80-luvulla syntyneet, eikö tukkapölly ollut ihan normaalia?

Kerran sain piiskaa isän polvella, olin 11v ja varastanut kaupasta. Vanhempani ovat akateemisia ja hillittyjä. Isä itki kun piiskasi ja käski sen jälkeen halata ja pyytää anteeksi. En unohda ikinä sitä rakkauden määrää ja siihen loppui minun rötöstely ja huono käytös. Vanhempiani kunnioitin entistä enemmän.

Meillä tuli kotona 1980-luvulta 200-luvulle asti fyysistä kuritusta, mutten muista kenenkään muiden aikuisten ikinä antaneen minulle sitä. Muualla lapset komennettiin nurkkaan seisomaan. En muista nähneeni muiden kuin oman perheen lasten saaneen fyysistä kuritusta. Yleensähän perheväkivalta tapahtuu kodin piirissä ulkopuolisten tietämättä. Minusta fyysistä kuritusta antanut vanhempi oli todella pelottava.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuli kotona 1980-luvulta 200-luvulle asti fyysistä kuritusta, mutten muista kenenkään muiden aikuisten ikinä antaneen minulle sitä. Muualla lapset komennettiin nurkkaan seisomaan. En muista nähneeni muiden kuin oman perheen lasten saaneen fyysistä kuritusta. Yleensähän perheväkivalta tapahtuu kodin piirissä ulkopuolisten tietämättä. Minusta fyysistä kuritusta antanut vanhempi oli todella pelottava.

Fyysinen kuritus saattoi olla erilaista eri lapsilla. Toisten kohdalla se loppui aiemmin kuin toisten. Keskimäärin se loppui lasten kasvettua sen verran isoiksi, että vanhempaa olisi saanut lyötyä kovaa takaisin tai olisi voinut jo ymmärtää tehdä pahoinpitelystä virallisen ilmoituksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuli kotona 1980-luvulta 200-luvulle asti fyysistä kuritusta, mutten muista kenenkään muiden aikuisten ikinä antaneen minulle sitä. Muualla lapset komennettiin nurkkaan seisomaan. En muista nähneeni muiden kuin oman perheen lasten saaneen fyysistä kuritusta. Yleensähän perheväkivalta tapahtuu kodin piirissä ulkopuolisten tietämättä. Minusta fyysistä kuritusta antanut vanhempi oli todella pelottava.

Fyysinen kuritus saattoi olla erilaista eri lapsilla. Toisten kohdalla se loppui aiemmin kuin toisten. Keskimäärin se loppui lasten kasvettua sen verran isoiksi, että vanhempaa olisi saanut lyötyä kovaa takaisin tai olisi voinut jo ymmärtää tehdä pahoinpitelystä virallisen ilmoituksen.

Loppuuko kotiarestin antaminen vastaavalla tavalla silloin, kun lapsi on niin iso, että jaksaisi pistää esim. äitinsä kotiarestiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä ketjut ovat hirveän surullista luettavaa. Ilmeisesti yhä nykyisin on vielä paljon vanhempia, jotka eivät osaa kasvattaa lapsiaan ilman kuritusväkivaltaa.

Ei kannata sitten vanhoilla päivillä ihmetellä etäisiä välejä, jos ei ole pystynyt lapsuusaikana olemaan lapselleen turvallisuutta elämään tuova vanhempi.

Ruumiillista kuritusta on käytetty erittäin yleisesti koko maailmanhistoria ja nykyisinkin sitä käyttää varmaan 90% maailman perheistä. Aika kova väite, että se johtaisi johonkin kylmyyteen ja turvattomuuteen.

Onko? Oletko kuullut ylisukupolvisesta traumatisoitumisesta?

Onko kyseessä joku niistä teorioista joiden mukaan kaikki mitä näemme on harhaa, koska se mitä näemme ei sovi yhteen vallitsevan ideologian kanssa?

Et keksinyt mitään parempaa argumenttia? Aika heikoilla jäillä olet perusteluissasi sen suhteen miksi lapsia pitäisi kurittaa ruumiillisesti (siitäkin huolimatta että se on Suomessa lainvastaista ja siksi rangaistavaa).

Oma perustelusi on joku "ylisukupolvinen traumatisoituminen" jota ei näy mutta joka kuulemma silti on olemassa ja kaikkialla läsnä?

