En taida olla ainoa ketä ärsyttää median ja somen suitsutus kympin oppilaista ja ällän ylioppilaista

Samalla pitäisi lopettaa urheilutulosten hehkuttaminen. Urheilijat ovat usein muissa asioissa toistaitoisia.

Vierailija kirjoitti:

Mua vähän ihmetyttää tämä ylioppilaiden yliarvostus kun sitten kysyy tulevaisuudensuunnitelmia niin vastaukset ovat luokkaa "pidän välivuoden" jne. Yksi aikoi mennä jonnekin yksityiseen maskeeraajakouluun. Siis mitä ihmettä? 

Ammattikoululaiset taas ovat monet jo töissä ennen valmistumistaan ja varsinkin heti sen jälkeen, ylioppilaat vain haahuilevat.

Lukio on vaativuudeltaan vähän eri tasoa kuin amis. Välivuosi lukion jälkeen on monelle hyvä idea. Selventää sitä mitä haluaa elämältään. Ehtii tehdä paskaduunia ja kerätä motivaatiota korkeakouluopiskeluun. Aika harva minnekään maskeeraajakouluun lukion jälkeen hakee.

Itse pidin välivuoden, josta tein töitä puolet ja puolet luin pääsykokeisiin, jonka tuloksena pääsin yliopistoon ensimmäisellä yrittämällä haluamalleni alalle. Samalla kilpaurheilin tavoitteellisesti. Lähihoitajaksi samaan aikaan opiskellut tuttuni kyseli välivuoden kevätpuolella kesken 8h/päivä pääsykokeisiin lukemisen kuulumisia. Kerroin tekemisistäni, niin alkoi vittuilu, että ”lorvikatarri on katala tauti. Varo, ettet laiskistu, kun et tee mitään.” Samaan aikaan hän oli varastossa töissä.

10v myöhemmin hän on edelleen samassa varastossa töissä. Minä hyväpalkkaisessa asiantuntijatyössä, jossa on mahdollista edetä urallaan. Luultavasti maksan elämäni aikana aika paljon enemmän veroja kuin hän.

Nykyäänhän nimenomaan yo-papereiden merkitys on kasvanut, kun joka paikkaan otetaan 50% sisään todistuksella.

Vierailija kirjoitti:

Katkerien amisten ulina on musiikkia korvilleni :D

Keksitäänkö tähän koskaan muuta vasta-argumenttia, kuin huuteluita katkerista amiksista?

Itse joka vuosi ihmettelen, miksei tehdä lehtijuttuja ammattikoulujen priimuksista, mihin ovat jatkamassa valmistuttua (töihin vai kolmannelle asteelle tms).

Olisi mielenkiintoista lukea myös näistä, ainaisten ylioppilaiden sijaan.

Minua häiritsee näissä se tyyli, että elämä on ikäänkuin määritelty jo tuossa iässä. En ole kateellinen, olen menestynyt elämässä hyvin. Mutta elämäni on ollut vaikeasta lapsuudesta johtuen edennyt vähintäänkin nurin kurisesti. Olin luokkani huonompia oppilaita peruskoulussa ja nyt olen tuplamaisteri joista toinen koulutus on luonnontieteelliseltä alalta.

Pahin vaihe oli yläasteella. Meinasin saada matematiikasta ehdot (en mennyt tunneille ym.) Pikkupaikkakunnalla pääsin kuitenkin lukioon ja kirjoitin esimerkiksi pitkästä matematiikasta M:n. Eli varsinaisesti älystä se ei ikinä ollut kiinni, vaan muista henkisistä ongelmista. En silti ollut mikään viiden ällän ylioppilas vaan aika keskiverto ja huonojakin kirjoitustuloksia oli.

Sitten pääsin yliopistoon. Ensimmäinen valitsemani ala oli virhe, kirjoitin sieltä kuitenkin maisterin paperit. Työn ohella opiskelin toisen maisteritutkinnon haluamaltani alalta, ja sillä alalla olenkin menestynyt oikein hyvin. Olen myös tässä kaiken ohella ostanut aviomiehen kanssa talon ja saanut lapsen. Tulevaisuus näyttää mukavalta ja elämä on juuri nyt hyvää.

Nyt kun vertaan itseäni moniin peruskoulun "menestyjiin" (vaikka ei pitäisi, mutta pakkohan se on), niin olen hyvin monella mittapuulla menestynyt monia luokan priimuksia paremmin. Sama pätee lukioaikaisiin ystäviin. Pääasia on kuitenkin siinä, että jokainen elää itselleen omannäköistä elämää. Joten jos he ovat onnellisia elämässään, niin kyllä he ovat menestyneet.

