Leikitkö lapsena poikien leluilla?
Antoivatko vanhemmat leikkiä niillä vai tyrkyttivätkö tyttöjen leluja? Että eihän nyt tytöt autoilla leiki, ota tuosta nukke.
Kommentit (35)
Leikin legoilla yhdessä veljeni kanssa, tykkäsimme rakennusleikeistä. Kumpikaan meistä ei leikkinyt autoilla tai nukeilla. Toivoin aina legoja lahjaksi ja sain.
70-luvun lapsena leikin isoveljen leluilla, koska ei sitä jokaiselle lapselle uusia hankittu. Ainoastaan veljen nukke ei minulle kelvannut. Ei liene vaikea arvata, kummasta meistä tuli lapseton insinööri.
Kaikella leikittiin, mitä talossa oli, eivätkä vanhemmat siihen puuttuneet.
Onko kysymys osoitettu vain naisoletetuille?
Kaikilla leikittiin, meille annettiin myös työkalut ja ompelukone käyttöön.
Kukaan ei pakottanut leikkimään vauvanukeilla, enkä leikkinytkään. Oli se nätti mutta piti tussilla silti piirtää naamaan ja hakata päätä jonkun aikaa seinään kunnes heitin menemään. Tylsin lelu mitä saattoi olla eikä sillä tullut leikittyäkään.
Joillakin on kertomus siitä, että ennen lapset asetettiin johonkin tiettyyn muottiin. Olen 70-luvulla syntynyt, 80-luvun lapsi ja 90-luvun nuori. Ei silloin menty sekaisin, jos joku ei näyttellyt Oscarin arvoisesti sukupuolirooliaan. Silloin voitiin olla mitä vaan.
Mitä ovat poikien lelut? Typerä kysymys
Siskoani ei kiinnostanut ns. Tyttöjen lelut eikä kyllä näytä omaa tytärtäkään kiinnostavan.
En osaa sanoa. Ihan pienenä en edes osannut lukea. Sitten kun opin, niin ei niissä leluissa lukenut, että keille ne on tarkoitettu. Ne oli ihan vaan leluja.
Kyllä, tykkäsin tyttönä sekä nukeista että ns. poikien leluista. Minulla oli autoja, nallipyssy, vesipyssy. Osasin tehdä itselleni tikarin puusta. Ja "kiväärin". Osasin siis vuolla, sahata, vasaroida (ei se nyt ole loppunut vieläkään). Tein myös itselleni ongen ja mitä kaikkea. Ja myös nuken vaatteita. Hävetti, että tykkäsin perinteisistä poikien leikeistä. En tykännyt mekoista, mutta tykkäsin pitkistä hiuksista. En halunnut olla poika, en vain tykännyt mekoista. En tykkää vieläkään. Ja hiukset edelleen pitkät. tv. naisen näköinen lesbo
Juu, pidin lääkärileikkien pippelöinnistä. Pojatkin piti kun pyysivät oikein maistamaankin.
Vierailija kirjoitti:
Joillakin on kertomus siitä, että ennen lapset asetettiin johonkin tiettyyn muottiin. Olen 70-luvulla syntynyt, 80-luvun lapsi ja 90-luvun nuori. Ei silloin menty sekaisin, jos joku ei näyttellyt Oscarin arvoisesti sukupuolirooliaan. Silloin voitiin olla mitä vaan.
Väärinsukupuolittaminen on nykyfeministien amerikasta varastama muotisana. Tämä on varmasti modernien feministiaktivistien mielestä 1 000 kertaa kuultua näsäviisautta, mutta silti päähäni ei mahdu, että jos ihmisen voi väärinsukupuolittaa, niin millä oikeudella te voitte sukupuolittaa yhtään ketään? Onko Jaanalta tai Juhalta koskaan kysytty, että mikä heidän sukupuolensa on? Miksi heitä saa väärinsukupuolittaa? Ei kai se niin voi olla, että väärinsukupuolitetun nimi voi olla vain joku Panda?
Vierailija kirjoitti:
Joillakin on kertomus siitä, että ennen lapset asetettiin johonkin tiettyyn muottiin. Olen 70-luvulla syntynyt, 80-luvun lapsi ja 90-luvun nuori. Ei silloin menty sekaisin, jos joku ei näyttellyt Oscarin arvoisesti sukupuolirooliaan. Silloin voitiin olla mitä vaan.
Olen syntynyt samalla vuosikymmenellä. Leikkejä oli todella paljon erilaisia. Veljen kanssa leikimme vanhempien sängyssä länkkäreiden kuolinkohtauksia, kun roistoa oli ammuttu. Kilpailimme siitä kumpi esittää kuolinkohtauksen paremmin. Sidoimme myös toisiamme tuoliin ja kilpailimme siitä, kumpi pääsee irti toisen sitomista köysistä. Leikimme lattia on laavaa-leikkiä jne. Asuimme kerrostalossa ja silloin oli vielä ympärillä paljon vapaasti leikkiviä lapsia. Lapset leikkivät yhdessä kirkonrottaa jne. Nykyisin katselen kerrostalojen pihoja, eikä siellä ole ketään. Ovatko kaikki lapset tavoitteellisesti harrastamassa, asuvatko kaikki omakotitaloissa, vai eikö lapsia vain enää ole?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, tykkäsin tyttönä sekä nukeista että ns. poikien leluista. Minulla oli autoja, nallipyssy, vesipyssy. Osasin tehdä itselleni tikarin puusta. Ja "kiväärin". Osasin siis vuolla, sahata, vasaroida (ei se nyt ole loppunut vieläkään). Tein myös itselleni ongen ja mitä kaikkea. Ja myös nuken vaatteita. Hävetti, että tykkäsin perinteisistä poikien leikeistä. En tykännyt mekoista, mutta tykkäsin pitkistä hiuksista. En halunnut olla poika, en vain tykännyt mekoista. En tykkää vieläkään. Ja hiukset edelleen pitkät. tv. naisen näköinen lesbo
P.S. En kyllä lapsena aavistanut mitä tulisin olemaan. Paras leikkikaverikin oli naapurin poika
En todellakaan. Mutta pikkusiskoni toivoi joulupukilta traktoria ja sai sellaisen.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ovat poikien lelut? Typerä kysymys
Tiedät kyllä mitä tarkoitettiin. Älä esitä.
Lapsena me kaikki tytöt ajoimme isän Monark-merkkisellä miesten pyörällä, koska se oli ainoa pyörä talossa. Onnistui somasti tangon välistä ja mäkeä alas mentiin varovasti koska äkkiä jarruttaessa siitä irtosi aina ketju. Meidän isäpä oli kaukaa viisas, ei tyrkyttänyt naisten pyörää meistä tytöistä tuli tosi notkeita ;)
Kyllä. Olin mukana korjaamassa oikeita autojakin. Pienet kädet mahtuivat pieniin kolosiin poimimaan käsistä luiskahtaneita muttareita.