Tuo on pelkästään sinun tulkintasi asiasta, johon et selvästikään ole perehtynyt. Sinä kannatat vastoin lakia olevaa kasvatustyyliä. Perusteluvelvollisuus on sinulla. Minä en ole täällä se, joka kehottaa ihmisiä rikkomaan lakia.

Kannatan sitä, että lakia muutettaisiin.

Sitä päivää saat kaikessa rauhassa odottaa, sillä kuritusväkivaltaa puoltavia tutkimuksia ei missään julkaista. Politiikoilla ei ole minkäänlaista painetta valmistella tuollaista lakimuutosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä ketjut ovat hirveän surullista luettavaa. Ilmeisesti yhä nykyisin on vielä paljon vanhempia, jotka eivät osaa kasvattaa lapsiaan ilman kuritusväkivaltaa.

Ei kannata sitten vanhoilla päivillä ihmetellä etäisiä välejä, jos ei ole pystynyt lapsuusaikana olemaan lapselleen turvallisuutta elämään tuova vanhempi.

Ruumiillista kuritusta on käytetty erittäin yleisesti koko maailmanhistoria ja nykyisinkin sitä käyttää varmaan 90% maailman perheistä. Aika kova väite, että se johtaisi johonkin kylmyyteen ja turvattomuuteen.

Onko? Oletko kuullut ylisukupolvisesta traumatisoitumisesta?

Onko kyseessä joku niistä teorioista joiden mukaan kaikki mitä näemme on harhaa, koska se mitä näemme ei sovi yhteen vallitsevan ideologian kanssa?

Et keksinyt mitään parempaa argumenttia? Aika heikoilla jäillä olet perusteluissasi sen suhteen miksi lapsia pitäisi kurittaa ruumiillisesti (siitäkin huolimatta että se on Suomessa lainvastaista ja siksi rangaistavaa).

Oma perustelusi on joku "ylisukupolvinen traumatisoituminen" jota ei näy mutta joka kuulemma silti on olemassa ja kaikkialla läsnä?

Tuo on pelkästään sinun tulkintasi asiasta, johon et selvästikään ole perehtynyt. Sinä kannatat vastoin lakia olevaa kasvatustyyliä. Perusteluvelvollisuus on sinulla. Minä en ole täällä se, joka kehottaa ihmisiä rikkomaan lakia.

Kannatan sitä, että lakia muutettaisiin.

Sitä päivää saat kaikessa rauhassa odottaa, sillä kuritusväkivaltaa puoltavia tutkimuksia ei missään julkaista. Politiikoilla ei ole minkäänlaista painetta valmistella tuollaista lakimuutosta.

Jossain yliopiston käytävilläkö lainsäädännöstä päätetään?

Toivottavasti ei, sillä siinä tapauksessa meillä on varmaan kohta mm. laki jonka mukaan erilaisia sukupuolia on tuhat....

Mun mielestä ei ollut silloinkaan normaalia. Joissain perheessä sitä käytettiin uhkana, mutta harvassa toteutettiin.

Lapsuudenkavereiden kanssa kun on nyt aikuisena tavattu, välillä juteltu näistä tavoista eri aikana. Eikä kukaan muista, että olisi saanut tukkapöllyä oikeasti tai nähnyt saavan.

-76

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ei ollut silloinkaan normaalia. Joissain perheessä sitä käytettiin uhkana, mutta harvassa toteutettiin.

Lapsuudenkavereiden kanssa kun on nyt aikuisena tavattu, välillä juteltu näistä tavoista eri aikana. Eikä kukaan muista, että olisi saanut tukkapöllyä oikeasti tai nähnyt saavan.

-76

Aika harva muistaa pikkulapsiajan tapahtumia niin tarkkaan, että tietää, onko saanut tukkapöllyä vai ei.

Vielä 90-luvun alussa kaverin isä antoi remmiä vyön solkipäällä 13-vuotiaalle. Kaveri piiloutui vessaan lukkojen taakse ja isä vaivasi lukon väkisin auki, kamalaa katsottavaa. Tätä tapahtui vain silloin kun ystävän äiti ei ollut kotona.

