliseltä alalta.

Pahin vaihe oli yläasteella. Meinasin saada matematiikasta ehdot (en mennyt tunneille ym.) Pikkupaikkakunnalla pääsin kuitenkin lukioon ja kirjoitin esimerkiksi pitkästä matematiikasta M:n. Eli varsinaisesti älystä se ei ikinä ollut kiinni, vaan muista henkisistä ongelmista. En silti ollut mikään viiden ällän ylioppilas vaan aika keskiverto ja huonojakin kirjoitustuloksia oli.

Sitten pääsin yliopistoon. Ensimmäinen valitsemani ala oli virhe, kirjoitin sieltä kuitenkin maisterin paperit. Työn ohella opiskelin toisen maisteritutkinnon haluamaltani alalta, ja sillä alalla olenkin menestynyt oikein hyvin. Olen myös tässä kaiken ohella ostanut aviomiehen kanssa talon ja saanut lapsen. Tulevaisuus näyttää mukavalta ja elämä on juuri nyt hyvää.

Nyt kun vertaan itseäni moniin peruskoulun "menestyjiin" (vaikka ei pitäisi, mutta pakkohan se on), niin olen hyvin monella mittapuulla menestynyt monia luokan priimuksia paremmin. Sama pätee lukioaikaisiin ystäviin. Pääasia on kuitenkin siinä, että jokainen elää itselleen omannäköistä elämää. Joten jos he ovat onnellisia elämässään, niin kyllä he ovat menestyneet.

Kyllä se on hieno saavutus kun saa viisi ällää ja siitä saa olla ylpeä, mutta karsastan itse paljon sitä että lapsi tai nuori määritellään ennen kuin hän on edes elämänsä aloittanut. Olisi kiva joskus lukea enemmän heistäkin tarinoita, jotka ovat voittaneet todennäköisyydet. Minullekin on ties kuinka moni opettaja sanonut ettei minusta tulee mitään. Kun tapasin yläasteen aikaisen opettajan häneltä oli tippua leuka kun vaihdoimme kuulumisia.

Olen ikuisesti kiitollinen lukion opettajilleni, jotka näkivät minussa sitä mitä en itsekään nähnyt. Vasta siellä sain aitoa kannustusta osakseni. Yhteiskunnan näkökulmasta tällaiset lukiot ovat arvokkaampia kuin nämä ällätehtaat lopulta.

Tämä. Moni muukin puoli esiin. Jotenkin aina naurattaa myös se että joka vuosi kaivetaan poliitikkojen tai julkkisten ylioppilaskuvat ja tulokset. Kuka sai mitäkin paperit alle 18-vuotiaana suoritetuista opinnoista. Ei tulis mieleenkään että Boris Johnsonin tai Stefan Löfven in koulupaperita kaiveltaisiin esiin. Tämä on minusta suomalaisen yhteiskunnan kieroutuma. Aivan oikein, vinksahtanutta.

Miksi pitää lakkiaispäivänäkin turhaan kitistä kuinka ylioppilastodistus on muka turha ja kuinka ylioppilaat eivät pääse suoraan töihin ja tämän takia heitä ei myöskään saisi juhlia. Monelta ammattikoulun käyneeltä tuntuu jostain syystä menevän ohi se että ylioppilaat ovat tutkintonsa eteen tehneet aika hitosti enemmän töitä kun ammattiin valmistuneet omansa. Lukiossa täytyy oikeasti tehdä töitä että pääsee edes kursseista läpi. Ei siellä huvikseen istuta. Ylioppilaaksi valmistuminen hyvillä papereilla vaatii todella paljon töitä. Näillä loistavilla papereilla ylioppilaat pääsevät sitten korkeakouluihin ja valmistuvat sieltä näiden ammattikoululaisten esimiehiksi. Eivät tietenkään kaikki, mutta on tilastollinen fakta että ylioppilaat pärjäävät keskimäärin elämässä paremmin kuin ammattiin valmistuneet. Ja miksi kitistä lakkiaispäivänä siitä kuinka ammattikoululaiset eivät saa huomiota. He valmistuvat päivää ennen ylioppilaita ja saavat huomionsa silloin. Pitäisikö heidän siis myös lakkiaispäivänä olla huomion keskipisteenä vaikka ovat jo valmistuneet?

Vierailija kirjoitti:

Katkerien amisten ulina on musiikkia korvilleni :D

Entäpä, jos ei olisi lainkaan näitä "katkeria amiksia"?

Loppuisi varmaan sinultakin yksityisautoilu ja ulkona syöminen, muun muassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katkerien amisten ulina on musiikkia korvilleni :D

Entäpä, jos ei olisi lainkaan näitä "katkeria amiksia"?

Loppuisi varmaan sinultakin yksityisautoilu ja ulkona syöminen, muun muassa.

Mihinkäs se nyt loppuisi? Vai luuletko ettei akateemiset pystyisi samoihin ammatteihin kuin amikset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katkerien amisten ulina on musiikkia korvilleni :D

Entäpä, jos ei olisi lainkaan näitä "katkeria amiksia"?

Loppuisi varmaan sinultakin yksityisautoilu ja ulkona syöminen, muun muassa.

Mihinkäs se nyt loppuisi? Vai luuletko ettei akateemiset pystyisi samoihin ammatteihin kuin amikset?

Eiköhän useista amiksistakin olisi moniin akateemisiin ammatteihin, mikäli yliopistoon pääsemista ei olisi tehty mahdottomaksi pelkältä ammattikoulupohjalta.

Uudistaisivat ammattikoulunkin lukuaineiden sisältöä reippaalla kädellä, niin kenties oppilaitosten eriarvostaminen ei enää olisi niin suurta.