80-luvulla syntyneet, eikö tukkapölly ollut ihan normaalia?

Ei

Vierailija kirjoitti:

Yksi sana: defenssit.

Tämä on eräänlainen uskonasia selvästi. Uskonko, että minulla on traumat vai enkö usko?

Mietityttää myös, että mitkä kaikki nykypäivänä virallisesti suositellut kasvatusmenetelmät myös ovat sellaisia, että ne tuottavat traumoja jotka ovat olemassa vaikka kieltäydymme huomaamasta niitä? Ei voi tietää, mutta kasvatustieteen tutkimus tulee epäilemättä tarjoamaan meille tulevaisuudessa siihen vastaukset.

Kyllä oli.

Oma isä antoi myös luunappeja ja avokämmenellä päin poskia.

Todella rennolla kädellä ampui luunappeja. Sain otsaa isoja kuhmuja. Minulla on yksi patti vieläkin muistona isän mahdottomasta luunapista. Hänellä oli tapana murtaa luunapeilla lyijykyniä poikki.

Teki vaikutuksen kavereilleni kerran kun mursi kolme täysikokoista lyijykynää yhdellä rennolla luunapilla. Minä pidin kyniä ja isä näpäytti poikki.

Väkivalta loppui kun olin noin kolmetoistavuotias. Voitin isäni tappelussa ja hän onnitteli minua.

-Tästä lähtien olet mies ja saat tehdä mitä haluat elämässäsi ja kodissa. Toivottavasti muutat pian kodista. Minun työni on nyt tehty ja sinulla on oma elämäsi edessäsi. Polta vaikka röökiä ja jääkaapista saa ottaa kaljaa. Olet nyt mies.

Näin totesi isäni aikoinaan kun vietin kesälomaani ennen kahdeksaa luokkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi sana: defenssit.

Tämä on eräänlainen uskonasia selvästi. Uskonko, että minulla on traumat vai enkö usko?

Mietityttää myös, että mitkä kaikki nykypäivänä virallisesti suositellut kasvatusmenetelmät myös ovat sellaisia, että ne tuottavat traumoja jotka ovat olemassa vaikka kieltäydymme huomaamasta niitä? Ei voi tietää, mutta kasvatustieteen tutkimus tulee epäilemättä tarjoamaan meille tulevaisuudessa siihen vastaukset.

Sanotaanko näin: kuritusväkivalta on osa sellaisten kasvatusmenetelmien pakettia, joka on parempi jättää päiväykseltään vanhentuneena käyttämättä. Asioita voi tehdä monella eri tavalla, mutta vanhemman on todella typerää ottaa sitä tietoista riskiä, että traumatisoi suurella todennäköisyydellä omaa lastaan fyysisellä kurituksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi sana: defenssit.

Tämä on eräänlainen uskonasia selvästi. Uskonko, että minulla on traumat vai enkö usko?

Mietityttää myös, että mitkä kaikki nykypäivänä virallisesti suositellut kasvatusmenetelmät myös ovat sellaisia, että ne tuottavat traumoja jotka ovat olemassa vaikka kieltäydymme huomaamasta niitä? Ei voi tietää, mutta kasvatustieteen tutkimus tulee epäilemättä tarjoamaan meille tulevaisuudessa siihen vastaukset.

Sanotaanko näin: kuritusväkivalta on osa sellaisten kasvatusmenetelmien pakettia, joka on parempi jättää päiväykseltään vanhentuneena käyttämättä. Asioita voi tehdä monella eri tavalla, mutta vanhemman on todella typerää ottaa sitä tietoista riskiä, että traumatisoi suurella todennäköisyydellä omaa lastaan fyysisellä kurituksella.

Mitä nämä muut päiväykseltään vanhentuneet ja suurella todennäköisyydellä lasta traumatisoivat kasvatusmenetelmät ovat? Nurkassa seisottaminen, jäähypenkki ja huoneeseen/komeroon lukitseminen käsittääkseni ainakin kuuluvat niihin tutkimusten mukaan.