Itse sain vielä 15-vuotiaana hengarista, lakasuharjasta iskuja tai äiti raahasi huoneeseen niskavilloista. Ja syyt tuollaiseen kuritukseen olivat mm. minun pahantuulisuus kun en hymyillyt koko ajan, näytin äidin mielestä ns. pitkää naamaa, tai sitten seuraus tuli jos uskaltauduin olla eri mieltä. Äidin silmille ei hypitty. Kurituksella vaati meiltä lapsilta kunnioitusta. Eipä se tuonut kunnioitusta, vaan loi aran ja puolustuskyvyttömän aikuisen, jota tallistaan ja hyväksikäytetään työpaikalla teettämällä lisätyötä. Itse en osaa edes vaati kunnioitusta itselleni, kun en itsekään osaa kunnioittaa itseäni. Vuosien terapiat takana ja edelleen mantra päässä sanoo, että olet kelvoton ja arvoton. Kaikesta huolimatta kuritus on periytynyt jossakin määrin, olen aikanaan tunnistanut muutamaan otteeseen omaa lastani, ja kyllä, häpeän syvästi tekonani.

*korjaus; ei tunnistanut vaan tukistanut

Vierailija kirjoitti:

Vielä 90-luvun alussa kaverin isä antoi remmiä vyön solkipäällä 13-vuotiaalle. Kaveri piiloutui vessaan lukkojen taakse ja isä vaivasi lukon väkisin auki, kamalaa katsottavaa. Tätä tapahtui vain silloin kun ystävän äiti ei ollut kotona.

Itse sain vielä 15-vuotiaana hengarista, lakasuharjasta iskuja tai äiti raahasi huoneeseen niskavilloista. Ja syyt tuollaiseen kuritukseen olivat mm. minun pahantuulisuus kun en hymyillyt koko ajan, näytin äidin mielestä ns. pitkää naamaa, tai sitten seuraus tuli jos uskaltauduin olla eri mieltä. Äidin silmille ei hypitty. Kurituksella vaati meiltä lapsilta kunnioitusta. Eipä se tuonut kunnioitusta, vaan loi aran ja puolustuskyvyttömän aikuisen, jota tallistaan ja hyväksikäytetään työpaikalla teettämällä lisätyötä. Itse en osaa edes vaati kunnioitusta itselleni, kun en itsekään osaa kunnioittaa itseäni. Vuosien terapiat takana ja edelleen mantra päässä sanoo, että olet kelvoton ja arvoton. Kaikesta huolimatta kuritus on periytynyt jossakin määrin, olen aikanaan tunnistanut muutamaan otteeseen omaa lastani, ja kyllä, häpeän syvästi tekonani.

Oletko pystynyt jälkikäteen keskustelemaan lapsesi kanssa tapahtumista?

Vierailija kirjoitti:

Vielä 90-luvun alussa kaverin isä antoi remmiä vyön solkipäällä 13-vuotiaalle. Kaveri piiloutui vessaan lukkojen taakse ja isä vaivasi lukon väkisin auki, kamalaa katsottavaa. Tätä tapahtui vain silloin kun ystävän äiti ei ollut kotona.

Itse sain vielä 15-vuotiaana hengarista, lakasuharjasta iskuja tai äiti raahasi huoneeseen niskavilloista. Ja syyt tuollaiseen kuritukseen olivat mm. minun pahantuulisuus kun en hymyillyt koko ajan, näytin äidin mielestä ns. pitkää naamaa, tai sitten seuraus tuli jos uskaltauduin olla eri mieltä. Äidin silmille ei hypitty. Kurituksella vaati meiltä lapsilta kunnioitusta. Eipä se tuonut kunnioitusta, vaan loi aran ja puolustuskyvyttömän aikuisen, jota tallistaan ja hyväksikäytetään työpaikalla teettämällä lisätyötä. Itse en osaa edes vaati kunnioitusta itselleni, kun en itsekään osaa kunnioittaa itseäni. Vuosien terapiat takana ja edelleen mantra päässä sanoo, että olet kelvoton ja arvoton. Kaikesta huolimatta kuritus on periytynyt jossakin määrin, olen aikanaan tunnistanut muutamaan otteeseen omaa lastani, ja kyllä, häpeän syvästi tekonani.

