En taida olla ainoa ketä ärsyttää median ja somen suitsutus kympin oppilaista ja ällän ylioppilaista

Minä olen nähnyt vain ilottelua siitä, että päästiin luokalta ts kesäloma alkoi.

Minäkin olin kympin oppilas ja ällän ylioppilas. Stipendejä sain, mutta muita hyötyjä ei tullut. Elämäni olisi todennäköisesti mennyt paremmin, jos olisin käyttänyt vähemmän aikaa pänttäämiseen ja enemmän aikaa sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä sain kanssa aikanaan lokaa niskaan kun olin "vaan amis". Vähättely loppui kun kysyin yhdeltä valkolakilla ylpeilevältä että paljonko sillä paperilla saa tunti palkkaa?

No sillä paperilla pääsee sellaseen kouluun josta valmistuu sun pomoksi että suuta suikemmalle

Eipä ole Suomen suurimpien yritysten johtotehtävissä noita kuuden ällän ihmisiä. On lähinnä kuuden approbaturin miehiä. Eli hyvä veli-verkosto ratkaisee. Työelämässä mennään edelleen miesten arvoilla.

Kuuden ällän ihmisiä suosittelisin tutkijoiksi. Esimiestehtäviin heitä ei kuitenkaan valita, koska monet ovat autistisia.

Vierailija kirjoitti:

Mä sain kanssa aikanaan lokaa niskaan kun olin "vaan amis". Vähättely loppui kun kysyin yhdeltä valkolakilla ylpeilevältä että paljonko sillä paperilla saa tunti palkkaa?

Tää on kyllä aika iso lovi suomalaisessa yhteiskunnassa, ammattikoulun ja lukion käyneiden arvostaminen. 

Kerran kun aloin selittämään ulkomaisille tutuilleni sitä minkälaisen huomion lukion käynyt Suomessa saa, se tuntui aivan käsittämättömältä. Heillä ei esim ollut minkäänlaisia juhlavastaanottoja paikallisen lukion jälkeen, nuoret menivät vain keskenään viihteelle. Kavereilla oli ihan jo siitä samettisesta lakista lähtien hämmentynyt ilme. Sitten kun kerroin, että kaikkien nimet julkaistaan lehdessä, paikallisessa ja valtakunnallisessa, julkkisten ylioppilaslapsia haastatellaan, huippuoppilaita haastatellaan, ja naapurit, jotka eivät koskaan käy kylässä tuovat ruusun, jotkut jopa lahjan... vanhempien työkaverit joita et ole ikinä nähnyt kylässä käyvät onnittlemassa. Saat lahjoja ja kukkia, puku pitää ostaa, pitopalvelusta vuokrataan asitioita, shampanjaa tarjoillaan, valokuvaamossa käydään ja lähetetään kaikille kuvallinen kiitoskortti ja lehteen kiitos muistamisesta. 

Vieraan silmin ylipoolasjuhlat tuntuivat todella paisutetulta ja se juuri, että ammattikoulun käyneet kokee, että heidän ammattiaan ei arvosteta. 

Ruotsissahan tämä "luokkajako" ratkaistiin sillä että gymnasieskola, yrkeskola ja fackskola lyötiin yhteen ja osa käy vain teoreettisemman linjan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä sain kanssa aikanaan lokaa niskaan kun olin "vaan amis". Vähättely loppui kun kysyin yhdeltä valkolakilla ylpeilevältä että paljonko sillä paperilla saa tunti palkkaa?

Siis tämä yksi valkolakkiko vain vähätteli? Vai miten muuten vaikuttaisi muihin ihmisiin, jos olet vastannut "napakasti" yhdelle ihmiselle, kuuliko koko muu maailma tämän kommenttisi?

Raha ei ole tärkeintä maailmassa, toisaalta ei mitkään tittelit tai koulutuskaan. Tärkeintä on se, miten kohtelet muita ihmisiä <3

No nyt kuuli maailmakin. Lokaa niskaan kun olet vain amis, ts luuseri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä sain kanssa aikanaan lokaa niskaan kun olin "vaan amis". Vähättely loppui kun kysyin yhdeltä valkolakilla ylpeilevältä että paljonko sillä paperilla saa tunti palkkaa?

No sillä paperilla pääsee sellaseen kouluun josta valmistuu sun pomoksi että suuta suikemmalle

Mikähän koulu se sitten on? Kun sillä amiksen paperilla saa hakukelpoisuuden ammattikorkeakouluun ja yliopistoon, niin mikä on tämä maaginen laitos mihin sillä ei pääse suomessa?

Vierailija kirjoitti:

Mä sain kanssa aikanaan lokaa niskaan kun olin "vaan amis". Vähättely loppui kun kysyin yhdeltä valkolakilla ylpeilevältä että paljonko sillä paperilla saa tunti palkkaa?

Omalla kokemuksella silloin 10v sitten nimenomaan amikset huutelivat lukion käyneille, että mikäs on tuntipalkka. Henkseleitä paukuteltiin jollain 10-12€ tuntipalkalla, vaikka lukion käyneet sai saman verran välivuoden töistään.

Ehkä teidän itse pitäisi lopettaa alemmuuden tunteminen? Jos olette ylpeitä siitä, minkä ammatin valitsitte, kantakaa se ylpeydellä. Teidän vähättely on enimmäkseen teidän omassa päässänne.

No pitäisikö sitten uutisoida yo-tutkinnon rimaa hipoen suorittaneista?

Suomessa ei saisi iloita yhtään mistään näköjään. Aina on joku huutelemassa. On aivan sama saako se lapsi ylioppilaslakin, ammattilakin vai onko kyseessä nuoren peruskoulun päättyminen tai yläkouluun siirtyminen. Kaikkia saa yhtä lailla juhlia numeroista välittämättä. 