Kyllä se on hieno saavutus kun saa viisi ällää ja siitä saa olla ylpeä, mutta karsastan itse paljon sitä että lapsi tai nuori määritellään ennen kuin hän on edes elämänsä aloittanut. Olisi kiva joskus lukea enemmän heistäkin tarinoita, jotka ovat voittaneet todennäköisyydet. Minullekin on ties kuinka moni opettaja sanonut ettei minusta tulee mitään. Kun tapasin yläasteen aikaisen opettajan häneltä oli tippua leuka kun vaihdoimme kuulumisia.

Olen ikuisesti kiitollinen lukion opettajilleni, jotka näkivät minussa sitä mitä en itsekään nähnyt. Vasta siellä sain aitoa kannustusta osakseni. Yhteiskunnan näkökulmasta tällaiset lukiot ovat arvokkaampia kuin nämä ällätehtaat lopulta.

Amiksesta valmistuneet alansa huippuopiskelijat voivat perustaa yrityksen hyvinkin nuorena ja päästä hyvään taloudelliseen asemaan nopeasti. Naapurissa asuu alle 30-vuotias duunariyrittäjä jolla on ainakin firman lukujen puolesta jo nyt niin paljon rahaa ja 'valtaa' oman elämänsä aikatauluista yms, etten tule ikinä pääsemään samaan tilanteeseen olemalla muilla töissä.

Tietenkin esimerkiksi lääkärit tai juristit, jotka perustavat oman vastaanoton ovat oma lukunsa. Heillä vain tahtoo olla ikää aika paljon ennen kuin tuohon tilanteeseen pääsee.

Vierailija kirjoitti:

Mua vähän ihmetyttää tämä ylioppilaiden yliarvostus kun sitten kysyy tulevaisuudensuunnitelmia niin vastaukset ovat luokkaa "pidän välivuoden" jne. Yksi aikoi mennä jonnekin yksityiseen maskeeraajakouluun. Siis mitä ihmettä? 

Ammattikoululaiset taas ovat monet jo töissä ennen valmistumistaan ja varsinkin heti sen jälkeen, ylioppilaat vain haahuilevat.

Juuri näin. Olen nyt haahuillut 46 vuotta. Ainut meriitti on se ylioppilastutkinto.

No jaa. Itse ainakin olen saanut kuulla peruskoulussa ja lukiossa jatkuvasti sitä mantraa, että kympin tytöt vaan opettelee asioita ulkoa ja mielistelee opettajia, eivätkä ole aidosti älykkäitä tai osaavia - myös niiltä opettajilta! Meille ilkuttiin ja suitsutettiin poikia, jotka sai vaivoin raavittua seiskan jostain kokeesta. Toki kiva, että niiden heikompienkin omaa tasoa parempia suorituksia huomioitiin, mutta olisi ollut kiva saada itsekin joskus jotain tunnustusta.

Aika moni hyvin koulussa menestynyt on saanut kuulla paljon pilkkaa ja tullut kiusatuksi hyvän menestyksensä takia. Eivätkä ne tulokset ilman töitä tule heillekään. Ja vaikka hyvä koulumenestys ei toki takaa mitään, siloittaa se toki tietä. On aiheen juhlia monenlaisia menestyjiä (ja olen kyllä itse törmännyt monena vuonna esim. ammattikoulusta valmistuneista tehtyihin positiivisiin juttuihin mediassa), mutta kyllä YO-kirjoitukset ovat valtakunnallinen, merkittävä asia ja on aivan aiheen, että niissä poikkeuksellisen hyvin menestyneet saavat tunnustusta.

Vierailija kirjoitti:

Amiksesta valmistuneet alansa huippuopiskelijat voivat perustaa yrityksen hyvinkin nuorena ja päästä hyvään taloudelliseen asemaan nopeasti. Naapurissa asuu alle 30-vuotias duunariyrittäjä jolla on ainakin firman lukujen puolesta jo nyt niin paljon rahaa ja 'valtaa' oman elämänsä aikatauluista yms, etten tule ikinä pääsemään samaan tilanteeseen olemalla muilla töissä.

Tietenkin esimerkiksi lääkärit tai juristit, jotka perustavat oman vastaanoton ovat oma lukunsa. Heillä vain tahtoo olla ikää aika paljon ennen kuin tuohon tilanteeseen pääsee.

Näistä amiksen huippuopiskelijoista haluaisin tosiaan lehdistä lukea.

Kerran varasin sattumalta ajan kampaajalle, joka oli ihan huippu. Todella ammattitaitoinen ja ajan myötä tälle ei enää saanutkaan aikoja kovin helposti, kun oli jonoksi asiakkaita. Lopulta perusti oman kampaamon.

Tällaista haluaisin kuulla.