Mietipä, että useimpia menestyneitäkin ihmisiä on kuritettu lapsena ruumiillisesti. Tosin yleensä nimenomaan kuritettu ns. hyvästä syystä rangaistuksena, eikä hakattu sen takia, että näytti jonkun mielestä väärää ilmettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä 90-luvun alussa kaverin isä antoi remmiä vyön solkipäällä 13-vuotiaalle. Kaveri piiloutui vessaan lukkojen taakse ja isä vaivasi lukon väkisin auki, kamalaa katsottavaa. Tätä tapahtui vain silloin kun ystävän äiti ei ollut kotona.

Itse sain vielä 15-vuotiaana hengarista, lakasuharjasta iskuja tai äiti raahasi huoneeseen niskavilloista. Ja syyt tuollaiseen kuritukseen olivat mm. minun pahantuulisuus kun en hymyillyt koko ajan, näytin äidin mielestä ns. pitkää naamaa, tai sitten seuraus tuli jos uskaltauduin olla eri mieltä. Äidin silmille ei hypitty. Kurituksella vaati meiltä lapsilta kunnioitusta. Eipä se tuonut kunnioitusta, vaan loi aran ja puolustuskyvyttömän aikuisen, jota tallistaan ja hyväksikäytetään työpaikalla teettämällä lisätyötä. Itse en osaa edes vaati kunnioitusta itselleni, kun en itsekään osaa kunnioittaa itseäni. Vuosien terapiat takana ja edelleen mantra päässä sanoo, että olet kelvoton ja arvoton. Kaikesta huolimatta kuritus on periytynyt jossakin määrin, olen aikanaan tunnistanut muutamaan otteeseen omaa lastani, ja kyllä, häpeän syvästi tekonani.

Mietipä, että useimpia menestyneitäkin ihmisiä on kuritettu lapsena ruumiillisesti. Tosin yleensä nimenomaan kuritettu ns. hyvästä syystä rangaistuksena, eikä hakattu sen takia, että näytti jonkun mielestä väärää ilmettä.

Oletko ikinä pohtinut sitä vaihtoehtoa, että menestyneet ihmiset olisivat menestyneet kuritusväkivallasta huolimatta eivätkä sen takia? Et tiedä miten traumatisoituneita nämä ihmiset ovat voineet olla ja millä tavoilla kuritusväkivalta on heidän elämäänsä vaikuttanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä 90-luvun alussa kaverin isä antoi remmiä vyön solkipäällä 13-vuotiaalle. Kaveri piiloutui vessaan lukkojen taakse ja isä vaivasi lukon väkisin auki, kamalaa katsottavaa. Tätä tapahtui vain silloin kun ystävän äiti ei ollut kotona.

Itse sain vielä 15-vuotiaana hengarista, lakasuharjasta iskuja tai äiti raahasi huoneeseen niskavilloista. Ja syyt tuollaiseen kuritukseen olivat mm. minun pahantuulisuus kun en hymyillyt koko ajan, näytin äidin mielestä ns. pitkää naamaa, tai sitten seuraus tuli jos uskaltauduin olla eri mieltä. Äidin silmille ei hypitty. Kurituksella vaati meiltä lapsilta kunnioitusta. Eipä se tuonut kunnioitusta, vaan loi aran ja puolustuskyvyttömän aikuisen, jota tallistaan ja hyväksikäytetään työpaikalla teettämällä lisätyötä. Itse en osaa edes vaati kunnioitusta itselleni, kun en itsekään osaa kunnioittaa itseäni. Vuosien terapiat takana ja edelleen mantra päässä sanoo, että olet kelvoton ja arvoton. Kaikesta huolimatta kuritus on periytynyt jossakin määrin, olen aikanaan tunnistanut muutamaan otteeseen omaa lastani, ja kyllä, häpeän syvästi tekonani.

Mietipä, että useimpia menestyneitäkin ihmisiä on kuritettu lapsena ruumiillisesti. Tosin yleensä nimenomaan kuritettu ns. hyvästä syystä rangaistuksena, eikä hakattu sen takia, että näytti jonkun mielestä väärää ilmettä.

Oletko ikinä pohtinut sitä vaihtoehtoa, että menestyneet ihmiset olisivat menestyneet kuritusväkivallasta huolimatta eivätkä sen takia? Et tiedä miten traumatisoituneita nämä ihmiset ovat voineet olla ja millä tavoilla kuritusväkivalta on heidän elämäänsä vaikuttanut.