Kaikki ovat omanlaisia välietappeja lapsen/nuoren elämässä ja tärkeitä lapselle. Miksi ei siis vanhemmatkin saa iloita yhtälailla. Omassa ystäväpiirissä ei kyllä ole ollut tapana mitään todistusnumeroita jaella, vaikka onnellisia ollaankin lasten/nuorten ponnisteluista.

Tapasin peruskoulukaverini lounastunnilla kaupungilla. Olen itse raksaduunari, amiksen käynyt peruskoulun jälkeen. Talot, autot ja perhe on.

Kaveri kertoi menneensä lukioon ja sen jälkeen yliopistoon, missä oli suorittanut kaksi korkeakoulututkintoa. Sitten hän kysyi: "No mitäs sulle?" Vastasin: "BIG Mac-meal, kokis ja tuplaranskalaiset!"

Sivistys on arvokkaampaa kuin raha. Aina.

Lukio on toisen asteen oppilaitos ja ylioppilastutkinto sen myötä. Totuus selviää vasta siinä vaiheessa, pääseekö tuhansien muidem hakijoiden joukosta seuraavalle opiskeluasteelle ja mieleiselle alalle. Kilpailu on kovaa ja kovemmaksi se muuttuu, kun sen jälkeen haetaan työpaikkoja! Hyväpalkkaisia, siistejä ja helppoja sisätöitä kun ei riitä kaikille kyvykkäille ja halukkaille millään. Globalisaatio jyllää ja epävarmuus on ainoa varma asia tulevaisuudessakin. Korona näytti sen, miten etätyö toimii monella alalla mainiosti. Sen vaikituksiakaan emme vielä tiedä ja miten se vähentää työpaikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Tapasin peruskoulukaverini lounastunnilla kaupungilla. Olen itse raksaduunari, amiksen käynyt peruskoulun jälkeen. Talot, autot ja perhe on.

Kaveri kertoi menneensä lukioon ja sen jälkeen yliopistoon, missä oli suorittanut kaksi korkeakoulututkintoa. Sitten hän kysyi: "No mitäs sulle?" Vastasin: "BIG Mac-meal, kokis ja tuplaranskalaiset!"

Onko talo, auto ja perhe joku mittari jollekin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapasin peruskoulukaverini lounastunnilla kaupungilla. Olen itse raksaduunari, amiksen käynyt peruskoulun jälkeen. Talot, autot ja perhe on.

Kaveri kertoi menneensä lukioon ja sen jälkeen yliopistoon, missä oli suorittanut kaksi korkeakoulututkintoa. Sitten hän kysyi: "No mitäs sulle?" Vastasin: "BIG Mac-meal, kokis ja tuplaranskalaiset!"

Onko talo, auto ja perhe joku mittari jollekin?

Mäkkärin myyjälle tavoittamaton unelma.

Minua ei varsinaisesti ärsytä vaikka joistakin huippusuorittajista kirjoitellaan, mutta se ärsyttää, kun media kertoo vain ylioppilaaksi valmistuvista kun samaan aikaan valmistuu ammattioppilaitoksissa nuoria, jotka aloittavat työt ja verojen maksut heti. Uskon tämän johtuvan siitä, kun toimittajat ovat itse yleensä ylioppilaita, vaikka heidän pitäisi uutisoida yleisellä tasolla yhteiskunnan ilmiöistä. Tämä osoittaa myös toimittajien omanapaisuuden. Heidän napa on maailman napa.

Hyvä orja pinkoilee, eli pänttää kiinnostuksesta huolimatta - kuin inf0huora?

Ennenvanhaan ylioppilaista sanottiin: "Lunta paskahuussin katolla"

ärsyttää myös hallituksen kehuminen - tyytymättömyydestä ei kirjoiteta. Ilmeisesti sitä ei osata kysyä. No, orjille suunnattua sekin.

Ärsytys=kateus. Miksei saisi kehua, jos joku on jossain ollut hyvä? Pitäisikö kehua niitä, jotka on perseilleet ja syljeskelleet kattoon, kun toiset ovat tehneet työn hyvin?

Omani sai eilen päättötodistuksen 8.2:n keskiarvolla. Ei minua silti syö, jos joku hehkuttaa sitä 9.9:n keskiarvoa tai tsiljoonaa laudaturia. Sehän kertoo, että ne nuoret on koulussa paljon parempia kuin omani. Koulumenestys on yksi osa-alue elämässä. Lapselleni koulu ei ollut se paikka briljeerata. Ei se totuus sillä poistu, että ärsynnyn tai kiellän toisia iloitsemasta. Lapseni on silti täydellisen ihana pakkaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapasin peruskoulukaverini lounastunnilla kaupungilla. Olen itse raksaduunari, amiksen käynyt peruskoulun jälkeen. Talot, autot ja perhe on.

Kaveri kertoi menneensä lukioon ja sen jälkeen yliopistoon, missä oli suorittanut kaksi korkeakoulututkintoa. Sitten hän kysyi: "No mitäs sulle?" Vastasin: "BIG Mac-meal, kokis ja tuplaranskalaiset!"

Onko talo, auto ja perhe joku mittari jollekin?

Mäkkärin myyjälle tavoittamaton unelma.

Hahaha... ihan samalla tavalla mäkkärin myyjällä voi olla rakas ihminen, jonka kanssa perustaa perheen ja säästää taloon, jos sellaisen näkee tavoittelemisen arvoisena. Auto taas ei ole mikään välttämätön, ellei asu ihan peräröörissä. Oikeastiko joku mittaa onnistumistaan elämässä näillä kolmella tekijällä. Aika säälittävää.