Vierailija kirjoitti:

No jaa. Itse ainakin olen saanut kuulla peruskoulussa ja lukiossa jatkuvasti sitä mantraa, että kympin tytöt vaan opettelee asioita ulkoa ja mielistelee opettajia, eivätkä ole aidosti älykkäitä tai osaavia - myös niiltä opettajilta! Meille ilkuttiin ja suitsutettiin poikia, jotka sai vaivoin raavittua seiskan jostain kokeesta. Toki kiva, että niiden heikompienkin omaa tasoa parempia suorituksia huomioitiin, mutta olisi ollut kiva saada itsekin joskus jotain tunnustusta.

Aika moni hyvin koulussa menestynyt on saanut kuulla paljon pilkkaa ja tullut kiusatuksi hyvän menestyksensä takia. Eivätkä ne tulokset ilman töitä tule heillekään. Ja vaikka hyvä koulumenestys ei toki takaa mitään, siloittaa se toki tietä. On aiheen juhlia monenlaisia menestyjiä (ja olen kyllä itse törmännyt monena vuonna esim. ammattikoulusta valmistuneista tehtyihin positiivisiin juttuihin mediassa), mutta kyllä YO-kirjoitukset ovat valtakunnallinen, merkittävä asia ja on aivan aiheen, että niissä poikkeuksellisen hyvin menestyneet saavat tunnustusta.

Tämä on minunkin kokemukseni.

Kyllä varsinkin naispuolisia koulussa menestyjiä pilkataan mennen, tullen ja palatessa. Laudaturit ovat tytöllä merkki neuroottisuudesta, pojalla säkenöivästä älystä.

Ap, mitä on monipuolinen onnistuminen?

Ihan selvyyden vuoksi, en ole automaattisesti ap sinua vastaan missään. Tiedän monia ihmisiä jotka vetää huippuarvosanoja ja papukaijamerkkejä ja jotka eivät kykene onnellisuuteen millään muulla elämän osa-alueella.

Mielestäni monipuolinen onnistuminen kyllä viittaa onnistumiseen kaikessa noin yleensä. En vain noin yleensä ole tällaisia ihmisiä nähnyt.

Se nyt vaan on fakta että viisaita ihmisiä arvostetaan enemmän kuin elämäm koulun känniörveltäjiä ja hyvä niin.

Yo-kirjoitukset ovat ainakin itselleni olleet kovin akateeminen näytönpaikka. Ennen vanhaan kaikki yo-kokeet pidettiin muutaman viikon aikana. Ei samanlaista puristusta ole ainakaan minulla ollut koskaan tuon jälkeen. Yliopisto-opinnotkin olivat rentoa hengailua abikevääseen verrattuna.

Arvostan todella paljon käytännön osaajia, ja he ovat hyvät tulonsa ansainneet. Mutta luultavasti yo-kirjoituksiin verrattavaa koitosta eivät läpikäy muut kuin lukiolaiset. Siksi on mielestäni ymmärrettävää mekastaa yo-lakista ja laudatureista.

Vierailija kirjoitti:

Amiksesta valmistuneet alansa huippuopiskelijat voivat perustaa yrityksen hyvinkin nuorena ja päästä hyvään taloudelliseen asemaan nopeasti. Naapurissa asuu alle 30-vuotias duunariyrittäjä jolla on ainakin firman lukujen puolesta jo nyt niin paljon rahaa ja 'valtaa' oman elämänsä aikatauluista yms, etten tule ikinä pääsemään samaan tilanteeseen olemalla muilla töissä.

Tietenkin esimerkiksi lääkärit tai juristit, jotka perustavat oman vastaanoton ovat oma lukunsa. Heillä vain tahtoo olla ikää aika paljon ennen kuin tuohon tilanteeseen pääsee.

Mikäs siinä jos elämän ainoa arvo on maallinen omaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Yo-kirjoitukset ovat ainakin itselleni olleet kovin akateeminen näytönpaikka. Ennen vanhaan kaikki yo-kokeet pidettiin muutaman viikon aikana. Ei samanlaista puristusta ole ainakaan minulla ollut koskaan tuon jälkeen. Yliopisto-opinnotkin olivat rentoa hengailua abikevääseen verrattuna.

Arvostan todella paljon käytännön osaajia, ja he ovat hyvät tulonsa ansainneet. Mutta luultavasti yo-kirjoituksiin verrattavaa koitosta eivät läpikäy muut kuin lukiolaiset. Siksi on mielestäni ymmärrettävää mekastaa yo-lakista ja laudatureista.

Amiksille voisi kehittää vastaanlaisen maanlaajuisen kokeen jossa testattaisiin käytännöntaitoja ja eroteltaisiin todelliset monitaiturit tunareista. Saisi sitten lehtien otsikoissa paistella kun Santeri osui jokaikiseen naulaan, Jonttu ajoi trukilla kahtasataa ja Vili kääri 1000 sätkää ennätysajassa.