Mitä tämä "kuritusväkivalta" on mistä puhut? Onko se kuritusta vai onko se perheväkivaltaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä 90-luvun alussa kaverin isä antoi remmiä vyön solkipäällä 13-vuotiaalle. Kaveri piiloutui vessaan lukkojen taakse ja isä vaivasi lukon väkisin auki, kamalaa katsottavaa. Tätä tapahtui vain silloin kun ystävän äiti ei ollut kotona.

Itse sain vielä 15-vuotiaana hengarista, lakasuharjasta iskuja tai äiti raahasi huoneeseen niskavilloista. Ja syyt tuollaiseen kuritukseen olivat mm. minun pahantuulisuus kun en hymyillyt koko ajan, näytin äidin mielestä ns. pitkää naamaa, tai sitten seuraus tuli jos uskaltauduin olla eri mieltä. Äidin silmille ei hypitty. Kurituksella vaati meiltä lapsilta kunnioitusta. Eipä se tuonut kunnioitusta, vaan loi aran ja puolustuskyvyttömän aikuisen, jota tallistaan ja hyväksikäytetään työpaikalla teettämällä lisätyötä. Itse en osaa edes vaati kunnioitusta itselleni, kun en itsekään osaa kunnioittaa itseäni. Vuosien terapiat takana ja edelleen mantra päässä sanoo, että olet kelvoton ja arvoton. Kaikesta huolimatta kuritus on periytynyt jossakin määrin, olen aikanaan tunnistanut muutamaan otteeseen omaa lastani, ja kyllä, häpeän syvästi tekonani.

Mietipä, että useimpia menestyneitäkin ihmisiä on kuritettu lapsena ruumiillisesti. Tosin yleensä nimenomaan kuritettu ns. hyvästä syystä rangaistuksena, eikä hakattu sen takia, että näytti jonkun mielestä väärää ilmettä.

Oletko ikinä pohtinut sitä vaihtoehtoa, että menestyneet ihmiset olisivat menestyneet kuritusväkivallasta huolimatta eivätkä sen takia? Et tiedä miten traumatisoituneita nämä ihmiset ovat voineet olla ja millä tavoilla kuritusväkivalta on heidän elämäänsä vaikuttanut.

Mitä tämä "kuritusväkivalta" on mistä puhut? Onko se kuritusta vai onko se perheväkivaltaa?

Siihen sisältyvät mm. luunapit ja tukistukset, jotka on laissa kielletty.

Mä oon -81 syntynyt ja sain piiskaakin. Meillä se oli normaali kasvatustapa, jos ei esim. totellut vaan änkyröi vastaan. Isä haki piiskan ja housut kinttuihin ja saunan alalauteella piiskasi. Menin sohvalle hiljaa itkemään ja nyyhkimään, kasvot tietenkin sohvan selkänojaan päin ettei kukaan nähnyt. Siinä aikani olin, kunnes elämä jatkui kuten ennenkin. Ei mitään puhuttu eikä sovittu (ainakaan kunnolla). Isä saattoi vielä joko tuossa sohvalla makoiluvaiheessa tai myöhemmin tulla kysyy multa haluanko tottelemattomuudet anteeksi. En sanonu monesti mitään tai joskus ns. pakosta et "haluan" ja sit se saarnasi synnit anteeksi (samoin oli jos oli jotai kränää/tottelemattomuutta ilman piiskaustakin). Hankala siinä haluta anteeksi mitään, jos vielä ihan tunnekuohuissa. Saati jos isä tuli pyytää anteeksi, siis et saako hän anteeksi..  Huh, kamalaa. 

10.lapsi vl-perheestä... miksi mut olisi vitsalta säästetty, kun ei muitakaan.. vaikka olis joku laki muuttunut? :P 

 

Isästä sen verran, ettei ihan terve ollut/ole  (siis selityksenä lähinnä nuille anteeksipyyntö ja -antokäytännöille, ei ole normi vl-tapa, mut joillain voi olla ainakin sinne päin), mut äitikin tavallaan salli isän piiskaamisen. Muistan kun äiti sanoi, jos ei halunnut vaikka lähteä jonnekin (esim. seuroihin ja vitkasteli), et "isä hakee kohta vitan", tarkoitti siis et pistä töpinäksi, kun isä nyt voi vaan mennä sen risun hakemaan ja piiskata tuosta vaan yhtäkkiä kun päässä napsahtaa/hermostuu tarpeeksi vaikkei isä olis mulle sanonu edes juuri mitään siihen kuikutteluun/vastaansanomiseen. 