Itse epäilisin myös, että peli- ja kännykkäkiellot kuuluvat niihin, sillä siinä määrin voimakkaita reaktioita ne aiheuttavat lapsissa, vaikkakaan tutkimuksia asiasta ei vielä juuri taida olla.

Ei kuriin tarvita väkivaltaa tai nöyryyttämistä.

Laki, joka kielsi sen taisi tulla -86. Jos olisi tullut aikaisemmin olisin tenhyt vanhemmistani lasun.

Vierailija kirjoitti:

Laki, joka kielsi sen taisi tulla -86. Jos olisi tullut aikaisemmin olisin tenhyt vanhemmistani lasun.

Ei lasuja ollut ennen 2010-lukua.

kyllä, samoin piiskaaminen, luunapit ja hiuksista repiminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi sana: defenssit.

Tämä on eräänlainen uskonasia selvästi. Uskonko, että minulla on traumat vai enkö usko?

Mietityttää myös, että mitkä kaikki nykypäivänä virallisesti suositellut kasvatusmenetelmät myös ovat sellaisia, että ne tuottavat traumoja jotka ovat olemassa vaikka kieltäydymme huomaamasta niitä? Ei voi tietää, mutta kasvatustieteen tutkimus tulee epäilemättä tarjoamaan meille tulevaisuudessa siihen vastaukset.

Sanotaanko näin: kuritusväkivalta on osa sellaisten kasvatusmenetelmien pakettia, joka on parempi jättää päiväykseltään vanhentuneena käyttämättä. Asioita voi tehdä monella eri tavalla, mutta vanhemman on todella typerää ottaa sitä tietoista riskiä, että traumatisoi suurella todennäköisyydellä omaa lastaan fyysisellä kurituksella.

Mitä nämä muut päiväykseltään vanhentuneet ja suurella todennäköisyydellä lasta traumatisoivat kasvatusmenetelmät ovat? Nurkassa seisottaminen, jäähypenkki ja huoneeseen/komeroon lukitseminen käsittääkseni ainakin kuuluvat niihin tutkimusten mukaan.

Itse epäilisin myös, että peli- ja kännykkäkiellot kuuluvat niihin, sillä siinä määrin voimakkaita reaktioita ne aiheuttavat lapsissa, vaikkakaan tutkimuksia asiasta ei vielä juuri taida olla.

Koulujen puolella käytävään laitto sekä jälki-istunnot.

Kyllä tuli tukkapöllyä ja luunappeja ties mistä vaikka olis ollut ihan hyväkäytöksinen.

Olen syntynyt 1970-luvulla eikä todellakaan ollut normaalia silloinkaan. Ei ainakaan meidän perheessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ollut. Kenties joskus 50-luvulla.

Et ole näköjään syntynyt 80-luvulla. Siihen aikaan ihan oikeasti oli normaalia antaa tukkapöllyä ja luunappeja. Remmin antaminen tms. ei enää ollut normaalia. Sen aika oli silloin 50-luvulla. 

Mä oon syntyny -96 ja kahesti sain lapsuudessani remmistä ja tiiän myös kavereita jotka oli kans saanu. Että tiiä sitten

Vierailija kirjoitti:

Ei kuriin tarvita väkivaltaa tai nöyryyttämistä.

Tuohon nyt eivät usko edes ammattikasvattajat. Koulujen tärkein rangaistusmenetelmä on oppilaan nolaaminen vanhempien silmissä. Joko viestillä tai vakavammissa tapauksissa kutsumalla vanhemmat koululle.

Vierailija kirjoitti:

Ei kuriin tarvita väkivaltaa tai nöyryyttämistä.

Jos kaksi tutkitusti suurinta pelotetta ihmisille ovat poissa, niin kyllä se vaan johtaa siihen, että monia on hankala motivoida yhtään mihinkään. Aina sanotaan, että käytä muita keinoja, mutta sitten kun kysyy, että mitä ne muut keinot ovat, niin vastaukseksi ei saa kuin hiljaisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuriin tarvita väkivaltaa tai nöyryyttämistä.