Vierailija kirjoitti:

Yo-kirjoitukset ovat ainakin itselleni olleet kovin akateeminen näytönpaikka. Ennen vanhaan kaikki yo-kokeet pidettiin muutaman viikon aikana. Ei samanlaista puristusta ole ainakaan minulla ollut koskaan tuon jälkeen. Yliopisto-opinnotkin olivat rentoa hengailua abikevääseen verrattuna.

Arvostan todella paljon käytännön osaajia, ja he ovat hyvät tulonsa ansainneet. Mutta luultavasti yo-kirjoituksiin verrattavaa koitosta eivät läpikäy muut kuin lukiolaiset. Siksi on mielestäni ymmärrettävää mekastaa yo-lakista ja laudatureista.

Ei minusta ole. Yo-kirjoitukset oli aika kädestä pitäen ohjattua mikäli ylipäänsä kävi tunneilla lukiossa. En laskisi paljon ylioppilaiden varaan jos kansakunnan tulevaisuudesta puhutaan. Laskisin niiden varaan, joiden niskaan on satanut henkilökohtaisista olosuhteista johtuen paljon paskaa ja jotka ovat sen selvittäneet. Tämä on täysin koulutusasteneutraali asia, mutta tätä ei kovin moni maailmassa ymmärrä eikä ennen kaikkea tue. Kunhan olet paperilla jotain helvetin hienoa, vaikka käytännössä paperi on aika mitäänsanomaton todistus mistään. Olen saanut alaiseksi ihmisiä, joilla on helvetin hienoa näyttöä paperilla, mutta käytännössä he ovat olleet ihan saamattomia työntekijöitä. Eli autopilottia ei kannata käyttää, ei kannata uskoa yhteiskunnan antamiin laatumittareihin vaan käyttää omaa arvostelukykyä. Jos sellaista siis löytyy ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yo-kirjoitukset ovat ainakin itselleni olleet kovin akateeminen näytönpaikka. Ennen vanhaan kaikki yo-kokeet pidettiin muutaman viikon aikana. Ei samanlaista puristusta ole ainakaan minulla ollut koskaan tuon jälkeen. Yliopisto-opinnotkin olivat rentoa hengailua abikevääseen verrattuna.

Arvostan todella paljon käytännön osaajia, ja he ovat hyvät tulonsa ansainneet. Mutta luultavasti yo-kirjoituksiin verrattavaa koitosta eivät läpikäy muut kuin lukiolaiset. Siksi on mielestäni ymmärrettävää mekastaa yo-lakista ja laudatureista.

Amiksille voisi kehittää vastaanlaisen maanlaajuisen kokeen jossa testattaisiin käytännöntaitoja ja eroteltaisiin todelliset monitaiturit tunareista. Saisi sitten lehtien otsikoissa paistella kun Santeri osui jokaikiseen naulaan, Jonttu ajoi trukilla kahtasataa ja Vili kääri 1000 sätkää ennätysajassa.

Ja edelleenkö joku väittää, ettei amiksia vähätellä?

Miksi näistä hassunhauskoista jutuista aina unohtuu ne parhaimmat opiskelijat, jotka valmistuttua työllistyvät ja mahdollisesti perustavat yrityksiä luoden uusia työpaikkoja?

Tuttu oli reilu 9 keskiarvolla pääsi lääkikseen. Mutta ei pärjää ihmisten kanssa.

Hänestä tuli loistava tutkija. Oma assari hoitaa kaikki

Hah! Kympin keskiarvo ja ällän ylioppilas eivät ole verrannollisia. Pitää olla kuusi, seitsemän, kahdeksan ällää. Tietenkin lukion päästötodistuksen ka on se, joka merkitsee.

Vierailija kirjoitti:

Yo-kirjoitukset ovat ainakin itselleni olleet kovin akateeminen näytönpaikka. Ennen vanhaan kaikki yo-kokeet pidettiin muutaman viikon aikana. Ei samanlaista puristusta ole ainakaan minulla ollut koskaan tuon jälkeen. Yliopisto-opinnotkin olivat rentoa hengailua abikevääseen verrattuna.

Arvostan todella paljon käytännön osaajia, ja he ovat hyvät tulonsa ansainneet. Mutta luultavasti yo-kirjoituksiin verrattavaa koitosta eivät läpikäy muut kuin lukiolaiset. Siksi on mielestäni ymmärrettävää mekastaa yo-lakista ja laudatureista.

Ja tässä voidaan kysyä, että miksi se akateeminen osaaminen on ainoa arvostettu asia?

Sen sijaan, että arvostettaisiin myös käytännön työtä, jossa mahdollisuus myös pian yrittäjyyteen ja luomaan näin uusia työpaikkoja.