Että huhhuh... ahdistaa ajatellakin. Oli lapsuudessa hyvääkin ja iloa, mut sit nuo tilanteet kun oli tottelematon :/ 

Vierailija kirjoitti:

Mä oon -81 syntynyt ja sain piiskaakin. Meillä se oli normaali kasvatustapa, jos ei esim. totellut vaan änkyröi vastaan. Isä haki piiskan ja housut kinttuihin ja saunan alalauteella piiskasi. Menin sohvalle hiljaa itkemään ja nyyhkimään, kasvot tietenkin sohvan selkänojaan päin ettei kukaan nähnyt. Siinä aikani olin, kunnes elämä jatkui kuten ennenkin. Ei mitään puhuttu eikä sovittu (ainakaan kunnolla). Isä saattoi vielä joko tuossa sohvalla makoiluvaiheessa tai myöhemmin tulla kysyy multa haluanko tottelemattomuudet anteeksi. En sanonu monesti mitään tai joskus ns. pakosta et "haluan" ja sit se saarnasi synnit anteeksi (samoin oli jos oli jotai kränää/tottelemattomuutta ilman piiskaustakin). Hankala siinä haluta anteeksi mitään, jos vielä ihan tunnekuohuissa. Saati jos isä tuli pyytää anteeksi, siis et saako hän anteeksi..  Huh, kamalaa. 

10.lapsi vl-perheestä... miksi mut olisi vitsalta säästetty, kun ei muitakaan.. vaikka olis joku laki muuttunut? :P 

 

Isästä sen verran, ettei ihan terve ollut/ole  (siis selityksenä lähinnä nuille anteeksipyyntö ja -antokäytännöille, ei ole normi vl-tapa, mut joillain voi olla ainakin sinne päin), mut äitikin tavallaan salli isän piiskaamisen. Muistan kun äiti sanoi, jos ei halunnut vaikka lähteä jonnekin (esim. seuroihin ja vitkasteli), et "isä hakee kohta vitan", tarkoitti siis et pistä töpinäksi, kun isä nyt voi vaan mennä sen risun hakemaan ja piiskata tuosta vaan yhtäkkiä kun päässä napsahtaa/hermostuu tarpeeksi vaikkei isä olis mulle sanonu edes juuri mitään siihen kuikutteluun/vastaansanomiseen. 

Että huhhuh... ahdistaa ajatellakin. Oli lapsuudessa hyvääkin ja iloa, mut sit nuo tilanteet kun oli tottelematon :/ 

Luin sun kertomuksen ja sympatiseeraan sinua täysin. Tutulta kuulosti tarinasi ja kyllä se jäljet jättää, mutta hyvä että olet selvinnyt.

M45

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä 90-luvun alussa kaverin isä antoi remmiä vyön solkipäällä 13-vuotiaalle. Kaveri piiloutui vessaan lukkojen taakse ja isä vaivasi lukon väkisin auki, kamalaa katsottavaa. Tätä tapahtui vain silloin kun ystävän äiti ei ollut kotona.

Itse sain vielä 15-vuotiaana hengarista, lakasuharjasta iskuja tai äiti raahasi huoneeseen niskavilloista. Ja syyt tuollaiseen kuritukseen olivat mm. minun pahantuulisuus kun en hymyillyt koko ajan, näytin äidin mielestä ns. pitkää naamaa, tai sitten seuraus tuli jos uskaltauduin olla eri mieltä. Äidin silmille ei hypitty. Kurituksella vaati meiltä lapsilta kunnioitusta. Eipä se tuonut kunnioitusta, vaan loi aran ja puolustuskyvyttömän aikuisen, jota tallistaan ja hyväksikäytetään työpaikalla teettämällä lisätyötä. Itse en osaa edes vaati kunnioitusta itselleni, kun en itsekään osaa kunnioittaa itseäni. Vuosien terapiat takana ja edelleen mantra päässä sanoo, että olet kelvoton ja arvoton. Kaikesta huolimatta kuritus on periytynyt jossakin määrin, olen aikanaan tunnistanut muutamaan otteeseen omaa lastani, ja kyllä, häpeän syvästi tekonani.