Jos kaksi tutkitusti suurinta pelotetta ihmisille ovat poissa, niin kyllä se vaan johtaa siihen, että monia on hankala motivoida yhtään mihinkään. Aina sanotaan, että käytä muita keinoja, mutta sitten kun kysyy, että mitä ne muut keinot ovat, niin vastaukseksi ei saa kuin hiljaisuuden.

Haluaisitko että töissä pomo motivoisi sinua luunapeilla, jos suorituksesi on heikko? Todennäköisesti valmiutesi jälkikäteen käsitellä tällaista käytöstä olisivat kuitenkin monta kertaa paremmat kuin pienellä lapsella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli.

Siihen aikaan olisi pidetty absurdina, että tukkapöllyä olisi kutsuttu perheväkivallaksi ja siitä sanktiona olisi ollut huostaanotto niin kuin nykyisin on käytäntönä.

Onko sinulle ok että miehesi/vaimosi rankaisee sinua fyysisesti?

Oletko sinä miehesi/vaimosi lapsi, ja sinun tulisi tehdä niin kuin hän vanhempanasi sanoo?

Joo annettiin tukkapöllyä, nostettiin hiuksista ilmaan ja luunappeja saatiin, vanhempien käsittelyssä tuli myös mustelmia. Yhtä lailla normaalia oli vanhempien kännissä riehumiset, väkivaltaiset riidat, sekoamiset ja itsemurhayritykset. Lapsilla teetettiin älyttömästi töitä ja pienemmät sisarukset hoidetattiin myös. Ihme ettei kukaan kuollut siinä touhussa, pari vakavaa loukkaantumista kyllä sattui. Kaikki tää oli tietenkin ok koska vanhempieni lapsuudessa oli ollut vieläkin kurjempaa. Onneksi nykyään ymmärretään paremmin ja tiedetään enemmän kuritusväkivallan vaikutuksista. Kierrettäviä lankapuhelimia ja kreppirautoja voin muistella lämmöllä, mutta 80-luvun kasvatusta en.

Meillä ei kuritettu fyysisesti. Olen syntyny vuonna 1980. Kerran äitini otti minua hiusksita kiinni kun ei pitänyt "asenteestani", vastasin ottamalla häntä tukasta kiinni ja sanomalla että päästän irti heti kun hän on ensin päästänyt. Se oli ainoa kerta.

Itse olen ottanut omaa 2000-luvulla syntynyttä lastani muutamankin kerran kiinni tukasta. Syy on ollut tahallinen ja jatkuva väärin tekeminen, ja viimeiset sanat ennen kymmenettä kertaa toistuvaa lapsen tekemää vääryyttä  on ollut "nyt olen sanonut jo kymmenen kertaa, etkä ole totellut, vaikka tiedät että tekosi satuttaa toista, jos nyt et lopeta, niin seuraavalla kerralla otan tukasta kiinni. Lapsi on naureskellen toistanut temppunsa lällätellen, ja minä olen pyöräyttänyt tukasta. Toimi niin hyvin, että heti loppui, ja myöhemmin ei ole tarvinnut enää tehdä. Kummankaan. Kaikki nisäkäsemot ohjaavat jälkikasvuaan myös fyysisesti, ei ne lapset siitä rikki mene, vaan oppivat vain nopeammin. Mielivaltainen ei tietenkään saa olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuriin tarvita väkivaltaa tai nöyryyttämistä.

Jos kaksi tutkitusti suurinta pelotetta ihmisille ovat poissa, niin kyllä se vaan johtaa siihen, että monia on hankala motivoida yhtään mihinkään. Aina sanotaan, että käytä muita keinoja, mutta sitten kun kysyy, että mitä ne muut keinot ovat, niin vastaukseksi ei saa kuin hiljaisuuden.

Haluaisitko että töissä pomo motivoisi sinua luunapeilla, jos suorituksesi on heikko? Todennäköisesti valmiutesi jälkikäteen käsitellä tällaista käytöstä olisivat kuitenkin monta kertaa paremmat kuin pienellä lapsella.

Ilman muuta, mikäli olisin pomoni lapsi, joka ei ymmärtäisi mitään muuta kuin luunappeja. Jotenkinhan minusta pitäisi saada yhteiskuntakelpoinen.