Mietipä, että useimpia menestyneitäkin ihmisiä on kuritettu lapsena ruumiillisesti. Tosin yleensä nimenomaan kuritettu ns. hyvästä syystä rangaistuksena, eikä hakattu sen takia, että näytti jonkun mielestä väärää ilmettä.

Oletko ikinä pohtinut sitä vaihtoehtoa, että menestyneet ihmiset olisivat menestyneet kuritusväkivallasta huolimatta eivätkä sen takia? Et tiedä miten traumatisoituneita nämä ihmiset ovat voineet olla ja millä tavoilla kuritusväkivalta on heidän elämäänsä vaikuttanut.

Mitä tämä "kuritusväkivalta" on mistä puhut? Onko se kuritusta vai onko se perheväkivaltaa?

Siihen sisältyvät mm. luunapit ja tukistukset, jotka on laissa kielletty.

Eli siis jotain millä tavoin ylivoimaista enemmistöä ihmisistä on lapsena rangaistu. Tosi pahasti ollaan traumatisoituneita kyllä joo... eikun siis aivan normaaleja ihmisiä. Tosi pahasti väritetyt lasit pitää olla jos siitä pöyristyy ja alkaa puhua, että kamalat traumat ja elämä pilalla.

PS. Onko se ulkomailla myös "kuritusväkivaltaa" vaikka se ei ole laitonta?

E varmaan monesti oo saanu ku ei oo juuri muistikuvia mutta alkashan Tukkapöllyä alkaa jo oikeastaan kaivata, ku en oo keneltäkään vieraalta naiselta saanu...tukkapöllyäkään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä 90-luvun alussa kaverin isä antoi remmiä vyön solkipäällä 13-vuotiaalle. Kaveri piiloutui vessaan lukkojen taakse ja isä vaivasi lukon väkisin auki, kamalaa katsottavaa. Tätä tapahtui vain silloin kun ystävän äiti ei ollut kotona.

Itse sain vielä 15-vuotiaana hengarista, lakasuharjasta iskuja tai äiti raahasi huoneeseen niskavilloista. Ja syyt tuollaiseen kuritukseen olivat mm. minun pahantuulisuus kun en hymyillyt koko ajan, näytin äidin mielestä ns. pitkää naamaa, tai sitten seuraus tuli jos uskaltauduin olla eri mieltä. Äidin silmille ei hypitty. Kurituksella vaati meiltä lapsilta kunnioitusta. Eipä se tuonut kunnioitusta, vaan loi aran ja puolustuskyvyttömän aikuisen, jota tallistaan ja hyväksikäytetään työpaikalla teettämällä lisätyötä. Itse en osaa edes vaati kunnioitusta itselleni, kun en itsekään osaa kunnioittaa itseäni. Vuosien terapiat takana ja edelleen mantra päässä sanoo, että olet kelvoton ja arvoton. Kaikesta huolimatta kuritus on periytynyt jossakin määrin, olen aikanaan tunnistanut muutamaan otteeseen omaa lastani, ja kyllä, häpeän syvästi tekonani.

Mietipä, että useimpia menestyneitäkin ihmisiä on kuritettu lapsena ruumiillisesti. Tosin yleensä nimenomaan kuritettu ns. hyvästä syystä rangaistuksena, eikä hakattu sen takia, että näytti jonkun mielestä väärää ilmettä.

Oletko ikinä pohtinut sitä vaihtoehtoa, että menestyneet ihmiset olisivat menestyneet kuritusväkivallasta huolimatta eivätkä sen takia? Et tiedä miten traumatisoituneita nämä ihmiset ovat voineet olla ja millä tavoilla kuritusväkivalta on heidän elämäänsä vaikuttanut.

Mitä tämä "kuritusväkivalta" on mistä puhut? Onko se kuritusta vai onko se perheväkivaltaa?

Siihen sisältyvät mm. luunapit ja tukistukset, jotka on laissa kielletty.

Eli siis jotain millä tavoin ylivoimaista enemmistöä ihmisistä on lapsena rangaistu. Tosi pahasti ollaan traumatisoituneita kyllä joo... eikun siis aivan normaaleja ihmisiä. Tosi pahasti väritetyt lasit pitää olla jos siitä pöyristyy ja alkaa puhua, että kamalat traumat ja elämä pilalla.

PS. Onko se ulkomailla myös "kuritusväkivaltaa" vaikka se ei ole laitonta?

Yksi sana: defenssit.